Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Moikka naiset. Otin hiukan etäisyyttä hoitoasioihin ja tulevaan hoitoon. Teki päälle hyvää. Täällähän on muutaman päivän aikana on tapahtunut vaikka mitä.
@nyuu Ihanaa, että ultrassa pienellä (ja sinulla) oli kaikki hyvin. Siitä huolimatta kaiken kokemuksesi jälkeen on varmasti vaikea tuudittautua hyviin uutisiin. Siitä huolimatta yritä nauttia raskaudesta. Sun pohdinnat äitiydestä ja soluasiasta ovat ymmärrettäviä.
Joku ehdottikin, että pääsisitkö juttelemaan jonkun kanssa. Isoja asioita käyt mielessäsi läpi ja apu voi olla tarpeen.
@kirsillevauva Olen satavarma, että olet raskaana. Tänään oli liian aikaista testata, kato hu uudestaan.

@Plusyks Olen älyttömän onnellinen puolestasi! Tuo pikkuinen nyt maaliin asti, eiks niin?

Mulla kuukautiset vihdoin alkaneet. Limisultra 27.8 ja siirto tod näk syyskuun alussa
 
  • Tykkää
Reactions: nyuu ja Silmu75
@nyuu Munasolut on tietty vähän eri asia, mutta kun ihmiset lahjoittaa muutakin kuten verta tai luuydintä tai vaikka munuaisen, niin voisiko tän jotenkin rinnastaa niihin? Yritin selittää tätä ajatuskulkua tarkemmin, mutta se näytti kirjoitettuna niin tyhmältä että jätin pois. :D

Mutta joka tapauksessa sähän odotat ainutlaatuista lasta! Sellaista pientä persoonaa, joka ei olisi ikinä saanut alkuaan ellette olisi lähteneet lahjasoluhoitoihin. Musta tuntuu, että me välillä vähän unohdetaan miesten osuus tässä hommassa. :whistle:
 
@Sukkis Jos lapsi tarvitsee isähahmoa, niin voihan sellainen löytyä muualtakin kuin kotoa. Ja mun mielestä koko ”lapsi tarvitsee kaksi vanhempaa” -ajatusmalli on vähän vanhanaikainen, koska eikö tutkimuksissakin ole todettu että lapsi tarvitsee vähintään yhden turvallisen aikuisen elämäänsä? Mulla oli paska isä, mieluummin olisin ollut kokonaan ilman.
 
Vielä tuosta genetiikasta ja periytymisestä (tämä ei ole kommentti kenenkään aiempaan viestiin), niin omilla soluilla saatu lapsihan saattaa kantaa ominaisuuksia, jotka periytyvät hyvinkin kaukaa eivätkä ole minussa. Omilla soluilla saatu lapseni ei ole yhtään näköiseni ja luonnekin on toinen.

Ja: jos nyt pitäisi valita saisinko vielä yhden lapsen omilla vai (saman lahjoittajan) lahjasoluilla, en tiedä kumman valitsisin.

Ja rakastan lahjasolulastani äärettömän paljon.

Prosessi ei kuitenkaan missään nimessä ollut helppo, kamppailin raskaana ollessani samojen kysymysten kanssa kuin mitä tässä keskustelussa on tullut esiin. Mutta raskausaika on myös aina vähän äärimmäistä ja täynnä kysymyksiä.
 
@Rusakkonen Tarkoitin siis, että en tule geneettistä lasta luultavasti ikinä saamaan ja kyllä se tietyllä tapaa surettaa mua. En itse ole ehkä niin ajatellut noita termejä ja varmaan moni muukin käyttää niitä tahattomasti väärin, koska ilmiselvästihän lapsi tulee minusta, minussa hän kasvaa. Sen takia koin sun kommentin siitä, että nythän saan biologisen lapsen, vähättelevänä, vaikka tarkoitit hyvää. Mutta lapsi ei ole alunperin minusta peräisin. Ja se on se asia, joka vaatii pohtimista ja prosessointia.

