Aliisa, toivoa on ehdottomasti! Muista vain Assarinkin tapausta. Jos kestät odottaa, niin odotat, mutta minusta joku tuommoinen yksityislääkärin lasku on pieni hinta mielenrauhasta. Mun mieskin (jolle siis raportoin palstan tapahtumista ja joka lukee parhaita ja pahimpia paloja olkani yli) sanoi, että no niin, tuo täytyy nyt sitten ultrata!
Vekaralle ja Nennuliinille paljon onnea onnistuneista siirroista!
Oma sydän jätti eilen taas muutaman lyönnin väliin, kun tosiaan puolen päivän maissa kohtu alkoi aika tavalla supistella. Olin silloin töissä käymässä ihan pika pikaa, valmistelemassa lomalle lähtöä, mutta kesken piti hommat jättää. Hyppäsin taksiin ja huristin kotiin siinä pelossa, että runsas vuoto alkaa millä minuutilla tahansa. Kotona sitten vain tuhti side pöksyyn ja sohvalle selälleen odottamaan, mitä tapahtuman pitää.
No mitä sitten tapahtui? Tasan ei mitään! Kivut laantuivat vähitellen, mitään vuotoa ei tullut. Lopulta nukahdin siihen sohvalle ja heräsin vasta, kun kännykkä hälytti lugeja laittamaan.
Viime yönä näin sitten kamalan painajaisen, jossa sain keskenmenon. Uni oli niin todellinen, että en heti herättyäkään tajunnut, missä olin. Puoliksi valveilla funtsin, että ok, täytyy nyt sitten mennä sairaalaan tarkistuttamaan, onko kaikki tullut ulos. Jos on, ehditään sitten vielä ensi viikolla lähteä maalle... Vitsit mitkä fiilikset, kun lopulta heräsin kunnolla ja tajusin, että se olikin vain unta!
Kaikki tämä osoittaa, että vieteri on nyt todella kireällä. Mutta onneksi tajuan sen itsekin ja yritän löysätä joka kohdassa, missä vain mahdollista. Päivän hyvät uutiset: tuhru näyttää viikon jatkuttuaan nyt loppuneen.
