Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Onnea matkaan @kirsillevauva ! (y) Jokohan siellä on h-hetki lähellä..?

Hienoa @Silmu75 että saitte jo suunnittelukäynninkin! Toivottavasti kaikki menee nyt sujuvasti.

ON: Me päästään tositoimiin vasta joskus marras-joulukuulla. Aikamoinen kärsivällisyysharjoitus siis tulossa tästä syksystä. Huomaan myös, että kaikki vanhat epäilykseni siitä, olenko sopiva äidiksi, nostavat taas päätään. Kai tässä on taustalla sama hassu ajatus kuin nuorena, että on jotenkin "varaa" olla epävarma, kun mahdollisuuksia on. No, pitää yrittää keskittyä nyt vain tiukasti muihin asioihin...
 
Listaus

@kirsillevauva, ikä 46-vuotta, yritys aloitettu 12/2013/ Dextra/ 4. lapsi (ensimmäinen lahjasolulapsi), km 2/2019 (8+0)/km 6/2019 (5+5)
@Seesam78 ikä 40 vuotta, esikoista yritetään. Yritys aloitettu 5/2014. Kolme tuloksetonta ICSIä omilla soluilla. 1. lahjamunasoluhoito.

[USER=145871]@Silmu75
(ikä 43), ya 2013, 1.lapsi, 1. IVF tulossa syyskuussa
@Florie 39v, ya 2018, 1. lapsi, takana 2/3xIVF, lahjasoluhoidot alkamassa syksyllä.
@lapsettomuuta10v
@Aallotar19 (ikä 45), yritys aloitettu 12/2017, enkelipoika 09/2018 (rv 27), 1. lahja-alkiohoito. km 7/2019
ron-Da (ikä 43v), yritys aloitettu 2019 omilla soluilla, nyt lahjasolut, 3. lapsi (puolison ensimmäinen)

Tulevat tapahtumat:


@kirsillevauva testipäivä 23.8
@Aallotar19 siirto seuraaviin kuukautisiin



Plussanneet:

@Ramiina, ikä 34, yritys aloitettu 2005, Elite-Klinik, 2. IVF, 1. Pas. 1. lapsi, la29.9.2019

@Rusakkonen , ikä 46-vuotta, yritys aloitettu 1/2017/ 1. lapsi/ 2. lahjasoluhoito (taustalla nelja omasolu-IVF:aa), la 30.12


@IiDa, 1. lahjasoluhoito/ ikä 46-v/ yritys aloitettu 4/2016/ 2. lapsi, la 10.2.

@nyuu 2. Lahjahoito 1. Pas/23v/yritys aloitettu 6/2016 /1. lapsi/ 4x km/ LA 27.2.2020

@Sukkis, Ikä 39v, 1. lapsi, yritys aloitettu 2017, Felicitas: 1xIVF, 1x hoidon keskeytys, 2xICSI, Dextra: 1xICSI, 1x lahjasoluhoito (josta plussa), LA 6.2.2020.

@Plusyks[/USER], 42v, yritys aloitettu 10/2016, 1.lapsi, 1.donorhoito 2.PAS, takana 2x omasolu-IVF. (km 4/2019)
 
Viimeksi muokattu:
Kiitoksia myötäelämisestä. Siirto oli helppo ja nopea, ei minulla ole ikinä ollut niissä mitään vaikeuksia. Blasto oli selvinnyt hyvin sulatuksesta ja hyvälaatuinen. Jostian bb:stä se puhui?

Siirron jälkeen tiputettiin intralipid. Oli aavistuksen ikävä, kun mulla on surkeet suonet ja piti kämmenestä laittaa kanyyli. No, kerran se kirapisi. Liuos oli ihanan halpa tässä konkurssissa, yhteensä n. 100 euroa.

