Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Plastex: Minulla on ollut kortisonina Prednison tai Dexametason endon takia. Täällä Suomessa tuntuu vahvasti lääkäristä riippuvan, että suositteleeko sen käyttämistä.

Jonsku: Voi kurjuus, ettei alkio selvinnyt sulatuksesta :hug: Toivottavasti luovuttaja löytyy ja pääsette jatkamaan hoitoja pian!

Amv: No johan oli Klexane-pelottelut Vastavetona voin sanoa, että minäkin käytin sitä ilman tutkimuksia ja hengissä ollaan..

 

Pahoittelut Plastexille negasta :hug: ja Jonskulle siitä ettei alkiot selviytynyt sulatuksesta. Toivottavasti uusi luovuttaja löytyy pian ja pääsette uuteen yritykseen.

Älinälle ja Utopialle tervetulotoivotukset!

Mullakin on taustalla korkea FSH ja huonolaatuiset munasolut. POF diagnoosia en ole virallisesti saanut, muuta siitä kai tässä on kyse. Omilla soluilla ei saatu toivottua tulosta ja nyt on takana tuoresiirto ja yks PAS luovutetuilla. Hoidossa ollaan VL Oulussa.

).( Kävin perjantaina ultrassa. Limis oli 11,5 mm kp10. Soittelin klinikalle ja siirto olis sitten ens viikon perjantaina. Aloitin Prednisolonit eilen aamulla (4x5mg) ja tiistaina illalla aloitan Luget. Mulla on lievää endoa ja toivon, että toi kortisooni auttais nyt kiinnittymiseen. Molempien siirtojen ja negatestin jälkeen, on ekana tullut joku kumma "kudoskasa" ennen kuin verta on alkanu tulemaan. Oon miettinyt, että jos se on ollu se alkio ja jotain mitä siitä on ehtiny jo kasvaa vaikka tulos onkin ollu nega. Tiedä sitten, mutta saa mielenrauhaa itellensä kun tietää, että on enemmän tukilääkkeitä mukana eikä tarvi jossitella ettei olla kaikkea mahdollista kokeiltu.

 

Hei taas. Ajattelin tulla taas purkamaan tuntojani ja kokemuksiani luovuttajan näkökulmasta katsottuna

Olen siis parhaillani luovuttamassa ensimmäistä kertaa ja tämä "luovutusjakso" on nyt siinä pisteessä, että ensi ke, to tai pe on punktio. Huomisessa ultrassa saadaan tietää tarkemmin mille päivälle punktio sovitaan.

Paljon on sattunut ja tapahtunut sitten sen ensimmäisen klinikkakäynnin jälkeen. Tuolloinhan vielä samana päivänä sain tietää että vastaanottajapari on löytynyt ja tunnetilani heittelivät tuolloin laidasta laitaan.
Nyt tilanne on tunnepuolella ollut jo pitkään tasainen. Tuntuu että kaikki palaset on ns. loksahtaneet kohdilleen. Enää ei ole asian suhteen pohdituttavaa, vaan kaikki on selvää ja kaikki tuntuu luonnolliselta. Näin tämän pitikin mennä.
Välillä vähän itketyttää, mutta se on sellaista ns. hyvää itkua. Itkeskelen lähinnä siksi, että olen iloinen...olen iloinen sen parin vuoksi, joka saa vihdoinkin kenties jo hyvin pitkään odottamansa mahdollisuuden

Olen kertonut lähipiirille luovutusaikeistani ja se on saanut ristiriitaisia tunteita ihmisissä aikaan. Osan mielestä teen mielettömän upean teon, osa on taas täysin toista mieltä. Olenkin koittanut kehoittaa ihmisiä ajattelemaan tilannetta omalle kohdalleen...sitä kautta osa on pienen keskustelun jälkeen suhtautunut asiaan avoimemmin, kuin alkuun.

Luovuttamisen konkreettisesta puolesta sen verran, että alkuunhan aloitin e-pillerit joita popsin noin nelisen viikkoa. Pillereiden syönnin loppupuolella ilmeni ongelmaa vuodon suhteen, eli vakka kuinka söin e-pillereitä, niin aloin vuotamaan. Loppupäässä söin 2 pilleriä päivässä, jotta vuoto saataisiin loppumaan. Se ei kuitenkaan loppunut.
Soitin jatkuvasti klinikalle kertoakseni missä mennään...välillä peläsin kovastikin että luovutushoito joudutaan keskeyttämään, koska kroppaani ei saada toimimaan kuten pitäisi. Onneksi vuoto sinänsä ei haitannut. Vuodon seurauksena lopputulos olisi pahimmassa tapauksessa saattanut olla se, ettei munasoluja saataisi kuin muutama. Mutta minulle sanottiin, että se riittää. Toivomushan on toki saada soluja hieman enemmän, mutta välillä niin vaan käy, ettei niitä tule montaa.

