Luovutettu munasoluhoito, vol. 2
- Viestiketjun aloittaja Hillevi
- Ensimmäinen viesti
Nyt kun olen ehtinyt asiaa hetken miettiä.. niin vatsassa on ollut nyt pari päivää aikamoisia nippailuja.. ja ihan kuin jännittäisi vatsalihaksia välillä pidemmän aikaan.. mitähän se tarkoitttaa.. toiv ei huonoa. Töissä huomasin nimenomaan tuon,kun laittelin tavaraa hyllyyn, kun joutui käyttämään välillä vatsalihaksia, niin tuntui oikeasti, että nyt siellä on kyllä jtn. Ei ennen ole nostelussa "vatsalihakset tuntuneet". Toinen mikä tuli mieleen tänään, niin aamuisin on meinannut nyt parina päivänä oksennus tulla, mutta ei ole kuitenkaan tullut. Pistin sen siihen mahataudin piikkiin vielä... mutta voisko se sittenkin liittyä tähän..?? Who knows..
Nyt sitä vaan rukoilee ja toivoo, että tästä alkaisi nyt oikeasti raskaus, joka kestäisi ihan loppuun asti.. samalla pelkää hirveästi. En tiedä kuinka monta menetystä enää jaksaa.. No, odotellaan nyt ensin testin tulosta to:na vielä ja sitten siitä mahdollista ultraa, että onko edes oikeassa paikkaa ja ettei olisi tuulimuna.. Ikinä ei voi tietää. Huomaatteko kuinka varuillani olen? No se johtuu ihan niistä edellisistä raskauksista.. niin rankkoja kokemuksia olleet.
Saanko Tide udella miksi et täällä saisi kirjoitella. Tokihan tämä on suurimmaksi osaksi meidän vastaanottajien kirjoituksia täynnä, mutta meistä tuskin kukaan pahastuu jos silloin tällöin kirjoittelet.. ja oikeesti perustakaa oma palsta.. varmasti sinne tulisi keskustelijoita. Tämä palsta on ollut monelle meistä vastaanottajista kunnon henkireikä palsta. Ilman palstalaisten tukea olisi moni asia tuntunut vielä monimutkaisemmalta.. ja niin paljon tsemppausta täältä on saanut.. Kiitos kuitenkin vielä sinulle siitä, että mahdollistat jollekin meistä samassa tilanteessa olevalle mahdollisuuden raskautua! :heart: Olet lämpimästi ajatuksissamme.
Nyt sitä vaan rukoilee ja toivoo, että tästä alkaisi nyt oikeasti raskaus, joka kestäisi ihan loppuun asti.. samalla pelkää hirveästi. En tiedä kuinka monta menetystä enää jaksaa.. No, odotellaan nyt ensin testin tulosta to:na vielä ja sitten siitä mahdollista ultraa, että onko edes oikeassa paikkaa ja ettei olisi tuulimuna.. Ikinä ei voi tietää. Huomaatteko kuinka varuillani olen? No se johtuu ihan niistä edellisistä raskauksista.. niin rankkoja kokemuksia olleet.
Saanko Tide udella miksi et täällä saisi kirjoitella. Tokihan tämä on suurimmaksi osaksi meidän vastaanottajien kirjoituksia täynnä, mutta meistä tuskin kukaan pahastuu jos silloin tällöin kirjoittelet.. ja oikeesti perustakaa oma palsta.. varmasti sinne tulisi keskustelijoita. Tämä palsta on ollut monelle meistä vastaanottajista kunnon henkireikä palsta. Ilman palstalaisten tukea olisi moni asia tuntunut vielä monimutkaisemmalta.. ja niin paljon tsemppausta täältä on saanut.. Kiitos kuitenkin vielä sinulle siitä, että mahdollistat jollekin meistä samassa tilanteessa olevalle mahdollisuuden raskautua! :heart: Olet lämpimästi ajatuksissamme.
lämpöset onnittelut :hug: 
!!! Jotenkin oli vaan sellainen tunne , että plussa sieltä pärähtää!! Nyt vaan positiivisin mielin eteenpäin!!
TIDE, haistatetaan piut paut sellaisille sanojille ja kirjoittele jatkossa entistä enemmän !! Jo tuo otsikkokin - LUOVUTETTU MUNASOLUHOITO - sanoo, että aivan yhtä hyvin kyseessä voi olla luovutuksesta tai vastaanottamisesta. Ja luovuttajien näkökulmaa kaipaamme tänne kovin, koska heihin täällä niin harvoin törmää!!
Mukavaa sunnuntai päivää kaikille! - VEKARA -
!!! Jotenkin oli vaan sellainen tunne , että plussa sieltä pärähtää!! Nyt vaan positiivisin mielin eteenpäin!!TIDE, haistatetaan piut paut sellaisille sanojille ja kirjoittele jatkossa entistä enemmän
!! Jo tuo otsikkokin - LUOVUTETTU MUNASOLUHOITO - sanoo, että aivan yhtä hyvin kyseessä voi olla luovutuksesta tai vastaanottamisesta. Ja luovuttajien näkökulmaa kaipaamme tänne kovin, koska heihin täällä niin harvoin törmää!!Mukavaa sunnuntai päivää kaikille! - VEKARA -
Joo kun tämä henkilö toisella palstalla sanoi ettei ole sopivaa minun paljastaa täällä ketjussa mun hoidostani niin tarkkaan että kerron munarakkuloiden määrän koska mahdollinen vastaanottaja voisi minut tunnistaa.Ja punktiopäivääkään ei saa paljastaa koska siitäkin voi tunnistaa.Ja kaikki pitäisi tapahtua mahdollisimman anonyymisti.
