Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Katinka ihania uutisia!! Sit muut asiat vaan yksi kerrallaan! Vuosi 2021 on niin todellakin meidän!!!

 

@Katinka<3 kuulostaa lupaavalta tuo uusi luovuttaja. Tiedän niin monta perhettä, omani mukaan lukien jossa melko lyhyille vanhemmilla on syntynyt pitkiä lapsia.
Paljon voimia odotteluun ja kaikkiin muihin isoihin asioihin mitä nyt on menossa <3
Ja @Annamaija 76 sinulle myös paljon jaksamista ja voimia <3

 

Pähkinä kiitos! Täällä just aamulla otettu cytotec ja eihän ne näytä mitään tekevän. Minusta edeltänyt vuoto ei voi mitenkään vastata edes 5+ jotain tm raskaus materiaalia... Että onkohan taas kaavintaan meno edessä..

 

Voi ei @Katinka<3 Inhottavaa kun isoja asioita kertyy päällekkäin käsiteltäviksi Onneksi uusi luovuttaja löytyi Kuten itsekin totesit niin toisaalta pieni hengähdystauko tekee hyvää välillä, sen jälkeen jaksaa taas keskittyä uudella tavalla. Voimia ja halauksia!

 

Ihana kuulla @Katinka<3 että uusi luovuttaja löytyi noin pian! On teillä todellakin hurjat viikot ja kuukaudet menossa, toivottavasti tästä seuraa nyt onnea ja hyviä uutisia. <3

 

Saa nähdä loppuuko tämä raskaus lyhyeen. Äsken alkoi verinen vuoto ja vatsassa kiertää, joten toiveikkuus on aika vähissä. Menen huomenna verikokeeseen niin saa edes vähän tietoa tilanteesta.

 

Saa nähdä loppuuko tämä raskaus lyhyeen. Äsken alkoi verinen vuoto ja vatsassa kiertää, joten toiveikkuus on aika vähissä. Menen huomenna verikokeeseen niin saa edes vähän tietoa tilanteesta.

Voi itku @Pähkinä38 Toivottavasti on vain harmitonta vuotoa. Aika monillahan tulee vuotoja suunnilleen kun kuukautisten pitäisi alkaa ja silti kaikki sujuu hyvin. Tsemppiä

 

Pähkinälle kovasti tsemppiä ja uskoa jatkoon. Tosiaan monella vuotaa nämä hoitoalkuiset ilman syytä!

 

Saa nähdä loppuuko tämä raskaus lyhyeen. Äsken alkoi verinen vuoto ja vatsassa kiertää, joten toiveikkuus on aika vähissä. Menen huomenna verikokeeseen niin saa edes vähän tietoa tilanteesta.

Eikä, toivottavasti kaikki kuitenkin hyvin...tsemppiä sinne! <3

 

Kiitos teille <3
Iltapäivällä pitäis saada verikokeen tulokset. Raskausoireet edelleen yhtä vahvat mutta eipä sekään mitään kerro.
Miten @Annamaija 76 jakselet?

 

Tulokset saatu ja ollaan ihan viitearvojen yläpäässä joten nyt pitäisi yrittää rauhoittua. Tuntuu vähän tyhmältä kaikki panikointi mutta kun on niin pitkä ja hankala polku takanapäin niin vaikeahan se on ottaa rennosti

 

Pähkinä mahtavaa, toivottavasti nyt helpotti. Koskas sulla oli ultra? Mulla oli alusta asti epäilys kun blastolla sain testipäivänä vain 1-2 viikkoa. Minusta sen pitää olla 2-3 jos on siirretty 5 päiväinen. Ja huonostihan siinä kävi. Eli aika varmasti tm raskausdessa hormoni nousee hitaasti.

 

Pähkinä mahtavaa, toivottavasti nyt helpotti. Koskas sulla oli ultra? Mulla oli alusta asti epäilys kun blastolla sain testipäivänä vain 1-2 viikkoa. Minusta sen pitää olla 2-3 jos on siirretty 5 päiväinen. Ja huonostihan siinä kävi. Eli aika varmasti tm raskausdessa hormoni nousee hitaasti.

