Se mun lukema juttu oli muistaakseni pojasta, jolle oli jo lapsena kerrottu lahjasoluista.@Silmu75 no voi kurjuus! no ehkä se siitä vielä piakkoin!
Ja oliks se se juttu siitä lahjasiittiötytöstä? Sen mäkin luin, tyttö kertoi että ollut isäänsä aina vähän etäinen koska isä on ollut sitä häntäkin kohtaan, mutta et ei pidä luovuttajaa isänä. Sai siis tietää taustastansa 18-vuotiaana äidiltään.
Okej! Muistatko mikä oli tehny pojan elämästä hankalaa?Se mun lukema juttu oli muistaakseni pojasta, jolle oli jo lapsena kerrottu lahjasoluista.
En muista yksityiskohtia, mutta nuoruudessa se vaikea vaihe oli ja tuli ihan yllättäen äidille. Siis kun asiasta oli puhuttu pienestä pitäen ja kaikki oli tehty ns. oikein, ja silti pojan piti käydä jonkinlainen kriisi läpi. Mutta siis nuoruuteenhan liittyy paljon kriiseilyä (onko toi edes sana?) muutenkin, että sinänsä en pidä sitä ihmeellisenä.Okej! Muistatko mikä oli tehny pojan elämästä hankalaa?
Voimia! Muista myös, että tukilääkityskin saattaa aiheuttaa masennusta. Ainakin minusta tuntuu, että jokaisen lääkkeen pakkausselosteessa on varoiteltu siitä. Ja kun siihen yhdistää vielä raskaushormonit, niin ei ihme jos välillä on vaikeita hetkiä.@nyuu, tekeeköhän tuo sulle hyvää lukea kaikkia noita lahjasolusivuja? On hyvä myös osata suojata itseään. Toivottavasti saat tukea asiaan sieltä vauvaterapiasta. Itse en mieti lahjasoluasiaa juuri ollenkaan, mutta ehkä tilanne on eri, kun minulla on kolme luomulasta? Tästä lapsesta tulee muutenki "erilainen", on nuorempi ja eri isä.
Mä olin ihan hysteerinen eilen. Miehen mielestä hormonit puhui. Itkin koko illan ja mietin, jos/kun meille tulee ero. Minulla on selvästi ahdistuneisuus lisääntynyt nyt. Terapiakin on lopumassa. Vähän huolettaa, etten taas olisi sairastumasssa masennukseen. Pari vuotta tässä on edellisestä jaksosta aikaa... . Onneksi on lääkäri tiistaina, sairasloma voisi helpottaa, niin saa levätä ja tehdä kaikkia hyvinvointia lisääviä juuttuja.
Pitääpä lukaista! Mä muistaakseeni avasin ton mut sit löyty just niitä et ”löydä oikea äitisi” juttui ni aattelin et ihan pilipali-sivusto onks tuolla sit positiivisiakin kokemuksia?@nyuu Mä törmäsin äskettäin tällaiseen sivustoon kuin We are donor conceived: https://www.wearedonorconceived.com/ Oon vähän lueskellut tuolta ihmisten tarinoita, ja täytyy kyllä sanoa, et toi terminologia tökkii ja pahasti. Puhutaan biologisista isistä ja äideistä jne. Niin kuin solun luovutus tekisi vanhemmaksi! Toisaalta sitten taas ihan mielenkiintoista lukea ihmisten tarinoita ja miten lahjasolutausta on ihmisten elämään vaikuttanut.
