Ainakin jokin suomalainen linkki ehka Ava-klinikkaan? Olisi hyva kuulla hygieniatasosta. Tarjous on hyva.
Kiitos vastauksestasi! Olen 38v. Alkuun olin Felicitaksessa, jossa tehtiin 1xIVF ja 2x ICSI. Nyt olen Dextralla, jossa tehtiin vielä keväällä viimeinen ICSI-yritys omilla soluilla. Soluja on vähän, ne eivät hedelmöity juuri lainkaan ja parit alkiot, mitkä saatu aikaan, selviää maksimissaan 2 päivää. Dextralta siis tuli soitto. Olen ollut jonossa maaliskuusta enkä osannut vielä odottaa soittoa. Mutta kuulemma jonossa ennen mua olleita on matkoilla tms. niin sen takia tuli soitto näin nopeasti. Todella malttamaton olen kyllä mutta samalla tiedostan hyvin todellisuuden ja että olisi tosi hyvä saada opinnot loppuun ennen mahdollisen lapsen tuloa. Vielä en ole päättänyt mitään, varmaan teen päätöksen vasta huomisen soiton aikana.Sukkia, missä olet hoidossa? Minkä ikäinen olet? Varmaan saat vastauksia huomenna pohdintaasi. Minä olen Dextrassa ja siellä suunniteltiin pakastettujen alkioiden siirtoa, koska tuoresiirron ajoitus hankalaa ja pakastetuilla siellä parempi tulos. Hankalasti tosiaan menis synnytys päällekkäin harjoittelun kans, mutta varmaan olet Malttamaton vauvan suhteen? Tule kertomaan, mitä päätit.
Onnea raskaudesta! Kerrotko hoidosta? Tehtiinkö omaan kiertoon, vai pakastetusta solusta? Tärppäsikö ekasta? Missä hoidossa?Mä olen nyt 6+-viikolla raskaana lahjamunasolusta ja täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että tuntuu varsin erilaiselta kuin omilla soluilla. Tätä raskautta seuraa kiinnostuneena, mutta puuttuu tunneside. Lisäksi mieleen hiipii ajatus, että tuolla on kolme miljardia naista, joiden munasolun vois muhun siirtää. Kovin ainutlaatuiselta siis ei tunnu - omilla soluilla olisi tuntunut.
Olo on ulkopuolinen suhteessa raskauteen ja myös miehen raskauteen (hänellehän tämä on geneettinen lapsi).
Mitäs muille kuuluu?
Olipas kiva kuulla sun kuulumisia! Ja hyvän kompromissin löysitte Nyt voit keskittyö opintojen loppuunsaattamiseen ja miettiä, että se sun tuleva vauvan alku odottaa pakkasessa <3.Onneksi olkoon FridaHelmi!
Päädyin hyväksymään minulle ehdotetun luovuttajan sillä ehdolla, että mahdolliset alkiot pakastetaan ja siirto tapahtuu vasta syksymmällä. Tuoresiirto ensi kuussa olisi hankaloittanut asioita mielestäni liikaa. Paljon mietin, että olisiko pitänyt odottaa toista luovuttajaa ja yrittää sitten tuoresiirtoa, mutta ei mikään takaa et tuoresiirto onnistuisi silloin eikä olisi voinut tietää miten kauan olisi pitänyt vielä odottaa. Jos saadaan alkioita pakkaseen niin voin miettiä omaa aikataulua tarkemmin. Maanantaina käyn vielä sopimassa luovutussiittiöistä.
On ollut aika myllertävät pari päivää mutta nyt kun on päätös tehty niin on vähän rauhallisempi mieli, ainakin hetken verran. Ei tässä auta kun ottaa askel kerrallaan ja toivoa parasta. Vaikka omien pettymyksien jälkeen en uskalla oikein uskoa, että näinkään onnistuu.
En pysty yhtään kuvittelemaan, miltä raskaus luovutussoluilla tuntuu. Mutta ei mulla myöskään ole luomuraskautta mihin verrata. En uskalla edes kuvitella koko raskautta kun nyt jännittää jääkö mahdollinen alkio edes matkaan. Luovutusmunasoluista omat ajatukset on enemmän sellaiset, että onneksi on naisia, jotka haluavat luovuttaa solunsa ja auttaa meitä, jotka emme syystä tai toisesta pystytä omilla soluillamme raskautumaan.
Omasta mielestä se on todella spesiaalia. Sen sanottua, niin tottakai haluaisin nähdä omat piirteenä lapsessa. Ja itsekin olen paljon miettinyt tunnesiteet muodostumista. Kuulisin mielelläni tuntemuksistasi myös jatkossa FridaHelmi.
En tiedä miten klinikat suhtautuvat kaksosraskauteen. Kai on tilanteita kun alkioita edelleen siirretään enemmän kuin yksi. En itse ottaisi riskiä muulloin kuin jos yhden alkion sulattaminen tarkoittaisi myös toisen alkion sulattamisen niiden ollessa samassa oljessa. Kaksosraskauksissa kun on kuitenkin aina omat riskinsä. Mutta lääkärin kanssahan se keskustelu kannattaa käydä.
Voimia!
Mulla oli muuten täysin normaali raskaus ilman mitään komplikaatioita, mutta loppuvaiheessa lapsi oli kääntynyt jalkatarjontaan. Tästä johtuen päädyttiin suunniteltuun sektioon, joka meni sekin todella hyvin. Ilmeisesti luovuttaja on kanssani hyvin yhteensopiva, mistä olen todella kiitollinen.@Vernissa
Sujuiko sinulla raskaus ihan normaalisti? Entäpä muilla odottajilla?
Olen itse tässä jo reippaasti +40, mutta terve ja hyväkuntoinen kylläkin. Mietin lähinnä mahdollisia komplikaatioita, joita ilmeisesti voi aiheuttaa kudostyyppieroavaisuudet sikiön ja äidin välillä. Verenpaineen nousu lienee yleisimpiä haasteita näissä OD-raskauksissa. Itse olen erittäin stressiherkkä ja vaikka verenpaineeni on alhainen, alapaine voi olla hiukan koholla kovassa stressissä.