En kyllä ymmärrä,että miten minut voisi mitenkään tunnistaa kun nimimerkillä kirjoittelen.Ja kun mulla todellakin on motiivit siinä,että mä todellakin haluan täydestä sydämestäni luovuttaa nämä munasoluni ilman mitään taka-ajatuksia.Mä vaan satun olemaan tällänen erittäin avoin ihminen kaikin puolin,että kun jostain asiasta olen innostunut haluan kertoa siitä.Ja se,että todellakin olen laittanut kroppani koville tämän hoidon vuoksi,niin se jos jokin kertoo,että mä todella teen tämän vain sen takia että tämä pariskunta saisi sen kaipaamansa lapsen :heart: koska silloin tuntuu että todella olen tehnyt elämässäni jotakin näin mahtavaa jonkun toisen ihmisen hyväksi.
En kyllä ymmärrä,että miten minut voisi mitenkään tunnistaa kun nimimerkillä kirjoittelen.Ja kun mulla todellakin on motiivit siinä,että mä todellakin haluan täydestä sydämestäni luovuttaa nämä munasoluni ilman mitään taka-ajatuksia.Mä vaan satun olemaan tällänen erittäin avoin ihminen kaikin puolin,että kun jostain asiasta olen innostunut haluan kertoa siitä.Ja se,että todellakin olen laittanut kroppani koville tämän hoidon vuoksi,niin se jos jokin kertoo,että mä todella teen tämän vain sen takia että tämä pariskunta saisi sen kaipaamansa lapsen :heart: koska silloin tuntuu että todella olen tehnyt elämässäni jotakin näin mahtavaa jonkun toisen ihmisen hyväksi.
:heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
ONNEA ALIISA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Alkoipa sunnuntai mukavissa merkeissä, kun luin sun uutiset!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
ONNEA ALIISA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Alkoipa sunnuntai mukavissa merkeissä, kun luin sun uutiset!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
Eilen oltiin kavereitten kanssa Apulannan keikalla, ja mulla oli tosi nostalgiset fiilikset, kun ne soitti "koneeseen kadonnut"-biisin.. ihan kylmät väreet meni selkää pitkin. Sitä mä hoilotin itku kurkussa aina autossa hoitojen aikana, ja nyt sain kuunnella sen kaksi pikkuista mukanani.. on se uskomatonta..
"Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla
vaan miten kauan sitä kestää, ei sitä ei voi tietää
Ketä sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys elämässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen, ettei mikään ole varmaa.."
Tänään aamu alkoi ihanasti, kun kuunneltiin taas pienten sydänääniä miehen kanssa dopplerilla.. kyllä ne siellä vaan on
Vilhelmiina ja tuplat 16+5
"Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla
vaan miten kauan sitä kestää, ei sitä ei voi tietää
Ketä sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys elämässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen, ettei mikään ole varmaa.."
Tänään aamu alkoi ihanasti, kun kuunneltiin taas pienten sydänääniä miehen kanssa dopplerilla.. kyllä ne siellä vaan on
Vilhelmiina ja tuplat 16+5
Onnea plussanneille
Uusi ilmoittautuu mukaan keskusteluun.
Mulla on nyt usea vuosi tutkittu erästä perinnöllistä sairautta. Loppumetreillä ollaan tutkimuksissa, eli ensi huhtikuuhun mennessä pitäisi olla asiat selvänä. Mulla on e-pillerit vielä käytössä vaikka vauvakuume on krooninen, koska emme halua riskeerata että sairaus periytyisi.
Ensi keväänä, kun pitäisi olla tämän sairauden alatyypitys tiedossa, voimme päättää miten jatkaa tämän vauvahaaveen kanssa. Vaihtoehtoina lähinnä lahjamunasoluhoidot tai IVF-hoito, jossa istutetaan vain terveet alkiot.
Haluaisin lisätietoa siitä mitä lääkkeitä näissä lahjamunasoluhoidoissa käytetään?
Pitäisikö mun jo lopettaa pillerit jotta kierto tasaantuu vai voisiko meidän tilanteessa hoidot aloittaa suoraan pillerien jatkoksi? Kovasti olen yrittänyt löytää tietoa netistä, mutta suurin osa lahjamunasoluhoidoissa olevista on jo kokeillut kaikki mahdolliset hoidot omilla soluilla, joten ihan vertailukelpoista tietoa ei oikein löydy
Toisaalta jotkut sanovat että heti pillerien poisjätön jälkeen on parhaat mahikset tulla raskaaksi.. Mihin se perustuu? ovulaation voimakkuuteen vai limiksen laatuun? Toisaalta olisi varmaan aika paukku e-pillereistä siirtyä toisiin hormoneihin suoraan?
Uusi ilmoittautuu mukaan keskusteluun.
