Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Hei vaan kaikille ja terveiset Bratislavasta.
annamari, meillä on alkiot pakastettu kaksittain eli yksi olki sulatetaan kerralla. Esim.nyt kun oli siirto perjantaina, alkiot sulatettiin torstaina ja silloin olis jo voinu kysellä että miten selvisivät sulatuksesta. Sitten kasvatellaan seuraavaan päivään, eli katsotaan miten lähtevät jatkamaan. Jos kävis niin että siirtopäivänä olis menny mynkään, mun käsittääkseni sulatetaan ja pistetään "sokkona" eli ilman tietoa siitä ovatko lähteneet jakautumaan. Meillä on selvinneet kaikki sulatuksesta! Ja meillähän on monta kierrosta takana. Eli tuoresiirron jälkeen vasta kolmas PAS tuotti tulosta (eli 6 alkiota). Nyt siis siirrettiin kaksi ja vielä olis kaksi pakkasessa. Toivottavasti niitä ei tarvittais...

ON: olo edelleen kaksijakoinen, toivoo...ei usko...uskoo...mitään oireita ei ole, muuta kuin väsymys ja muutamina päivinä äklö olo ja mahan murinat, mutta nämä voi olla lääkkeistä. Ei tissikipua tms...olo on vähän epärealistinen täällä reissussa kun ajatukset harhaa ja pitäis vissiin töihinkin keskittyä. Noh, katsotaan miten huomenna menee...josko vaikka relaisin.

terkuin lokakuu

 

Kiitos PAS-infosta Aithusa, Iida-Karoliina ja Lokakuu =) !

Nyt ymmärrän vähän paremmin.. Hyvä tietää, että tuo sulatus tapahtuu nopeasti, jotta sitten valmistelut eivät niin helposti mene hukkaan, jos eivät ensimmäisenä sulatetut alkiot selviäkään. En tosin tiedä yhtään, miten meillä ovat huurupäämme olkiin laitettu. Pitää ottaa selvää. Tiedättekö onko tämä yksi-vai-kaksi-olkeen klinikkakohtainen juttu, en muista että tästä olisi ollut ollenkaan klinikan kanssa puhetta?

Toinen, mitä mietin on, että tarvitaanko taas kaikki mahdolliset testit, vaikka kyseessä on PAS? Onkohan tämäkin klinikasta kiinni? Jotenkin tuntuu turhalta, jos kaikki mahdolliset taas pitää käydä ottamassa. No ei varmaan ainakaan miehen osalta vaadita mitään, kun ei ole enää "aktiivinen" osapuoli heh

Toivottavasti Lokakuu Bratislavan keikka jää mieleen muutoinkin kuin hienona ulkomaanmatkana! Ja Paulannalle yhä peukkua pystyyn, jotta testi näyttäisi plussaa. Aihtusalle kärsivällisyyttä vielä parin viikon ajan testausta odotellessa. Ja Mikäs Iida-Karoliina olikaan sinun vaiheesi?

 

Kommentti vielä, kun tarkistin omaa kirjoitustani. Olen näköjään kirjoittanut muodossa "jos pitää käydä testit ottamassa" ja "mies ei ole enää aktiivinen osapuoli" ilman mitään konditionaalin isi-muotoja. Huh. Vaikuttaa siltä, että alitajunta on jo päättänyt puolestani - ja miehen puolesta , että edetään tämän homman kanssa.

 

Hei vaan kaikille.
ON: että on ihan luovuttanut olo ja mieli jo valmiiksi maassa. Ihan liikaa aikaa kongressissa miettiä puuttuvia oireita...Eli olen nyt jo ihan 100% varma ettei tärpännyt ja jotenkin tuntuu jo etukäteen rankemmalta kuin luulin. Juuri nyt ei ole tunnelmat korkeella, nälkä, ikävä omaa pikkuista typyä kotona ja miestä ja 4 päivää kotoa poissa ei juuri nyt tunnu hohdokkaalta. Sori omanapaisuus...

terkuin lokakuu

 

