Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Aliaana ja aithusa olen niin pahoillani! Voin vain kuvitella, miltä tuntuu. :hug: Eipä sitä moni tiedä, mutta täällä tiedetään...On se vaan niin väärin! Mutta älkää vielä-kään lannistuko, varmaan todella raskasta nyt, mutta aika auttaa. Itse täällä vielä pinnistelen muutaman päivän. Ahdistaa ja on vähän paniikkia, että jos tämä ei onnistu niin enää kaksi alkioita pakkasessa. Jos nämäkään eivät lähde niin miksi se siitä sitten muuttuisi Olen jo varautunut pahimpaan, kai. Tai ei siihen varmaan voi varautua. Tämä hoito on ollut henkisesti pahin. Tunneskaala hyvin laaja. Toivosta epätoivoon.

Hoitoon meneville tsemppiä ja voikaa hyvin!

 

Aithusa, olen pahoillani vuoksesi! mullakaan ei parempia uutisia, eli puhtaat negat tänä aamuna ja pakkanen siis tyhjän tyhjä... :-(

Tepsuttelijalle peukut pystyyn!

 

Kiitos paljon myötäelämisestä, se lämmittää sydäntä. Mirkku ja Aithusa , voi ei, itkuks pistää :`(

 

Aithusa, Aliaana ja Mirkku.
Tää ei voi olla totta. Alkaa jo todennäköisyydet mennä ihan metsään. Eihän tää tuuri tässä sakissa voi oikeasti olla näin surkeaa. Nyt tarvittas vähintään kaksosuutiset tai joku ihme paukku.

Lohdutukseksi tahdon tähän Tommy Tabermanin runo.. Meille kaikille.

"Joskus, jonakin iltana
kun sydän on hetken
avuton ja sokea,
repii ja potkii suruissaan,
me soudamme
vuolaaseen vastavirtaan
ilman airoja,
pelkän halun ja tahdon voimalla
Joskus, jonakin iltana
meidän uskomme
ihmeeseen mitataan"

 

ihana runo voih

 

Voi ei ole totta, luin kyllä teidän tulokset aiemmin, en ehtinyt vaan kommentoida. Aithusa ja Mirkku suuren suuret pahoittelut! Ja Aliaana et päässyt edes siirtoon, miten epäreilua. :'(

Tsemppiä kaikille ja voimia syksyyn!

Tepsuttelija, miten menee?

 

Pahoittelut Mirkku, no voi vietävä mikä nega-aalto, nyt kaivataan hyviä uutisia. Jospa Tepsuttelijakääntää tämän plussatuuliksi.
ON: olin paljon pettyneempi negaan kuin olisin uskonut. Nyt strategia on se että ennen seuraavan hoidon aloittamista käyn kontrolliultrassa tsekkaamassa lähtötilanteen, ettei ole kystia tms. joka vielä sotkisi enemmän. Meillä on kaksi vielä pakkasessa, yksi 3-luokan 8-soluinen ja yksi 4-luokan 4-soluinen. Eli olis vielä mahdollsuus mutta pelottaa jo etukäteen. Milläköhän voisi nostaa omia todennäköisyyksiään? Olen myös ajatellut että sanotaan että 80% selviää sulatuksesta ja meillä on tähän mennessä selvinnyt 8/10, eli pelottaa että nämä viimoiset ei edes selviä sulatuksesta. Olen harkinnut akupunktiota...auttaiskohan se. Ehdotuksia...tekee sitä kaikkensa että olis mahd. hyvät mahikset.

vähän vieläkin vaisuin tunnelmin
lokakuu

 

Lokakuu
Mä kävin alkuvuoden hoitoyrityksessä akupunktiossa. Sanotaan, että ei välttis olis "hyväksi" koska hormoneja tulee ulkoapäin niin paljon ja akupunktion tarkoitus on vahvistaa omia hormonituotantoja. Se rentoutti kyllä, ehkä paras vaikutus koko jutussa.
Mutta.. Mä vedin myös helokkia ja greippimehua ja limis oli n.13mm siinä kierrossa! Normaalisti hoidoisa max 8mm. Toisessa yrityksessä (helokki+greippimehu) limis oli yli 12mm ja hoito tehtii vielä luomukiertoon!! Eli oikea ovulaatio ja paksu limis saatiin aikaan ilman hormoneja :O!
Mut suurempaa iloa niistä ei ollu, solut ei oikein selvinny pakkasesta ja laatu oli heikko, eli negaahan niistä paikkui.