@Silmu75 Toki isähahmo voi löytyä muualta ja voihan olla ettei lapsi sellaista edes kaipaa. Ja kyllä itsekin vastustan vanhanaikaista normatiivista näkemystä kahdesta vanhemmasta ainoana oikeana. Toisaalta itselläni on mahtava isä ja olisi hienoa jos lapsellakin tällainen olisi.

Lapselle asiasta kertominen ei ole ikinä ollut mulle epäselvä asia oman tilanteeni takia. Lisäksi olen ajatellut, että tänä päivänä, kun on kaiken maailman DNA-testejä, jossa voi itse selvittää juurensa, niin en varmaan edes uskaltaisi olla kertomatta lapselle. Pelkään miten lapsi reagoisi jos saisi tietää esim. jonkun tällaisen testin kautta. Mutta ymmärrän myös syyt, miksi moni ei halua kertoa lapselle mistä tämä on saanut alkunsa.

Nämä asiat, ja moni muu asia, ovat tosiaan varmaan asioita, jotka tulevat toistuvasti esiin täällä. Jos on itse jonkun asian jo käsitellyt ja käynyt samaa keskustelua monesti niin suhtautuminen on varmaan jo aika eri kun asioita vielä pohtivilla. Voi ehkä jopa turhauttaa tai suututtaa käydä samaa keskustelua yhä uudestaan? Toivottavasti jaksamme kuitenkin tukea jokainen toisiamme jokaisessa hetkessä, olimme missä kohtaa prosessia tahansa.

@nyuu Toivottavasti löydät jonkun, jonka kanssa voit jutella. Itse soitin jo Helsingin kaupungin Terapeuttinen vauvaperhetyö-numeroon, josta toivon saavani keskusteluapua. Harmillisesti ottavat vastaan vasta viikosta 20 eteenpäin, niin pitää soitella uudestaan noin kuukauden päästä. Toinen mahdollisuus mistä puhuttiin neuvolassa, on psykologi. En nyt muista missä asut, mutta olisko sun kotikaupungilla tarjota jotain vastaavaa?

@kirsillevauva Pidän peukut että testistä tulee huomenna jo plussa!
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
On ainakin kaksi asiaa, joita lapsi ei onneksi voi periä minulta: lapsettomuus ja masennus. (Lapsuudenperheestäni meillä kaikilla neljällä on ollut taipumusta masennukseen.) Siinä mielessä lahjasolut ovat minulle ihan hyvä vaihtoehto.

Mutta on siinä oma surunsa, ettei tule koskaan näkemään itseään lapsen ulkonäössä. Äidinäitini oli syntyjään tanskalainen ja paljon siitä ulkonäöstä on periytynyt äidille ja minulle. Sisko taas on aivan eri näköinen. Mutta jos olisin saanut tytön, niin olisihan se ollut jännää nähdä kummalta puolelta ne kasvonpiirteet olisivat periytyneet.

Tämä nyt ei varmaan liity lahjasoluihin vaan yleensä hoitoihin, mutta liikututteko kamalan herkästi siihen liittyvistä asioista? En nyt muista mitä asiaa viimeksi melkein itkin, mutta jo vastaus siihen kauanko jonotus yleensä kestää sai kyyneleet silmiin kesken työpäivän. Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt miten ilosta voisi itkeä, mutta sitä kai se oli! Ja ylipäätään kaikki ihmisten hyvyyteen liittyvät jutut liikuttaa vielä normaalia enemmän - se taas varmaan liittyy just lahjasoluihin.

@kirsillevauva Toivottavasti tänään on hyvien uutisten päivä!
 
Hei kiitos myötäelämisestä taas kaikki ihanat <3 yritän nyt vastailla töiden lomassa taas jotenkin fiksusti.

@kirsillevauva miten testin laita?

