Hei taas! Onkin ollut todella kiireista...
Ultra-aani oli torstaina, ja kohdun limakalvo oli 9.8mm. Kuulemma hyva, eika liian paksu. Terolutin aloitin eilen, 121 tuntia ennen siirtoa, ERA:n mukaan. Olen myos kaynyt parissa hieronnnassa, tanaan viela yksi ja vyohyketerapiaa tanaan ja maanantaina. Akupunktiota oli to ja pe, nyt viela ma ja ti, ke eli siirtopaivana menen kahdesti eli ennen ja jalkeen, ja sitten viela pe ja ti. Tulehduarvo oli minulla verikokeiden mukaan onneksi mennyt takaisin normaaliin, eika laakitysta tarvittu, flunssa taitaa tassa olla menossa pois, mista olen kiitollinen. Miehelta testattiin siittioiden hapettumisstressia, oli hiukan koholla, niin kaytetty ICSI oli hyva asia. Antioksidantteja taytyy lisata; mm. Sermatropia suositeltiin, niin ostetaan myos sita. Ensi viikolla tehdaan myos siittioiden defragmentaatiokoe; eihan se toki tahan hoitoon vaikuta, mutta jos tulevaisuudessa tehdaan muuta. Rautaa myos muuten tankkasin eilen.
Tasta hoidosta viela sellaisia uutisia, etta 13:sta saadusta munasolusta kahdeksan oli kypsaa, ja tanaan saatiin tietaa, etta kuusi on hedelmoittynyt.
Maanantaina saadaan lisatietoja. Voi, kunpa nyt ne kaikki jaksaisivat jakautua ja kehittya!
Taalla on ollut myos jannia keskusteluja! Lapselle ajattelen kertovani lahjasolualkuperasta vahitellen ja ian mukaisesti, sitten, kun kiinnostusta omaan tai lasten yleensa alkuperaan loytyy. Hyva tietaa tuosta vertaisryhmastakin. En haluaisi mitenkaan korostaa asiaa sen kummemmin, eli en uskoisi vievani lasta esim, Simpukan vertaisryhmaan, ellei han itse ala osoittaa huomattavaa kiinnostusta tai ahdistuneisuutta tai muita tunteita. Ajattelen sita, etta kun minulle tuli aikanaan avioero, niin en halunnut menna yhteenkaan vertaisryhmaan. Olin jotenkin sita mielta, etten halunnut maaritella itseani avioeron kautta millaan tasolla, enka uskonut loytavani mistaan ryhmasta ihan saman kokemuksen omaavaa joka tapauksessa. Niin en aio sen kummemmin asiaa lapsellekaan korostaa, paitsi jos han alkaa osoittaa mielenkiintoa. Itseani talla hetkella kiinnostaa ennemminkin se, kuinka opetan suomea lapselleni, kun ymparisto tulee puhumaan englantia ja minunkin tulee sita puhua, kun miehenikin on lasna. Muuten aion kylla kahdestaan puhua lapselle suomea ja sita on kuulemma jatkettava, vaikka lapsi ei haluaisi puhua sita ja vastaisi takaisin englanniksi. Mutta minun on toki loydettava lapsen yleiseen kokemuspiiriin muitakin kielen puhujia, jottei lapsi ajattele, etta suomea puhuu vain jokin hassu aiti, eika kukaan muu.
Tapaaminen kylla kuulostaa kivalta ajatukselta jossain vaiheessa!