Nyt tsemppiä lokakuu ! Mä oon googlannut tuhansia sivuja tässä viime päivien aikana oreista ja oireettomuudesta...Ne ei kyllä kerro, onko raskaana vai ei. Voi onnistua ilman mitään tuntemuksuia tai tuntemuksilla; niin ihmeellinen tää meidän luonto on.
En muista miten mulla luomuraskauksissa aikanaan (on niin pitkä aika niistä)oli, mutta ei ainenkaan heti ollut mitään tuntemuksia ja plussat pärähti tikkuihinkin vasta kun menkat noin viikon myöhässä; ekalla kylläkin vasta kun olin jo pitkällä raskaana, muistaakseni niin, että menkat oli tammikuussa, helmikuussa ei ja tein testin, oli nega. Kun maaliskuussakaan ei tullut menkkoja niin vein labraan virtsatestin ja sitten oltiinkin jo kunnolla raskaana, enkä silloinkaan mistään tuntemuksista huomannut.
ON: mulla välillä tuntemuksia, rinnat arat, välillä ei; kuvotusta, mutta tosi vähän tai voi olla, että kuvittelenkin. Jotain nippailua alavatsalla...Mutta kun näistä ei tiedä. Mulla suht luovuttanut olo, mutta maltan nyt odotella huomiseen verikokeeseen
Tiedän tuntee ja hengessä oon mukana tän piinaamisen kanssa; ekalla kerralla mäkin uskoin, että onnistuu; nyt on ollut ihan eri fiilikset, ei usko luottaa ja toivoa. Se pettymys on sitten niin suuri.
T. paulanna : tänään vielä raskaana, huomisesta en tiedä

 

Tsemppiä piinailijoille ja onnea onnistujille.

Mä kurkistelen täältä taas kun syyskuukin jo lähenee. Hoitoaloitteluja näillä näkymin joskus marraskuun tietämiin koska homma aloitettava alusta ja sopiva luovuttajakin metsästettävä ja aikataulut mätsättävä.
Odotukset ei oo ihan kovin katossa vaikka pitäs olla optimisti. Viime alkutalven negasuma ja henkiset paineet meinas olla liikaa. Ehkä marraskuussa olen valmiina iskuun..

 

Pettymys HGC alle 3, eli ei yritystäkään...
TOIVOTAN onnea kaikille muille piinistelijöille ja hoitoon menijöille !
Meille tulee vielä yksi siirto jossain loppu syksystä/ alku talvesta. Nyt keskityn muihin asioihin ja suren suruni tästä asiasta...

 

paulanna voimia teille ei-toivottujen uutisten kanssa - liekö ilmassa syksyn mukana tuomaa haikeutta myös, kun niin kaipaa HYVIÄ UUTISIA. Pitkään yrittäneiden vauvauutisia! mitä tahansa paitsi niitä helpostiraskautuneiden taas ollaan raskaana-hehkutuksia : /

ON: mistä nuo vauvamahat, vaunut ja taaperot taas tupsahtivat joka paikkaan? Televisiosarjatkin tuntuvat käsittelevän vain vauva-asioita. Antaisin mitä tahansa oireesta jonka voisin edes hetken kuvitella lupaavan jotain... joka solu huutaa tyhjää syliä :ashamed:

aithusa pp5

 

Paulannalle isot pAhoittelut ja jaksamista voimien keräilyyn.

Aithusalle vielä peukut. Tiedän tasan mistä puhut. Etenkin kun se syli on tyhjennetty "vasten tahtoa" useaan otteeseen

Muistan kun jonneki pp5 asti vielä jaksoi ajatella että VIELÄ ei tarvii tuntuakaan millekään. Sit siitä eteenpäin iski se masennus et kun ei VIELÄKÄÄN mitään.. Ja jotenki mulla ainakin oli usko siihe et nykytesteillä plussaviitteet tulee aika aikaseen.. Mulla iski ainakin pessimismi kun pp10 negaa paukutti ja oikeassa oli joka kerta. Mut joo, en toki väitä sitä etteikö myöhäisiä plussia voisi tulla.

Mulla päivän angsti on taas sukulainen kellä hoidot meni kerrasta nappiin. Ikää on jo reilusti mutta ylläri ylläri soluja tuli hullun lailla pakkaseen asti ja kerrasta alkoi raskaus. Yksi anoa yritys (vaikkei tavallaan juurikaan edes lapsettomuustaustaa) ja kaikki nappiin. Eihän se multa oo pois ja typerää olla katkera, mut kun aina jää siitä veneestä itse pois. Viime talven aikaa 5 lähipiiristä raskautui kerta laakeista ja meillä pettymys seurasi toistaan.
Ääh..Anteeksi oma napa.