Mulla on nyt usea vuosi tutkittu erästä perinnöllistä sairautta. Loppumetreillä ollaan tutkimuksissa, eli ensi huhtikuuhun mennessä pitäisi olla asiat selvänä. Mulla on e-pillerit vielä käytössä vaikka vauvakuume on krooninen, koska emme halua riskeerata että sairaus periytyisi.
Ensi keväänä, kun pitäisi olla tämän sairauden alatyypitys tiedossa, voimme päättää miten jatkaa tämän vauvahaaveen kanssa. Vaihtoehtoina lähinnä lahjamunasoluhoidot tai IVF-hoito, jossa istutetaan vain terveet alkiot.
Haluaisin lisätietoa siitä mitä lääkkeitä näissä lahjamunasoluhoidoissa käytetään?
Pitäisikö mun jo lopettaa pillerit jotta kierto tasaantuu vai voisiko meidän tilanteessa hoidot aloittaa suoraan pillerien jatkoksi? Kovasti olen yrittänyt löytää tietoa netistä, mutta suurin osa lahjamunasoluhoidoissa olevista on jo kokeillut kaikki mahdolliset hoidot omilla soluilla, joten ihan vertailukelpoista tietoa ei oikein löydy
Toisaalta jotkut sanovat että heti pillerien poisjätön jälkeen on parhaat mahikset tulla raskaaksi.. Mihin se perustuu? ovulaation voimakkuuteen vai limiksen laatuun? Toisaalta olisi varmaan aika paukku e-pillereistä siirtyä toisiin hormoneihin suoraan?
Miljoonasti onnea kaikille plussanneille :heart: !! Kaikki pelot on todellakin normaalia, en usko et ois ketään kellä niitä ei olis.. etenki näin hoitojen kanssa. Ainaki ite panikoi hulluna kun alussa oli niitä vuotoja niin runsaasti jne. Mitää en uskaltanu ostaa enkä suunnitella ku aika loppuvaiheessa. Kyl mä tiedän toki niitä jotka ostaa jo suunnilleen uuden auton plussatestipäivänä,mut noh.. ite ainakin pelkäsin kaikkea ihan loppumetreille asti. Ehkä liianki pessimistisesti.. Mut onneksi varmasti suurimmalla osalla kaikki menee hyvin Nooo..Ja nyt tietty on uudet pelot Koskaanhan ne ei kai lopu.
TIDE todellakin voit tääl kirjottaa!! Idioottia jos joku on toista mieltä! Ja muista, että aivan mielettömän hienon teon teet! Niinkuin itsekin, olen mielettömän kiitollinen ja enemmänkin luovuttajalle. Ilman häntä olisin lähes 100% lapsettomaksi tuomittu (tietty adoptiota jos ei lasketa mukaan) Ja 7 vuoden jälkeen sain tämän parhaan lahjan. Joten tervetuloa vaan kirjottamaan ja jaa ihmeessä kokemuksia ja ajatuksia luovuttajan näkökulmasta!!
Nöpönenä kasvaa ja tiistaina olis eka neuvola. Melkoista 24/7 rumbaahan tää on, ja jos joku väittää ettei se joskus väsytä, niin ihmettele. Vaikka kuinka tätä on halunnu vuosia niin ei sille voi mitään että joskus manaa sitä et on tissikone ja kiinni lapsessa 24/7. Jopa suihkussa käynti ei oo enää itsestään selvää Joskus ihmettelin miks ihmiset manaa pikkuvauva-aikaa, et on raskasta jne. Ainahan sitä ite ajatteli, et jeee, pikkuvauva aika on siistiä, sitä et pieni nukkuu ja syö, voi työntää rattaissa, syöttää ja taas mennä minne vaan.. mut eeeheeeei Tää on unettomia öitä, itkua jota ei osaa "tulkita" ja heti tyynnyttää, nälkää johon tissikään ei riitä, huolta kakkaako tarpeeks vai liikaa vai vääränlaista ja saako tarpeeks evästä ja riittääkö maito ja miks se raivoaa tissillä eikä ime, jaksaako ite ja jaksaako toinen Mut tää on vaan vaihe ja eipä tähän osannut valmistautua millään lailla
Voih ku sais vähä joulufiilistä. EIpä kauppoihin tuu lähettyy eikä neitin kans paljo leivota.. Isket kädet taikinaan ja joku alkaakin vaatia imetystä Siinä sitte ihmetellään Ja vettä vaa sataa.. Pöh.
Mut ihanaa joulukuunodotusta! Kaikki muistaa sit sen kalenterin hommata!!
KAuniskuu ja nöpönenä 3vk
Nooo..Ja nyt tietty on uudet pelot Koskaanhan ne ei kai lopu. TIDE todellakin voit tääl kirjottaa!! Idioottia jos joku on toista mieltä! Ja muista, että aivan mielettömän hienon teon teet! Niinkuin itsekin, olen mielettömän kiitollinen ja enemmänkin luovuttajalle. Ilman häntä olisin lähes 100% lapsettomaksi tuomittu (tietty adoptiota jos ei lasketa mukaan) Ja 7 vuoden jälkeen sain tämän parhaan lahjan. Joten tervetuloa vaan kirjottamaan ja jaa ihmeessä kokemuksia ja ajatuksia luovuttajan näkökulmasta!!