Kiitos, kyllähän se ainakin hetkellisesti helpottaa. Ultra on 8.12 mutta voin aikaistaa ensi viikolle jos pää ei kestä sinne asti.

 

Kiitos naiset tsempeistä! Meillä varmistui tänään, että mies sai sen hakemansa työpaikan Ausseista. Hän muuttaa maalis-huhtikuussa ja me tytön kanssa sitten, kun tuntuu sopivalta. Mies menee joka tapauksessa edeltä järjestämään asunnot ja autot yms. ja aloittamaan työn. Minusta tuntuisi turvalliselta ja ihanalta, että saisin synnyttää Suomessa (olisi edes esikoiselle lapsenvahti, kun lähdetään synnyttämään). Toisaalta siinä tapauksessa olisin loppuraskauden yksin. Mies myös haluaisi olla mukana raskaudessa, mikä on ihanaa ja ymmärrettävää. Ja niin kuin on huomattu, aikataulujen suunnittelu tässä touhussa on melko turhaa, kun emme tiedä edes lopputulosta saati aikataulua. Tämä on siis huonoin peruste aikataulujen suunnittelulle... Olen ihan pyörällä päästäni. Mietin sitäkin, että pitäisikö jättää hoidot tähän ja unohtaa lapsi haave, mutta sitten en halua sitäkään. Uskon, että katuisin pitkään ja kovasti, että ei edes yritetty tätä, kun kerran niin jo on päätetty.

Toivottavasti Pähkinä teillä pieni pysyttelee kyydissä ja kaikki menee hyvin. Minulla oli ensimmäisessä raskaudessa todella runsasta vuotoa rv6 tai 7. Verta tuli ihan lorahtamalla muutamaan kertaan ja vatsakrampit oli kauheat. Menin ensiapuun ja lääkäri sanoi ultraamatta, että tämä on mennyt nyt kesken. Avaan tästä hieman kohdunsuuta, niin nuo kivut saattavat helpottaa. Pyysin, että voisiko lääkäri kuitenkin vielä ultrata ja varmistaa, että on mennyt kesken. Tympeän näköisenä hän otti ultran käteen ja mumisi, että tämä kun on ihan selvä, näkyy kudosta ja kaikkea täällä. Seuraava lause oli, että hetkinen, täällä on vahva syke. Nyt tuo syke on 5v.

 

Kiitos naiset tsempeistä! Meillä varmistui tänään, että mies sai sen hakemansa työpaikan Ausseista. Hän muuttaa maalis-huhtikuussa ja me tytön kanssa sitten, kun tuntuu sopivalta. Mies menee joka tapauksessa edeltä järjestämään asunnot ja autot yms. ja aloittamaan työn. Minusta tuntuisi turvalliselta ja ihanalta, että saisin synnyttää Suomessa (olisi edes esikoiselle lapsenvahti, kun lähdetään synnyttämään). Toisaalta siinä tapauksessa olisin loppuraskauden yksin. Mies myös haluaisi olla mukana raskaudessa, mikä on ihanaa ja ymmärrettävää. Ja niin kuin on huomattu, aikataulujen suunnittelu tässä touhussa on melko turhaa, kun emme tiedä edes lopputulosta saati aikataulua. Tämä on siis huonoin peruste aikataulujen suunnittelulle... Olen ihan pyörällä päästäni. Mietin sitäkin, että pitäisikö jättää hoidot tähän ja unohtaa lapsi haave, mutta sitten en halua sitäkään. Uskon, että katuisin pitkään ja kovasti, että ei edes yritetty tätä, kun kerran niin jo on päätetty.

Toivottavasti Pähkinä teillä pieni pysyttelee kyydissä ja kaikki menee hyvin. Minulla oli ensimmäisessä raskaudessa todella runsasta vuotoa rv6 tai 7. Verta tuli ihan lorahtamalla muutamaan kertaan ja vatsakrampit oli kauheat. Menin ensiapuun ja lääkäri sanoi ultraamatta, että tämä on mennyt nyt kesken. Avaan tästä hieman kohdunsuuta, niin nuo kivut saattavat helpottaa. Pyysin, että voisiko lääkäri kuitenkin vielä ultrata ja varmistaa, että on mennyt kesken. Tympeän näköisenä hän otti ultran käteen ja mumisi, että tämä kun on ihan selvä, näkyy kudosta ja kaikkea täällä. Seuraava lause oli, että hetkinen, täällä on vahva syke. Nyt tuo syke on 5v.