Pillereiden lopettamisen jälkeen pääsin aloittamaan pistokset Puregon-kynällä. Eka kerta jännitti ihan hirmuisesti. Sinänsä en pistoksia pelkää, eikä esim. verikoe edes satu...mutta kun pitikin pistää ITSE. Se tuntui hurjalta.
Ensimmäinen pistos sujui kuitenkin loistavasti. Luulin itseasiassa pistäneeni jotenkin ohi, sillä en tuntenut pistosta lainkaan Mutta kyllä se kynä masussa pystyssä oli
Muinakin päivinä pistokset sujuivat hyvin. Kertaakaan se ei sattunut, eikä mitään oireita tms. tullut esiin.

Sitten kohtasin uuden vastoinkäymisen. Hajoitin selkäni ihan kunnolla. Jouduin ambulanssilla lääkäriin, sillä en päässyt enää lattialta ylös. Välilevy paukahti monen vuoden tauon jälkeen. Kysyin hiljaa mielessäni, miksi juuri nyt?
Lääkärissä oltiin onneksi ymmärtäväisiä kun vaadin saada sellaisen lääkityksen, jota voi käyttää myös raskaana ollessa. Klinikalta kun oltiin kerrottu, että siihen tapaan pitäisi lääkkeitä ja alkoholia käyttää, jos niiden käyttö eteen tulee. Lääkitykseeni pyydettiin konsultaatiota ihan yliopistollisesta sairaalasta saakka, jotta solut pysyisivät varmasti luovutuskelpoisina

Jännitinkin sitten aikalailla ensimmäistä ultraa. Olin kyllä jo soittanut klinikalle lääkityksestä, mutta nyt tapaisin lääkärin joka sanoisi edetäänkö hoidoissa, vai pitääkö ne keskeyttää silti. Olin myös vuotanut oikeastaan koko ajan ja välillä jopa niin kovaa että en ole ikinä niin kovasti vuotanut. Yllätys oli kuitenkin positiivinen, sillä vuodot eivät olleet vaikuttaneet muasolujen määrään, tai sitten niitä oli ollut alkoon ihan hirmuisesti. Lääkityksestäkään ei lääkärin mukaan ollut haittaa, kunhan se ei olisi jatkuvaa.
Ultran mukaan soluja oli toisella puolen 5-6 ja toisella puolen 7-8. Solut eivät olleet kasvaneet ihan toivittuun tahtiin, joten Puregonannosta nostettiin 150 --> 225. Sain ajan uuteen ultraan noin viikon päähän ja päivää ennen ultraa piti varmuudeksi pistää Orgalutran.
Siinä onkin sitten seuraava jännitystarina.

Olin kuullut, että Orgalutranin neula on tylsä...ja klinikallakin sanottiin, että hekin ovat moisesta valitusta kuulleet. Mutta jos sen napakasti pistää, ei ongelmaa pitäisi olla.
Niinpä sitten ensimmäisen pistoksen kohdatessa hengittelin syvään ja paukautin neulan vatsaan. En huomannut MITÄÄN eroa Puregoniin, joten jälleen olin jännittänyt aivan turhaan Oregonista muutamat ovat saaneet punaisen jäljen ihoonsa ja joillakin aine ikäänkuin vähän pistelee. Tällaisia oireita en kokenut lainkaan.

Mutta huono onni nosti taas päätään. Selkä meni huonompaan suuntaan ja jouduin uudestaan lääkäriin. Tällä kertaa sain samat lääkkeet, joiden lisäksi toista puolta selästä puudutettiin. Jälleen vaadin saada raskaana olevalle sopivan lääkityksen ja sen sain. Nyt minulle kirjoitettiin pistosten lisäksi kotiin reseptit.
Mikäli aloittaisin lääkkeiden päivittäisen popsimisen, munasolunluovutus voitaisiin unohtaa. Toisaalta taas mikäli en lääkkeitä söisi, selän parantuminen voitaisiin unohtaa.
Olin melko tiukan paikan edessä.

En millään olisi halunnut tuottaa vastaanottajaparille pettymystä, sillä viikon kuluttua pitäisi alkaa heidän pitkään odottamansa raskaus. Tuntui etten kertakaikkiaan voisi olla niin julma, että veisin sen heiltä pois.
Toisaalta olin niin itsekäs, etten halunnut keskeyttää luovutuhoitoja myöskään itseni vuoksi. Olinhan tuohon mennessä syönyt jo 4 viikkoa pillereitä, vuotanut kuin mikäkin, pistellyt itseeni piikkejä ja hankkinut lapsille hoitajat, joka ei onnistunut ihan kädenkäänteessä. Olin elänyt jo useamman viikon kalenteri kainalossa ja kello kädessä ja stressannut päivittäin sitä, etten unohtaisi pilleriä/pistosta jne.

Niinpä päätin sitten olla syömättä lääkkeitä.