@Sukkis olen pahoillani, ei ollut tarkoitus syyllistää. Totta kai jokainen saa käyttää mitä termejä haluaa. Itselle tuo ei-biologisesti-oma tuntuu vaan surulliselle termille käyttää, koska kuten sanottua, tuntuu hassulle jos lapsi ois biologisesti sit jonkun muun. :( mullakaan ei tää lahja-asia nyt oo ihan loppuun käsitelty, kuitenkin aika uus juttu et näihin jouduttiin turvautumaan. Mutta hyvälle tuntuu ja kuten @Inna1977 sanoi, jos nyt tarjottais tän vauvan jälkeen mulle mahis raskautua omalla solulla tai sitten saman luovuttajan soluista toistamiseen, niin enpä tiedä haluisinko omasolulasta kuitenkaan. Ei sillä merkitystä ole. Niin ja @Sukkis kiitos vinkistä! En tiennykää et tollasta on! Helsingissä asun niin vois varmaan tutustua :) tällä herkellä käyn juttelee seurakunnan kautta järkätyllä psykologilla. Hän on ollu Naistenklinikalla sairaalapastorina, joten tietää kyllä mitä kaikkea surua näihin asioihin liittyy :( oon tykänny kyl kovasti, vaikka aikoja onkin tosi harvoin!

Ja siis se mikä tässä hassua ja typerääkin on, on se et mulla on asian kans hyvä, mun miehellä on asian kans hyvä ja toivottavasti meidän lapsellakin on hyvä olo ittensä ja meidän kanssa, ni sit mä väännän ongelman siitä mitä muut tekee ja sanoo. Jos joku opettaa lahjalapselleen et hänellä on kaksi äitiä tai kertoo pienestä pitäen lapselle että ”et ole biologisesti minun”, niin eihän se tarkoita että mun pitäis sitä samaa toitottaa ja toimia samalla tavalla. Meidän lapsella on yksi äiti ja se on biologisesti mun ja mun miehen. Eikä tätä muuta se miten muut toimii tai näkee asian.

Hyvä pointti @Inna1977 toi kategorisointi! Ja siitä puhuin yhden lahja-äidin kanssa, et siis onhan tässä se just että ”hajotetaan” malli siitä että on geneettinen äiti ja geneettinen isä ja kaksi lasta ja punainen puutalo ja kultainen noutaja. Musta se on ihana ajatus, että meidän vauvaa on toivonut me ja meidän lisäksi jossain on ihminen joka on myös toivonut että me saadaan vauva, ja auttanut antamalla sen pienen siemenen tähän ”projektiin” :love: ihan älytöntähän se on että geeneissä kulkis se kaikki tärkeys ja ne jotenkin korostuis. Mullakin on neljä sisarusta ja ollaan kaikki tosi erilaisia. Ihan luonteeltaan ja käytökseltään ja mä ja mun sisko ollaan vaan ulkonäöllisesti samanlaisia, toinen sisko ja veli näyttää ihan eriltä.

Btw tähän asiaan sivuten, näin nyt yhden puolitutun lasta. Siis aivan täysin totaalisen eri näköinen kuin äitinsä ja isänsä, ja tiedän ettei oo kyseessä lahjat, kun oltiin silloin pari vuotta sitten läheisempiäkin. Et moni lahjalapsi näyttää enemmän vanhemmiltaan kuin tää täysin geneettisesti heidän oma lapsensa:D
 
Viimeksi muokattu:
Hei kaikki, onpa täällä ollut paljon hyvää keskustelua! Olen yrittänyt vähän himmailla ja olla ajattelematta näitä asioita kun odotettavaa aikaa riittää, mutta koko ajan tietysti jossain alitajunnassa pyörii tämä juttu. Mulla on tässä ensimmäisessä yrityksessä luovuttajana lähisukulainen, joten siihen liittyy omanlaisiaan pohdintoja geenien merkityksestä. Mulla ja potentiaalisella lapsella tulee olemaan siis osittain samat geenit mutta ei tämäkään ihan yksiselitteinen asia ole ollut pohdittavaksi – joskin ehkä enemmän kaikilta muilta kanteilta kuin geneettisesti. Mutta niin moni tuttu on puhunut siitä, miten erilaisia heidän geneettisesti omat lapsensa ovat kuin he itse, että olen ajatellut sen olevan kyllä ihan satunnaista. Toisaalta tunnistan lapsipuolessani kauheasti itseäni samanikäisenä, vaikkei meillä ole yhteistä geenin geeniä.