Nöpönenä kasvaa ja tiistaina olis eka neuvola. Melkoista 24/7 rumbaahan tää on, ja jos joku väittää ettei se joskus väsytä, niin ihmettele. Vaikka kuinka tätä on halunnu vuosia niin ei sille voi mitään että joskus manaa sitä et on tissikone ja kiinni lapsessa 24/7. Jopa suihkussa käynti ei oo enää itsestään selvää
Joskus ihmettelin miks ihmiset manaa pikkuvauva-aikaa, et on raskasta jne. Ainahan sitä ite ajatteli, et jeee, pikkuvauva aika on siistiä, sitä et pieni nukkuu ja syö, voi työntää rattaissa, syöttää ja taas mennä minne vaan.. mut eeeheeeei Tää on unettomia öitä, itkua jota ei osaa "tulkita" ja heti tyynnyttää, nälkää johon tissikään ei riitä, huolta kakkaako tarpeeks vai liikaa vai vääränlaista ja saako tarpeeks evästä ja riittääkö maito ja miks se raivoaa tissillä eikä ime, jaksaako ite ja jaksaako toinen Mut tää on vaan vaihe ja eipä tähän osannut valmistautua millään lailla Voih ku sais vähä joulufiilistä. EIpä kauppoihin tuu lähettyy eikä neitin kans paljo leivota.. Isket kädet taikinaan ja joku alkaakin vaatia imetystä
Siinä sitte ihmetellään Ja vettä vaa sataa.. Pöh.Mut ihanaa joulukuunodotusta! Kaikki muistaa sit sen kalenterin hommata
!!KAuniskuu ja nöpönenä 3vk
Hei.
Oli sitten minunkin pakko kirjautua korjaamaan muutama väärinkäsitys.
Minä siis olen tuo Tiden "kiusaaja"... En todellakaan tuomitse, että joku kertoo kokemuksia täältä "toiselta puolelta". Minäkin siis olen luovuttaja, luovuttanut jo muutaman kerran. Niillä kliniikkakäynneillä keskustelin monen asiantuntijan kanssa jos jonkinmoisesta prosessiin liittyvästä fyysisestä ja psyykkisestä asiasta. Tänne siis eksyin juurikin lukemaan "vastapuolen" ajatuksia. Esimerkiksi siitä, miltä se raskaus tai vauva tuntuu, kun mukana on myös vieraita geenejä. Tai mitä mietteitä luovuttajasta yleensä on. Näiden pohjalta minulle on muotoutunut hyvin vahva käsitys siitä, että siinä missä varmasti jokainen vastaanottaja on hyvin kiitollinen luovuttajalle, useat eivät halua tietää asiasta yhtään enempää. Eivät halua luovuttajasta todellisempaa. Olemme kuitenkin naisina aika uteliaita usein ja kysynkin nyt, että mikäli täältä oman luovuttajansa tunnistaisi, niin eikö sitä haluaisi silloin tietää edes hieman lisää? Entä jos vastaukset eivät olekaan niitä, millaisen mielikuvan on itselleen rakentanut? Olisiko se tunnistus pelkästään iloinen asia, vaiko ehkä myös ahdistava? Omien tietojeni mukaan se anonyymius on nimenomaan hyvä juttu siltäkin kannalta, että mahdollinen lapsi ja raskaus tuntuisi mahdollisimman omilta. Ja onko varmaa että tuntuu jos luovuttaja on samalla palstalla "läsnä" ja lukemassa miten se lapsi kasvaa ja kehittyy? Ja sinä äitinä tiedät sen? Voitteko varmuudella sanoa, että se on vain ja ainoastaan hyvä juttu eikä tämä henkireikä silloin menetä pointtiaan?
Voi tietenkin olla että ammattilaiset pelaavat aivan liian varman päälle tämän asian kanssa ja minä olen ymmärtänyt lukemaani väärin. Mutta siltäkin varalta, että yksikin vastaanottaja haluaa pitää ne solunsa niin anonyymeinä kun mahdollista, niin yhdenkään luovuttajan ei minun mielestäni tulisi kertoa tänne tai minnekään muuallekaan mitään sellaista tietoa mistä hänet voi se vastaanottaja tunnistaa.
Mutta kertokaa ihmeessä jos olen ihan hakoteillä, kyllä sitä minäkin kunnon lörppönä mielelläni kertoisin vaikka mitä! Paitsi no joo, en kyllä kerro, koska en halua mahdollisesti jonkun jo äidin tai sellaiseksi tulevan pohtivan olenko minä hänen lapsensa geeneissä.
Oli sitten minunkin pakko kirjautua korjaamaan muutama väärinkäsitys.
