Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

.,

Onnea plussatestistä
Tuo herätti minussa sellaisen ajatuksen, että tuo ulkopuoliseksi itsensä kokeminen on osin tiedostamatonta, alitajuntaan liittyvää. Lapset vaistoaa, että he ovat erilaisia, ulkopuolisia perheessä vaikka heille ei kerrottaisikaan totuutta. En halua loukata tai arvostella kenenkään päätöksiä, mutta haluaisin tuoda lapsen näkökulman esille. Jos lapsi kasvaa siihen tietoon, että hän on ollut niin kaivattu ja toivottu, että vaikka vanhemmat eivät ole voineet itse enää saada lapsia, he menivät lääkäriin ja saivat kiltin tädin rai sedän lahjoittamilla vauvan siemenillä lapsen. Näin lapselle kasvaa terve ja vahva suhde omaan alkuperään eikä se silloin voi olla lyömäase tai lasta ei voi kiusata sen vuoksi. Adoptioperheissä suositellaan yksiselitteisesti juuri siksi perustamaan lapsen ja vanhempien suhde rehellisyyteen eikä selailuun, koska väistämättä nämä salatut asiat tahtovat muuttaa perhesuhteita ja asian kertominen voi olla hirmuisen vaikeaa sitten aikuisena, jolloin se voi myös olla nuoren tai aikuisen identiteetille valtava haaste ja ahdistava ja masentava tieto, joka voi pahimmoilleen katkaista vanhempien ja lapsen välit tai aiheuttaa vuosien epäluottamuksen ja syyttelyt. Lapset yleensä ottaen ymmärtävät ja ottavat vastaan nämä tiedot niin luonnollisina asioina. Ei pieni lapsi pidä sitä haikeana tai surullisena, että hän on syntynyt ei-bio-vanhemmille, hänen maailmassaan ei ole geenejä rai perimää vaan isi ja äiti ja sisarukset, perhe ja hoivaajat. Kehotan tässä nimenomaan miettimään asiaa lapsen näkökulmasta. Lapsen ei tulisi kärsiä jatkossa siitä, että vanhemmilla on ehkä käsittelemättä suru tai pelko jostakin (esimerkiksi lapsettomuudesta) Eikä elämää voi siloitella etukäteen, mutta voi yrittää tukea lapsen identiteetin kasvua ja kehitystä niin, että Han on vahva kohtaamaan maailman ja ympärillä tukeva perhe, jossa ei ole isoja salaisuuksia heikentämässä suhteita.

Tämä oli minun pohdintaa, ajatukset heräsivät tuosta viittaamastani kirjoituksesta, mutta eivät kohdistu / arvostele kenenkään päätöksiä. Työskentelen tällä hetkellä perheiden parissa ja näen perheitä, joissa isoja salaisuuksia on piilotettu vuosia. Valitettavasti näen työssäni paljon ongelmia perhesalaisuuksiin liittyen. Olen alkanut ajatella, että vaikka totuus on usein kipeämpi ja vaikeampi sillä hetkellä, vuosia jatkunut salaisuus on kipeä, ahdistava, pethesuhteisiin vaikuttava iso mörkö, joka kaduttaa sitä enemmän mitä kauemmin salaisuutta on pidetty pimennossa.

Hienosti olet asiaa ajatellut ja ihan ammattisi puolesta sinulla on laaja ja oma näkemys asiasta jota kunnioitan.tämä on meidän ajatus asiasta joka toki voi muuttua niinkun kirjoitin.kaikkien mielipiteet ovat tärkeitä mutta pelkästään yhtä oikeaa vastausta ei näihin asioihin ole.

 

En tiedä miksi tuo Synarela on Felicitaksella niin paljon käytössä. Oliko sillä tarkoitus jarruttaa/laskea alas teidän oma hormoonitaso?

Minulla laskettiin hormonitaso alas ja nostettiin toisella lääkkeellä. Pipariksi meni. Vaihdettiin pettymysten jälkeen klinikkaa. Uudella klinikallakin lääkäri ihmetteli Synarelan käyttöä. Hänestä se ei ollut perusteltua.Täysin eri lääkkeillä alkoi raskaus.

Joo sillä alas ajettiin oma hormooni toiminta.. Mä en tykännyt koko lääkkeestä ja joka kerta sitä tuputttiin jokaiseen hoitoon

 

En tiedä miksi tuo Synarela on Felicitaksella niin paljon käytössä. Oliko sillä tarkoitus jarruttaa/laskea alas teidän oma hormoonitaso?