Mä kanssa uskon, että tässä on tuota @Inna1977 :n mainitsemaa kategorisointia. Ehkä osa asian aiheuttamasta kipuilustakin tulee siitä, että vaikka noin järjen tasolla olisi sellaista vastaan, niin siihen geneettisen ydinperhemallin ihannointiinhan me edelleen kasvetaan. Siitä huolimatta, että varmaan jokainen tietää, että perheen onnellisuus ei ole siitä mallista kiinni.

Mulla on @Silmu75 ollut tuota ihan samaa itkuherkkyyttä! Tuntuu vähän kauhealta sanoa tämä täällä, mutta en ole koskaan ollut lapsirakas ihminen enkä tiedä, onko mulla ollut ikinä oikein vauvakuumettakaan. Mutta nyt yhtäkkiä vetistelen kaikenlaisille vauvauutisille ja vielä enemmän näihin hoitoihin liittyville asioille samoin kuin muiden ihmisten hoitoihin liittyville asioille, uutisille ja ties mille! Kai sekin on jotain alitajunnan toimintaa, en tiedä. Hirvittää ajatellakin, että jos tästä joskus onnistun raskautumaan, niin millainen vesiputous musta sitten tulee.

Toivottavasti @kirsillevauva saa pian hyviä uutisia!
 
MInä olen biologisesti ja kaikilla tavoin omieni vanhempieni lapsi ja silti en ymmärrä moniakaan heidän ratkaisujaan. Mm miksi eivät eronneet ja miksi olivat niin huonoja vanhempia. Olen kipuillut tämän kanssa koko ikäni ja nyt 8 vuoden terapian jälkeen osaan elää täyttä ja onnellista elämää. Eiköhän lapselle ole olennaisempaa, että vanhemmat ovat turvallisia ja suht tasapainoisia? Eivät käytä väkivaltaa? Miksi tämä kaihea paino genetiikalle? Itsekin olen ollut todella vaativa vanhempi, koska olen halunnut olla parempi kuin omat vanhempani. Sitä tavoitellessa olen sairastanut useat masennukset. Nyt osaan olla rennompi.läsnäolova ja turvallinen ja Riittävä <3. Ei me mikään ihanneperhe olla, mutta turvallinen ja riittävän hyvä. Minun lapseni eivät tule tarvitsemaan 8 vuotta terapiaa selvitäkseen väkivallasta!

Mutta siis toiseen asiaan: nega tuli tänään. Jatkan testailua. Ei ole olotiloja suuntaan tai toiseen.
 
En tieda, olisiko parempi olla sanomatta keskusteluun yhtaan mitaan ... mutta tosiaan terminologiasta taalla on kylla ollut aika monesti puhetta. Varmasti suurimman osan meista on pitanyt kasitella tuo geneettisyysasia jollakin tavalla, niin piti myos minun ja mieheni, ja osa viela kasittelee. Ja mistas sita sitten tietaa, jos vaikka viela myohemmin joutuu kasittelemaan ... ja sitten taas kasitellaan. Minulla on kylla vanhempien suvuissa niin paljon perussairauksia (sydan, diabetes, erilaiset syovat), etta sinansa toivoa sopii, etta jollain ihmeen kaupalla lahjoittajan suku oli terveempi! :) Olen kylla siita iloinen, etta lahjoittaja on suomalainen kuten minakin, koska pojan isa on englantilainen. Uskon myos, etta se, etta kyseessa on poika, auttaa minua tassa asiassa. Pojasta saattaa vaikkapa tulla hyvin isansa kaltainen, niin aiti sitten perheen naisena saa olla ihan erilainen kummistus. :) Ja jos ei tule miehen kaltaista, niin ehka hanelle sitten tulee niita kaikkia hienoja mielenkiinnon kohteita, jotka meilta molemmilta puuttuvat (lue: kaikki kaytannollinen)! :)