Minä siis olen tuo Tiden "kiusaaja"... En todellakaan tuomitse, että joku kertoo kokemuksia täältä "toiselta puolelta". Minäkin siis olen luovuttaja, luovuttanut jo muutaman kerran. Niillä kliniikkakäynneillä keskustelin monen asiantuntijan kanssa jos jonkinmoisesta prosessiin liittyvästä fyysisestä ja psyykkisestä asiasta. Tänne siis eksyin juurikin lukemaan "vastapuolen" ajatuksia. Esimerkiksi siitä, miltä se raskaus tai vauva tuntuu, kun mukana on myös vieraita geenejä. Tai mitä mietteitä luovuttajasta yleensä on. Näiden pohjalta minulle on muotoutunut hyvin vahva käsitys siitä, että siinä missä varmasti jokainen vastaanottaja on hyvin kiitollinen luovuttajalle, useat eivät halua tietää asiasta yhtään enempää. Eivät halua luovuttajasta todellisempaa. Olemme kuitenkin naisina aika uteliaita usein ja kysynkin nyt, että mikäli täältä oman luovuttajansa tunnistaisi, niin eikö sitä haluaisi silloin tietää edes hieman lisää? Entä jos vastaukset eivät olekaan niitä, millaisen mielikuvan on itselleen rakentanut? Olisiko se tunnistus pelkästään iloinen asia, vaiko ehkä myös ahdistava? Omien tietojeni mukaan se anonyymius on nimenomaan hyvä juttu siltäkin kannalta, että mahdollinen lapsi ja raskaus tuntuisi mahdollisimman omilta. Ja onko varmaa että tuntuu jos luovuttaja on samalla palstalla "läsnä" ja lukemassa miten se lapsi kasvaa ja kehittyy? Ja sinä äitinä tiedät sen? Voitteko varmuudella sanoa, että se on vain ja ainoastaan hyvä juttu eikä tämä henkireikä silloin menetä pointtiaan?
Voi tietenkin olla että ammattilaiset pelaavat aivan liian varman päälle tämän asian kanssa ja minä olen ymmärtänyt lukemaani väärin. Mutta siltäkin varalta, että yksikin vastaanottaja haluaa pitää ne solunsa niin anonyymeinä kun mahdollista, niin yhdenkään luovuttajan ei minun mielestäni tulisi kertoa tänne tai minnekään muuallekaan mitään sellaista tietoa mistä hänet voi se vastaanottaja tunnistaa.
Mutta kertokaa ihmeessä jos olen ihan hakoteillä, kyllä sitä minäkin kunnon lörppönä mielelläni kertoisin vaikka mitä!
Paitsi no joo, en kyllä kerro, koska en halua mahdollisesti jonkun jo äidin tai sellaiseksi tulevan pohtivan olenko minä hänen lapsensa geeneissä.Paljon onnea Aliisa! :flower: :heart: Toivotaan todellakin koko palstan voimin, että nyt raskaus kestäisi lopuun saakka.
Wilhelmiinallakin upeat kuulumiset. Onnea sinullekin loppuun saakka! :heart:
Ja tietysti kaikille muillekin, kaikkea hyvää jo raskaana oleville ja plussia kaikille muille! :heart:
Jos joku oman luovuttajansa luulisi tunnistavansa palstalta, niin eihän silti tarvitse ottaa yhteyttä. Nimimerkistä kun ei saa kenenkään yhteystietoja. Mutta sitä mieltä kyllä olen, että kannattaa aika tarkaan miettiä, haluaako luovuttajan/vastaanottajan kanssa hakeutua tekemisiin.
Omalta osalta selvinnyt, että kilpirauhasessa ei sitten olekaan mitään vikaa ja parin viikon päästä mennään suunnittelukäynnille uudelle klinikalle. Eli odottelevissa tunnelmissa, mutta ei kovin innostuneena vielä... oma ikä arveluttaa, vaikka olenkin oikein hyvässä kunnossa.
Mukavaa viikon alkua kaikille!
Hillevi :wave:
Wilhelmiinallakin upeat kuulumiset. Onnea sinullekin loppuun saakka! :heart:
Ja tietysti kaikille muillekin, kaikkea hyvää jo raskaana oleville ja plussia kaikille muille! :heart:
Jos joku oman luovuttajansa luulisi tunnistavansa palstalta, niin eihän silti tarvitse ottaa yhteyttä. Nimimerkistä kun ei saa kenenkään yhteystietoja. Mutta sitä mieltä kyllä olen, että kannattaa aika tarkaan miettiä, haluaako luovuttajan/vastaanottajan kanssa hakeutua tekemisiin.
Omalta osalta selvinnyt, että kilpirauhasessa ei sitten olekaan mitään vikaa ja parin viikon päästä mennään suunnittelukäynnille uudelle klinikalle. Eli odottelevissa tunnelmissa, mutta ei kovin innostuneena vielä... oma ikä arveluttaa, vaikka olenkin oikein hyvässä kunnossa.
Mukavaa viikon alkua kaikille!
Hillevi :wave:
Onnea Aliisa !!! :heart: Nyt vaan peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin loppuun saakka.
Kauniskuu osuvasti kuvasit myös mun fiiliksiä esikoisen alkuajoista. En osannut varautua siihen valtavaan huoleen ja tunnemyrskyyn, joka alkoi heti vauvan synnyttyä. Vaikka toinen nukkui levollisesti, silti oli huoli, että onko kaikki hyvin, hengittääkö se, miksi se nukkuu näin kauan, eikö sillä ole jo nälkä jne. Mutta on se vaan samalla niin ihanaa aikaa :heart:
Minä tykkään lukea lahjoittajien ajatuksia. Voin olla väärässäkin, mutta en usko, että kukaan haluaa sen kummemmin "löytää" oman lahjoittajansa täältä tai mistään muualtakaan. Itse olen äärimmäisen kiitollinen saamistamme soluista, mutta kuulun tähän JMM:N mainitsemaan ryhmään, jolla ei ole mitään mielenkiintoa löytää tai kuulla juuri meidän lahjoittajasta sen enempää. Emme hänestä mitään oikein tiedäkään. Siltikin on kiva lukea ihan noin yleisesti luovuttajien ajatuksia.