Minulla laskettiin hormonitaso alas ja nostettiin toisella lääkkeellä. Pipariksi meni. Vaihdettiin pettymysten jälkeen klinikkaa. Uudella klinikallakin lääkäri ihmetteli Synarelan käyttöä. Hänestä se ei ollut perusteltua.Täysin eri lääkkeillä alkoi raskaus.

Joo jarruna käytettiin. Ja flare up-kaavassa mitä mulla käytettiin sen tarkoitus oli boostata omaa hormonitoimintaa. Mä vihaan koko synarelaa ni oon onnellinen ettei sitä käytetä tulevassa hoidossa, jossa on käytössä clomifen ja menopur

Käytetäänkö synarelaa sit näissä lahjasoluhoidoissakin?

 

Nyuu, missä asut tai missä olet hoidoissa?
Helsingin Dextralla Synarelan käyttöä lähinnä ihmeteltiin ja pidettiin hyvin huonona. Eli ei käytetä omissa eikä lahjasoluissa. Ainakaan minun lääkärini ei käyttänyt.

Ihanan vilkasta keskustelua täällä

Rusakkonen, oletko testannut jo? Viime hetken tsemppaukset sulle <3

 

Nuyy, tsemppaisin myös sinua vielä kokeilemaan omilla soluilla. Itse (ehkä) luovutin liian aikaisin. Toisaalta en tiedä olisinko jaksanut enää lahjasoluhoitoon jos olis jatkettu omilla. Pirun vaativaa hommaa nämä lapsettomuushoidot. Sinä voit onneksi ikäsi puolesta ottaa pienen aika lisän vaikka toki ymmärränkin ettei meinaa jaksaa. Voimia kovasti sinulle päätöksien tekoon <3

 

Pp11 tanaan ja myohaisiltapaivana veritesti, jonka tulokset saan huomenna.

Ero aikaisempiin kertoihin on ollut se, etta jokaisessa viidessa aikaisemmassa siirrossa kellon lailla saannolliset kuukautiseni todistivat saannollisyytensa ja vuoto alkoi joka kerta ennen testipaivaa. Mutta talla kertaa vuoto ei ole alkanut! Eika ole esimerkiksi ottanut suurempaa progesteroniannosta, eli aikaisemmin tuli aina taman 3 x Terolut ja 1 x Lutinus lapi. Tassa kerrassa on kylla enemman estrogeenia, mutta toivottavasti se nyt ei ole se syy. Eli totta kai kova pettymys, jos arvo olisi taas se nolla. Mutta usko minulla on korkealla, jos se nyt sitten onnistuisi talla kertaa.

 

Mielestäni olisi hyvä kunnioittaa ihmisten omia ratkaisuja elämässään - tuskin kukaan tekee päätöstä kertomisesta tai kertomatta jättämisestä hepposin perustein.

Lahjamunasoluhoitoa ei voi suoraan verrata adoptioon ja adoptiolasten kokemuksiin - lahjamunasoluhoidoissahan koko lasta ei olisi ellei vanhempia olisi.

Tutkimuksissa ei olla havaittu eroja lasten/vanhempien perhesuhteissa tai mielenterveydessä asiasta kertovien tai kertomatta jättävien välillä. Tämä on vaikea asia ylipäätään tutkittavaksi.

Tapauksissa, joissa perheessä on jo lapsia, tai uusperhetilanteissa voi lapsen alkuperästä kertominen johtaa tilanteeseen, jossa lapsi saa kokea olevansa erilainen. Ylipäätään ihmiset, jotka eivät itse ole joutuneet pohtimaan lahjamunasoluhoitoa, eivät ymmärrä mistä siinä on kyse.

Kaikki tässä ajattelevat lapsen parasta - myös ne, jotka eivät valitse heti alkuunsa kertomisen tietä. Tällä halutaan suojella lasta ja turvata lapsuus. En usko että lapsen turvallisuuden tunnetta kasvattaa se, että hän saa kuulla että hänellä on ”toinen äiti” jossain - sillä näinhän lapset ja asiasta tietämättömät lahjamunasoluasian kehystävät.

Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja annettakoon rauha toisten ratkaisuille.