Toiset vannoo punaviinin nimeen (no, rentouttaa ainaki ).

Parasta kai sitä olis jos pystys elää ihan normaalielämää..ainakin noin kavreiden hoitokokemuksella parhaita tuloksia tullu heillä ketkä vaan elää eikä muuta tai säädä hirveesti mitään. Mut ...kuka siihen sitte pystyy. Helpommin sanottu ku tehty.

 

Täälläkin sitä meinaa usko loppua...verikoe tänään negatiivinen! Ihan tuntuu hullulta, että miksi nyt näin hankalaa?! Jotenkin sitä kuitenkin eli siinä uskossa, että oli tuntemuksia jne. Mutta ei niin ei. Toivottavasti tosiaan joku teistä toisi tänne parempia tuloksia! Menen varmaan lisätutkimuksiin ja pidän kyllä vähän taukoa nyt. Sen verran otti koville taas tämä hormooniryöppy!
lokakuu meillä on ihan sama tilanne, että enää kaksi pakkasessa ja tähän mennessä siitä ovat selvinneet 4/8. Se voi mennä meillä niin, että tästä luovuttajasta ei saada mitään. Niin olen jo asennoitunut. Olen vähän lukenut täällä Virosta. Olisko se miten hyvä vaihtoehto? Onko ollut asiallista ja osaavaa palvelua? Onhan siinä kai hinnassa vähän eroa. Ainoa puoli kai se, että tuntematon luovuttaja, eikö? Odottavatko sitä, että olisi luovuttajalla samoja piirteitä kuin sinulla? Kiinnostaisi tietää. Tässä kun jatkoa on vaan ajateltava. Onneksi osaan viron kieltä jonkin verran, vaikka suomellakin kai pärjää?

Parempaa ja valoisampaa syksyä kaikille!

 

Voi surkeus; eihän tämä voi edes tilastollisesti olla enää totta, että kukaan ei ole onnistunut sitten kevään; suuret pahoittelut ja myötäelämistä kaikille neganneille (itseni mukaan lukien).
Voin kertoa vähän Virosta:
Asiointi meillä on sujunut englanniksi s-postilla. Minulla Suomessa lääkäri, joka on myös ollut s-postitse ultrien jälkeen suoraan yhteydessä Tarton lääkäriin; mutta olen mm. nyt kesällä itse lähettänyt uä-kuulumiset suoraan Tartoon. Lääkäri Andrei vastaa samana päivänä jo s-postiin ja meidän yhteistyö on sujunut hyvin.
Meillä ekalla kerralla luovuttaja vain meille (valita voi tiettyjä piirteitä): yksi siirto saatiin vain aikaiseksi (kaksi munasolua siirrettiin) ja nega tuli. Hinta tälle ekalle satsille oli 4550e + lääkäri Suomessa ja lääkkeet päälle...
Kakkosyritys oli alkioadoptio ja sekin siis negaa (kaksi siirrettiin), tämän hinta 1650e + lääkäri suomessa + lääkkeet....JA MATKAT ja olewskelut tietty päälle. Tämä yritys oli tarkoitus olla jaetun parin kanssa, siis luovuttajalta meille ja toiselle parille puoliksi munasoluja, mutta ei saatu mitään; luovuttaja ei ollut reagoinut lääkkeille...Tehtiin siis alkioadoptio-siirto, koska olin itse valmistunut siirtoon ja tämä tieto, että ei saada mitään tuli perjantaina kun piti maanantaina jo olla Tartossa.
Yleisesti Tartossa voi valita jotain ominaisuuksia luovuttajasta; MUTTA miehestä emme saaneet mitään tietää tuossa alkioadoptiossa. MYÖHEMMIN eikä nytkään mitään henk.kohtaisia tietoja anneta, eli luovuttajat pysyvät anonyymeinä.
Nyt ollaan taas jonossa; odotellaan jaettua luovuttajaa ja sen hinnaksi tulee 2650e+ Suomen lääkäri + lääkkeet ja matkat jne...
En tiedä mitä hintoja on Suomessa, meillä kun ainoa mahdollisuus iän puolesta on ulkomaat.
Suosittelen kyllä puolestani Viroa vaikka ei ollakaan onnistuttu siellä; mutta olen lueskellut, että moni täällä on onnistunut siellä.
Nyt vaan toivon kaikille parempaa syksyä ja jatkoa; tämä on ollut masentavaa aikaa tällä palstalla, niin paljon epäonnistumisia ja surua ja ainenkin omalla kohdalla täytyy sanoa, että kakkos epäonnistuminen oli paljon kovempi isku kuin ykkönen...SILTI on pakko ajatella positiivisesti ja kerättävä jostain vielä toivoa.