Ja Suomessakin (+ne joiden hoidot tehdään ulkomailla) on monta klinikkaa ja hoitoa käynnissä samaan aikaan, että aika pieni on tuo tunnistamisen mahdollisuus. Vaikka tosin varmaan mahdollista, jos niin halutaan. Ja murto-osahan meistä hoitoja saaneista täällä kirjoittelee.
Vähän tuli sekavasti omat ajatukset, mutta pannaan hormonien piikkiin =) Kirjoittele Tide jatkossakin täällä, jos haluat :hug:
(.) paisuuuu =) Kaikki hyvin edelleen. Tänään alkoi rv 34, ei mene enää kauan kun saamme vauvat syliin :heart: :heart: Synnytys jännittää ihan vietävästi, mutta eiköhän siitä selvitä :| Vauvat liikkuu kovasti, ihan selkeä rytmikin on havaittavissa. Täytyy nauttia näistä viimeisistä raskausviikoista, masua tulee kuitenkin heti ikävä.
Rudy ja rupsukat rv 34
Kauniskuu osuvasti kuvasit myös mun fiiliksiä esikoisen alkuajoista. En osannut varautua siihen valtavaan huoleen ja tunnemyrskyyn, joka alkoi heti vauvan synnyttyä. Vaikka toinen nukkui levollisesti, silti oli huoli, että onko kaikki hyvin, hengittääkö se, miksi se nukkuu näin kauan, eikö sillä ole jo nälkä jne. Mutta on se vaan samalla niin ihanaa aikaa :heart:
Minä tykkään lukea lahjoittajien ajatuksia. Voin olla väärässäkin, mutta en usko, että kukaan haluaa sen kummemmin "löytää" oman lahjoittajansa täältä tai mistään muualtakaan. Itse olen äärimmäisen kiitollinen saamistamme soluista, mutta kuulun tähän JMM:N mainitsemaan ryhmään, jolla ei ole mitään mielenkiintoa löytää tai kuulla juuri meidän lahjoittajasta sen enempää. Emme hänestä mitään oikein tiedäkään. Siltikin on kiva lukea ihan noin yleisesti luovuttajien ajatuksia.
Ja Suomessakin (+ne joiden hoidot tehdään ulkomailla) on monta klinikkaa ja hoitoa käynnissä samaan aikaan, että aika pieni on tuo tunnistamisen mahdollisuus. Vaikka tosin varmaan mahdollista, jos niin halutaan. Ja murto-osahan meistä hoitoja saaneista täällä kirjoittelee.
Vähän tuli sekavasti omat ajatukset, mutta pannaan hormonien piikkiin =) Kirjoittele Tide jatkossakin täällä, jos haluat :hug:
(.) paisuuuu =) Kaikki hyvin edelleen. Tänään alkoi rv 34, ei mene enää kauan kun saamme vauvat syliin :heart: :heart: Synnytys jännittää ihan vietävästi, mutta eiköhän siitä selvitä :| Vauvat liikkuu kovasti, ihan selkeä rytmikin on havaittavissa. Täytyy nauttia näistä viimeisistä raskausviikoista, masua tulee kuitenkin heti ikävä.
Rudy ja rupsukat rv 34
Samaa mieltä ku Hillevi ja Rudy.. En jaksa uskoo et kovin helpolla voi ikinä tunnistaa juuri oikeaa luovuttajaa. Hoitopaikkoja on kymmeniä, hoidettavia varmasti PALJON, toivovia ja odottavia sitäki enemmän ja täällä kirjoittaa ehkä pienenpienenpieni osa hoidoissa olevista. Tuntuu aika mahdottomalle päätellä yhtään mistään. Ja jokaisen oma asiahan se on haluaako rueta kaivelemaan asiaa tarkemmin..
Mä tiedän mun luovuttajan koska hän oli mun "oma". Mutta en koe sitä mitenkään pahana tai ahdistavana. No tietysti, itse olen valintani tehny sen suhteen, että luovuttaja ei oo anonyymi, ja luovuttajakin on asiat mielessään miettiny. En jaksa uskoa että tulevaisuudessa tilanne olisi sen hankalampi ku anonyymin kanssa. Ymmärrän toki sen pointin, että haluaisko sit tietää minkä näkönen luovuttaja onkaan tai millanen persoona jne.. Mut hei, varmasti jokainen joka hoitoihin on ruennu, on miettiny noi asiat ihan perinpohjin kaikelta kantilta. Eli että miten vaikuttaa fiiliksiin kun solu ei oo "oma" ja lapsi voi olla "erinäköinen".Tuskin kukaan on heppoisin perustein valinnut tätä tietä.