 

Jo lapsen saaneet, kuinka usein mietitte lapsen alkuperää? Itse mietin päivittäin..mietin milloin tämä normalisoituu?
Vauva nyt pari kk vanha.

Rusakkonen <3 <3

 

Mielestäni olisi hyvä kunnioittaa ihmisten omia ratkaisuja elämässään - tuskin kukaan tekee päätöstä kertomisesta tai kertomatta jättämisestä hepposin perustein.

Lahjamunasoluhoitoa ei voi suoraan verrata adoptioon ja adoptiolasten kokemuksiin - lahjamunasoluhoidoissahan koko lasta ei olisi ellei vanhempia olisi.

Tutkimuksissa ei olla havaittu eroja lasten/vanhempien perhesuhteissa tai mielenterveydessä asiasta kertovien tai kertomatta jättävien välillä. Tämä on vaikea asia ylipäätään tutkittavaksi.

Tapauksissa, joissa perheessä on jo lapsia, tai uusperhetilanteissa voi lapsen alkuperästä kertominen johtaa tilanteeseen, jossa lapsi saa kokea olevansa erilainen. Ylipäätään ihmiset, jotka eivät itse ole joutuneet pohtimaan lahjamunasoluhoitoa, eivät ymmärrä mistä siinä on kyse.

Kaikki tässä ajattelevat lapsen parasta - myös ne, jotka eivät valitse heti alkuunsa kertomisen tietä. Tällä halutaan suojella lasta ja turvata lapsuus. En usko että lapsen turvallisuuden tunnetta kasvattaa se, että hän saa kuulla että hänellä on ”toinen äiti” jossain - sillä näinhän lapset ja asiasta tietämättömät lahjamunasoluasian kehystävät.

Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja annettakoon rauha toisten ratkaisuille.

Täysin samaa mieltä <3

 

Ps. Jaoin tämän jo kerran, mutta tässä artikkelissa pohditaan kertomisasiaa hieman toisesta näkökulmasta: https://www.bionews.org.uk/page_96003
Netistä löytyy myös tieteellisiä tutkimuksia aiheesta.

 

Fridahelmi, mun särkee sydäntä kun käytät sanoja "toinen äiti". Ei ole toista äitiä on vain lahjoittaja. Minä olen lapseni äiti. Ja tiedän ettet tarkoittanut pahalla, joskus on vain vaikea löytää oikeita sanoja. Laitan sulle ihan muista aiheista yvn kunhan saan aikaiseksi

Voimia sinun raskauteen <3

 

Nyuu, missä asut tai missä olet hoidoissa?
Helsingin Dextralla Synarelan käyttöä lähinnä ihmeteltiin ja pidettiin hyvin huonona. Eli ei käytetä omissa eikä lahjasoluissa. Ainakaan minun lääkärini ei käyttänyt.

Ihanan vilkasta keskustelua täällä

Rusakkonen, oletko testannut jo? Viime hetken tsemppaukset sulle <3

Juurikin näin... Näin jälkeenpäin mietittynä, olisiko omilla munasoluilla ehkä jotain tullutkin, jos Synarelaa ei olisi käytetty. Lahjasoluhoidoissa käytettiin myös Felicitaksella Synarelaa. Helsingin Dextralla oltiin mekin hoidossa tässä toisessa hoidossa ja siellä meidänkin lääkäri ihmetteli Synarelan käyttöä...

 

Juurikin näin... Näin jälkeenpäin mietittynä, olisiko omilla munasoluilla ehkä jotain tullutkin, jos Synarelaa ei olisi käytetty. Lahjasoluhoidoissa käytettiin myös Felicitaksella Synarelaa. Helsingin Dextralla oltiin mekin hoidossa tässä toisessa hoidossa ja siellä meidänkin lääkäri ihmetteli Synarelan käyttöä...