Kysyin, voidaanko keltarauhashormonipitoisuus mitata, mutta sellaisia ei kuulemma Suomessa mitata. No, lupasi kuitenkin lääkäri, että voin mahdollisen plussauksen jälkeen saada emätingeelinä lisää keltarauhashormonia ja uusi tiputus 2-3 viikon välein.

Nyt on rahat käytetty ja jos ei nyt onnaa, tulee hemmetin pitkä tauko, että saan rupusesta palkasta säästettyä 1000 euroa. Testipäivä 23.8 ja toiveet eivät ole korkealla, on jo kisaväsymystä. Kummittelee ne keskenmenot.

@Plusyks, olitko verikokeessa?
 
Kiitoksia myötäelämisestä. Siirto oli helppo ja nopea, ei minulla ole ikinä ollut niissä mitään vaikeuksia. Blasto oli selvinnyt hyvin sulatuksesta ja hyvälaatuinen. Jostian bb:stä se puhui?

Siirron jälkeen tiputettiin intralipid. Oli aavistuksen ikävä, kun mulla on surkeet suonet ja piti kämmenestä laittaa kanyyli. No, kerran se kirapisi. Liuos oli ihanan halpa tässä konkurssissa, yhteensä n. 100 euroa.

Kysyin, voidaanko keltarauhashormonipitoisuus mitata, mutta sellaisia ei kuulemma Suomessa mitata. No, lupasi kuitenkin lääkäri, että voin mahdollisen plussauksen jälkeen saada emätingeelinä lisää keltarauhashormonia ja uusi tiputus 2-3 viikon välein.

Nyt on rahat käytetty ja jos ei nyt onnaa, tulee hemmetin pitkä tauko, että saan rupusesta palkasta säästettyä 1000 euroa. Testipäivä 23.8 ja toiveet eivät ole korkealla, on jo kisaväsymystä. Kummittelee ne keskenmenot.

@Plusyks, olitko verikokeessa?
Onnea matkaan! Nyt baby kotiin saakka.

Joo, olin : 444 11dp5dt eli hyvältä näyttää. Lääkärini sanoi, ettei tarvitse mennä, mutta halusin. Hän pitää tärkeämpänä ultraa, johon menen ensi keskiviikkona, niin varmistetaan, että on oikeassa paikassa :whistle:Oireet vähäisiä : Menkkamaista juilimista ja tietyt ruoat maistuu tosi suolaiselta.
 
Kiitoksia myötäelämisestä. Siirto oli helppo ja nopea, ei minulla ole ikinä ollut niissä mitään vaikeuksia. Blasto oli selvinnyt hyvin sulatuksesta ja hyvälaatuinen. Jostian bb:stä se puhui?

Siirron jälkeen tiputettiin intralipid. Oli aavistuksen ikävä, kun mulla on surkeet suonet ja piti kämmenestä laittaa kanyyli. No, kerran se kirapisi. Liuos oli ihanan halpa tässä konkurssissa, yhteensä n. 100 euroa.

Kysyin, voidaanko keltarauhashormonipitoisuus mitata, mutta sellaisia ei kuulemma Suomessa mitata. No, lupasi kuitenkin lääkäri, että voin mahdollisen plussauksen jälkeen saada emätingeelinä lisää keltarauhashormonia ja uusi tiputus 2-3 viikon välein.

Nyt on rahat käytetty ja jos ei nyt onnaa, tulee hemmetin pitkä tauko, että saan rupusesta palkasta säästettyä 1000 euroa. Testipäivä 23.8 ja toiveet eivät ole korkealla, on jo kisaväsymystä. Kummittelee ne keskenmenot.

@Plusyks, olitko verikokeessa?
Dextrassa eivat mittaa, mutta esim Felicitasissa mitataan keltarauhashormoni.

Plussatuulia teille!!! :)
 
Tsemppiä piinapäiviin @kirsillevauva :love: millon meinaat testaa?

