Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Ps vieläkö nykysin käytetään sitä ns jarrupiikkiä ennen siirtoja?

 

@Tammityttö: Meillä hedelmöittyi peräti 22 solua, joista 14 selvisi pitkässä viljelyssä. Ensimmäinen siirto näyttäisi onnistuneen. Nyt viikkoja 20+2 ja odotellaan jännityksellä ens viikon rakenneultraa. Jos toivottavasti päästään maaliin saakka, jää meille pakkaseen huima määrä alkioita, joita tuskin iän takia itse käytetään. Kumpa tähän olisi ryhtynyt aiemmin... Kyselit vielä jarrupiikistä. Meillä ainakin käytettiin sitä.

Nyt on vihdoin pahoinvointi helpottanut - huh! En ole sen takia jaksanut kirjoitellakaan.

Tsemppiä @Silmu75: lle siirron odotteluun ja paljon onnea vielä @Aallotar19 ja @kirsillevauva! Hyvältä kuulostaa!

 

Pikkupeikko heilutteli lääkärin mukaan eilen ultrassa peppua Minusta se näytti kyllä ihan sumeelta, mutta uskotaan kokeneempaa. Koko oli 8+4 ja oli 8+5, eli ihan hyvä ja sydän sykki. Mies ei päässyt mukaan, mutta oli ihan mielissään kuultuaan uutiset <3

@Iid@, kiva kuulla sinustakin välillä. Meilläkin varmaan jää loput alkiot tiedekäyttöön, kun ikää näin paljon! Mutten varmaan uskalla pitkään aikaan antaa hävittää alkioita.

 

@kirsillevauva onnea ultrakuulumisista!

@Iid@ oho! Tämä on menny ohi kun en enää ole täällä siileen seuraillu. Huimaa todella! Ootteko Suomessa hoidoissa? Meillä ei jarrua käytetty kun yhdessä tuoresiirrossa. Muissa ei enää. En tiedä onko se oleellinen sitten. Onnea loppuraskauteen!

 

@Iid@ Olet ihanan pitkällä jo, hienoa! Hyvä, jos pahoinvointi alkaa pikkuhiljaa helpottamaan.
@kirsillevauva onnea hyvistä ultrakuulumisista!

Kävin äsken varhaisultrassa. Siellä se pieni oli. Vaikka viikkoja vasta 6+0, sykkivä sydän näkyi jo. Epäuskoinen ja liikuttunut olo. Tasan vuosi sitten ihan samaan aikaan meidän esikoinen todettiin ultrassa kuolleeksi kohtuun. Tuntuu uskomattomalta, että vuotta myöhemmin, ihan presis samalla kellonlyömällä kohdussani todetaan olevan elävä elämänalku.

Elämä on kyllä tosi outo välillä ja ihmeellinen.

 

@Iid@ Kiva kuulla sustakin! Eiköhän rakenneultrassa ole kaikki kunnossa.

Ihania ultrakuulumisia @Aallotar19!

Ja @kirsillevauva sullakin kaikki hyvin ultrassa!

 

@Tammityttö:Juu, ihan Suomessa ollaan hoidoissa.

 

Luovuttajalla punktio ens keskiviikkona, eli tasan viikon kuluttua selviää ainakin hedelmöittyneiden solujen määrä. Tätä on NIIN odotettu ja olenko mä silti yhtään valmis? Kamalan pitkään ei mies saa nukkua sittenkään, klinikalla pitää olla yhdeksään mennessä. Mulla on töiden takia herätys 3.30, ei sen kuitenkaan varmaan niin aikaisin tartte.

 

Mulla tais alkaa menkat! Huominen tietty olis kp1, joten se mun arkivapaa olis kp19, eikö se olis aika sopiva siirtopäiväksi ainakin teoriassa?

 

Mulla oli neuvola eilen. Aika turha käynti muuten, mutta saipahan noita aikatauluja. Kauhee määrä kokeita! Kirjaan ne tänne myöhemmin. ON paljon odotettavaa! Lisäksi sain pussillisen vaatteita facekirpparilta ja tänään käyn vaatekaapin läpi ja vien pienet vaatteet varastoon ja otan nuo äippävaatteet tilalle <3

Muuten fiilis aika paska, miehen kanssa ongelmia. On niin intiimejä, etten niitä käy tässä avaamaan, mutta ehkä hakeudutaan pariterapiaan...Ikävästi pyörii koko ajan mielessä. Tiistaina on lääkäri, puhuin esimiehelle, että haen osittaista sairaslomaa väsymyksen takia. Mulla on haasteita unieapnean hoidossa. Pystyn pitämään c-papa-laitetta 0-4 tuntia yössä ja suositus on kuitenkin vähintään 4 tuntia ja huolestuin jo, ettei vauva saa happea. Hoitaja rauhoitteli, että vauva jää viimeisenä ilman happea. Verenpaine oli 90/125 ja korkein alpaine, mitä on ikinä ollut. Ja huolestuin siitäkin Aika paska päivä! Rentouttavaa ja parempaa päivää teille!