@kirsillevauva Kovasti tsemppiä sinne ja toivottavasti mieliala alkaisi paranemaan. <3
Sanotaanko näin, että siellä on hyvin erilaisia kokemuksia. Vahvistaa ainakin sitä, että myös jokainen lahjasolulapsi on ihan oma uniikki yksilönsä, joka ajattelee ja reagoi eri tavalla. Edit./ Aika monelle tuntui olevan, melkeen jopa sen luovuttajan löytämistä tärkeämpää, löytää niitä saman luovuttajan muita lapsia. Ehkä se sit luo jonkinlaista yhtenäisyyden tunnetta, kun on tavallaan samat lähtökohdat?Pitääpä lukaista! Mä muistaakseeni avasin ton mut sit löyty just niitä et ”löydä oikea äitisi” juttui ni aattelin et ihan pilipali-sivusto onks tuolla sit positiivisiakin kokemuksia?
Oikeesti ehkä pitäs miettiä että tuleeko lahjahoidot kieltää lailla kokonaan, jos kukaan ei ikinä lahjalapsista ole onnellinen
@kirsillevauva - ei teille mitaan eroa tule! Teilla on vakaa pohja suhteella. Tunteita tulee ja menee. Laakkeet varmasti vaikuttavat. Itsella myos vaikuttaa veren alhainen sokeritaso; isanikin aina muistaa kysya, jos olen surullinen, etta olenkohan syonyt. Pida vain itsestasi hyvaa huolta!@nyuu, tekeeköhän tuo sulle hyvää lukea kaikkia noita lahjasolusivuja? On hyvä myös osata suojata itseään. Toivottavasti saat tukea asiaan sieltä vauvaterapiasta. Itse en mieti lahjasoluasiaa juuri ollenkaan, mutta ehkä tilanne on eri, kun minulla on kolme luomulasta? Tästä lapsesta tulee muutenki "erilainen", on nuorempi ja eri isä.
Mä olin ihan hysteerinen eilen. Miehen mielestä hormonit puhui. Itkin koko illan ja mietin, jos/kun meille tulee ero. Minulla on selvästi ahdistuneisuus lisääntynyt nyt. Terapiakin on lopumassa. Vähän huolettaa, etten taas olisi sairastumasssa masennukseen. Pari vuotta tässä on edellisestä jaksosta aikaa... . Onneksi on lääkäri tiistaina, sairasloma voisi helpottaa, niin saa levätä ja tehdä kaikkia hyvinvointia lisääviä juuttuja.
Voihan teidankin poikanne verrata itseaan geeneissa isaansa. Kylla se on varmaan pojalle tarkeampaa lopulta kuin aidin geenit, vaikka aiti muuten tarkea onkin. Taitaa muuten olla todella harvinaista, etta pojalla menisi aitiinsa valit ihan poikki. Yleensa siina isasuhteessa saattaa nakya ongelmia. Aitisuhde on emotionaalinen.@Seesam78 joo, tottahan tuo. Ja just se että tottahan se on että asiasta kuin asiasta niitä positiivisia kokemuksia paljon vähemmän kirjoitellaan, sen sijaan mehustellaan mieluummin niillä negatiivisilla... mut joo, tuntuu vaan niin kurjalle kun lahjalapset on onnellisia ja tyytyväisiä vauvana, taaperona ja lapsena, mut teininä ja aikuisena on yhtä tuskaa ja välit menee poikki kurjaa jos nää lapset on meillä vaan lainassa
@Rusakkonen niin ihanaa! <3 en mäkää geenejä mieti tai ne ei mua vaivaa. Luin vaan just Ovumian sivuilta psykologi Mirka Paavilaisen kirjoituksen heidän sivuiltaan, jossa sanoi että geenit todellakin merkitsee ja meidän lapsilta on viety pois tärkeä mahdollisuus verrata itseään vanhempiin. Ja vaikka me miten ajateltaisiin että geenit ovat merkiyksettömiä niin ei ne ole ja meidän lapsille ne ei sitä myöskään ole. Tää oli siis ihan joo validi pointti, mut samalla teki kans sellaisen töhön olon et vähän pitäis just omantunnontuskissa ja ihmeellisessä välitilassa elää koko aika, korostaa ittelle sitä asiaa et ei lapsella vaan VOI asiat olla hyvin.