Halaus kaikille vaiheisiinsa.

 

paulanna Olen niin pahoillani. Tuo kamala pettymyksen tunne on niin hyvin tiedossa että kauhistuttaa kun oma yritys kohta taas tosiaan alkaa. Miten sen pettymyksen oikein taas jaksaa. Ei siihen voi valmisteutua mitenkään.
Syksyllä, marraskuun tietämissä on kuitenkin uusi yritys teillä. Jospa kuitenkin vielä onnisuisi teillä silloin.. Toivon niin todella.
Paljon voimia teille.

 

Paulanna
Niin tosiaan..ehkä pääsemme sitten yhdessä piinalilemaan. "kiva" saada piinailuseuraa (vaikka toki olisin toivonut teille(kin) parempaa onnea jo nyt.

 

Paulanna pahoittelut negasta! Pahus vie, voi kun olis onnannut! Iso lohtuhali täältä, ja toivottavasti onnistuu sitten loppusyksystä!

Asriel, sanot varmaan ääneen monien ajatukset. :hug:

lokakuu

 

Pahoittelut Paulanna =/ jaksamisia teille.
Eilen tuli piipahdettua Tampereella ultrassa. Kaikki näytti tässävaiheessa hyvälle. limis 8.3
Siirtopäivä 5.9 jos huurunoukka jaksaa taistella sulatuksen. Muussa tapauksessa......=/
Tämä,hmm onko tämä nyt sitten neljäs hoito meillä. Tällä kertaa lääkkeet on tehnyt mulle toooosi huonon olon. Jatkuva huippaus, paha olo ja turvotus. En muista että olisi tällaista aiemmin. Tosin kortisoni turvotti ja vei yöltä unet viimeksikin.

 

Paulanna todella ikävää, että ei onnistunut! Paljon voimia tulevaan syksyyn ja lämpöisiä haleja.

 

voi surku Paulanna! olen tosi pahoillani :-( iso lohtuhali sinulle.
Tsemppiä piinailijoille onnea hurjasti onnistuneille!! En ole pitkään aikaan kirjoitellut, mutta meille tehtiin nyt sitte eilen PAS (eka PAS) tuoresiirrossa keväällä top alkiot joista kumpikaan ei kiinnittynyt. Nytkin huonoja uutisia. niista 11 pakastetusta VAIN nämä kaksi selvisivät, ja nekin hitaasti jakautuvia ja heikonnäköisiä. Lääkäri ei antanut juurikaan toivoa. 2 soluisia kakkosluokkaisia. kaikki ns parhaat alkiot kuolivat eivätkä jatkaneet jakautumista. Ei ole juurikaan toiveikas olo, vaikka googlailin ja onhan noita raskauksia lähetenyt huonoillakin käyntiin. ei vaan jaksa oikein uskoa omalla kohdalla. no, yritän olla positiivinen ja toivoa parasta kaikesta huolimatta

 

Hei kaikille tänne!
Kovasti tsemppiä ja voimia haluan toivottaa kaikille teille! Itse samassa junassa olleena tiedän miten rankkaa aikaa hoidot ja koko se elämä on..
Meidän hoidot on nyt loppu. Viimeinen hoito oli jo suunniteltu, mutta ero tuli, emmekä tee hoitoa. Lääkkeet ehdimme kuitenkin jo hommata, joten jos jollakulla on tarve, kyselkää. Vievät nyt vain tilaa jääkaapissa ja osa jo 9/12 jopa vanheneekin. Todella todella sääli olisi heittää vain pois! Kyselkää ihmeessä mailitse lisää! Meille tehtiin yht 5 x ICSI ja monta monta passia.. luovutettuihin oltaisiin seuraavaksi sitten lähdetty.
meira.m(at)suomi24.fi

 

paulanna olen niin pahoillani! Tässä ollaan niin suurella tuntella pelissä, että raskasta nuo ainaiset pettymykset! Voimia!!!