Sitten pääsin taas ultraan. Kerroin uudesta lääkärikäynnistäni ja se oli siellä saamien lääkityksien kanssa ihan ok, koska punktioon olisi vielä aikaa. Tällä kertaa oli tarkoitus sopia punktiopäivä seuraavan viikon alkuun, mutta toisin kävi. Ilmeisesti solut eivät olleet vieläkään kasvaneet siihen tahtiin, kuin olisi ollut toivottavaa joten meidän piti sopia vielä yksi uusi ultra (huominen) jossa sitten saataisiin varmuus punktiopäivälle. Aluksi olimme puhuneet että puntio olisi ma-ke, mutta nyt se olisikin ke-pe.
Toisela puolen oli 6 ja toisella puolen 4-6 hyvään kasvuun lähtenyttä munarakkulaa joten muutama oli matkasta pudonnut sitten viimekerran. Klinikalta sanottiin, että tavoite on 4-14 solua ja sen sisällä oltiin kuitenkin vielä hienosti
Puregon-annos pidettiin muutoin samana, mutta päivää ennen seuraavaa ultraa pitäisi annosta nostaa 225 --> 250.
Iltasella pistin taas piikit ja nyt kävikin sitten Orgalutranin kanssa köpelösti. Napautin sen mahaan, mutta sepäs ei mennyt läpi, vaan teki vain pienen viillon. Olin siis ottanut sen pistämisen vähän turhan rennosti. Niinpä jouduin pistämään uudestaan ja sain muistoksi kaksi jälkeä. Seuraavana päivänä muistin taas napauttaa sen kunnolla

Nyt odotan siis huomista ultraa ja punktiopäivän lopullista selviämistä. Mahassa on jo melkolailla tuntemuksia, eli olo on kuin omenalla. Alavatsassa tuntuu melko epämiellyttävältä joten mitä pikemmin punktio on, niin sen parempi

Punktiota olen jännitellyt aikalailla, mutta nyt sitä jo ennemmin odottaa, kuin jännittää. Tulen vielä kertaalleen raportoimaan teille kuulumisia punktion jälkeen, niin saatte tietää miten lopulta kävi

Kun punktio on ohi, otan hevoskuurin lääkkeitä jotta saan selän kuntoon. Mikäli punktiosta selviän ilman KOVAA tuskaa, niin seuraava luovutus on sitten tammikuussa

 

Lotta: No niinpä, tiedän, et moni on pysynyt hengissä.

OnniUnelma: Toivottavasti kortisoni on teidän kohdalla se ihmelääke!


Kysymys: Mulla käytettiin jarrua, ja kohta oiisi oman kierron mukaan menkat alkamassa. Mulla onkin ollut nyt pms-oireita, siitä oikestaan tajusin asian. Onkohan nyt niin, että nyt voi/pitää jo luovuttaa, vaikka siirrosta on vasta 4 päivää?
Kyselee ahdistunut amv.

 

Kauniskuu kiitos vastauksesta:flower:

 

amv Meille on tehty yksi lahjasoluhoito omien lisäksi suomessa, mutta koska ei onnistumisia, nyt seuraavaksi suuntana Tarto. Klexanea käytetään veritulppien ehkäisyyn, siis jos on perinnöllinen taipumus (tromboositestit voidaan tehdä) tai jos on joskus sairastanut tulpan, esim. laskimotulppa jalassa lentämisen jälkeen tai jos on saanut monta keskenmenoa. Mutta, kyllä, on vaarallinen lääke turhaan otettavaksi, koska voi aiheuttaa verenvuotoja. Älä missään nimessä heitä pyyhettä kehään 4:nä piinapäivänä! Monellahan voi olla täysin menkkojen oireetkin, mutta silti onnistunut ja 4 päivää on niin lyhyt aika, eihän se ole varmaan kiinnittynytkään vielä.. Tsemppiä ja jaksamisia!

Olipas Chefillä hurja tarina, toivottavasti kaikki nyt kuitenkin sujuu hyvin onnellisesti loppuun asti! Onnea punktioon! Ja tiedän tuosta joidenkin ihmisten asenteesta luovutettuihin munasoluhoitoihin, että on luonnon vastaista.. se kyllä itseä ärsyttää. Sitten varmaan olisi luonnon vastaista hoidattaa syöpiäkin sädehoidoilla ym.. no joo.

 

PLASTEX: Olit kysellyt kortisonista. Mulla oli kortisoni käytössä 2:ssa PAS:issa joista siis toisesta raskauduin. Suomessa oltiin hoidoissa ja silloin lääkärini sanoi, että kortisonilla on saatu toivottomiakin tapauksia raskaaksi. Söin muistaakseni ekassa kortisonPASissa prednisonia 2x5mg ja tokassa kortison PAS:issa ensin ton 2x5mg ja heti siirron jälkeen sitä nostetiin 4x5mg:aan. Mullahan endoa on mihin toi kortisoni sit ehkä auttoi.