@Silmu75, superjännittävää! Voi kunpa vapaapäivä menisi hyvin siirron kanssa. Aloititko lääkkeet?

 

@Silmu75 Niin jännää!! Kohta jännitellään tääl munissaalista ja alkiosaalista ja sit piinaillaankin tääl porukalla. Toivon ihan todella et saatte hyvän saaliin ja limis kasvaa mainiosti!

@kirsillevauva höh. Harmi juttu että ollut paskat fiilikset! toivottavasti teidän ongelmat helpottaa! Suosittelen pariterapiaa kyllä! Onks teillä uusia ultria tulossa, vai ootatteko sinne NT-ultraan?
Mä liityn tohon donor conceived/siblings/parents jne ryhmään. Eka meinasin et saan vaan pahan mielen ja päänsäryn, kun tuntuu olevan aika lahjavastainen ryhmä ja puhutaan vaikka millä termeillä. Uteliaisuus kuitenkin tappoi kissan ja mun oli vaan pakko liittyä sinne, kun mua on viimeaikoina kiinnostanut lahjalapsien kokemukset.

Ja so far en saanut ahdistuksia ryhmästä. Ihan eri maatahan siellä on meno kuin täällä Suomessa. Puhutaan joo äideistä ja isistä mut just sillä se onkin niin hassua, että lahjalapsilla olis kaksi perhettä ja luovuttajat puhuu luovuttaneensa lapsia musta tää ajatus ois oikeesti aika kurja, et sä oot antanut pois oman lapsesi jonka sit 18-vuoden päästä adoptoit takas sun perheeseen vähemmästäkin siinä lahjalapsena katkeroituu. Mut on totta, lahjalapsetkin puhuvat siellä ”biologisesta perheestä” viitaten luovuttajaan ja luovuttajan lapsiin. Vaikka en ookaan lahjalapsi, mut pakko vähän ihmetellä jos yksikään suomalainen lahjasolualkuinen lapsi haluaisi alkaa puhumaan biologisesta perheestä ja haaveilisi muuttavansa perheesren. Ja että perhepotreteissa on ”minä ja mun 60 sisarusta”, joka kanssa tuntuu utopistiselta. Kun eihän ne nyt sisaruksia ole, jos oot jakanut vain palan geeniä. Uskon siihen mielenkiintoon, varmasti ois hauska nähdä millasia tyyppejä samoista munista on tullu, mutta eikai siinä nyt muuten mitään kauhean sisaruksellista suhdetta pääse syntymään no, mistäs minä sen tiedän.

Taas kriiseilyn keskellä oon ajatellut, et ehkä Suomessa on tasapainoisempi meininki, kun yhtikäs yhtään suomalaisen lahjasolulapsen kokemusta en löytänyt. Kuitenkin lahjasiittiöillä on lapsia alulle saatettu sitten 80-luvulta, ja lahjamuniksilla 90-luvun alusta, joten ihan todella aikuisia nää ihmiset jo on. Luulis et joku jossain ois kirjoittanut jos olis kamalaa ja järkyttävää ja paha elämä lahjataustan vuoksi.

Jos joku on törmännyt kyseisiin juttuihin niin lukisin ielellään! Tai jos joku tuntee lahjasolulapsen tai joku lahja-alkuinen koskaan tätäkään palstaa lukee, ni ois kivaa kuulla! Luotan enempi suomalaisten lahjislasten kokemuksiin, kuin noihin jenkkiläisiin. Ympäristö ja kasvatus ja lähtökohdat kun kuitenkin on ihan eriä täällä.

Nyuu ja rv19

 

Väärä hälytys menkkojen suhteen, oli sitten jotain välivuotoa taas vaan. No, kyllä ne viimeistään kuukauden sisällä alkaa ja onhan tässä ensi viikolla jännäämistä kuitenkin!

@kirsillevauva Onpa harmi, että on huolia elämässä kun tämä prosessi on muutenkin ollut sulle raskas. Toivottavasti asiat muuttuu parempaan päin.