Tänne vähän pikapäivitystä töiden lomasta; eilisessä nt-ultrassa meidän pieni voi hyvin ja kaikki oli mallillaan! :love: Siellä se köllötteli, kyllä tuntui niin hyvälle saada hyviä uutisia!! Koko vastas päivää pienempää, mut neuvolakorttiin kirjattiin ihan et vastas sitä mitä pitikin.

Käytiin sit pyörähtää kaupoilla, mies oli et nythän vois jotain pientä hankkia jo vauvalle. Mut ei vaan uskalla! Jotenkin sitä vaan on itel vielä jarrut pohjassa tän asian suhteen, kuitenkin niin alussa tää raskaus. :unsure:

Nyuu 11+6
 
@nyuu, ihana kuulla että pieni voi hyvin :) Sukupuoli ei tainnut vielä selvitä...? Mullahan on jo monta pussia vauvan vaatteita varastossa, kun tuttu antoi edellisessä keskenmeneessä raskaudessa.

Näin unta tummasta tyttölapsesta. Olen jo aiemminkin nähnyt samasta lapsesta unta ja ihastelin sitä siinä unessa <3 Mistähän olen saanut päähäni, että lapsesta tulee tummahiuksinen? Mieheni äiti on kyllä suht tumma ja ruskeasilmäinen, olisipa ihana saada nappisilmä :)

Testata aion sunnuntaina, kylläpä jännittää. On tosi hyvä fiilis <3. On sellainen rakkaudellinen olo, kun ajattelee, että mahdollisesti kantaa rakasta kyydissä <3.
 
@nyuu Ihania ultrakuulumisia! :love:

@kirsillevauva Tsemppiä piinailuun, kiva että on hyvä fiilis!

Mä odotan vieläkin sitä puhelua pankista. Ei tekis mieli soittaa sinne ja kysellä lainan perään kun me väitettiin, ettei meillä ole mitään ihmeempää käyttöä sille rahalle, ihan vaan yllättävien menojen varalle... Ja siis kyllähän sieltä pitäis tulla se puhelu päätöksestä riippumatta.

Muoks. Saatiin laina! (y):)
 
Viimeksi muokattu:
Hei kaikki ihanaiset:love: tulin vaan kertomaan että kyllä tää lahjasolu vauva tuntuu 100% omalta❤❤❤ Ja jopa on minun näköinen tänään oli minulla jälkitarkastus ja toipunut ole todella hyvin ja uutta raskautta saa alkaa suunnittelemaan jo kun synnytyksestä on 6kk meillähän pakkaseen jäi vielä 4blastoa❤ Ja ajatuksena olisi ensivuodesta kokeilla saadaanko vielä sisarus tälle ihanalle pikku ihmeelle ja jos ei enään onnistu niin ollaan enemmän kuin onnellisia tästä saadusta pikkuisesta.

Kaikille hurjasti tsemppiä että jokainen sen oman nyytin saa(y)

By: pimpula76 & typy 2,5kk
 
@Silmu75, onnittelut lainasta :)

@Pimpula76, ihania vauvauutisia <3. Saako yrittää raskautta, jos imettää?

@Plusyks, oletko väsynyt? Mulla oli eilen lupaavan äklö olo ja tänään iski kuin tyhjästä jäätävä väsymys. Otin kahvitunnin jälkeen säkkituolin huoneeseeni töissä ja levähdin siinä hyvän tovin. Mitä arvattamimmin olen varmaan siis raskaana? No, kohta selviää :)
Oon ajatellut, että väsymys johtuu tuosta mun hervottomasta keltarauhashormonin annostuksesta. Mut joo, ehkäpä väsyneempi kuin normaalisti. Tänään sellainen outo olo kuin olis tulossa kipeeksi. En tiedä johtuuko kun pistin tänään Nivestimin. Sitten pelottaa heti jos päätä jomottaa... kun siinä edellisessä keskenmenossa sain järkyttävän migreenikohtauksen ennenkuin se kohdunkaulaperäinen vuoto alkoi...