CHEF: Hienoa, että sinunlaisia ihmisiä on olemassa. Ja kaikki ihmiset eivät juu ymmärrä solujen luovutusta lainkaan, mutta se on heidän mielipiteensä sitten

Täällä tyttönen kasvaa ja ei ole enää kauaa 1-vuotissynttäreihin. Kyllä joka päivä muistaa sen, kuinka kauan tätä lasta toivottiin ja on kiitollinen maailman suurimmasta ihmeestä.
Meillä sairastettiin juuri eka korvatulehduskin ja lauantai-iltaa vietettiin ensiavussa jonotellen 4 tuntia lääkärille pääsyä. Kauhea tunne, kun tietää että toinen on kipeä, mut oloa ei juuri voi helpottaa. Onneks lääkitys auttoi nopeaan.
Tsemppiä kaikille hoitoihin ja toivon kaikille sydämestäni sitä parasta lopputulosta.

Bardolino ja neitokainen 10½kk

 

Minulla oli kahdessa viimeisessä hoidossa (tuoresiirto ja PAS) kortisoni mukana. Aluksi deksametasoni, joka sitten vaihdettiin Suomessa enemmän käytettyyn prednisoloniin. PAS:ssa oli myös mukana Fragmin verenohennuslääkityksenä estämään tukoksista johtuvia (?) keskenmenoja aina raskausviikon 36 loppuun saakka. Verenohennuslääkityksessä varmaan tärkeintä on, etenkin jos ei perinnöllistä tukostaipumusta, oikea annostelu. Kaikkihan lääkeaineet yliannosteltuna vaarallisia... Minulle tuli pieniä mustelmia selkään. Hälyttävää on, jos massiivisia mustelmia, verta virtsassa ja huomattavaa nenäverenvuotoa. TK:ssa otettiin INR-arvo, joka ei kuulemma kuitenkaan paras mittari verenohennuslääkityksen hoidossa injektiona. Muita kokeita ei AVA-klinikan (Suomi) mukaan kannattanut ottaa. Rahantuhlausta.

Tsemppiä kaikille ! Todennäköisesti käynnistys 29.9.

Discovery 37+1

 

Heips kaikille!

amv: älä missään nimessä vielä luovuta! Millaisia pms -oireita sinulla on? Minulla tapaa olla ihan "tavallista" kuukautisjomotusta mahassa siirron jälkeen, luulen sen johtuvan lugeista. Se esiintyy eniten iltaisin kun on kulunut monta tuntia edellisestä lääkkeestä.

Chef: Aikamoinen tarina, hienoa että olet valinnut jatkaa luovutusta, toivottavasti kaikki menisi nyt loppuun asti hyvin! Toivottavasti pärjäät selkäsi kanssa. :flower:

OnniUnelma: Onnea siirtoon!

Discovery: Jännittävää! Onnea synnytykseen!

POFista: Minunkin tilanteeni on sama kuin Matildan, kuukautiset kokonaan loppu ja siksi hormonikorvaus on välttämätön ainakin siihen asti kun tavallisesti naisilla kuukautiset pyörii. Tämä osteoporoosin ehkäisemiseksi, mutta totuus on että lääketiede ei ihan varmasti tiedä mihin kaikkeen muuhun hormonit vaikuttavat, ja mitä muuta haittaa siitä saattaisi tulla jos olisimme ilman hormoneja koko tämän pitkän ajan (minun tapauksessani 25 vuotta enemmän kuin tavallinen nainen). Mielialaan ja seksihaluihin se ainakin vaikuttaisi myös suuresti.

Minulla on nykyään helpompi puhua aiheesta, ei ole kovin korkeaa kynnystä enkä tunne enää häpeää. Sitä oli kyllä alussa (ekat 7 vuotta...) kun tunsin itseni ihan kummajaiseksi. Mutta vuosien myötä olen itsekin tottunut tähän, ja se on nyt osa minua. Ei sitä nyt kuitenkaan tule ihan noin kahvipöydän ääressä kerrottua kenellekään toki. Välillä olen kuitenkin yllättynyt kun esim työkaveri on kysellyt tai kommentoinut jotain aiheesta ja minä en edes muista että olen siitä hänelle kertonut Sellaista ei olisi tapahtunut vielä muutamia vuosia sitten, kun tarkasti varjelin salaisuuttani ja muistin sana sanalta keskustelut jossa aihetta oli käsitelty.

Piinasta: Piina muuttui nyt piinaksi. Olen levoton ja välillä tuntuu että tulen hulluksi tämän epätietoisuuden kanssa. Toivoisin niin jotain oireita, mutta ne mitkä on ei voi nyt millään tulkita muuta kuin lääkkeistä johtuviksi. Rinnat ovat kipeitä, mutta niinhän ne olivat jo ennen siirtoa, mikä on kyllä minulle harvinaista (ei ole itse asiassa ollut näin selvästi kipeät koskaan aiemmin). Eli edes se, joka viime raskaudessa oli selvin merkki, ei nyt lasketa. Arrrgh!!!