@nyuu Mä luin jostain vanhasta Simpukan lehdestä jollain klinikkakäynnillä artikkelin, jossa äiti kertoi oman lahjasolulapsensa vaikeasta nuoruudesta. Se nyt ei ehkä ole se juttu mitä kannattaa etsiä käsiinsä, mutta oliskohan muissakin niiden lehdissä ollut juttua?

 

@Silmu75 no voi kurjuus! no ehkä se siitä vielä piakkoin!

Ja oliks se se juttu siitä lahjasiittiötytöstä? Sen mäkin luin, tyttö kertoi että ollut isäänsä aina vähän etäinen koska isä on ollut sitä häntäkin kohtaan, mutta et ei pidä luovuttajaa isänä. Sai siis tietää taustastansa 18-vuotiaana äidiltään.

 

@Silmu75 no voi kurjuus! no ehkä se siitä vielä piakkoin!

Ja oliks se se juttu siitä lahjasiittiötytöstä? Sen mäkin luin, tyttö kertoi että ollut isäänsä aina vähän etäinen koska isä on ollut sitä häntäkin kohtaan, mutta et ei pidä luovuttajaa isänä. Sai siis tietää taustastansa 18-vuotiaana äidiltään.

Se mun lukema juttu oli muistaakseni pojasta, jolle oli jo lapsena kerrottu lahjasoluista.

 

Se mun lukema juttu oli muistaakseni pojasta, jolle oli jo lapsena kerrottu lahjasoluista.

Okej! Muistatko mikä oli tehny pojan elämästä hankalaa?

 

Okej! Muistatko mikä oli tehny pojan elämästä hankalaa?

En muista yksityiskohtia, mutta nuoruudessa se vaikea vaihe oli ja tuli ihan yllättäen äidille. Siis kun asiasta oli puhuttu pienestä pitäen ja kaikki oli tehty ns. oikein, ja silti pojan piti käydä jonkinlainen kriisi läpi. Mutta siis nuoruuteenhan liittyy paljon kriiseilyä (onko toi edes sana?) muutenkin, että sinänsä en pidä sitä ihmeellisenä.

 

@nyuu, tekeeköhän tuo sulle hyvää lukea kaikkia noita lahjasolusivuja? On hyvä myös osata suojata itseään. Toivottavasti saat tukea asiaan sieltä vauvaterapiasta. Itse en mieti lahjasoluasiaa juuri ollenkaan, mutta ehkä tilanne on eri, kun minulla on kolme luomulasta? Tästä lapsesta tulee muutenki "erilainen", on nuorempi ja eri isä.

Mä olin ihan hysteerinen eilen. Miehen mielestä hormonit puhui. Itkin koko illan ja mietin, jos/kun meille tulee ero. Minulla on selvästi ahdistuneisuus lisääntynyt nyt. Terapiakin on lopumassa. Vähän huolettaa, etten taas olisi sairastumasssa masennukseen. Pari vuotta tässä on edellisestä jaksosta aikaa... . Onneksi on lääkäri tiistaina, sairasloma voisi helpottaa, niin saa levätä ja tehdä kaikkia hyvinvointia lisääviä juuttuja.

 

@nyuu, tekeeköhän tuo sulle hyvää lukea kaikkia noita lahjasolusivuja? On hyvä myös osata suojata itseään. Toivottavasti saat tukea asiaan sieltä vauvaterapiasta. Itse en mieti lahjasoluasiaa juuri ollenkaan, mutta ehkä tilanne on eri, kun minulla on kolme luomulasta? Tästä lapsesta tulee muutenki "erilainen", on nuorempi ja eri isä.

Mä olin ihan hysteerinen eilen. Miehen mielestä hormonit puhui. Itkin koko illan ja mietin, jos/kun meille tulee ero. Minulla on selvästi ahdistuneisuus lisääntynyt nyt. Terapiakin on lopumassa. Vähän huolettaa, etten taas olisi sairastumasssa masennukseen. Pari vuotta tässä on edellisestä jaksosta aikaa... . Onneksi on lääkäri tiistaina, sairasloma voisi helpottaa, niin saa levätä ja tehdä kaikkia hyvinvointia lisääviä juuttuja.

Voimia! Muista myös, että tukilääkityskin saattaa aiheuttaa masennusta. Ainakin minusta tuntuu, että jokaisen lääkkeen pakkausselosteessa on varoiteltu siitä. Ja kun siihen yhdistää vielä raskaushormonit, niin ei ihme jos välillä on vaikeita hetkiä.