Täällä varmaan vaihtelee toivo ja epätoivo. Itsekin sain juuri tietää, että yli 10v. lasta yrittänyt tuttavani saa pian lapsen. En kehtaa kysellä, että miten onnistuivat, kun ei ole ollut puhetta. Erittäin iloinen olen hänen puolestaan, mutta myös ja vaikka kuinka ei haluaisi, niin aina nuo vauva-uutiset kirpaisee...kun ikääkin meillä on yhtä paljon.

Ylihuomenna sitten pieniä "toivoja" hakemaan. Ei uskalla ajatella paljon mitään.

Kaikille hirmupaljon tsemppiä!!!

 

Kiitos kaikilletuesta ! Toivottavasti piinailijat nyt päräytätte plussat !!! Suru on paljon suurempi kuin ekalla kerralla, viime yönäkin heräsin ahdistukseen, mutta eteenpäin on yritettävä... Tämän kakkospettymyksen mieheni ottanut nyt paremmin kuin ykkösen; olisiko siksi, että hän sismmässään toivoo sitä omaa lasta ja tämä oli alkioadoptio yritys.
Seuraava kerta on luovutetulla munasolulla ja jaetulla luovuttajalla Tartossa; kuten piti olla tämäkin, mutta kävi miten kävi (kerroin aiemmin).
Mirkkumä niin toivon teille onnea !!! Älä luovu toivosta !!! Mites mun piiniskaveri lokakuu ja Aithusa ?
Mä toivon teille plussaa Ja kaikille muillekin !!

 

Heippa pitkästä aikaa. Kiitos Annamari kyselystä hyvä kuuluu tänne.

Aika mennyt nopeasti, tyttö täyttä kohta kolme kuukautta ja tässä on kuukauden verran kahden kanssa oltu, välillä helisemässä ja välillä menee oikein hyvin, yleensä hyvin. Tuo 2 vuotiaan uhma välillä hankaloittaa mutta on välillä niin ihana että ja nyt kun opettelee puhumaan on niin mahtavaa no eipä tule aika pitkäksi, ihanaa aikaa kuitenkin. Toivottavasti ei kenellekään tule pahamieli kun täällä kirjoittelen lapsistani.
Toivon kovasti teille kaikille plussaa.

Kahlasin ketjua läpi ja ensiksi pahoittelut paulannalle ja lokakuulle.

Lumeton, sulla ihana "keskiraskausaika", onnea ultrakuulumisista.

Iida-Karoliina, Solakka Silakka, onnea tulevaan.

Piinistsemit aithusa, kohta sulla alkaa ne viimeiset todelliset piinapäivät.

Asriel, toivottavasti sopiva luovuttaja löytyy nopeasti.

Aliaana, sulla hyvin kaikki, onnea, toivottavasti huurunokat selviävät...edes se yksi.

Mirkku43, tsemppiä piinailuun.

Tepsuttelija, sulla myös jännät päivät, onnea.

Sorry jos joku unohtui....pikaisesti kuitenkin luin.

Hyvää alkavaa syksyä.
Minni

Lopuksi

MeiraM toi reseptilääkkeiden luovutus on laitonta, vaikkakin ajatus kaunis.

 

asriel kirjoitit niin osuvasti; se epätoivon aalto joka hyökkää aina kun kuulee lähipiiristä muiden tärppäämiset. Tekisi mieli huutaa ääneen MIKSEI MEILLE? Toisaalta sitten osaa niin 200% eläytyä siihen hetkeen, kun pitkän ja vaikean yrittämisen jälkeen joku vihdoin saa tuijottaa kahta oikeaa viivaa, nähdä ultrassa muutakin kuin tyhjän kohdun ja saada pienokaisensa vihdoin syliinsä. Ei voi olla suurta iloa, jos ei ole kokenut suurta surua?

Aliaana kurjaa että lääkitys tekee oireet jo heti alkuun. Muistelen että huimauksen takia meillä laskettiin joskus luge-annosta, mutta sitähän ei ennen siirtoa edes käytetä.. toivottavasti olo jo helpottanut.

Mirkku43 voi ei, tuntuu varmasti siltä kuin matto olisi vedetty jalkojen alta! (voivoivoivoi näitä uutisia..) Jaksamista ja positiivisia piinapäiviä!

tepsuttelija tsemppiä ja toivoa matkaan!