Hathor pp 7

 

Chef, onpa sinulla on ollut hurja taival! Hämmästyttävän sinnikkäästi olet porskuttanut eteenpäin. Toivottavasti punktio sujuu kivuttomasti ja saat selkäsi pian kuntoon. :flower:

Kamala sanoa näin, mutta on ollut terapeuttista huomata, etten ole yksin näine poi/pof-ongelmineni. En ollut ennen lapsettomuushoitoja kuullutkaan ennenaikaisista vaihdevuosista saati sitten tullut ajatelleeksi, että kärsin jo itsekin vaihdevuosioireista. Yöhikoilua välillä ihmettelin, mutta kun sekin tuli ja meni omia aikojaan, en tainnut siitä koskaan lääkäreille mitään mainita. Kuukautiset tulivat (ja tulevat edelleen) säännöllisesti, ja ultrissa on aina näkynyt yksi tai kaksi ovulaatiota enteilevää follia. Folleja ei vaan sitten saatu piikeilläkään kasvamaan "luomukiertoa" enempää, joten tuskinpa munasolujen laatukaan olisi enää ollut kehuttava.

Julkiselta puolelta näihin luovutushoitoihin siirtyessäni sain vielä evästykseksi ohjeen, että hormonikorvaushoito on aikanaan paikallaan 50 ikävuoteen asti, kuten Matildaakin on ohjeistettu. Lääkäri korosti, että tällaisissa tapauksissa pitää ajatella ensisijaisesti juuri hormonikorvaushoidon hyötyjä. Ilmeisesti hormonikorvaushoito tulee ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun kuukautisia ei enää kuulu tai oireet ovat häiritsevän vahvoja? En huomannut sitä lääkäriltä kysyä.

Minulle tämä poi-asia on vielä sen verran tabu ja uutisenakin tuore, että en ole siitä kertonut kuin parille hyvälle ystävälleni. Osittain se tietysti johtuu siitä, että lapsettomuus ja vaihdevuosiasiat nivoutuvat niin tiiviisti omassa elämässäni yhteen, enkä ole tahatonta lapsettomuuttani julkisesti huudellut. Kaikenlaiset vaihdevuosiin liittyvät vitsit (joita yleensä viljelevät muut kuin vaihdevuosi-ikäiset naiset...) nostavat kieltämättä niskakarvat pystyyn. Luin joskus Simpukka-lehdestä, että esimerkiksi Norjassa lahjamunasoluhoidot eivät ole sallittuja, mikä tuntuu käsittämättömältä ja hyvin surulliselta. Kuten teistä jo moni totesikin, onneksi lahjasoluhoitojen ansiosta meillä on täällä edes teoriassa mahdollisuus saada lapsia ja lääkkeillä voidaan helpottaa oireita.

Piinailijoille toivon sydämestäni plussaa. :heart:
Discoveryllä on toivottavasti enää vähän yli viikko h-hetkeen, voimia sinne! :hug:

 

Tervehdys taas! Olipa paljon ehtinyt tulla tekstiä loman aikana ja vasta nyt pääsen vastailemaan

Hathor ja Matilda79 Minulla kuukautiset ehti alkaa 12-vuotiaana ja melko tarkkaan vuoden ajan tulivat. Sitten ei enää tapahtunutkaan mitään. Heti tietystikään ei lähdetty mitenkään tutkimaan, koska nuorilla saattaa kierto heitellä alkuun paljonkin. Noin vuoden jälkeen päätettiin koittaa keltarauhashormonikuuria, mutta koska silläkään ei kuukautisia tullut, niin tehtiin lähete yliopistosairaalaan.

Sharlin Minulla POF huomattiin siitä, että kuukautiset puuttuivat, FSH oli korkea eikä keltarauhashormonit saaneet aikaan kuukautisia. Myös ultraamalla nähtiin munasarjojen olevat toimimattomassa tilassa.

Rudy Käsittääkseni POF nuorella ihmisellä voi lisätä osteoporoosin lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminnan, rasva-arvojen kohoamisen sekä diabeteksen riskiä. Ainakin omalla kohdallani näitä arvoja on seurattu lähes vuosittain. Kukaan ei tunnu tietävän mistä POF johtuu, mutta ovat epäilleet sitä jopa autoimmuunisairaudeksi, eli sairaudeksi jossa elimistö tuntemattomasta syystä kääntyy itseään vastaan tuhoten munasolut/munasarjat toimimattomiksi. Siitä syystä myös muihin autoimmuunisairauksiin olisi ehkä korkeampi riski sairastua.

Lotta77 Kiitokset vastauksesta migreeni-asiaan. Toivonmukaan ei siitä kenenkään tarvitsisi kärsiä, on se vaan niin järkyttävä tauti :x

Hathorille tsemppiä ja onnea piinailuun ja myös niille, joille hoito lähestymässä toivotan paljon malttia ja onnea matkaan!