Olet varmaan raskaana, jos tunnet niin❤
 
(n)@kirsillevauva täällä jännitän huomista sun puolesta jo!:love: Etkös meinannut huomenna tehdä testin?

Omaa: mun on pakko vähän avautua taas. Oon alkanut pikkuhiljaa uskaltaa ajatella et oon oikeesti raskaana ja ne pahimmat pelot väistyivät kyllä tuon ekan ultran jälkeen. Sanoinkin yhdelle ystävälle et ihanalle tuntuu kun pitkästä aikaa alkaa olemaan onnellinen <3

Mutta! Ei tää lahjasolu oo vaan vielä loppuun käsitelty vaikka kuinka asia tuntuu selvältä ja hyvältä eikä siis missään nimessä kaduta. Toivon ettei kukaan ymmärrä väärin, ja painotankin että lapsi tuntuu ihan omalta ja rakkaalta ja ihanalta ja en kaipaa sekuntiakaan omia soluja tai omia geenejä.

Tää kaikki lähti vaan taas kun toissapäivänä eräässä toisessa lahjasoluryhmässä yksi kirjoitti että ”hyvä se on lapselle kertoa ettei ole biologisesti oma”. Ja toisessa lapsettomuusryhmässä tuli vastaan monesti lahjoista puhuttaessa se, kuinka lapsi ei ole ”biologisesti oma”. No tää riitti sit pilaamaan päivän ja sai ajatukset mylläämään ja itkin sängyssä monta tuntia. Katselin ultrakuvaa meidän pienestä rakkaasta ja itkin kuinka oon pettänyt sen ja mun pitäis heti kun vauva syntyy niin pyytää siltä jotenkin anteeksi ja heti kun saan vauvan rinnalle niin kailottaa koko synnytysosastolle että ”tää vauva ei oo biologisesti mun oma!”.

Mä ite oon ihan 100% sitä mieltä että meidän lahjalapset on meidän omia ja meidän biologisia. Geneettisesti vaan ei kokonaan. Mutta niin monessa lahjakeskustelussa vaan tulee esiin tää ettei lahjasolulapset oo biologisesti omia, niin hassulle tuntuu et kaikki muut ois väärässä mut minä oikeessa. Musta myös tuntuu hassulle sanoa lapselle et ”et ole biologisesti mun oma”, koska kenenkäs sitten? Luovuttajan? Juttelin yhden ystävän kanssa joka on luovuttanut muniksia kahdesti (tää oli mulle uusi juttu!) ja hän sanoi ettei koe mitenkään että olisi kenenkään muun kuin oman lapsensa äiti. Tämä helpotti kyllä :) Mutta moni asia on mielessä ja kyllä kaiken onnen ja ilon lomassa siellä ultrassakin koin olevani ulkopuolinen. Yksi isoimmista tunteista ilon ja onnen kanssa oli ulkopuolisuus. Katsoin sitä pientä ihmettä siinä näytöllä ja nimenomaan tunsin huijaavani vauvaa. Että mulla ei oo osaa eikä arpaa hänen olemassaolollaan ja silti väitän itteäni hänen äidikseen.

Hirveen hankalia asioita kirjoittaa... toivottavasti pointin sai. Varmasti osittain nyt vaan oon hormonihöyryissä ja oon nyt viidettä päivää putkeen töissä yli kymmenen tunnin työvuoroja et väsyttääkin ihan mielettömästi. Näillä asiaa varmasti tuohon surunpuuskaan.
 
Tänään on taas huono fiilis. Ei mitään oloja raskauteen viitaten. Sorruin testinkin tekemään, joka luonnollisesti negatiivinen. Pp4 vasta, joten ei varmaan voisikaan näyttää plussaa? Masentaa katsoa sitä tikkua!