 

noin sitten ollaan kilpirauhaslääkkeillä saadaan arvot alas ja toivon mukaan painoa jotain edes. Katsotaan 2kk ja odotellaan että sellainen meidän syksy

 

Ei voi olla totta, millainen nega-aalto on menossa

Voimia ja jaksamista kaikille omiin tilanteisiin, pakko niitä onnistumisia on jossain välissä alkaa tulla.

Rouva K33, mulla oli kanssa noissa kilpirauhasarvoissa häikkää, mutta tyroksiinilla saatiin ne kuntoon. Nyt raskauden aikana annosta on jouduttu lisäämään jo kahdesti kun raskaus usein sekoittaa ja huonontaa arvoja entisestään. Ja niin on meikäläiselle juuri käynyt.

 

Tepsuttelija, iso halaus!!

Ei todella ole totta millainen epäonnen ketju tästä on tullu. Kuten sanottu, tarvitaan kaksosuutisia tai jotain ihmeitä tähän pinoon ja pian.

Odotukset ei kyllä omalla kohdalla ole kovin korkeat. Pelottaa suorastaan alkaa siihen jännitysrumbaan jälleen.. En tiedä mistä repisi voimia kohdata taas ne odotukset ja pettymykset. Omat kierrotkin on ihan metsässä sitten viimekevään plääh...

 

lumeton
joo eihän se ihmeellinen lääkitys aloitettiin heti kanssa eiköhän se tässä kunhan alkaisi paino pudota vielä niin jee

 

Voimia teille naiset, jotka epäonnen koitte hoidoissa :hug:
Itselleni pistetään jarru Maanantaina ja siirto ehken 17.10. Jännitys alkoi heti, vaikkakin olen itselleni yrittänyt järkätä kaikenlaista tekemistä, ettei tulisi koko ajan mietittyä näitä hoitoja. Positiivisella mielellä yritän ainakin mennä.

 

Kiitos paljon paulanna kattavasta tiedosta Virosta! Tuohan voisi olla hyväkin vaihtoehto, sillä olen lukenut, ettei siellä tarvitsisi jonottaa pitkään. Suomessa jonotimme melkein 9kk. Lisäksi hinta on ihan ok ja Virolaiset ihmiset kauniita =)
Mutta tosiaan meillä on vielä kaksi täällä pakkasessa, eli katsotaan ne vikat vielä.

Meinaa vaan usko mennä. Soitin lääkärille ja juteltiin, miksi ei taaskaan onnistunut, vaikka solut olivat top-luokkaa molemmat ja kuulemma erittäin siisti ja hyvä kohtu ja limakalvot. Sanoi jutelleensa muidenkin lääkärien kanssa ja muuta selitystä ei ole kuin huono tuuri tai stressi. Voi ei, siis stressi voi niinkin merkittävästi vaikuttaa?! Olen kyllä kuullut aikaisemmin lääkäreiltäkin muuta. Olen nyt menossa keliakia testiin. Se voisi olla syy, jos sellainen todettaisiin. Keliakiaa voi jopa ilmetä oireettomana (mutta tosi harvoin). Eipä olisi yllätys jos kuuluisin taas siihenkin vähemmistöön (kuten tässä munasoluasiassa). Mutta sepä selvittäisi tätä jo pian selittämätöntä lapsettomuutta.

Toivotaan teille hoidon aloittaville oikein paljon voimia ja onnistumista, iloisia uutisia!

 

Niin vain illat pimenee ja syksy tulee. Kanervia laitan koristeeksi pihalle ja lyhtyjä palamaan. Kissat viipyy enää hetken ulkona, on jo viileää niilläkin. Edessä pitkä pimeä kausi..

Tänään ultrattu ja kaikki ok, limis n. 8,5 mm. Viikon päästä on alkion sulatus ja toivotaan, että kyytiläinen saadaan, 3 kaveria on pakkasessa. Mieli on matalalla, ei suurta innostusta, jossain taustalla kuitenkin pieni hiljainen toive elää.