Samaa miettinyt minäkin mutta siellä vaan hoettiin kokoajan kun vanha oon ja ei näillä rupusilla kannata yrittää ja jos tärppääkin niin varmasti menee kesken,en vaan jaksanut enään sitä "ikä syrjintää" siellä ehdottivat lahjasolu hoitoja joo lähdettiin niihin mutta ihan eri firman kautta.. Felicitaksessa on mielestäni liian rutiini touhuu ei niinkään yksilöllistä ja meille sattui omasta mielestäni vähän turhan määrätietoinen lääkäri toki on varmasti raudanluja ammattilainen mutta meidän kemiat ei kohdanneet,ehkä siitä syystä että kaksi vahvaa persoonaa vastakkain

 

Fridahelmi, mun särkee sydäntä kun käytät sanoja "toinen äiti". Ei ole toista äitiä on vain lahjoittaja. Minä olen lapseni äiti. Ja tiedän ettet tarkoittanut pahalla, joskus on vain vaikea löytää oikeita sanoja. Laitan sulle ihan muista aiheista yvn kunhan saan aikaiseksi

Voimia sinun raskauteen <3

Kiitos Karhuemo75! En missään tapauksessa ajattele että lapsella olisi toinen äiti, tarkoitan vain että näin asiasta tietämättömät helposti ajattelevat (koska genetiikka ja vanhemmuus liitetään niin vahvasti yhteen). Esimerkiksi joku tietämätön sukulainen tai toinen lapsi saattaisi juuri noilla sanoilla asiasta tokaista lapselle.

Ajattelen, että geneettisestä alkuperästä on liian vaikea lapsen ymmärtää, ja on omiaan aiheuttamaan epävarmuutta ja juurettomuutta, etenkin kun ympäristö yhä liittää genetiikan ja vanhemmuuden yhteen (pahimmillaan ”toinen äiti” -mielikuvina).

 

Tosta lapselle kertomisesta : Mä oon ihan samaa mieltä että vanhemmat voi itte päättää Tietty lapsen parasta ajatellen mut lapsen paras voi olla myös ettei kerro. Me ollaan puhuttu miehen kanssa et kerrotaan lahjasolulapselle et häntä on kovasti toivottu ja siihen on apuja tarvittu, ja sit kun lapsi on isompi ni kerrotaan enemmän. Sukulaisille ja tutuille ei aiota kertoa. Koska miksi pitäisi? Musta on vähän kurjaa kertoa lapsen asioita ulkopuolisille siten että muut voivat parhaassa tapauksessa jopa tuomita lapsen. Mä oon vähän yllättynyt miten paljon tästä asiasta syyllisestään vertaistukipiireissä. Yhdessäkin ryhmässä sanottiin tosi suoraan ja yleinen ilmapiiri oli hurjan tuomitseva niitä kohtaan, jotka hakivat ulkomailta lahjasoluhoitoja. Sanottiin että on psyykkisten vaurioiden ja traumojen tahallista aiheuttamista lapselle jos ei muksulla ole mahdollisuutta geneettisiin vanhempiin. Ja tää on ihan kukkua mun mielestä. Jos lapsella on hyvä ja tasapainoinen elämä niin miten ihmeessä hän on geeneistään riippuvainen? Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Ja kyllä sitä voi draamaa perheessä syntyä ihan vaikka ois kaikki geenit samaa ja omaa

Monissa lahjasoluryhmissä oon ihmetellyt varsinkin tota muille kertomista. Eihän sitä muutkaan kerro koko suvulle missä asennossa ne lapset on siitetty, niin miksi ihmeessä se olisi salailua tai valehtelua jos jättää lahjasolutaustan kertomatta? Ite koen että me ja meidän mahdollinen tuleva lapsi oltais tosi eriarvoistavassa asemassa jos sukulaiset ja kaikenmaailman puolitutut tietäisivät munasolun alkuperän. Omasta lapsesta kuitenkin on kyse ja sillä sipuli.

@karhuemo75 Pk-seudulla asutaan ja Helsingissä ollaan hoidoissa Lahjasoluhoitoihin ollaan kyl valmiit menemään sit muuallekin, vähän jonotustilanteiden mukaan.

Ja onpa yllättävää miten huonoja kokemuksia täällä on Felicitaksesta! Meidän lääkäri on ihana ja symppis, tykkään kovasti, vaikka hoito menikin ihan mönkään. Katotaan mitä tää kolmas tuo tullessaan. Ehkä tykkään Felicitaksesta niin kovasti kun hoitopolku alkoi Naistenklinikalta joka oli ihan kauhea kokemus Saako kysyä keitä teillä oli lääkärinä, vai kieltääkö foorumin säännöt nimien mainitsemisen?