 

chef: Ohhoh ja huhhuh! Oikea sankaritarina Kiitokset minunkin puolestani moisesta "uhrautumisesta"! (Ymmärrän tietty, et on "omakin lehmä ojassa", kun haluat saattaa hoidon loppuun.) Toivottavasvti punktio sujuu suht kivuttomasti ja selkä kuntoutuu nopsaan! Olen nähnyt, kuinka kaiken lamauttava välilevypullistuma voi olla

Kiitos taas tsempeistä! :flower:

Mä luulen vahvasti, että mulla ei olisi mitään syytä käyttää Klexanea, mutta ehkä sitä sit määrätään meille erittäin epäonnisille tapauksille Ilmeisesti piikki ei vaikuta siihen, jos on korkea HB? Mulla nimittäin otettiin joitain verikokeita Tartossa, ja HB oli lähes 160. Siitä tietty uusi murhe, että on liian korkea. Huoh, koskaan ei ole hyvin :headwall:


Discovery: Ihanaa, ihan kohta saat vauvan syliisi :heart: Sulla sitten ehkä auttoi joko kortisoni tai verenohennuspiikki taikka molemmat.

Sharlin: Paljon on teilläkin pettymyksiä takana... Aiotteko siis käyttää valmiita lahja-alkioita? Me varmaan kokeillaan niillä seuraavaksi, jos nytkään ei onnaa.


Hathor: Mitä voin toivottaa...? Tiedän, kuinka kamala viikko on tulossa. Tsemppiä, tsemppiä! Eikös raskausoireet voi vaihdella eri raskauksissa? Mutta varmaan sitä etsii niitä samoja...
Mä odotan ihan kauhulla sitä, kun saa tietää testin tuloksen. Mitä lähemmäs testipäivä lähenee, sitä ahdistuneemmaksi tulen...
Kyselit pms-oireista: kuumia aaltoja/poskien kuumotusta, kireää pinnaa, endo(?)kipuja tai jotain kipuja mm. peräsuolen tms. tienoilla + vetoa nivusissa, mitä on aina ennen kuukautisia. Endoa epäilen itse vahvasti, vaikkei ultrassa näykään. Mietinkin että jos nytkään ei onnistu, pitäiskö pyytää lähete laparoskopiaan. Kerran VL:n lääkäri olisi jo laittanutkin. Tissikipu ja tuntemukset kohdussa on Lugejen aiheuttamia, sen tiedän.

Voikaa hyvin, jokaikinen!

 

Utopialle pari sanaa, kun olit juuri lähettänyt viestisi... Aikamoinen tuo sinunkin tarinasi Mulle sanoi yksi VL:n lääkäri samaa, että autoimmuunisairaudella saattaisi olla tekemistä sen kanssa, että munasolureservit hiipuu liian nopsaan. Mullahan on keliakia, autoimmuunisairaus, josta lääkäri kai tekikin johtopäätöksensä.

Onko teiltä joltain muuten otettu sellainen testi (en enää muista nimeä), jolla munasolureservi voitaisiin päätellä? Kuulemma FSH ei ole oikea mittari kuvaamaan ko. tilaa. mulla FSH oli noin vuosi sitten 11. Kuukautiset tulee normaalisti, munasolut on "kauniita" ainakin ulkoisesti, mutta niitä tulee vähän. Siksi mullakin kai jonkinlainen POI/POF.

 

amv:lle ja Hathorille täytyy nyt tulla toivottamaan erityisesti tsemppiä. Piinaaminen on tosi rankkaa loppua kohden. Voimia siihen molemmille.

Ja Hathor, mä odotin kans sitä rintojen aavistuksenomaista turvotusta tms tuntemusta, koska edellisessä raskaudessa olin testiaamuna siksi "varma" että oon raskaana. Ei tuntunut nyt heinäkuussa mitään. Ja plussa tuli. Mulla todella oli nyt oireeton piinis. Siis jos ei niitä lugeoireita lasketa eikä niitä lasketa kun niistä oireulu alkoi jo ennen siirtoa.

 

Mielenkiintoista tuo autoimmuunin sairauden ja POF:n yhteys.. mullakin lievästi GAD-vasta-aineet oli koholla mikä voisi viitata 1 tyypin diabetekseen.. mutta kontrolleissa kaikki oli ok. Varmaankin joskus tulevaisuudessa tiedetään tästäkin enemmän.
amv mies ei halua lahja-alkioita käyttää. Kyllä me vielä yritetään tämä yksi hoito lahjoitetuilla soluilla, sitten jos ei onnistu tai tulos on tosi huono niin mietintään tulee varmaan hoitojen lopettaminen.. Toinen verikoe millä voidaan mitata munasolujen tilaa on AMH eli anti müllerin hormoni. Kyseinen verikoe vaikuttaa kyllä olevan aika kiistelty, riippuen lääkärin näkökannasta. Itselläni sen verikokeen perusteella tehtiin vielä kolmas hoito omilla, vaikka FSH oli 17, mutta eipä siitä sitten mitään tullut. Soluja on aina tullut ihan ok, mutta kun se laatu on mitä sattuu.

