Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Kuvotukset taisi johtua ihan muusta.
Vatsa on vaan kipeä koko ajan...Testaan vasta perjantaina, niin voin viikonlopun kasata itseäni, jos nega tulee. Olen siihen varautunut, mutta kolahtaahan se jos ei onnituta tälläkään kertaa.

 

Neppari, vatsan kaikenmoiset oireet voi kuulua asiaan. Testaamalla sen sitten tietää Älä heitä kirvestä vielä kaivoon!!

Täällä on käyty tokassa ultrassa ja kaikki hyvin. Ainoastaan aika matelee!

Tsemppiä ihan kaikille

 

Tänään oli minun testauspäivä pp11. En aamulla uskaltanut testata, vaan vasta töitten jälkeen...
Sain tikkuun elämäni ensimmäiset kaksi viivaa! Hailakkahan tuo vielä oli, mutta päiviäkin vielä vähän takana. En sitten ikinä, koskaan, milloinkaan ole saanut ovulaatio tai raskaustestiin kahta viivaa. Nyt sain. Toivotaan, että tämä pysyy nyt matkassa

 

Onnea Neppari! Hieno juttu.

 

Neppari, paljon paljon Onnea Arvelinkin, että onnistuminen tuli!!!

 

Paljon onnea Neppari, toivotaan että kaikki menee hyvin!

Miten te kaikki olette osanneet käsitellä lapsettomuutta? Itselle jokaiset lastenvaunut, jokainen lapsi, jokainen raskausvatsa on kun veitsi sydämeen, muistuttamaan siitä mitä ei ole, mitä en ehkä ikinä saa. Huomaan, että valitsen nykyään tarkasti mihin tilanteisiin ja paikkoihin menen ja kenen kanssa juttelen mistäkin asioista, koska aina en jaksa kohdata niitä asioita, jotka aiheuttavat kipua. Tänään sain kuulla, että 7v nuorempi siskoni odottaa toista lasta ja sen jälkeen olen itkenyt lähes koko päivän. Itkenyt omaa kipua, elämän epäreiluutta ja etten osaa edes iloita rakkaan ihmisen puolesta.

 

Toisesta ketjusta huutelen. @taivaanlintu laitan sulle yv.

@neppari7 nyt vähän "myöhäistä" (positiivisessa mielessä ) sulle, mutta hoitotuloksissa voi olla klinikkakohtaisiakin eroja pas/tuoresiirto välillä. Joillain klinikoilla syystä tai toisesta pakastesiirrot tuottavat enemmän tulosta (näin esim mun klinikalla) ja jotkut ovat tuottoisempia tuoresiirroilla. Prosentit tosin taitavat olla hyvin lähellä toisiaan menetelmästä riippumatta, mutta jokainen tietty haluaa ne vähänkin paremmat mahkut mielellään...

Ja tilastointitapa voi myös tehdä eroa. Kun joillain klinikoilla pakastetaan kaikki alkiot yksittäin, toisilla useampi samaan olkeen, niin hukkaa voi tulla enemmän jos turhaan sulatettuja ei voi siirtää tai pakastaa uudelleen. Silloin hoidon tulosten kokonaissaldot voivat pienentyä.

Tsemppiä kaikille hoitoihin ja onnea plussanneille Tulkaa ihmeessä plussan saaneet tuonne plussaketjuun myös keskustelemaan! Vaikka sinnehän kaikki täältä toivottavasti lopulta päätyvät

t. MyMa

 

Sukkis, mulla on ollut samankaltaisia tuntemuksia kuin sinulla vaikka minulla olikin yksi lapsi. Kaikesta huolimatta koin nämä yritys vuodet erityisen raskaana. Mulla samoin ollut vaikeuksia iloita muiden raskauksista sekä välttelin paikkoja missä raskausvatsoihin tai pieniin vauvoihin saattoi törmätä. Koin, myös että ystäväni eivät ymmärtäneet tilannettani ja suurta surua mikä sekundääriseen lapsettomuuteen liittyi. Pitkän tien ja vuosien jälkeen raskauduin luovutetulla solulla. Toivon sinulle suuresti voimia polkuusi <3 <3

Koen muuten, että lapsettomuuden kokemus on pakottanut ikään kuin "luomaan itsensä uudelleen"!! Älä menetä toivoasi

Millainen on tilanteesi nyt?

 

Sukkis, mulle lapsettomuuden käsittely on ollut pitkä prosessi, joka jatkuu yhä.
Mulla on lähes aikuinen lapsi nuoruudesta, mutta ei se poista lapsettomuuden tuskaa. Nyt kun todella haluaisin perheen, en sitä sitten saakaan - ainakaan perinteisin menetelmin .
Meillä eka lapsettomuuslääkäri tyri täysin ja siitä on tosi vaikea päästä yli. En voi olla jossittelematta, että olisiko kaikki mennyt toisin jos olisin heti mennyt Dextraan.
Vaikeat tunteet tulevat aaltoina ja luulen että pahin kriisi on selätetty. Kannattaa käydä juttelemassa lapsettomuuteen perehtyneen terapeutin kanssa, on tää sen verran rankkaa touhua... Tsemppiä ja jaksamista!