@nyuu, vaikeita kysymyksiä käyt läpi. Olisiko sinun mahdollista käydä jonkun asiantuntijan kanssa asiaa läpi vielä raskausaikana, esim Simpukan suosittelema terapautti tai vapaaehtoinen? Miksi koet pettäneesi vauvan? Koetko, että se ei haluaisi sinua äidikseen vaan sen luovuttajan? Itsellä on ollut kaksi unta, joissa meidän tuleva lapsi on ollut <3 Ja olen ollut pullollaan rakkautta. Ne olivat hienoja kohtaamisia. Minä en osaa varmaan yhtään samaistua tuntemuksiisi, sillä olen ollut äiti 20 vuotta ja äidin identitetti on vahvassa. Ihana kuitenkin kuulla, että sait lohtua ystäväsi sanoista. Äitiys syntyy kuitenkin matkan varrella yhteisistä hetkistä ja kokemuksista, iltasaduista ja suukoista <3. Varmaan tuo kipuilu on ihan luonnolista?
 
(n)@kirsillevauva täällä jännitän huomista sun puolesta jo!:love: Etkös meinannut huomenna tehdä testin?

Omaa: mun on pakko vähän avautua taas. Oon alkanut pikkuhiljaa uskaltaa ajatella et oon oikeesti raskaana ja ne pahimmat pelot väistyivät kyllä tuon ekan ultran jälkeen. Sanoinkin yhdelle ystävälle et ihanalle tuntuu kun pitkästä aikaa alkaa olemaan onnellinen <3

Mutta! Ei tää lahjasolu oo vaan vielä loppuun käsitelty vaikka kuinka asia tuntuu selvältä ja hyvältä eikä siis missään nimessä kaduta. Toivon ettei kukaan ymmärrä väärin, ja painotankin että lapsi tuntuu ihan omalta ja rakkaalta ja ihanalta ja en kaipaa sekuntiakaan omia soluja tai omia geenejä.

Tää kaikki lähti vaan taas kun toissapäivänä eräässä toisessa lahjasoluryhmässä yksi kirjoitti että ”hyvä se on lapselle kertoa ettei ole biologisesti oma”. Ja toisessa lapsettomuusryhmässä tuli vastaan monesti lahjoista puhuttaessa se, kuinka lapsi ei ole ”biologisesti oma”. No tää riitti sit pilaamaan päivän ja sai ajatukset mylläämään ja itkin sängyssä monta tuntia. Katselin ultrakuvaa meidän pienestä rakkaasta ja itkin kuinka oon pettänyt sen ja mun pitäis heti kun vauva syntyy niin pyytää siltä jotenkin anteeksi ja heti kun saan vauvan rinnalle niin kailottaa koko synnytysosastolle että ”tää vauva ei oo biologisesti mun oma!”.

Mä ite oon ihan 100% sitä mieltä että meidän lahjalapset on meidän omia ja meidän biologisia. Geneettisesti vaan ei kokonaan. Mutta niin monessa lahjakeskustelussa vaan tulee esiin tää ettei lahjasolulapset oo biologisesti omia, niin hassulle tuntuu et kaikki muut ois väärässä mut minä oikeessa. Musta myös tuntuu hassulle sanoa lapselle et ”et ole biologisesti mun oma”, koska kenenkäs sitten? Luovuttajan? Juttelin yhden ystävän kanssa joka on luovuttanut muniksia kahdesti (tää oli mulle uusi juttu!) ja hän sanoi ettei koe mitenkään että olisi kenenkään muun kuin oman lapsensa äiti. Tämä helpotti kyllä :) Mutta moni asia on mielessä ja kyllä kaiken onnen ja ilon lomassa siellä ultrassakin koin olevani ulkopuolinen. Yksi isoimmista tunteista ilon ja onnen kanssa oli ulkopuolisuus. Katsoin sitä pientä ihmettä siinä näytöllä ja nimenomaan tunsin huijaavani vauvaa. Että mulla ei oo osaa eikä arpaa hänen olemassaolollaan ja silti väitän itteäni hänen äidikseen.