Vakavammin puhuen, tama lapsi on joka tapauksessa meille sellainen siunaus, ettei tosikaan. Tulemme molemmat olemaan lapsen syntyessa 47. Olisi ihan hyvin voinut kayda niin, ettemme saisi koskaan lasta. Ja uskon, etta nimenomaan taman ‘geeniyhdistelman’, mika ei olisi mitenkaan muuten voinut muodostua, on tarkoitettu syntya; etta juuri talla ihmisella on taalla jokin tehtava ja tarkoitus. Odotan vain niin, etta tama saisi syntya, kasvaa, kehittya ... kasvaa aikuiseksi, elaa vanhaksi. Ja olisi niin ihanaa, jos saisi olla terve ja vammaton... Ja lapsi on joka tapauksessa meista erillinen henkilo, oma tahto ja oma kohtalo, on sitten mitka tahansa geenit. Uskon ja toivon, etta jotain evaita elamaan pystyn kuitenkin hanelle opettamaan, ja uskallan uskoa, etta han tulee pitamaan minustakin. :)

Meilla on viela muutamia lahjoitetuilla munasoluilla muodostettuja alkioita pakkasessa ja 8 omaa. Jos tasta nyt paastaan maaliin, ja jos yrittaisimme viela toista, niin ehdottomasti lahjasoluista yrittaisimme. En nyt enaa tieda, uskaltaisinko omista kokeilla ilman geenitestausta enaa. Nehan muodostettiin, kun olin 45. Lahjoittajamme oli alle 30.

Biologisesti vauva kylla on odottavan aidin, eika siita paase mihinkaan, ja on kylla aika vaikea nailla palstoilla olla sanomatta asiaan yhtaan mitaan, jos joku taas kerran sen ei-biologinen -toteamuksen tekee, varsinkin kun tietaa, etta taalla on muita lukijoita, joita sen sanan kaytto erityisesti surettaa (ja varmaan taustalla viela muitakin lukemassa). Tosin juuri koskaan sita kommenttia ei taalla olekaan nakynyt, vaan tanne kirjoittelijat ovat nahneet sen muualla, ja siksi siita on keskusteltu. Ja myoskaan siis kaikki tanne kirjoitetut kommentit eivat tosiaan valttamatta ole tarkoitettuja nimenomaan tietylle puhujalle, vaikka ehka se lukijasta voi yhtakkia silta tuntua. Nama palstatekstit sinansa ovat yleisesti ottaen vaikeita keskustelun valineita, koska on niin helppo stressaantua kirjoituksista, jotka eivat edes ole itselle tarkoitetut. Niin on kaynyt minullekin, ja olen jo useamman kerran meinannut poistua vallan nailta palstoilta, kun olen loukkaantunut, turhaantunut, tai joku/kukaan ei ole tuntunut kuuntelevan tai ymmartavan. Eli tamakin on oma prosessinsa ollut minulle ja varmaan muillekin. Jos keskusteltaisiin elavassa elamassa, olisi varmaan helpompaa, kun voisi heti kysya kysymyksia ja kommentoida, jos jokin jaa askarruttamaan, ja toisaalta puhujalla olisi kaytossa ilmeet ja eleet, jotka pehmentaisivat sanomaa esimerkiksi tunteilla tai huumorilla.
 
Viimeksi muokattu:
On ainakin kaksi asiaa, joita lapsi ei onneksi voi periä minulta: lapsettomuus ja masennus. (Lapsuudenperheestäni meillä kaikilla neljällä on ollut taipumusta masennukseen.) Siinä mielessä lahjasolut ovat minulle ihan hyvä vaihtoehto.