 

Sukkis, mulla on ollut samankaltaisia tuntemuksia kuin sinulla vaikka minulla olikin yksi lapsi. Kaikesta huolimatta koin nämä yritys vuodet erityisen raskaana. Mulla samoin ollut vaikeuksia iloita muiden raskauksista sekä välttelin paikkoja missä raskausvatsoihin tai pieniin vauvoihin saattoi törmätä. Koin, myös että ystäväni eivät ymmärtäneet tilannettani ja suurta surua mikä sekundääriseen lapsettomuuteen liittyi. Pitkän tien ja vuosien jälkeen raskauduin luovutetulla solulla. Toivon sinulle suuresti voimia polkuusi <3 <3

Koen muuten, että lapsettomuuden kokemus on pakottanut ikään kuin "luomaan itsensä uudelleen"!! Älä menetä toivoasi

Millainen on tilanteesi nyt?

Kiitos vastauksestasi <3
Tämä viimeinen 1,5 vuotta on ollut todella raskasta ja yksinäistä aikaa. Kipu on niin suuri ja ylivoimainen. Ei kukaan sitä varmaan voi ymmärtää ellei itse ole kokenut samaa. Tällä hetkellä en pysty kohtaaman raskaana olevaa siskoani.
Luultavasti tehdään vielä yksi yritys omilla soluilla, ehkä jo seuraavassa kierrossa. Mutta koska todennäköisyys että onnistuisi on huono niin jonotan siis myös luovutussolua mutta sitä saa varmaan jonottaa vielä aika kauan, maaliskuussa Dextran lääkäri laittoi jonoon.

 

Onko linjoilla ketään, joka olisi saanut kaksoset lahjamunahoidolla? Kiinnostaisi kuulla kokemuksia!

 

Pitkasta aikaa tanne mitaan kirjoitan,vaikka kayn kylla palstaa kurkkimassa ajoittain.

Mulla loppu haamottaa, vaikka ei kylla ole mitaan merkkeja synnytyksesta. Kivuttomia harjoitussupistuksia on paivittain, mutta eipa ne mahda mitaan tehda. Liitoskivut ja hengastyminen hairitsee olemista, kun tassa olis viela yhta sun toista jarjesteltavaa. Yli viikon ajan on ollut viela sitkea nuha, laakarin mukaan tavallinen virusinfektio, mutta voimat tama kylla vie.

Vauvan tavarat on aika lailla kasassa, mutta eivat kylla viela jarjestyksessa. Mun vanhemmat matkustaa myos Suomesta meidan luo kuukaudeksi niin pitaisi tama kamppa saada vahan siistimmaksi. Mulla on aikomuksena vaihtaa huonetta, eli isommasta makuuhuoneesta tulee mun ja vauvan huone, ja pienemmasta (jossa nyt nukun) tulee vierashuone. Ikava kylla tilanne on talla hetkella se, etta molemmat huoneet on kuin havityksen kauhistus, eika vanhemmille ole nukkumapaikkaa missaan

Ja viime viikolla kun oli laakarikaynti, niin se ilmoittikin yllattaen, etta haluavat kaynnistaa ennen kuin tulee 39 viikkoa tayteen. Kun aikaisempi tieto oli, etta 39-40. Ja 39 vkoa tulee tietenkin tayteen just samana paivana ku miehen pitais olla hakemassa vanhempia lentokentalta Ei voi muuta kuin toivoa, etta vauva hoksais tulla itsekseen pois vahan aiemmmin... Mulla on siis riskitekijoina korkea ika ja kohonnut pre-eklampsiariski, niin eivat halua paastaa yli.

Mulla ei ole vielakaan sellaista tunnetta, etta parin viikon paasta meilla on taalla vauva. Huolimatta siita, etta ko vauva kiemurtelee ja satkii niin, etta koko maha pomppii. Huolestuttaa, etta syntyyko se kiintymyssuhde sitten miten, kun nyt on jotenkin etainen olo. Ja etta tuntuuko se sitten omalta, kun on lahjamunasoluvauva, ja se ajatus on mua vaivannut raskausaikana. Mutta eipa tassa muuta voi kuin odottaa ja toivoa parasta.

zammakko ja nuijapaa 36+6

 

Sukkis, mä ainakin ymmärrän ettet pysty kohtaamaan siskoasi nyt. Minäkään en tavannut raskaana olevia ystäviäni. Joku ymmärsi joku toinen taas ei. Kerroin siis mistä "kenkä puristi"! Yritin kyllä, mutta aina meni itkuksi niin annoin lopulta olla. Itseä on lupa suojata, tuo kaikki on muutenkin niin raskasta!!!
Voimia tuleviin hoitoihin <3

 

@zammakko Onnea loppusuoralle!