On teillä kyllä aikamoinen muutos tulossa. Varmasti paljon pohdittavaa mutta toivon mukaan löytyisi hyvä ratkaisu. Onhan sinne kevääseen vielä aikaakin ja ehkä raskaus siinä vaiheessa selkiyttää ajatuksia ja suunnitelmia. Mietin itse näihin hoitoihin lähtiessä, että jatkan niin pitkään kun jaksan juuri sen takia ettei sitten vuosien päästä tarvitsisi miettiä olisiko sittenkin pitänyt. Ajattelen että olisi tosi raskasta elää sellaisen katumuksen kanssa. Kovasti tsemppiä pohdintoihin, varmasti olisi hyvä antaa mielen rauhoittua hetken ennen kuin tekee suuria päätöksiä suuntaan tai toiseen <3

Kiitos kun jaoit tuon kokemuksen, onneksi pyysit lääkäriä ultraamaan, aika hurja tilanne. Täällä vuoto on onneksi rauhoittunut jo mutta eipä tämä mieli oikein taida asettua optimistiseen tilaan ennen ensi viikon ultraa.

 

Kiitos @Katinka<3 , kun jaoit kokemuksesi. Tuo toivoa ja itselle tuli ainakin se olo, että pitää luottaa omaan vaistoonsa ja kehoonsa.
Paljon isoja päätöksiä tulossa teillä, mutta varmasti ajan ja keskustelujen kanssa löytyy teille paras ratkaisu.

@Pähkinä38, ajattelen katumuksesta täsmälleen samalla tavalla. Että jatketaan, kunnes ei enää voi, koska siten ainakin itse tiedän tehneeni kaikkeni. Hyvä, että vuoto on rauhoittunut, toivottavasti mielikin rauhoittuu

omaa napaa: siirto 1,5h kuluttua, jaiks!! Olen kova jännittämäön ja vaikka tätäkin tilannetta läpikäytiin miehen kanssa viimeksi eilen illalla, niin jännitys on silti kova. Mulla jännitys purkautuu fyysisinä oireina, tällä hetkellä päänsärkynä ja pahoinvointina. Ja vessahätänä, mutta nyt se on ”kielletty” niin ravasin aamun vessassa vastapainoksi Hirveästi haluaisin miehen mukaan huoneeseen, vaikka toimenpiteen kesto on se 10min. Mutta silti tuntuu jotenkin inhottavalta mennä sinne yksin (tulee toki odotushuoneeseen mukaan) kun tämä on yhteinen asia, mutta ei näille rajoituksille mitään voi ja toki ymmärrän ja noudatan niitä. Mutta valitanta silti Ehkä tämä jännityskin jossain kohtaa helpottaa...’

 

Onnea matkaan Manteli!!!

 