 

@nyuu Mä törmäsin äskettäin tällaiseen sivustoon kuin We are donor conceived: https://www.wearedonorconceived.com/ Oon vähän lueskellut tuolta ihmisten tarinoita, ja täytyy kyllä sanoa, et toi terminologia tökkii ja pahasti. Puhutaan biologisista isistä ja äideistä jne. Niin kuin solun luovutus tekisi vanhemmaksi! Toisaalta sitten taas ihan mielenkiintoista lukea ihmisten tarinoita ja miten lahjasolutausta on ihmisten elämään vaikuttanut.

@kirsillevauva Kovasti tsemppiä sinne ja toivottavasti mieliala alkaisi paranemaan. <3

 

@nyuu Mä törmäsin äskettäin tällaiseen sivustoon kuin We are donor conceived: https://www.wearedonorconceived.com/ Oon vähän lueskellut tuolta ihmisten tarinoita, ja täytyy kyllä sanoa, et toi terminologia tökkii ja pahasti. Puhutaan biologisista isistä ja äideistä jne. Niin kuin solun luovutus tekisi vanhemmaksi! Toisaalta sitten taas ihan mielenkiintoista lukea ihmisten tarinoita ja miten lahjasolutausta on ihmisten elämään vaikuttanut.

@kirsillevauva Kovasti tsemppiä sinne ja toivottavasti mieliala alkaisi paranemaan. <3

Pitääpä lukaista! Mä muistaakseeni avasin ton mut sit löyty just niitä et ”löydä oikea äitisi” juttui ni aattelin et ihan pilipali-sivusto onks tuolla sit positiivisiakin kokemuksia?

Oikeesti ehkä pitäs miettiä että tuleeko lahjahoidot kieltää lailla kokonaan, jos kukaan ei ikinä lahjalapsista ole onnellinen

 

Pitääpä lukaista! Mä muistaakseeni avasin ton mut sit löyty just niitä et ”löydä oikea äitisi” juttui ni aattelin et ihan pilipali-sivusto onks tuolla sit positiivisiakin kokemuksia?

Oikeesti ehkä pitäs miettiä että tuleeko lahjahoidot kieltää lailla kokonaan, jos kukaan ei ikinä lahjalapsista ole onnellinen

Sanotaanko näin, että siellä on hyvin erilaisia kokemuksia. Vahvistaa ainakin sitä, että myös jokainen lahjasolulapsi on ihan oma uniikki yksilönsä, joka ajattelee ja reagoi eri tavalla. Edit./ Aika monelle tuntui olevan, melkeen jopa sen luovuttajan löytämistä tärkeämpää, löytää niitä saman luovuttajan muita lapsia. Ehkä se sit luo jonkinlaista yhtenäisyyden tunnetta, kun on tavallaan samat lähtökohdat?

 

Itse en enaa mieti lahjasoluasiaa oikeastaan lainkaan, haluan vain vauvan syliin. Vauva on niin suuri ihme meille. Oltaisiin ihan hyvin voitu jaada ilman. Onneksi miehelta loytyy niita kykyja ja ominaisuuksia, joita minulla on ja joiden haluaisin periytyvan mielellaan vauvalle (ihan kuin muka periytyvyytta voisi millaan lailla joka tapauksessa taata). Voi olla, etta miesta viela hiukan surettaa, ettei geeneja tule suoraan minulta, mutta toivottavasti lapsesta loytyy jotain samankaltaisuutta minuunkin, niin sitten varmaan unohtaa. Sitahan ei tieda, milta synnytyksen jalkeen tuntuu, mutta olen luottavainen. Nimenomaan taman vauvelin pitaa syntya.

 

@Seesam78 joo, tottahan tuo. Ja just se että tottahan se on että asiasta kuin asiasta niitä positiivisia kokemuksia paljon vähemmän kirjoitellaan, sen sijaan mehustellaan mieluummin niillä negatiivisilla... mut joo, tuntuu vaan niin kurjalle kun lahjalapset on onnellisia ja tyytyväisiä vauvana, taaperona ja lapsena, mut teininä ja aikuisena on yhtä tuskaa ja välit menee poikki kurjaa jos nää lapset on meillä vaan lainassa

@Rusakkonen niin ihanaa! <3 en mäkää geenejä mieti tai ne ei mua vaivaa. Luin vaan just Ovumian sivuilta psykologi Mirka Paavilaisen kirjoituksen heidän sivuiltaan, jossa sanoi että geenit todellakin merkitsee ja meidän lapsilta on viety pois tärkeä mahdollisuus verrata itseään vanhempiin. Ja vaikka me miten ajateltaisiin että geenit ovat merkiyksettömiä niin ei ne ole ja meidän lapsille ne ei sitä myöskään ole. Tää oli siis ihan joo validi pointti, mut samalla teki kans sellaisen töhön olon et vähän pitäis just omantunnontuskissa ja ihmeellisessä välitilassa elää koko aika, korostaa ittelle sitä asiaa et ei lapsella vaan VOI asiat olla hyvin.