 

Hei kaikille, on ollut niin hiljaista ja viime kirjoittamisesta tuntuu olevan aikaa, niin ajattelin vain nopsasti kirjoittaa kuulumiset. Huomenna menen taas kontrolliultraan (siis kohtukuoleman takia 4 vuotta sitten saamme tiuhat kontrollit). Kaikki on ollut edellisissä ultrissa mitä mainioimmin, napavirtaukset normaalit ja vauvan kasvu ihan niin kuin pitää. Hermojen kurissapitämiseen menee jonkin verran energiaa, sillä olen juuri NYT samoilla viikoilla kuin silloin neljä vuotta sitten. Huomisen jälkeen kontrollit sitten harvemmin...nyt olen käynyt kerran viikossa. Toivon ja uskon että kaikki edelleen hyvin. Käytän vaan hiukan liikaa energiaa liikkeiden seurantaan :ashamed: mutta se on kait ymmärrettävää. Olen ollut flunssassa pari viikkoa ja nyt vihdoin hellittää. Muuten on olo mainio ja mielestäni masu kasvaa kivasti =)

Tsemppiä amv ja hathor piinistelyyn.

Ihanaista tiistaita kaikille
lokakuu 26+2

 

amv ja muutkin. Minulla pelattiin varman päälle, kun oli minulle ikäni takia ehdottomasti viimeinen hoito. Viljeltiin kaikki viisi solua blastoiksi ja oli kaikki mahdolliset lääkitykset. Ei ainakaan haittaa ollut kortisonista (jota käytän silloin tällöin muutenkin astman pahenemisvaiheessa) ja verenohennuslääkkeestä. Toisaalta onnistuin neljä vuotta sitten tuplasti ilman näitäkin. On se niin onnen kauppaa. Suomessa minua hoitava lääkäri sanoi, että monia vielä mystisiä asioita tähän liittyy. Mielenkiintoista on, että molemmilla kerroilla, kun onnistuin, oli jo luovuttamisen fiilis ilman sen kummenpia paineita. Että vielä tämä kerta nyt sitten... Ensimmäisten omien hoitojen aikaan valtava työpaine jne. Yksi keskenmeno tuli onnistumissaldoksi kuitenkin. Huono ajankohta lääkärin mielestä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

 

Niin minulla on myös normallisti hyvä hemppa eli vähintään 150. Mitattu jopa yli 170 arvoja.

 

Hurjaa,että niin moni teistä kärsii noista ennenaikaisista vaihdevuosista!En rehellisyyden nimissä ollut ennen kuullut,että jo pienillä tytöillä voi olla tuota vaivaa :| Mutta kuten sanottu,onneksi nykyään voidaan auttaa!

Hienoa kuulla,että lokakuulla on kaikki hyvin!Varmasti nyt on ne raskautesi piinaavimmat viikot,kovasti tsemppiä!

Amv ja hathor,tsemppiä piinistelyyn!

Kortisonista oli keskustelua.Minulla se oli mukana vaan viimeisessä omassa hoidossa(mulla siis endo ja vielä toinenkin autoimmuunisairaus,ihojuttu),muttei siinä onnea tuonut.Musta sitä olisi pitänyt käyttää jo aijemmin,kun tiedettiin kumminkin taustat.
Vaikka periaatteessa kannatan Suomen "luomu-linjaa" näissä lääkkeissä,on meillä taas ollut sen ihmeellisen psykologikäynnin jälkeen tuo Tartto mielessä aika paljon.En oikein käsitä sitäkään,että kun tässä on aika lailla jo kärsitty ja odotettu,niin eikö sitten voisi vaikka vähän "ylilääkitä",jos siitä nyt ei haittaakaan ole?!En nyt tietenkään tarkoita varsinaisesti turhia lääkkeitä,vaan lähinnä onnistumisen maksimointia.

Tällaisia mietteitä tälläkertaa,koittakaahan jaksaa omissa vaiheissanne :wave:

 

Lidia tuo oli juuri oikein sanottu eli onnistumisen maksimointi.

 

Aloin miettimään, että miksi Suomessa ei ole POF laisille mitään omaa juttua, esim. järjestöä tai mitään tukea, vai tietääkö joku? Mietin, että pitäisikö perustaa joku oma keskusteluryhmä tai jotain..

Utopia Kuka lääkäri ja missä sinua on hoitanut, kun tuntuu, ettei esim. kaikki lääkärit tiedä noista kontrolli verikokeista ym. hoidosta..

lokakuulle varmasti jänniä aikoja siellä nyt ja ei ihme että mietityttää. Uskon myös, että kaikki menee hyvin loppuun asti!

Hathor ja amv jännitän täällä teidän puolesta..