 

@FridaHelmi toi "toinen äiti" juttu muakin vaivaa. Nyt jo oon lörppänä ihan muutamalle kertonut tästä lahjasoluvaihtoehdosta, ja jo silloin kysytty että "kumpi se äiti sitten olis" jne. Kauhutarinoita tullut luettua kuinka ihan neuvolassakin kirjoitettu tietoihin toisesta äidistä jne kun tarkoitettu luovuttajaa! Just tollasia asioita en haluis mun silmille kaiken tän lapsettomuussurun ja pettymyksen jälkeen. Et oma äitiys kyseenalaistettais vaikka meistä täällä jokainen on sen äitiyden eteen tehnyt aivan valtavan määrän töitä

 

Tosta lapselle kertomisesta : Mä oon ihan samaa mieltä että vanhemmat voi itte päättää Tietty lapsen parasta ajatellen mut lapsen paras voi olla myös ettei kerro. Me ollaan puhuttu miehen kanssa et kerrotaan lahjasolulapselle et häntä on kovasti toivottu ja siihen on apuja tarvittu, ja sit kun lapsi on isompi ni kerrotaan enemmän. Sukulaisille ja tutuille ei aiota kertoa. Koska miksi pitäisi? Musta on vähän kurjaa kertoa lapsen asioita ulkopuolisille siten että muut voivat parhaassa tapauksessa jopa tuomita lapsen. Mä oon vähän yllättynyt miten paljon tästä asiasta syyllisestään vertaistukipiireissä. Yhdessäkin ryhmässä sanottiin tosi suoraan ja yleinen ilmapiiri oli hurjan tuomitseva niitä kohtaan, jotka hakivat ulkomailta lahjasoluhoitoja. Sanottiin että on psyykkisten vaurioiden ja traumojen tahallista aiheuttamista lapselle jos ei muksulla ole mahdollisuutta geneettisiin vanhempiin. Ja tää on ihan kukkua mun mielestä. Jos lapsella on hyvä ja tasapainoinen elämä niin miten ihmeessä hän on geeneistään riippuvainen? Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Ja kyllä sitä voi draamaa perheessä syntyä ihan vaikka ois kaikki geenit samaa ja omaa

Monissa lahjasoluryhmissä oon ihmetellyt varsinkin tota muille kertomista. Eihän sitä muutkaan kerro koko suvulle missä asennossa ne lapset on siitetty, niin miksi ihmeessä se olisi salailua tai valehtelua jos jättää lahjasolutaustan kertomatta? Ite koen että me ja meidän mahdollinen tuleva lapsi oltais tosi eriarvoistavassa asemassa jos sukulaiset ja kaikenmaailman puolitutut tietäisivät munasolun alkuperän. Omasta lapsesta kuitenkin on kyse ja sillä sipuli.

@karhuemo75 Pk-seudulla asutaan ja Helsingissä ollaan hoidoissa Lahjasoluhoitoihin ollaan kyl valmiit menemään sit muuallekin, vähän jonotustilanteiden mukaan.

Ja onpa yllättävää miten huonoja kokemuksia täällä on Felicitaksesta! Meidän lääkäri on ihana ja symppis, tykkään kovasti, vaikka hoito menikin ihan mönkään. Katotaan mitä tää kolmas tuo tullessaan. Ehkä tykkään Felicitaksesta niin kovasti kun hoitopolku alkoi Naistenklinikalta joka oli ihan kauhea kokemus Saako kysyä keitä teillä oli lääkärinä, vai kieltääkö foorumin säännöt nimien mainitsemisen?

Minulla oli Merja tuomi-Nikula siis todella ammattilainen kyllä.. Eihän se Merjan vika ollu että mulla on surkket munikset lähinnä se liian "itse keskeinen" tyyli hoitaa asiat.. Neljä hoitoa ihan samoilla lääkkeillä vaikka vaste ja tulos oli kokoajan surkea.. Yritin kysellä josko kokeiltaisiin jotain toista lääke koktailia niin tuumas vaan "kumpi meistä se lääkäri on" tässä vaan esimerkki jäävuoren huipusta..

 

Minä olen kertonut lähimmille ja terveyden huollolle. Olen tarvinnut ja saanut molemmista tukea. Kerron lapselle, että hänellä on yksi äiti ja se ole minä. Sanoipa kuka tai mikä mitä tahaansa.

Sakariina, kiitos viisaista sanoista. Olen samaa mieltä, että tämä prosessi on mielelle aikamoinen urakka.