 

SolakkaSilakallepeukutuksia jo tulevaan koitokseen ! Muistan, kun tänne palstalle keväällää löysin itseni, olit piinailemassa....Nyt toivotaan, että on iloisempi lopputulos
Omaa napaa: luovuttaja löytynyt ja siirto lokakuun lopulla/marraskuun alussa ! En osaa vain kauheesti tästä iloita, kun fiilikset ollut todella matalalla viime aikoina...Mutta onhan tässä aikaa kerätä positiivisia ajatuksia
Piinailijoita ei taida nyt olla ?
TOIVOSSA ON HYVÄ ELÄÄ

 

Solakka Silakka peukut pystyssä sinulle. Täällä taasen koirat ottaneet innolla vastaan syksyn. on viileämpää ja jaksaa taasen kirmata. Ainainen vesisade ei taasen minusta kovin kiva juttu =)
Jotenkin on tuntunut että aika oikein matelee, mutta eihän tässä enää pitkä aika kun päästään siirtoon, toivottavasti.

 

Solakkasilakalle iso peukutus!!

Mä ihailen teidän optimistisuutta, tai miten sen sanoisi..uskoa ja luottoa. Mua ei niinkään jännitä tuleva vaan suorastaan pelottaa. Mä pelkään ihan hulluna vastaiskuja ja takapakkeja ja taas niitä negatiivisia uutisia ja puheluita . Mä pelkään enemmän kuin eka kerroilla. silloin tie oli vielä "auki" ja kaikki mahdollisuude edessä. Nyt taas tietää miten kaikki voi mennä pieleen ja pettymykset seurata toisiaan. Lisäksi ahdistaa se tieto, että tää yritys saattaa olla viimeinen,rahallisesti lähinnä. Huokaus. Mistä kerätä voimia jälleen kerran.

 

Sateisen syksyistä huomenta kaikille. En ole itse paljon palstalla käynyt viimeaikoina. Ihan olen yrittänyt ajatella kaikkea muuta mahdollista. Mutta totta puhuakseni, joka päivä tämä meidän yhteinen asia tulee mieleen. Niin syvässä se on. Me olemme päättäneet aloittaa vielä kerran rumban alusta ja odotellaan uutta luovuttajaa. En tiedä yhtään kuinka kauan saadaan odotella nyt toisella kertaa. Sanoivat Avalla, ettei niin kauan kun ensimmäisellä kerralla. Rahatkin on saatu säästettyä uuteen kertaan. Hyvä kun ei tarvitse lainaa ottaa. Vähän vain tingittiin muista suunnitelmista. Nyt sitten odotellaan puhelua.
Solakka Silakka...onko se tänään se sulatus???? Toivon niiiiiin paljon teille onnistumista!!! Kaikille muillekin omiin vaiheissiin nyt enemmän kuin koskaan peukutusta ja onnistumisen toivomista <3

 

Täällä peukuttelen Solakka Silakalle, että sulatus onnistuisi, se on niin raastavaa odotella noita puhelinsoittoja.


Aliaana, kyllä näihin hoitoihin uppoaa penni jos toinenkin. Hyvä, että jonot lyhemmät. Me jonotettiin viime syksynä kahdelle suomalaiselle klinikalle (toinen Ava) ja aikaa meni vaan 4 kuukautta. Osuttiin varmaan johonkin hyvään saumaan.

Paulannalle ja Katrinille onnea kovasti tuleviin siirtoihin!

Asriel, kovasti jaksamista ja voimia! En itsekään ymmärrä, mistä sitä voimaa jatkamiseen sai kaikkien epäonnistumisten ja surujen jälkeen. Täytyy myös sanoa, etten kummassakaan onnistuneessa hoidossa (kop kop, vieläkin pelottaa, että tapahtuu jotain tässä raskaudessa eikä saada lasta kotiin) olen ollut niin negatiivinen kuin olla ja voi. En olisi vaan muuten jaksanut, mutta ei se varmasti mikään suositeltava suhtautuminen ole.