Hirveen hankalia asioita kirjoittaa... toivottavasti pointin sai. Varmasti osittain nyt vaan oon hormonihöyryissä ja oon nyt viidettä päivää putkeen töissä yli kymmenen tunnin työvuoroja et väsyttääkin ihan mielettömästi. Näillä asiaa varmasti tuohon surunpuuskaan.
@nyuu, ei toisten ihmisten tietämättömyyttä kannata itkeä. Aina on sanottu, etta tyhmia ihmisiä on maailma täynnä. :) Kyllä minäkin olen tällä paria ihmistä korjannut (en silti sano, etta he olivat tyhmia! Varmaan ymmarrat askeisen ‘heittoni’ tarkoituksen!), ja ehkä vähitellen maailma oppii oikean terminologian, jos ja kun kaikki korjaavat... tosin aina ei viitsi tai jaksa, eika se edes ole meidan tehtavamme lopulta, ei ole mikaan taakka. :)

Toisaalta, ei ‘väärien termien’ käyttö ketään pahenna tai jotenkin muuta niitä ihmisia taikka heidan suhteitaan toisiin ihmisiin, perheisiinsa, vanhempiinsa yms. Kyllähän aika usein ihmiset valitettavasti puhuvat mita sylki suuhun tuo eivatka naemma kaikki lahjasolujen vastaanottajatkaan naemma ihan aina niin sanotusti tee kaikkia ‘kotilaksyjaan’. :)

Tuli tassa ‘ihmisjoukkojen tyhmia kommentteja’ ajatellen mieleen, etta niitähan valitettavasti on ‘termejä’ myös esim. etnisten vähemmistöjen edustajille, avioliiton ulkopuolella syntyneille lapsille, ylipainoisille yms. - onko oikein käyttää niitä termejä? No ei. Tulevatko ne ihmiset siitä pahemmiksi, jos joku silti heistä niitä käyttää? No ei. Saadaanko näiden termien käyttö loppumaan? No ei varmaan ihan helpolla, mutta vähitellen ajat muuttuvat ja ymmarrys kasvaa, ja onhan tassa vuosikymmenien aikana toki enemman tai vahemman muutostakin ollut. :)

Se ‘ei biologisesti oma’ on yksinkertaisesti väärä terminologia. Eika se siitä oikeaksi muutu, vaikka kuinka moni sitä mantraa toistaisi. :) Me tiedetaan, kuinka asiat ovat, ja niin tietaa myos kansainvalinen laaketieteellinen yhteiso. :)
 
Viimeksi muokattu:
(n)@kirsillevauva täällä jännitän huomista sun puolesta jo!:love: Etkös meinannut huomenna tehdä testin?

Omaa: mun on pakko vähän avautua taas. Oon alkanut pikkuhiljaa uskaltaa ajatella et oon oikeesti raskaana ja ne pahimmat pelot väistyivät kyllä tuon ekan ultran jälkeen. Sanoinkin yhdelle ystävälle et ihanalle tuntuu kun pitkästä aikaa alkaa olemaan onnellinen <3

Mutta! Ei tää lahjasolu oo vaan vielä loppuun käsitelty vaikka kuinka asia tuntuu selvältä ja hyvältä eikä siis missään nimessä kaduta. Toivon ettei kukaan ymmärrä väärin, ja painotankin että lapsi tuntuu ihan omalta ja rakkaalta ja ihanalta ja en kaipaa sekuntiakaan omia soluja tai omia geenejä.

Tää kaikki lähti vaan taas kun toissapäivänä eräässä toisessa lahjasoluryhmässä yksi kirjoitti että ”hyvä se on lapselle kertoa ettei ole biologisesti oma”. Ja toisessa lapsettomuusryhmässä tuli vastaan monesti lahjoista puhuttaessa se, kuinka lapsi ei ole ”biologisesti oma”. No tää riitti sit pilaamaan päivän ja sai ajatukset mylläämään ja itkin sängyssä monta tuntia. Katselin ultrakuvaa meidän pienestä rakkaasta ja itkin kuinka oon pettänyt sen ja mun pitäis heti kun vauva syntyy niin pyytää siltä jotenkin anteeksi ja heti kun saan vauvan rinnalle niin kailottaa koko synnytysosastolle että ”tää vauva ei oo biologisesti mun oma!”.