 

Tosta lapselle kertomisesta : Mä oon ihan samaa mieltä että vanhemmat voi itte päättää Tietty lapsen parasta ajatellen mut lapsen paras voi olla myös ettei kerro. Me ollaan puhuttu miehen kanssa et kerrotaan lahjasolulapselle et häntä on kovasti toivottu ja siihen on apuja tarvittu, ja sit kun lapsi on isompi ni kerrotaan enemmän. Sukulaisille ja tutuille ei aiota kertoa. Koska miksi pitäisi? Musta on vähän kurjaa kertoa lapsen asioita ulkopuolisille siten että muut voivat parhaassa tapauksessa jopa tuomita lapsen. Mä oon vähän yllättynyt miten paljon tästä asiasta syyllisestään vertaistukipiireissä. Yhdessäkin ryhmässä sanottiin tosi suoraan ja yleinen ilmapiiri oli hurjan tuomitseva niitä kohtaan, jotka hakivat ulkomailta lahjasoluhoitoja. Sanottiin että on psyykkisten vaurioiden ja traumojen tahallista aiheuttamista lapselle jos ei muksulla ole mahdollisuutta geneettisiin vanhempiin. Ja tää on ihan kukkua mun mielestä. Jos lapsella on hyvä ja tasapainoinen elämä niin miten ihmeessä hän on geeneistään riippuvainen? Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Ja kyllä sitä voi draamaa perheessä syntyä ihan vaikka ois kaikki geenit samaa ja omaa

Monissa lahjasoluryhmissä oon ihmetellyt varsinkin tota muille kertomista. Eihän sitä muutkaan kerro koko suvulle missä asennossa ne lapset on siitetty, niin miksi ihmeessä se olisi salailua tai valehtelua jos jättää lahjasolutaustan kertomatta? Ite koen että me ja meidän mahdollinen tuleva lapsi oltais tosi eriarvoistavassa asemassa jos sukulaiset ja kaikenmaailman puolitutut tietäisivät munasolun alkuperän. Omasta lapsesta kuitenkin on kyse ja sillä sipuli.

@karhuemo75 Pk-seudulla asutaan ja Helsingissä ollaan hoidoissa Lahjasoluhoitoihin ollaan kyl valmiit menemään sit muuallekin, vähän jonotustilanteiden mukaan.

Ja onpa yllättävää miten huonoja kokemuksia täällä on Felicitaksesta! Meidän lääkäri on ihana ja symppis, tykkään kovasti, vaikka hoito menikin ihan mönkään. Katotaan mitä tää kolmas tuo tullessaan. Ehkä tykkään Felicitaksesta niin kovasti kun hoitopolku alkoi Naistenklinikalta joka oli ihan kauhea kokemus Saako kysyä keitä teillä oli lääkärinä, vai kieltääkö foorumin säännöt nimien mainitsemisen?

Mä olen huomannut saman, joissakin vertaistukipiireissä kertomiseen suhtaudutaan fanaattisesti, lähes uskonnon tavoin.
Ilmiö on kansainvälinen, myös englantilaisilla palstoilla ihmetellään, miten yksipuolista näkökulmaa jopa ammattilaiset kertomisasiaan tarjoavat. Ammattipsykologin tehtävänä ei ole tuputtaa omaa näkemystään vaan tukea asiakasta hänen omissa ratkaisuissaan.

Tuosta F-klinikasta: siellä on töissä lääkäri, joka aikoinaan hoiti mua ihan amatöörimäisen väärin ja haaskasi mun vikat hedelmälliset hetket. Ei siis osannut tehdä oikeaa diagnosia vaikka tällä kokemuksella osaisin sen jo itsekin tehdä. Kun vaihdoin vuoden päästä klinikkaa, oli jo myöhäistä. Kierrän siis F-klinikan todella kaukaa. Kokemukseni mukaan klinikoissa on valtavia eroja.

 

@Pimpula76 Huhhuh, Merja on meidänkin lääkäri! Mut mulla on hänestä tosi sympaattinen kuva, meillä on kyl natsannut ja hän sai kuin saikin pikkaisen valettua toivoa vaikka tää toinen ivf kusi ihan täysin jos suoraan sanotaan. Ei oo ollenkaan ollut tyly tai jyrkkä mitä naikkarilla oltiin.