Mutta on siinä oma surunsa, ettei tule koskaan näkemään itseään lapsen ulkonäössä. Äidinäitini oli syntyjään tanskalainen ja paljon siitä ulkonäöstä on periytynyt äidille ja minulle. Sisko taas on aivan eri näköinen. Mutta jos olisin saanut tytön, niin olisihan se ollut jännää nähdä kummalta puolelta ne kasvonpiirteet olisivat periytyneet.

Tämä nyt ei varmaan liity lahjasoluihin vaan yleensä hoitoihin, mutta liikututteko kamalan herkästi siihen liittyvistä asioista? En nyt muista mitä asiaa viimeksi melkein itkin, mutta jo vastaus siihen kauanko jonotus yleensä kestää sai kyyneleet silmiin kesken työpäivän. Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt miten ilosta voisi itkeä, mutta sitä kai se oli! Ja ylipäätään kaikki ihmisten hyvyyteen liittyvät jutut liikuttaa vielä normaalia enemmän - se taas varmaan liittyy just lahjasoluihin.

@kirsillevauva Toivottavasti tänään on hyvien uutisten päivä!
MInakin liikutun hoitokirjoituksista! Sitten yritan lukea tai selittaa/kaantaa niita miehelle, ja aani varisee! :)
 
Meidän tämänpäiväinen suunnittelukäynti peruuntui kun lääkäri onkin kipeänä. (n) No huomiselle saatiin aika eri lääkärille (Eija), toivottavasti se nyt pysyy terveenä eikä tuu mitään muutakaan estettä.

Ja sitten sain tänään kutsun työhaastatteluun! Olen siis ihan duunarihommissa, että ei mitään loistokasta, mutta viihdyn aika huonosti nykyisessä paikassa ja olisi tosi ihanaa päästä pois. Sitten rupesin tietty miettimään miten hyvin sieltä sais järjestettyä poissaolot ja muita potentiaalisia ongelmia, mutta se nyt kuitenkin on vasta haastattelu ja ainahan ne asiat jollain tapaa järjestyy.

Testasitko tänään @kirsillevauva?
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
@kirsillevauva Ehtii vielä tulla plussa, ootko vielä testannut? Mullahan tuli haalea viikon kuluttua siirrosta.
@Silmu75 Mä mietin aikoinaan kans, että kannattaako hakea työpaikkoja, jos pian raskaudun ja tuleeko lisää stressiä uudesta työstä jne. Mutta onneksi hain enkä laittanut koko elämää holdiin. Olin niin kypsä silloiseen työhön... Sain sitten aikoinaan mukavan, koulutusta vastaavan työn. Ja olin enemmän stressaantunut vanhassa paikassa, kun ei ollut enää haasteita. Oon tietty superhappy, että mulla on nyt sellainen itsenäinen työ, joka mahdollistaa nää käynnit ja aikataulusäädöt. Asiat tosiaankin järjestyy!
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
Minulla ainoa tärppi on tullut kolmipäiväisestä solusta, 2. luovuttaja, yhteensä 9. siirto. Siihen asti kasvatettiin niin omat kuin luovutetut blastoiksi eikä koskaan tärpännyt. Eli ei se blasto mikään automaattinen ihmejuttu ole.
Ihanaa kuulla tämä ja ihanaa, että pääsit odottajien joukkoon ❤

Luulin, että keskustelu täällä on vain hidasta mutta mulle ei ollut tullut ilmoitusta uusista, niin kuin aiemmin. No täällä olikin sitten luettavaa

@Florie tosiaan parempaa saalista odotin. 1x 2 pv (4 soluinen, josta nega) ja tosiaan pakkasesta sulatetaan seuraavaksi 2x 3 pv (5 soluiset). Varmaan molemmat laitetaan, jos selviävät sulatuksesta. Eli @kirsillevauva : käytetään nämä ja sitten klinikan vaihto, jos ei nyt ihmeitä tapahdu.
 