Mä ite oon ihan 100% sitä mieltä että meidän lahjalapset on meidän omia ja meidän biologisia. Geneettisesti vaan ei kokonaan. Mutta niin monessa lahjakeskustelussa vaan tulee esiin tää ettei lahjasolulapset oo biologisesti omia, niin hassulle tuntuu et kaikki muut ois väärässä mut minä oikeessa. Musta myös tuntuu hassulle sanoa lapselle et ”et ole biologisesti mun oma”, koska kenenkäs sitten? Luovuttajan? Juttelin yhden ystävän kanssa joka on luovuttanut muniksia kahdesti (tää oli mulle uusi juttu!) ja hän sanoi ettei koe mitenkään että olisi kenenkään muun kuin oman lapsensa äiti. Tämä helpotti kyllä :) Mutta moni asia on mielessä ja kyllä kaiken onnen ja ilon lomassa siellä ultrassakin koin olevani ulkopuolinen. Yksi isoimmista tunteista ilon ja onnen kanssa oli ulkopuolisuus. Katsoin sitä pientä ihmettä siinä näytöllä ja nimenomaan tunsin huijaavani vauvaa. Että mulla ei oo osaa eikä arpaa hänen olemassaolollaan ja silti väitän itteäni hänen äidikseen.

Hirveen hankalia asioita kirjoittaa... toivottavasti pointin sai. Varmasti osittain nyt vaan oon hormonihöyryissä ja oon nyt viidettä päivää putkeen töissä yli kymmenen tunnin työvuoroja et väsyttääkin ihan mielettömästi. Näillä asiaa varmasti tuohon surunpuuskaan.
Lahjasolulapsihan on nimenomaan biologisesti oma vaikka osa perimästä on muualta. Ja myös miehen perimähän on muuta kuin omaa, eli siinä mielessä lapsi ei ole koskaan täysin oma geneettisesti ;-).

Mun mielestä tuo keskustelugenre, johon viittaat, selittyy sillä että nyt kun geeniperimän sorkkiminen on mahdollista, on hirveä tarve vetää rajoja ja tehdä kategorisointeja, ja korostaa perimän lähteen tärkeyttä. Toisekseen nämä lahjasolulapset nähdään uhkana ydinperhemallille, joka rakentuu jaetulle geeniperimälle.

Koita nauttia raskaudesta ja anna itsellesi aikaa muodostaa oma tulkintasi tilanteestasi. Ei sun tarvitse lähteä mukaan tuohon keskusteluun ja voit päättää lapsen synnyttyä mitä hänelle tai läheisille kerrot.

Hyvä noita ajatuksia on läpikäydä raskausaikana sillä lapsen synnyttyä ei enää ehdi :-D.

Me emme ole kertoneet lapsen taustasta kellekään ja nyt lapsen synnyttyä koko asia tuntuu vähäpätöiseltä. Vanhemmuus on rakkautta ja hoivaa, ei genetiikkaa.
 
Taisin itsekin käyttää aikaisemmin sana biologinen kun tarkoitin geneettinen. Eli en sit vissiin ollut ”kotiläksyni” tehnyt eikä sitten osattu virheellisen sanan takia joko ymmärtää mitä yritin sanoa tai nähdä virheellisen sanan ohi. Tuli itselle aika paha mieli että aletaan vielä vähän niin kuin sättimään asiasta. Että voi sitä miettiä myös mihin sävyyn kirjoittaa kun haluaa ”korjailla” asiaa koska vaikka valittu sana ehkä on väärä niin taustalla on kuitenkin oikea tunne.