@Sakariina nimenomaan Mä uskon et kaikki tekee lääkäreistä parhaansa täällä. Julkisellakin puolella varmaan, vaikka siellä sit budjetit ja kiire vaikuttaa asiaan. Naikkarilla ainakaan eivät suostuneet mitään muuta kaavaa käyttämään kuin synarela+gonal f ja pitkä kaava. Ja tää sama kaikille. Yksityisellä on vähän kuitenkin katottu henkilökohtaisemmin. Ja just niinkuin sanottua, ei se kenenkään lääkärin vika oo et mun omat munikset on paskoja :') Oiskin ihana kun niihin voitais jollain lääkekomboilla vaikuttamaan.

Ja todellakin, ollaan kaikki ylpeitä itsestämme et ollaan jaksettu tää kaikki <3

Hei sit ihan sellainen mieltä askarruttava kysymys: Te joilla on lapsi, oliko synnytys alateitse vai sektiolla? Hypin jo asioiden edelle kun mietin, että ois kiva saada synnyttää lapsi edes "normaalisti", kun alku on ollut enempi vähempi keinotekoinen :') Mutta tilastollisesti kuitenkin suurin osa lahjasoluvauvoista taitaa syntyä sektiolla?

 

@FridaHelmi Voi eii! D: Tosi surullista kuulla Harmi juttu. Katotaan lähdetäänks mekin tyhjin käsin Felicitaksesta, mutta koklataan nyt varmaan vielä yks kiekka omilla soluilla. Sit se mihin jonotetaan lahjasoluihin on tosiaan vähän auki vielä, vähän koitetaan jonotustilanteen mukaan mennä, vaikkakin pk-seudulla jonotusaika on kai sen vuoden kaikkialla. Tosi vähän luovuttajia ollut tänävuonna kuulemma :/

Ja musta toi on tosi kurjaa et tohon lahjasolutaustan kertomiseen suhtaudutaan tolleen. VertaisTUKEA tässä kaipaa itse kukin, ei mitään joukkolynkkausta siitä miksi kukin tekee kuten tekee... Jos joku haluaa kertoa lapselle kaiken ja muuttaa vaikka kimppakämppään luovuttajan kanssa se on ok, mut pitäis myös kunnioittaa sitä toista puolta joka ei halua tehdä luovutustaustasta isoa numeroa.

 

Mä olen huomannut saman, joissakin vertaistukipiireissä kertomiseen suhtaudutaan fanaattisesti, lähes uskonnon tavoin.
Ilmiö on kansainvälinen, myös englantilaisilla palstoilla ihmetellään, miten yksipuolista näkökulmaa jopa ammattilaiset kertomisasiaan tarjoavat. Ammattipsykologin tehtävänä ei ole tuputtaa omaa näkemystään vaan tukea asiakasta hänen omissa ratkaisuissaan.

Tuosta F-klinikasta: siellä on töissä lääkäri, joka aikoinaan hoiti mua ihan amatöörimäisen väärin ja haaskasi mun vikat hedelmälliset hetket. Ei siis osannut tehdä oikeaa diagnosia vaikka tällä kokemuksella osaisin sen jo itsekin tehdä. Kun vaihdoin vuoden päästä klinikkaa, oli jo myöhäistä. Kierrän siis F-klinikan todella kaukaa. Kokemukseni mukaan klinikoissa on valtavia eroja.

Sama, en valitettavasti voi tai halua suositella Felicitasta kenellekään. Valitettavasti meidän kohdalla jäi lahjamunasoluhoidostakin vain rahastuksen maku. Hoito makoi täyden hinnan, vaikka vain yksi kolmipäiväinen alkio saatiin ja siirrettiin. Dextralla rahoille saa vastinetta. Enemmän alkioita, pitkällä viljelyllä.

 

@Pimpula76 Huhhuh, Merja on meidänkin lääkäri! Mut mulla on hänestä tosi sympaattinen kuva, meillä on kyl natsannut ja hän sai kuin saikin pikkaisen valettua toivoa vaikka tää toinen ivf kusi ihan täysin jos suoraan sanotaan. Ei oo ollenkaan ollut tyly tai jyrkkä mitä naikkarilla oltiin.