 

@nyuu, tekeeköhän tuo sulle hyvää lukea kaikkia noita lahjasolusivuja? On hyvä myös osata suojata itseään. Toivottavasti saat tukea asiaan sieltä vauvaterapiasta. Itse en mieti lahjasoluasiaa juuri ollenkaan, mutta ehkä tilanne on eri, kun minulla on kolme luomulasta? Tästä lapsesta tulee muutenki "erilainen", on nuorempi ja eri isä.

Mä olin ihan hysteerinen eilen. Miehen mielestä hormonit puhui. Itkin koko illan ja mietin, jos/kun meille tulee ero. Minulla on selvästi ahdistuneisuus lisääntynyt nyt. Terapiakin on lopumassa. Vähän huolettaa, etten taas olisi sairastumasssa masennukseen. Pari vuotta tässä on edellisestä jaksosta aikaa... . Onneksi on lääkäri tiistaina, sairasloma voisi helpottaa, niin saa levätä ja tehdä kaikkia hyvinvointia lisääviä juuttuja.

@kirsillevauva - ei teille mitaan eroa tule! Teilla on vakaa pohja suhteella. Tunteita tulee ja menee. Laakkeet varmasti vaikuttavat. Itsella myos vaikuttaa veren alhainen sokeritaso; isanikin aina muistaa kysya, jos olen surullinen, etta olenkohan syonyt. Pida vain itsestasi hyvaa huolta!

 

@Seesam78 joo, tottahan tuo. Ja just se että tottahan se on että asiasta kuin asiasta niitä positiivisia kokemuksia paljon vähemmän kirjoitellaan, sen sijaan mehustellaan mieluummin niillä negatiivisilla... mut joo, tuntuu vaan niin kurjalle kun lahjalapset on onnellisia ja tyytyväisiä vauvana, taaperona ja lapsena, mut teininä ja aikuisena on yhtä tuskaa ja välit menee poikki kurjaa jos nää lapset on meillä vaan lainassa

@Rusakkonen niin ihanaa! <3 en mäkää geenejä mieti tai ne ei mua vaivaa. Luin vaan just Ovumian sivuilta psykologi Mirka Paavilaisen kirjoituksen heidän sivuiltaan, jossa sanoi että geenit todellakin merkitsee ja meidän lapsilta on viety pois tärkeä mahdollisuus verrata itseään vanhempiin. Ja vaikka me miten ajateltaisiin että geenit ovat merkiyksettömiä niin ei ne ole ja meidän lapsille ne ei sitä myöskään ole. Tää oli siis ihan joo validi pointti, mut samalla teki kans sellaisen töhön olon et vähän pitäis just omantunnontuskissa ja ihmeellisessä välitilassa elää koko aika, korostaa ittelle sitä asiaa et ei lapsella vaan VOI asiat olla hyvin.

Voihan teidankin poikanne verrata itseaan geeneissa isaansa. Kylla se on varmaan pojalle tarkeampaa lopulta kuin aidin geenit, vaikka aiti muuten tarkea onkin. Taitaa muuten olla todella harvinaista, etta pojalla menisi aitiinsa valit ihan poikki. Yleensa siina isasuhteessa saattaa nakya ongelmia. Aitisuhde on emotionaalinen.

En ole lukenut Ovumian psykologin kirjoitusta enka ehka viitsikaan, jos siita tulee huonolle tuulelle. Ihme juttu, jos laittaa nettiin klinikan asiakkaita potentiaalisesti alienoivia teksteja. Ihminen sekin vain on, ei sielta mitaan Jumalan sanaa tule, eika tartte hanen tekstiaan niin sanotusti ‘ottaa omakseen’ ja sydamelleen, jos on hyodyton teksti.

Vitsi muuten on, etta oma isani pitaa minua ihan aitini kaltaisena, vaikka minusta minussa on vaikka mita isani ominaisuuksia - tiettya isalle ominaista “miehekasta rationaalisuutta” ei taida kuitenkaan olla, vaan tama aitini tunteellisuus. Niin ei taida olla kauhean yksiselitteista, mita edes naemme itsessamme, lapsissamme tai vanhemmissamme.