Mulla on lähes aikuinen biolapsi ja sitä kun odotin niin tunnelma oli aikalailla tuollainen kuin kuvasit. Vieraalta tuntui. Se oli kuin kaukaa saapunut ihana vieras sitten kun syntyi. Päällimmäinen olo oli et mun pitää pitää siitä huoli, vaikka jotenkin uskomattomalta sen olemassaolo syntymän jälkeenkin tuntui.

Mä uskon että sulla kyllä syntyy kiintymyssuhde tulokkaaseen kun pääset tutustumaan siihen!

 

Sukkis, mä ainakin ymmärrän ettet pysty kohtaamaan siskoasi nyt. Minäkään en tavannut raskaana olevia ystäviäni. Joku ymmärsi joku toinen taas ei. Kerroin siis mistä "kenkä puristi"! Yritin kyllä, mutta aina meni itkuksi niin annoin lopulta olla. Itseä on lupa suojata, tuo kaikki on muutenkin niin raskasta!!!
Voimia tuleviin hoitoihin <3

Kiitos karhuemo75

 

HEIPPA KAIKILLE!

Onpa täällä ollutkin hiljaista. Miten teillä menee?
Täällä menee ihan "hyvin". Pahoinvointi ollut välillä todella rajua (Oksentamista pitkin päivää) ja väsymys painaa.. Muuten kohti ensimmäistä neuvolaa ja ultraa. Sitten ehkä voin huokaista, ehkä.

Tsemppiä hoitoihin ja hoidon suunnitteluun <3

 

Mahtava kuulla @neppari7, että raskaus etenee. Tsemppiä pahoinvoinnin kanssa!
Itse odottelen nyt hoitoa.
Hiljaista on tosiaan, olisi kiva kuulla kuulumisia.
Löysin tällaisen hyvän artikkelin lahjamunasoluhoidoista: https://www.harpersbazaar.com/culture/features/a15943359/egg-donor-infertility-ivf/

 

Pikku poikamme syntyi lauantaina, nyt ollaan kotona kolmatta päivää ja totutellaan uuteen järjestykseen talossa

 

Zammakko, paljon onnea <3 <3

 

Mahtavaa, @zammakko ! Onnea! Tule sitten kertomaan mikä on tunnelma nyt kun raskaus on takana ja poika maailmassa.

 

Tulipa sit tehtyä vielä yksi ICSI. Ei ollut paljon uskoa onnistumiseen kun edelliset ovat menneet niin kehnosti ja kun tulos oli taas kerran huono (yksi ainoa kypsä munasolu, joka hedelmöittyi mutta joka lakkasi kehittymästä päivänä 2), niin näin jälkikäteen ajateltuna olisi vaan pitänyt säästää tuon rahan. En ole enää jaksanut laskea paljon tähän kaikkeen on mennyt rahaa, varmaan lähemmäs 20 000€. Onneksi vanhemmat ovat auttaneet jonkin verran, mut kyllä alkaa olemaan säästöt syötynä. Onneksi olen ollut hyvä säästämään vaikka tulot ovat aina olleet pienet ja tälläkin hetkellä opiskelen eikä rahaa kerry säästötiltille. Ei silleen et sillä olisi mitään väliä jos kaikki säästöt menee jos vaan lapsi tulee. Mutta pelottaa, että rahat loppuu ennen kuin niin käy. Nyt kovasti odotan luovutussolua. Samalla pelko on iso, että mitä jos sekään ei onnistu... Mutta hienoa kuulla, että raskaus etenee sinulla @neppari7 !

 

Hei kaikki!
Tulin vaan pikaisesti kurkkaamaan tänne ja ihania uutisiahan täällä oli. Onnea zammakko pikkuisesta, kaikkea ihanaa teidän alkutaipaleellenne! Ja onnea neppari plussasta! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pahoinvointi alkaa hellittää.

Aika on hurahtanut vauhdilla. Täällä mennään jo viikolla 32 ja vasta pikkuhiljaa olen alkanut sisäistämään, että siirto onnistui ja odotamme vauvaa. Aikamoista tunnemylläkkää ollut... Huh.

 

Onko linjoilla ketään, joka olisi saanut kaksoset lahjamunahoidolla? Kiinnostaisi kuulla kokemuksia!

Pitkästä aikaa kirjauduin ja huomasin kysymyksen!
Mulla on kaksospojat syntyneet 11/2014 luovutetuilla munasoluilla
Mitä haluaisit tietää?

 

Hei vaan kaikki. Täällä pavoinvointi ja väsymys vain jatkuvat. Nyt alkanut jo oksentaminen helpottaa, mutta ällöä oloa on edelleen. En ole kyllä kauheasti nauttinut tästä raskaudesta. Toivottavasti alkaa helpottaa, koska pinna on kireällä koko ajan tämän olon takia.
Huomenna ultraan ja verikokeisiin. Toivotaan, että siellä pienellä sydän lyö Miten muilla menee? Karhuemo, onko raskaus sujunut hyvin?

T. Neppari 11+4

 

Hei Neppari!
Laitan sulle yv:n