@Sakariina nimenomaan Mä uskon et kaikki tekee lääkäreistä parhaansa täällä. Julkisellakin puolella varmaan, vaikka siellä sit budjetit ja kiire vaikuttaa asiaan. Naikkarilla ainakaan eivät suostuneet mitään muuta kaavaa käyttämään kuin synarela+gonal f ja pitkä kaava. Ja tää sama kaikille. Yksityisellä on vähän kuitenkin katottu henkilökohtaisemmin. Ja just niinkuin sanottua, ei se kenenkään lääkärin vika oo et mun omat munikset on paskoja :') Oiskin ihana kun niihin voitais jollain lääkekomboilla vaikuttamaan.

Ja todellakin, ollaan kaikki ylpeitä itsestämme et ollaan jaksettu tää kaikki <3

Hei sit ihan sellainen mieltä askarruttava kysymys: Te joilla on lapsi, oliko synnytys alateitse vai sektiolla? Hypin jo asioiden edelle kun mietin, että ois kiva saada synnyttää lapsi edes "normaalisti", kun alku on ollut enempi vähempi keinotekoinen :') Mutta tilastollisesti kuitenkin suurin osa lahjasoluvauvoista taitaa syntyä sektiolla?

Jotenkin arvasin että Merja on teidän lääkäri hän on nimittäin Helsingin klinikalla ainut joka kokeilee tuota 1-3 munasolun tekniikkaa.se että meillä ei kemiat kohdanneet ei tee hänestä ilkeää tai muutenkaan huonoa ihmistä ja ihanaa että te olette saaneet hyvää palvelua <3 mut niinhän se menee ihan normi elämässäkin toisten kanssa ei vaan tuu juttuun ja toisten kanssa tulee HIRMUSTI onnea hoitoon

 

Hei kaikille!

Kirjoitin tänne muistaakseni keväällä ja olen sen jälkeen ollut taustalla hiljaisuudessa. Tämä koko lapsettomuusasia on repinyt mut niin täysin riekaleiksi, etten välillä tiedä miten jaksan eteenpäin. Mulla siis taustalla myös aiempaa masennusta ja tällainen koettelemus vain pahentaa asioita. En ole siis jaksanut enää kirjoittaakaan tänne, olen vain kesän ajan yrittänyt siirtää ajatuksia muualle. Nyt palaan joukkoonne kun asia alkaa olla taas ajankohtainen.

Meillä tällä hetkellä tilanne se että saatiin yksi hoito vielä omilla soluilla julkisella ja testi tänään aamulla näytti negaa. Pakkaseen ei saatu mitään. Mulla alhainen amh ja ikää kohta 40. Nyt mietitään mitä tehdään, kokeillaanko vielä yksi kierros omilla (tämä oli vasta toinen ivf, molemmista saatu yksi blastokysti). Voi olla että rahan takia pakko siirtyä suoraan luovutettuihin.

Luulin että hoitoihin ei ole jonoa mutta olenko siis väärässä? Joutuuko tosiaan puoli vuotta jonottamaan tähänkin? Entä osaako joku valaista mitä kaikkea saa luovuttajalta toivoa?
Minulla myös mahdollinen oma luovuttaja, mutta ei vielä varmuutta soveltuvuudesta..

Tuntuu, että tämä koko touhu on vain rikkaiden hommaa, jos kerran yksi hoito maksaa n.10000€ ja näitä voi joutua tahkoamaan useita, miten ihmeessä pienituloisen ihminen näitä edes saa maksettua? Onko kenelläkään tietoa paljonko näihin keskimäärin menee rahaa?

Kaikille teille toivon sydämestäni niitä plussia

@nyuu Sinulle halusin vain sanoa että olet niin nuori että kannattaa vielä muutama kierros ainakin niillä omilla soluilla kokeilla. Ehdit myöhemmin vielä hoitoon luovutetuilla!

@Rusakkonen toivon sinulle kovasti plussaa huomiselle!

 

@neppari7 Kuluttajasuojaan olisi tn. voinut vedota - mutta ymmärrän, että siinä tilanteessa on vihainen ja voimatonkin. On kurjaa, että teille on käynyt noin ikävästi. Se ei kuulosta mitenkään reilulta. Itse kyselin meidän klinikalla etukäteen asiaa ja kertoivat, että jos näin käy, katsotaan tilanne ja ilmeisesti ei sentään tarvitse kaikesta maksaa.

Otin yhteyttä kuluttaja-asiamieheen, mutta sieltä ei apua tullut asiaan. Aika kirjavat käytännöt ovat lapsettomuushoidoissa ja niiden hinnoittelussa.