Tosi hyvä asia kaikille, jolle on helppoa omaksua lahjasolu, olen iloinen teidän puolesta. Kaikille se ei vaan ole niin helppoa ja asiaa joutuu työstämään uudemman ja uudemman kerran. Kyllä tämä lapsi tuntuu mun lapselta, mut asia on silti mulle edelleen vaikea.

Tilannetta ei myöskään helpota, ettei ole miestä. En pysty tarjoamaan lapselle geneettistä sidettä itseeni tai perheeni, en myöskään pysty tarjoamaan lapselle geneettistä sidettä isään. En pysty tarjoamaan lapselle lainkaan isää. Toivon tietenkin, että genetiikalla ei ole väliä, mutta enhän tiedä miten lapsi tulee asian kokemaan. Koska tilanteeni on tämä niin on ilmiselvää että raskauteni herättää kysymyksiä ja sen takia olen ollut hyvin avoin koko asiasta. Tämän takia koen, että lapsellakin on oikeus tietää koko totuus eikä vaan se osa, mistä siittiöt ovat tulleet. Välillä mietin kuitenkin, että oonko tässä vaan tosi itsekäs ja pystyykö lapsi ikinä ymmärtämään ratkaisuni.
 
Viimeksi muokattu:
Taisin itsekin käyttää aikaisemmin sana biologinen kun tarkoitin geneettinen. Eli en sit vissiin ollut ”kotiläksyni” tehnyt eikä sitten osattu virheellisen sanan takia joko ymmärtää mitä yritin sanoa tai nähdä virheellisen sanan ohi. Tuli itselle aika paha mieli että aletaan vielä vähän niin kuin sättimään asiasta. Että voi sitä miettiä myös mihin sävyyn kirjoittaa kun haluaa ”korjailla” asiaa koska vaikka valittu sana ehkä on väärä niin taustalla on kuitenkin oikea tunne.

Tosi hyvä asia kaikille, jolle on helppoa omaksua lahjasolu, olen iloinen teidän puolesta. Kaikille se ei vaan ole niin helppoa ja asiaa joutuu työstämään uudemman ja uudemman kerran. Kyllä tämä lapsi tuntuu mun lapselta, mut asia on silti mulle edelleen vaikea.
Tama on varmaan meille kaikille hiukan vaikea asia joko yhdesta tai toisesta nakokulmasta katsoen. Keskustelu tasta asiasta on palstalla kestanyt jo aika kauan ja saman asian on moni meista varmaan nahnyt ja kohdannut jo monta kertaa, niin silloin reaktio voi surun lisaksi olla myos muuta...

Varmaan tarkoitat, etta en olisi saanut sanoa sanayhdistelman ‘ei biologinen’ olevan väärä ja se sitten harmitti Sinua? En muista, kuka kirjoitteli jollakin naista palstoista viime aikoina asiasta, ehka se olit Sina; enka yhdistanyt ‘kotilaksy’-kommenttia Sinuun, vaan niihin, jotka jollain palstalla olivat pahoittaneet @nyuu :n mielen. Olen pahoillani, jos suoraan sanominen pahoitti mielesi - mutta eiko silti ole kuitenkin parempi, etta se omassa kohdussa joka tapauksessa oleva lapsi on sitten oma biologisesti, kuin etta jos ei olisi? Nyt, kun alan muistella, niin taisit kirjoittaa, etta Sinusta tuntui pahalta, ettei koskaan saa omaa biologista lasta ... vaikka olet sellaisen kohta saamassa. Itse ainakin olen mielellani väärässä, jos olen jotain surrut turhaan. :)

Itseani on taalla korjattu monta kertaa, viimeksi kun kasittelin raudan imeytymista vain hedelmallisyysnakokulmasta enka huomannut kirjoittaa muista asioista. Mutta noin se keskustelu sitten etenee, kun joku tuo uuden nakokulman.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä