.,
Hienosti olet asiaa ajatellut ja ihan ammattisi puolesta sinulla on laaja ja oma näkemys asiasta jota kunnioitan.tämä on meidän ajatus asiasta joka toki voi muuttua niinkun kirjoitin.kaikkien mielipiteet ovat tärkeitä mutta pelkästään yhtä oikeaa vastausta ei näihin asioihin ole.Onnea plussatestistä
Tuo herätti minussa sellaisen ajatuksen, että tuo ulkopuoliseksi itsensä kokeminen on osin tiedostamatonta, alitajuntaan liittyvää. Lapset vaistoaa, että he ovat erilaisia, ulkopuolisia perheessä vaikka heille ei kerrottaisikaan totuutta. En halua loukata tai arvostella kenenkään päätöksiä, mutta haluaisin tuoda lapsen näkökulman esille. Jos lapsi kasvaa siihen tietoon, että hän on ollut niin kaivattu ja toivottu, että vaikka vanhemmat eivät ole voineet itse enää saada lapsia, he menivät lääkäriin ja saivat kiltin tädin rai sedän lahjoittamilla vauvan siemenillä lapsen. Näin lapselle kasvaa terve ja vahva suhde omaan alkuperään eikä se silloin voi olla lyömäase tai lasta ei voi kiusata sen vuoksi. Adoptioperheissä suositellaan yksiselitteisesti juuri siksi perustamaan lapsen ja vanhempien suhde rehellisyyteen eikä selailuun, koska väistämättä nämä salatut asiat tahtovat muuttaa perhesuhteita ja asian kertominen voi olla hirmuisen vaikeaa sitten aikuisena, jolloin se voi myös olla nuoren tai aikuisen identiteetille valtava haaste ja ahdistava ja masentava tieto, joka voi pahimmoilleen katkaista vanhempien ja lapsen välit tai aiheuttaa vuosien epäluottamuksen ja syyttelyt. Lapset yleensä ottaen ymmärtävät ja ottavat vastaan nämä tiedot niin luonnollisina asioina. Ei pieni lapsi pidä sitä haikeana tai surullisena, että hän on syntynyt ei-bio-vanhemmille, hänen maailmassaan ei ole geenejä rai perimää vaan isi ja äiti ja sisarukset, perhe ja hoivaajat. Kehotan tässä nimenomaan miettimään asiaa lapsen näkökulmasta. Lapsen ei tulisi kärsiä jatkossa siitä, että vanhemmilla on ehkä käsittelemättä suru tai pelko jostakin (esimerkiksi lapsettomuudesta) Eikä elämää voi siloitella etukäteen, mutta voi yrittää tukea lapsen identiteetin kasvua ja kehitystä niin, että Han on vahva kohtaamaan maailman ja ympärillä tukeva perhe, jossa ei ole isoja salaisuuksia heikentämässä suhteita.
Tämä oli minun pohdintaa, ajatukset heräsivät tuosta viittaamastani kirjoituksesta, mutta eivät kohdistu / arvostele kenenkään päätöksiä. Työskentelen tällä hetkellä perheiden parissa ja näen perheitä, joissa isoja salaisuuksia on piilotettu vuosia. Valitettavasti näen työssäni paljon ongelmia perhesalaisuuksiin liittyen. Olen alkanut ajatella, että vaikka totuus on usein kipeämpi ja vaikeampi sillä hetkellä, vuosia jatkunut salaisuus on kipeä, ahdistava, pethesuhteisiin vaikuttava iso mörkö, joka kaduttaa sitä enemmän mitä kauemmin salaisuutta on pidetty pimennossa.