Mut kuten aikasemmin joskus kirjotin ja voin nyt omalla kokemuksella sanoo, kaikki tutut ja tuntemattomat näkee lapsessa mua ja miestäni. Ainahan lapsesta haetaan jotain samoja piirteitä, ja hauska huomata, että näin tapahtuu siitäki huolimatta että solu ei ole minulta peräisin. Ja ei väliä tietääkö henkilö luovutuksesta vaiko ei. Niin, ja loppujen lopuks lapsi oppii meidän tavat ja eleet ja persoona tulee sitä kautta. Hänelle minä olen ÄITI, minun aineksista kasvanut ja minun ääneni kohdussa kuullut... oli biologisuus miten tahansa. Ja vaikka joskus mietin/pelkäsin miten koen asian syntymän jälkeen, niin lapsi on minun "omani", minusta syntynyt, kaikki kaikessa ja rakkainta maailmassa. En tod. mieti 24/7 että alkuperäinen munasolu on jostain muualta.
RUDY ihana, voin vaan kuvitella sun masun ku kyytiläisiä on kaks. Ja mä kans olin 100% varma et kaipaan mahaani, sen kans oli ihana patsastella. Mut usko täi älä, nyt tuntuu et hetkinen, olikos mulla ees joskus masua? Odotinko mä tota pientä ja oliks se mun mahassa ? Ihan jees ku voi syödä viimein kunnolla, nukkua ja olla mahallaan, liikkua kivutta Mut joo, toki toivon et vielä joskus saisin kokea uudelleen raskauden eikä siihen menis sitä 7 vuotta ... Sulla varmaa pian koitos lähellä!! Onnea matkaan!! :heart:
Jee, pian joulukuu.. ja vettä tulee!! Ihanaa viikon alkua!
Kauniskuu
Mä tiedän mun luovuttajan koska hän oli mun "oma". Mutta en koe sitä mitenkään pahana tai ahdistavana. No tietysti, itse olen valintani tehny sen suhteen, että luovuttaja ei oo anonyymi, ja luovuttajakin on asiat mielessään miettiny. En jaksa uskoa että tulevaisuudessa tilanne olisi sen hankalampi ku anonyymin kanssa. Ymmärrän toki sen pointin, että haluaisko sit tietää minkä näkönen luovuttaja onkaan tai millanen persoona jne.. Mut hei, varmasti jokainen joka hoitoihin on ruennu, on miettiny noi asiat ihan perinpohjin kaikelta kantilta. Eli että miten vaikuttaa fiiliksiin kun solu ei oo "oma" ja lapsi voi olla "erinäköinen".Tuskin kukaan on heppoisin perustein valinnut tätä tietä.
Mut kuten aikasemmin joskus kirjotin ja voin nyt omalla kokemuksella sanoo, kaikki tutut ja tuntemattomat näkee lapsessa mua ja miestäni. Ainahan lapsesta haetaan jotain samoja piirteitä, ja hauska huomata, että näin tapahtuu siitäki huolimatta että solu ei ole minulta peräisin. Ja ei väliä tietääkö henkilö luovutuksesta vaiko ei. Niin, ja loppujen lopuks lapsi oppii meidän tavat ja eleet ja persoona tulee sitä kautta. Hänelle minä olen ÄITI, minun aineksista kasvanut ja minun ääneni kohdussa kuullut... oli biologisuus miten tahansa. Ja vaikka joskus mietin/pelkäsin miten koen asian syntymän jälkeen, niin lapsi on minun "omani", minusta syntynyt, kaikki kaikessa ja rakkainta maailmassa. En tod. mieti 24/7 että alkuperäinen munasolu on jostain muualta.
RUDY ihana, voin vaan kuvitella sun masun ku kyytiläisiä on kaks
. Ja mä kans olin 100% varma et kaipaan mahaani, sen kans oli ihana patsastella. Mut usko täi älä, nyt tuntuu et hetkinen, olikos mulla ees joskus masua? Odotinko mä tota pientä ja oliks se mun mahassa ? Ihan jees ku voi syödä viimein kunnolla, nukkua ja olla mahallaan, liikkua kivutta Mut joo, toki toivon et vielä joskus saisin kokea uudelleen raskauden eikä siihen menis sitä 7 vuotta ... Sulla varmaa pian koitos lähellä!! Onnea matkaan!! :heart: Jee, pian joulukuu.. ja vettä tulee
!! Ihanaa viikon alkua!Kauniskuu
No minäpä jatka vielä.
Minä jo luulin täältä vastaanottajan tunnistaneeni. Sama paikka ja luovutusviikko. Nimenomaan puktiopäivästä ja saatujen munien määrästä sitten päättelin, että ei ollutkaan. Olen luovuttanut kahdella eri kliniikalla ja kummaltakin tuli sellaista keskiarvioa että heillä on 0-2 luovuttajaa per viikko. Ja välillä menee viikkoja ettei ole ketään. Jos tosiaan kertoo kasvavien follien ja/tai saaliin määrän niin jos se vielä on erityisen pieni tai suuri niin kyllä minä vaan pidän mahdollisena, että siitä voi tunnistaa. Täällä kun moni on vielä kliniikkansakin maininnut.