Täyttelin juuri nettiin jotain sairaalainfolomaketta synnytystä varten, näytti aika karulta kun piti merkata kaikki kolmen viime vuoden keskenmenot sinne ylhäälle... Ekan hankinnankin tein ja tutut ovat ihmetelleet miten olen näin myöhään liikkeellä. Omasta mielestä taas tuntuu, että on kamalan aikaista.
Olo on ollut aika hyvä, nyt vaan on jo niin kankea ettei oikein taivu tekemään kaikkia mihin on tottunut

Lumeton ja Pikkarainen rv 26+1

 

SolakkaSilakan kuulumisia tulin kurkkimaan

Lumeton. Kiitos. Niinhän se on, että kummasti sitä jaksaa kun jotain toivoo. Ja tsemppiä loppuraskauteen! Jep, tuntuuhan se hurjalle kun kysytään raskauksien lukumäärää.. ei haluaisi edes vastata koska kotona lapsia ei samaa määrää ole

ON: paskaa sataa. Tuntuu vaan että meille on paiskattu paljon kolhuja matkan varrelle...niin muissakin mut nyt lähinnä hoitoasioissa. Tuntuu että jengillä loksahtelee hoitosuunnittelut nappiin ja tulee iloisia yllätyksiä, vaikka hoidot nyt menis mite menis. Meillä noiden klinikoiden kanssakin ollu huonoa tuuria. Yli vuosi sitten mentiin kolmeen paikkaan jonoon. Yhteen niistä piti päästä puolessa vuodessa (soitettiin että luovuttaja on ja luvattiinkin että hommiin päästään) ja peruttiin meidän suunniteltu matka. Mut toisin kävi. Hoito päästiin lopulta alottaa 10kk jonoon menosta. Muista kahdesta toisesta ei ole kuulunut mitään (luvattiin alle vuosi, nyt menny siis vuosi ja 5kk jonossa), toinen soitti nyt iloksemme loppukesästä ja sanoi että nyt syksyn mittaan voisi aloitella. Tuli kuitenki uusi soitto tänään, että kuulema tullu hoidoissa takapakkia eikä päästäkään aloittamaan, ehkä aikaisintaan tammi-helmikuussa JOS luovuttajaa löytyy siihen mennessä. Nyt sitten pitää soittaa ja kysellä siitä ekasta hoitopaikasta, että mikä olisi heillä tilanne. Tää klinikka onkin sitten juuri se kallein noista kolmesta.
Niin..jotta ei se, että hoidot epäonnistuu tai on huonoa tuuria, mut kun ei pidä aikataulut eikä mitkään. Olis kiva suunnitella elämää muutenki ku odottaen hoidon aloituksia
Anteeksi vuodatus.

 

Saatiin yksi pikkuruinen kyytiin ja kai se nyt tuolla etsii sopivaa pesänpaikkaa vai mitä sitten tykkää uudesta ympäristöstä? Alkio oli kaunis 8-soluinen ja hyvät edellytytykset onnistua.. mutta niin minulle on sanottu aina. En oikein osaa muuta ajatella kuin annan 2 viikkoa kulua. Millään en voi parantaa mahiksia, enkä millään kai pilatakaan? Tää on nyt pelkkää kemiaa..

lumettomalle onnea odotuksen lopuille! Olet jo hurjan pitkällä.

Asriel ikävää, kun luovuttajaa ei löydykään. Täällä Itä-Suomessa tuntuu olevan hyvin luovuttajia, meidän ei oikeestaan tarvinnu jonottaa yhtään, mutta luovuttajan ulkoisia ominaisuuksia ei voitu myöskään valita.

Aliaana niin totta että nämä vauva-ajatukset on mielessä syvällä ja pulpahtavat mieleen joka päivä. Toivottavasti pääsette pian uuteen hoitoon!

Kaikille kaunista syksyä, lämpöistä mieltä :flower:

 

SolakkaSilakalle oikein rauhallista kahta viikkosta ! Hyvän kyytiläisen olet saanut
Jännäilen täällä mukana ja toivottavasti käyt kertoilemassa kuulumisia.
ON: jarrupiikki pitäis pistää 1.10 Lontoon reissulla ja mietin tässä, missähän sitä kuljetan ? Ruumassa niin kylmä ja laukku voi hävitä, mutta mitäs sanoo turvatarkastajat; Suomessa voivat vielä ymmärtää, mutta mulla muutoinkin huonot kokemukset Lontoon puolesta, jouduin kerran ulkoapäin kunnolla kopeloitavaksi; no sehän on vaan niiden työtä.