Täällä testattu haamulainen <3. Olen niin superonnellinen :)

Menen Simpukan helmiläisten vertaistapaamiseen 26.8. Tervetuloa mukaan, jos on pk-seutulaisia. Yksityisviestillä saa lisätietoja.

Perjantaina verikoe. Jos hyvä arvo, lisään itseni plussanneihin :)
 
@kirsillevauva onnea!! Ihanaa!! Tää on nyt se the alkio joka sit pysyy matkassa loppuun asti:love: kolmas kerta toden sanoo!

Ja mä haluisin kans tulla niihin. Mut samalla pelottaa ne ”kaksi äitiä”-jutut mitä siel puhuttu ni haluan vaan vältellä niitä :censored: kerro sit mimmosta oli! Voisin harkita tulevani joskus!
 
@nyuu, mistä tiedät, että siellä puhutaan "kahdesta äidistä"? Onko siis jotkut sitä mieltä, vai onko yleinenkin näkemys. Mulle ei mahdu mitenkään ymmärrykseen, miten yhden solun luovutus voi jostakin tehdä äidin millään tasolla? Adoptiotilanne on eri, kun lapsi on ollut koko raskauden biologisen äidin kohdussa, ja siinä on tapahtunut jonkinlainen hylkääminen.

Soitin jo neuvolaan, kun mennään italialaiseen ravintolaan syömään, saako etanoita syödä. Ei ollut ohjetta, mutta suositteli jättämään välistä. Tällä kertaa ajattelin ilmoittautua neuvolaan vasta alkuraskauden ultran jälkeen, ettei taas tarvitse keskenmenon takia perua. Hirvee kasa lomakkeitakin pitää täyttää!
 
@kirsillevauva mä söin etanoita kyllä. Nehän on niin rasvassa uppopaistettuja et kaikki basillit niistä on varmasti kuolleet:D en tiedä mitä niistä voisi saada?

Ja siis mitä oon lukenut niitä keskusteluja joita on käyty, niin siellä puhutaan luovuttajasta geneettisenä äitinä. Tai ainakin on puhuttu.

Ja hyvä suunnitelma ton neuvolan varaamisen suhteen! Me tehtiin samalla tavalla. Oli liian rankkaa peruutella niitä aikoja :(
 
Haluaisin kertoa munasoluja lahjoittaneena ja nyt äitiydestä haaveilevana hieman ajatuksistani liittyen tuohon geneettiseen/biologiseen vanhemmuuteen. En ole koskaan ajatellut, että olisin yhtään minkäänlainen äiti lahjoittamistani munasoluista (mahdollisesti) alkunsa saaneille lapsille. Enhän edes tiedä, onko heitä ylipäänsä olemassa. Moneen vuoteen en edes ajatellut koko asiaa lainkaan, nyt se on välillä käynyt mielessäni oman lapsihaaveen vuoksi. Lähinnä sillä tavalla, että toivon, että lahjoitukseni auttoi silloin jotain toista ihmistä tai pariskuntaa toteuttamaan oman haaveensa. Ehkä kysyn vielä joskus klinikalta, syntyikö soluistani yhtään lasta (en tosin ole varma, voivatko he tätä tietoa edes minulle antaa?).

Jos meille lapsi suodaan, lapsellamme tulee olemaan kaksi äitiä mutta ei isää. Jos lapsi saadaan aikaan minun munasolustani, hänellä saattaa olla geneettisiä puolisisaruksia sekä minun että siittiöiden lahjoittajan puolelta. En kuitenkaan ajattele, että he olisivat lapsen sisaruksia sen enempää kuin että minä olisin lahjoittamistani soluista syntyneiden lasten äiti tai että siittiöiden lahjoittaja olisi meidän lapsen isä. Saati, että vaimoni tulisi olemaan lapsellemme jotenkin vähemmän äiti kuin minä, vaikka hänellä ei mitään biologista sidettä lapseen olekaan. Vanhemmuudessa on monta ulottuvuutta (biologinen, geneettinen, sosiaalinen ja juridinen vanhemmuus) enkä aina oikein käsitä, miksi juuri biologista tai geneettistä vanhemmuutta halutaan korostaa kun ne ovat lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä perhekäsityksen kannalta vähiten merkitykselliset ulottuvuudet.