@Annamaija 76 , Kiitos, ei se ole ollut helppoa. Mutta niin kamalalta kuin se kuulostaakin, niin keskenmenoihin turtuu. Ei tosin niihin fyysisiin kipuihin, mutta henkisiin. Se suru jotenkin valtaa sydämen ja mielen, ja osaa aina valmistautua siihen että kesken menee kuitenkin, niin kuin aina. Tietysti se joka kerta sattuu, mutta sitä on tavallaan koko aika henkisesti kipeä asian suhteen, ettei se tavallaan voi enää suuremmaksi muuttua uudestaan. Vaikea selittää. Olen pienestä asti halunnut äidiksi, joten olen tavallaan aina elänyt vain sitä varten että saan oman vauvan, ja kun ei sitä saanutkaan, ja kun kuuli ettei omilla muniksilla ikinä saisikaan, sitä jotenkin hajosi niin ettei nähnyt mitään syytä enää elääkään. Mietin joka päivä erilaisia tapoja miten tappaisin itseni, koska en jaksaisi elää ellen saisi lasta. En ole sellainen ihminen joka haluaisi elää parisuhteessa ja nauttia elämästä kaksin, ei, se ei ole mulle. Mutta silti samaan aikaan sisällä paloi vahva halu, etten jumankauta lopeta ennen kuin onnistun! Päätimme mieheni kanssa että teemme mitä vain, saadaksemme lapsen! Tutkin joka päivä netistä eri vaihtoehtoja, ympäri maailman. Päätimme että lopulta käytämme ulkomailla sijaissynnyttäjää. Ensin kokeilimme luovutetuilla muniksilla, raskauduin heti tuoresiirrosta, mutta meni kesken. Se hajotti taas palan enemmän sydäntä, koska edes luovutetuilla en onnistunut, paska kohtu, paska vartalo, en edes lasta saa kannettua! 4 vuotta siitä, päätimme yrittää uudestaan. Ensin lääkärimme Virossa otti testejä parin tonnin edestä, että syy löytyisi ja voisi lääkitä sitä. No syy löytyi, liikaa tappajasoluja. Siihen kokeiltiin sitä intralipidiä, enemmän kuin muille annetaan, ja onnistui! <3 Tiesin jo kun viimeiseen siirtoon mentiin, että nyt onnistuu, tunsin sydämessäni että nyt on mun vuoro. Ja vaikka vuotelin välillä alussa, tunsin että tämän vauvan saan syliin asti. Toki pelkäsin ja panikoisin ja käytin monia satoja ultriin, mutta sisällä jotenkin vaan tiesin että ei hätää. Ja kaikki masennus ja itsetuhoiset ajatukset tietysti katosi taivaan tuuliin. Olen äiti ihanalle pienelle tytölle, en kuitenkaan koskaan unohda muita lapsiani, jotka odottavat minua tuolla jossain. Vien heille aina jouluna kynttilän isäni haudalle, omille pienille enkeleilleni.

Ihanaa päivää kaikille <3

Ja @Manteli86 tsemppiä piinapäiviin! Rentoudu ja nauti. P.S. Syö tummaa suklaata rivi päivässä. Luin jostain että se olisi hyödyllistä, söin myös kun oli piinikset ja alkuraskauden aikana. Vaikka en siitä pidäkään, mutta mitä sitä ei tekisi oman pienen ihmeen vuoksi.

 

tyyppi on matkassa 14.12. testipäivä, vannotin jo miestäni, että vasta 13.pv antaa mun ostaa testit, enkä yhtään aikaisemmin vaikka kuinka tekisi mieli.

 

Onko muillakin viestit ihan sekaisin täällä? Mulla tuli Ramiinan viesti tuonne keskelle eli eivät ole aikajärjestyksessä?

 

Ihanaa @Manteli86 että tyyppi on matkassa. Toivottavasti hän tarraa lujaa kiinni!

 

Naikkarilla taas, ja niinkun epäilin ei lääkkeet auttaneet. Kohtu ultratessa tyhjä mut sit hcg edelleen 1400..toivottavasti soittavat pian jatkosta.

 

Onnea ja tsemppiä @Manteli86 matkaan. Jospa joulun touhuilut veisi ajatusta armollisesti johonkin muualle. Vaikeaahan se on.
Miten Annamaija, onko teillä ajatuksia jatkosta? Vai onko edes tm-asia saatu päätökseen?

 

Mulla myös meni tuo Ramiinan viesti epäloogiseen paikkaan. Oli missä oli, niin olipa liikuttava viesti. Minä olen jo äiti, mutta minäkin aikoinaan pelkäsin, että jäisin lapsettomaksi. Kaikille sitä haluaville kyllä soisin äitiyden ja vielä niin moneen kertaan kuin halua on. Silti ajattelen, että on eri olla kokonaan lapseton kuin yhden lapsi äiti ja surra sitä, että ei saanut lisää lapsia. Joku voi tietysti kokea toisin.

Voi eiiiii AnnaMaija, sinulle taas olisin suonut, että nyt olisi mennyt kuin Strömssössä. Voimia taas kerran!