(.) Tänään tein varauksen Tartoon, saa nähdä milloin hoito toteutuu. Vieläkö muistatte mihin aikaan miehen pitää aamusta olla klinikalla siellä? mietin, jos vois mies yksin käydä siellä lentäen..

 

Hei naiset ja pikaviesti ultrakuulumisista. Pikkuisella kaikki hyvin =), vauva on kasvanut juuri kuin pitääkin ja painoarvio oli 882 g. Napavirtaukset ja muut virtaukset normaalit, eli kaikki näyttää oikein hienolta. Olen onnesta soikeana! Ja tällä kertaa kurkittiin myös jalkoväliin ja näyttää että meille on tulossa pieni tyttö

ihanaa keskiviikkoa kaikille toivoo lokakuu 26+3

 

Ihanaa lokakuu-pieni tyttö!!:heart:

 

Pikalista tämä ei korvaa pidempää listaa, mutta nopeampi päivittää ja hahmottaa..

Odottelee hoitoa/luovuttajaa/pitää taukoa (ikä suluissa)
Cornelius (33) Haaveissa 1
Saaga (39)
EliseT (31) Haaveena ensimmäinen lapsi.
Viinirypäle (33) haaveissa ensimmäinen.
NellaMaija (32) eka
Maijatar (41) ekaa haikaileva
Sharlin (35) eka haaveissa
Miimi78,
Alma (34) eka haaveissa
Iituska (38), haaveissa eka
Jaasminia (xx)
Jonsku-78 (31) haaveissa eka
Marisabel (29) 4 siirtoa tehty, haaveissa eka
Iida-Karoliina (45), eka yhteinen (viides lapsi)
Lidia77 (33), eka haaveissa, 1. lahjasolut odotuksessa
Cava (30+), eka toiveissa, jonossa 1. lahjasoluhoitoon
Typyliini (30) haaveissa pikkukakkonen
Tinulinen (32) eka haaveissa
Marbel (40+) toiveissa iltatähti
Olki ( ) toiveissa eka
plastex (33) eka yrityksessä
Lotta(32) toiveissa eka
Utopia (25) POF, toiveissa eka

Hoito lähestyy
OnniUnelma76 (34) haaveissa eka, pas viikolla 38
Hillevi (40+) haaveissa eka, lokakuun alussa pas
Älinä (40+) ekasta haaveileva, pas
Minni 73 (36) ekasta haaveileva, siirto lokakuussa

Piinistelijät
Hathor (34), toka haaveissa, pas viikko 37
amv (34) eka, luovutetut solut -hoito (2 alkion tuoresiirto)

Plussanneet =) (sydämet nähty ultrassa)
Kaipuu, eka haaveissa, plussa 21.11.09, LA 31.7.2010 :heart:
Discovery (40+) 2 alkion siirto 22.1. LA 10.10.2010 :heart:
Aliisa08 (26), ensimmäinen haaveissa, LA 27.10.2010. :heart:
Emilia (xx) LA 3.11.2010 :heart: :heart:
Tuuttituulia (39), haaveissa eka, LA 13.11.2010 :heart:
lokakuu, (40+) toka, esikoistyttö kuoli kohtuun rv 26+ LA 26.12. :heart:
Teekuppi ( ) haaveissa eka, PASsiirto 6.5. LA 25.1. :heart:
sela (40) 2. yhteinen (1. kuollut hoitovirheeseen) LA 29.1. :heart:
Lyyra (), 3. lahjasolulapsi haaveissa, siirto 22.6. pp13 hcg 175 :heart:
Tyyne73(36) haaveissa eka, 2 pakastealkion adoptio 5.8. pp13 hcg 109 :heart:

Maaliin päässeet :flower:
Lutuliini, poika 1.6.2008
Bea, esikoinen tyttö 10/2008
Enkelitytön äiti, tyttö 23.1.2009
Watrossi, esikoinen poika 5.2.2009
Suzyanne, esikoinen, poika, 7.5.2009
Pihla, esikoinen tyttö 3/2009
Piri, toinen lapsi, tyttö 6.6.2009
Bardolino(30) eka, tyttö 3.11.2009
Kauniskuu (32) eka, tyttö 8.11.2009
Juuni (48) 2. lapsi tyttö 16.11.2009
Rudy, kaksostytöt 1/2010
Marru (35) esikoiskaksostytöt
Simmis (38) toinen lapsi, tyttö 1/2010
Vekara (45) eka yhteinen, peikkotyttö 2/2010
Pomppaduu (27) kakkonen, tyttö 2/2010
Nennuliini (35) eka lapsi, tyttö 3/2010
Vilhelmiina72 (37) ekat, terveet pojat 24.4.2010
Matilda (30) esikoinen, poika 7/2010
Minni007 (45) poika 12.7.2010

Taustalle siirtyneet
Dream73 (36)

 

Upeat uutiset lokakuu! :heart: