Hei naiset ja hienoa keskiviikkoa kaikille.
Almalle onnittelut hienoista näkymistä.
Aliisalle tsemppiä kalkkiviivoille.
Omaa napaa... tänään oli neuvola ja vaikka olenkin murehtimisen mestari (kohtukuoleman koettuani), menin vailla huolen häivää neuvolaan. Kaikki olikin mainiosti ja painoakaan ei ollut tullut lisää. Vauva jumppaili kovasti siinä kätilön kanssa jutellessa ja kun ruvettiin sykkeitä kuuntelemaan ne olivatkin ihan hurjat... 170-200! Siinä sitten odoteltiin muttei pikkuinen rauhoittunut. Menin vielä odotushuoneeseen ja kätilö otti vastaan toisen äidin ja yritettiin uudestaan ja ihan sama juttu. Kätilö sinänsä ei ollut huolissaan eikä äippäpolin lääkärikään, mutta lähettivät mut sitten kumminkin polille ctg:hen ja ultraan. Onneksi jo ctg näytti moitteettoman kurvin ja rauhallisemman pulssin. Ja vihdoin ultraan päästyäni myös ultrassa kaikki hyvin. Mutta paniikki iski jo moneen otteeseen kun päähän tulvahti nuo neljän vuoden aikaiset tapahtumat. Varmaan hyperventiloin siellä neuvolassa niin että päässä huippasi enkä uskaltanut mennä bussilla sairaalaan (10 min matka !) vaan piti ottaa taksi. Mutta onneksi pikkuisella kaikki hyvin ja tulipahan todistetuksi että mun paniikki ei ole aina ennakkoaavistus pahimmasta. Mutta nyt olen ihan henkisesti poikki, eli kotiin päikkäreille.
_lokakuu_ 31+3
Almalle onnittelut hienoista näkymistä.
Aliisalle tsemppiä kalkkiviivoille.
Omaa napaa... tänään oli neuvola ja vaikka olenkin murehtimisen mestari (kohtukuoleman koettuani), menin vailla huolen häivää neuvolaan. Kaikki olikin mainiosti ja painoakaan ei ollut tullut lisää. Vauva jumppaili kovasti siinä kätilön kanssa jutellessa ja kun ruvettiin sykkeitä kuuntelemaan ne olivatkin ihan hurjat... 170-200! Siinä sitten odoteltiin muttei pikkuinen rauhoittunut. Menin vielä odotushuoneeseen ja kätilö otti vastaan toisen äidin ja yritettiin uudestaan ja ihan sama juttu. Kätilö sinänsä ei ollut huolissaan eikä äippäpolin lääkärikään, mutta lähettivät mut sitten kumminkin polille ctg:hen ja ultraan. Onneksi jo ctg näytti moitteettoman kurvin ja rauhallisemman pulssin. Ja vihdoin ultraan päästyäni myös ultrassa kaikki hyvin. Mutta paniikki iski jo moneen otteeseen kun päähän tulvahti nuo neljän vuoden aikaiset tapahtumat. Varmaan hyperventiloin siellä neuvolassa niin että päässä huippasi enkä uskaltanut mennä bussilla sairaalaan (10 min matka !) vaan piti ottaa taksi. Mutta onneksi pikkuisella kaikki hyvin ja tulipahan todistetuksi että mun paniikki ei ole aina ennakkoaavistus pahimmasta. Mutta nyt olen ihan henkisesti poikki, eli kotiin päikkäreille.
_lokakuu_ 31+3