 

Onnea ja tsemppiä @Manteli86 matkaan. Jospa joulun touhuilut veisi ajatusta armollisesti johonkin muualle. Vaikeaahan se on.
Miten Annamaija, onko teillä ajatuksia jatkosta? Vai onko edes tm-asia saatu päätökseen?

Huomenna Naikkarille. Onneksi ottavat sisään tarkistukseen. Jatkoa vasta aikaisintaan tammikuussa, mutta jos taas pitää kaapia menee helmikuulle kun odotetaan välivuoto. Aika paljon ottaa päähän. Normaali km ja olisimme voineet jatkaa suoraan hoitoja. Mutta vaikeemman kautta näemmä mennään. Voi kun joku sanoisi, että joskus meilläkin onnistuu...

 

@Manteli86, onnea matkaan. @Ramiina, liikutuin taas tarinastasi . Voisiko sitä liuosta käydä tankkaamassa Virossa tai Ruotsissa, jos raskaus alkaa? Kauhee vaivahan se olisi. Ja kiitos kysymästä, on ollut melkoinen vuosi. Täysikäinen tytär sairastui syksyllä vakavasti ja hänelle jää pysyvä näköhäiriö ja monia muita haasteita on ollut. Mutta pikkuinen on ihana ja nautin kotonaolosta, mies on ainokaisestaan aivan myyty . Minä taas jaan mielelläni hoitovastuuta, kun olin vuosia lähes yksinhuoltaja kolmelle. Hotelliyö varattu, kun neidin yöbaari menee kiinni ja mies jää hoitamaan.

 

Naikkarilla taas, ja niinkun epäilin ei lääkkeet auttaneet. Kohtu ultratessa tyhjä mut sit hcg edelleen 1400..toivottavasti soittavat pian jatkosta.

Voi @Annamaija 76 miten kurja tilanne. Onko jo kuulunut jotain jatkosta?

 

Mulla menee kaikki viestit ihan outoon järjestykseen, joten voi olla että mun kommentitkin on vähän jälkijättöisiä.

Kävin sittenkin jo tänään ultrassa vuodon takia. Siellä oli viikkoja vastaava pikkuinen jonka sydänäänetkin jo kuuluivat. Vuoto tulee istukan reunasta ja sitä pitää seurata mutta ilmeisesti aika normaalia. Enpä nyt kuitenkaan ihan täysin helpottunut oo vaikka pienellä toistaiseksi on kaikki hyvin.

 

Äsh, näköjään edelleen viestit ihan sekalaisessa järjestyksessä...

@Ramiina , viestisi oli todella liikuttava ja hyvin samaistuttava ajatusmaailman vuoksi, kiitos kun jaoit sen.
@Annamaija 76, sanat eivät riitä kertomaan miten pahoillani olen tilanteestasi Jaksamista paljon sinulle!
@kirsillevauva Olen pahoillani tyttäresi vuoksi Toivottavasti hän voi jo paremmin Ihanaa kun sulla on se hotelliyö odottamassa
@Pähkinä38 Ihania uutisia!! Itsekin varmasti olisin varovainen innostuksen kanssa, ihan ymmärrettävöö. Mutta ihanaa kun pienellä kaikki hyvin Toivottavasti vuotokin pian loppuisi.

Omia kuulumisia: Kiitos kaikille tsempeistä! Pientä vatsan nipistelyä on ollut joka päivä, päivä siirron jälkeen vatsaa kramppasi pari kertaa todella kovasti. Oon huomannut jotenkin vaistomaisesti alkaneeni nukkua kädet vatsan päällä ja muutenkin yöt sujuu levollisemmin kun oon huomannut herääväni aamulla täsmälleen samasta asennosta mihin illalla nukahdin

 

Onnittelut @Pähkinä38! Täällä on saatu tieto, että meillä on nyt kaksi alkiota pakkasessa. Siirto on sitten joskus alkuvuoden aikana joulutauon vuoksi. Toivottiin parempaa määrää, mutta laatuhan se lopulta ratkaisee. Edessä on kohta toisen lahjasoluhoidon siirrot - jännää, ihanaa ja vähän pelottavaakin!