ON: tissit on arat, portaissa kävely tuntuu kurjalta. Autsautsauts ja sitten hymyilyttää hetken, vaan sen hetken ja sitten muistaakin taas että luget voi tehdä sen yhtä hyvin. Hikoiluttaa tosi paljon ja soitin klinikalle, halusin varmistaa ettei ole kyse liian pienestä zumenon-annoksesta. Hoitaja sanoi että no tuohan kuulostaa hyvältä. Hikoilu? voiko se olla raskausoire? Itse yhdistän sen vain vaihdevuosi/jarruoireisiin.

Silti olo on kuin maansa myyneellä, tekisi mieli vaan maata peiton alla testipäivään saakka. Mieliala on nyt niin erikoinen, että se taitaa mennä lääkeannosten noston piikkiin. Todellista piinaa.

aithusa pp7 (vielä 3 pv sinnittelyä ja sitten testaan vaikkei suositeltukaan)

 

Hei kaikille,
Ihan ensiks erikoistsempitykset Mirkku43, muista että kaikki on mahdollista! Ja Tepsuttelijalle tsempitykset hakureissulle.
ON: toivottavasti Minni 007 pahoittelut ei ollu enne kun en ole viel testannu! Huomenna meinaan ennen kotiinlähtöö testata, jotta saan olla omien ajatusten kanssa ihan rauhassa meni suuntaan tai toiseen. Olo vaihtelee edelleen sataprosenttisen varmasta epäonnistumisesta pikkuiseen toivoon. Oon yrittäny olla miettimättä oireita tai niiden puutetta, mutta vaikeetahan se on. Oon ollu väsy ja hajuarka, ruoka maistuu oudolta ja on jotenkin voimaton olo, mutta mutta...ennekin on pummeista ollu ko. oireita.
Aithusa muakin hikoiluttaa ihan sikana. Mutta mulle jäi kyllä päälle Kultakutrin raskaudesta eikä ole loppunut sen jälkeen. Mutta nyt on erikois-super-hikoilut päällä, mutta mulla alko jo lääkityksestä. Ja mäkin olisin mieluummin vaan ollu peiton alla ja odottanut huomista mutta nythän se on tuossa ihan nurkan takana ja pelottaa testata. Mietin sitä hetkeä kun kurkkaa testiin...se on sellanen totaalisen pettymyksen tai onnen hetki ja pelottaa jo etukäteen...

Tällaisin tunnelmin ja huomenna onneks kotiin omien rakkaiden luo

lämpimät (yli 30 astetta ) Bratislava-terkut
lokakuu

 

Voi anteeksi lokakuu luin kiireellä ja jotenkin sekoitin että olet testannut jo, kovasti kovasti onnea ja tsemppiä että plussa huomenna pärähtää.

 

Kyydissä ovat, kaksi kuulemma oikein hyvää solua Kaikki meni ok, mutta harmi kun joutuivat kahmimaan neljä solua pakkasesta. Kai eka rypäs ei onnistunut. Mietittiin, pitäisikö toinen kuitenkin taas pakastaa, mutta naurattaa kun lääkäri oli niin toiveikas ja lupasi tulla itse hoitamaan näitä kaksosia. Ainakin hyvillä mielin nyt, mutta huomisesta ei koskaan tiedä. Jännittää kyllä vähän kun pakkaseen jäi vain kaksi...vähiin hupenevat nämä kultajyvät.
Hyvää viikonloppua ja toivon tänne teille kaikille hyviä uutisia!

 

kiitos kaikille ihanille kannustuksesta. Aithusa, osuvasti sanottu, just siltä musta tuntuu, kun matto olisi vedetty jalkojen alta. Mulle tämä on ollut kovempi isku kun tuoresiirron nega. onneksi olen ollut tämän viikon sairaslomalla ja voinut nököttää itsekseni ihan rauhassa.
Lokakuu, toivottavasti plussat pärähti tänään testiin
Asriel, , 100% samoilla fiiliksillä..

Tepsuttelija. paljon onnea kyytiläisille, toivottavasti tarraavat tiukasti kiinni :flower:

 

sitten lähtee tiistaina helsinkiin psykologia tapaamaan sitten viikonpäästä maanantaina itse Vivecalääkäriä