Siitä olen kuitenkin psykologien kanssa samaa mieltä, että lapselle tulee kertoa lahjasolualkuisuudesta. Jos asia selviää lapselle esim. murrosiässä jotain muuta kautta kuin vanhemman kertomana, lapsi todennäköisesti kokee vanhemman/vanhempien valehdelleen hänelle tai jopa häpeävän lapsen taustaa. Lapsen voi mielestäni olla ihan hyvä tietää jo siinä vaiheessa kun vauvojen syntymän yksityiskohdat alkavat kiinnostaa, että lapset voivat saada alkunsa erilaisin tavoin ja perheet ovat erilaisia. Erilaisuus ei tarkoita huonommuutta vaan on rikkaus. Erilaista tavoista saada lapsi on olemassa lastenkirjakin, Meidän pihan perhesoppa. Meille lahjasoluneuvonnan psykologi suositteli sitä ja aiotaan kyllä pistää se hankintalistalle jos vaan hoitopolkumme onnellisesti päättyy :).

Toivon, että en ole loukannut ketään tällä tekstillä. Kirjallinen viestintä on monesti suullista haastavampaa kun ilmeet ja äänenpainot jäävät puuttumaan. Toivon, että jokainen vanhemmaksi haluava saisi lapsen - tapahtuipa se sitten omilla tai lahjasoluilla tai jotain muuta kautta. Tapahtuipa se miten tahansa, te olette juuri oikeita vanhempia lapsillenne <3.
 
@Silmu75 olipas tyhmää että aika peruuntui :( mites nyt, oliko siis tarkoitus että teillä hoidot alkaa nyt lokakuussa? :) ja miten lainan kanssa kävi?

@Pupuna112 ensinnäkin kiitos sinulle, mun sydän pakahtuu onnesta aina kun ajattelee miten ihania ja sydämellisiä ihmisiä täällä on, että haluaa auttaa meitä saamaan lapsi <3 kiitos ja tsemppiä teille teidän hoitopolulle!
Mun mielestä sitä ei (ainakaan virallisesti) kerrota onko lapsi syntynyt vai ei, mutta että onko raskaus alkanut niin se kerrotaan. Mutta kaveri oli kyllä saanut tietää että vauva oli syntynyt kun kävi toistamiseen luovuttamassa, niin henkilökunta oli jotain maininnut miten onnellisia vanhemmat olivat lapsesta.

Oonkin ajatellut, että eikö se oo luovuttajallekin todella raskasta, jos alkaa ajattelemaan että ominlpsia ois muka tuolla jossain jonkun muun hoivissa :| en oo kuullut yhdenkään soluja luovuttaneen (suomalaisen) tituleeraavan itseään äidiksi syntynelle lahjasolulapsille. Sillä onkin kummallista miten lahjasoluryhmissäniin paljon korostetaan/tulee esiin se, että kuinka lapsella on kaksi äitiä.

Ja toi meidän pihan perhesoppa menee tilaukseen meilläkin! :) sitten kun aletaan lapselle tavaroita hankkimaan. Haluan muutenkin kasvattaa meidän lapsen siihen, että perheitä on monenlaisia, ei vain se geneerinen äiti+isä jotka luomuna vääntäävät kaksi lasta. Hyvä opettaa siihen että meitä on moneksi ja perhemuotoja myöskin :)
 
  • Tykkää
Reactions: Silmu75
Huh! Ultrassa 2mm sintti, joka vastaa viikkoja. Verenvuoto tulee kohdunkaulankanavasta. Pelottaa kuitenkin, koska edellisessä keskenmenossa oli sama juttu. Kontrolliultra perjantaina. Jäin klinikalle intralipidtiputukseen, kun muutenkin olisi pitänyt tällä viikolla laittaa.
 

Yhteistyössä