Mielestäni te olette aika rohkeita kun (vaikkakin tosi anonyymisti) julkisella palstalla asioista kirjoittelette. Veikkaan siis, että täältä hakee tietoa ja vertaistukea myös moni sellainen joka ei kirjoittele ja että todellisten tämänkin lukevien vastaanottajien määrä on paljon ketjun nimimerkkejä suurempi. Siksi mielestäni kaikki kirjoittelu pitäisi pitää hyvin yleisellä tasolla. Ja kyllä minusta on hyvin huolestuttavaa jos joku ns. anonyymi luovuttaja haluaa nimenomaan sen vastaanottajansa löytää ja haluaisi olla tekemisissä. Vastoin kaikkia sääntöjä sotken siis toisen palstan asioita tänne, mutta mielestäni tämä seikka ei ole mitenkään hirmuisen vähäteltävä.
Tosiaankin, lahjoittajille siis on jo ainakin yksi suljetumpi foorumi. Meillä vaan tämä prosessi kestää keskimäärin noin 2-3 kk kerrallaan eikä kyseessä kuitenkaan ole pitkällä aikavälillä niin fundamentaalinen asia, että siitä jaksaisi hirveästi ja pitkään hehkutella. Ja luovuttajat tuntuvat ottavan asian aika eri tavalla. Joillekin se on melkein verenluovutukseen verrattavissa (toki siitä saa paljon pitkäaikaisemman ja paremman fiiliksen) ja jollekin se näyttää olevan hyvin (jopa liian) henkilökohtainen juttu. Tämä siis on vain minun mielipiteeni, saapi ihan vapaasti teilata.
Mutta hei nyt kun on pää avattu, niin palailen joku toinen kerta kyselemään mieltäni askarruttavia kysymyksiä teiltä! Sellaisia yleisfilosofisia!
Minä jo luulin täältä vastaanottajan tunnistaneeni. Sama paikka ja luovutusviikko. Nimenomaan puktiopäivästä ja saatujen munien määrästä sitten päättelin, että ei ollutkaan. Olen luovuttanut kahdella eri kliniikalla ja kummaltakin tuli sellaista keskiarvioa että heillä on 0-2 luovuttajaa per viikko. Ja välillä menee viikkoja ettei ole ketään. Jos tosiaan kertoo kasvavien follien ja/tai saaliin määrän niin jos se vielä on erityisen pieni tai suuri niin kyllä minä vaan pidän mahdollisena, että siitä voi tunnistaa. Täällä kun moni on vielä kliniikkansakin maininnut.
Mielestäni te olette aika rohkeita kun (vaikkakin tosi anonyymisti) julkisella palstalla asioista kirjoittelette. Veikkaan siis, että täältä hakee tietoa ja vertaistukea myös moni sellainen joka ei kirjoittele ja että todellisten tämänkin lukevien vastaanottajien määrä on paljon ketjun nimimerkkejä suurempi. Siksi mielestäni kaikki kirjoittelu pitäisi pitää hyvin yleisellä tasolla. Ja kyllä minusta on hyvin huolestuttavaa jos joku ns. anonyymi luovuttaja haluaa nimenomaan sen vastaanottajansa löytää ja haluaisi olla tekemisissä. Vastoin kaikkia sääntöjä sotken siis toisen palstan asioita tänne, mutta mielestäni tämä seikka ei ole mitenkään hirmuisen vähäteltävä.
Tosiaankin, lahjoittajille siis on jo ainakin yksi suljetumpi foorumi. Meillä vaan tämä prosessi kestää keskimäärin noin 2-3 kk kerrallaan eikä kyseessä kuitenkaan ole pitkällä aikavälillä niin fundamentaalinen asia, että siitä jaksaisi hirveästi ja pitkään hehkutella. Ja luovuttajat tuntuvat ottavan asian aika eri tavalla. Joillekin se on melkein verenluovutukseen verrattavissa (toki siitä saa paljon pitkäaikaisemman ja paremman fiiliksen) ja jollekin se näyttää olevan hyvin (jopa liian) henkilökohtainen juttu. Tämä siis on vain minun mielipiteeni, saapi ihan vapaasti teilata.
Mutta hei nyt kun on pää avattu, niin palailen joku toinen kerta kyselemään mieltäni askarruttavia kysymyksiä teiltä! Sellaisia yleisfilosofisia!
Sen verran pakko vielä kommentoida, että minusta (ja tämä tosiaan vain henk.koht mielipiteeni, jokaisella omansa) on todella erikoista ja kyseenalaista, jos luovuttaja haluaa etsiä solujen vastaanottajaa :/ Miksi hauluaisi ? Silloin kannattaisi varmaan jo ennen koko prosessia etsiä pariskunta, jolle haluaa soluja luovuttaa (jollei tuttavapiiristä löydy) ja tutustua. Ja hei JMM, hyvä, että asioista keskustellaan, en missään nimessä halua mielipiteitäsi teilata =) Kirjoittele ja lueskele vaan edelleen palstaa jos kiinnostaa.
Aivan Kauniskuu, luovuttajahan voi tosiaan olla tuttukin. Monillehan se selkein vaihtoehto on oma sisko. Minulla ei valitettavasti sellaista ihanuutta ole. Meille olisi ollut "ehdokkaita tarjolla" tuttavapiiristä, mutta emme halunneet. Itseni tuntien, se ei olisi ollut hyvä vaihtoehto. En ole muodostanut kovinkaan selkeää käsitystä meidän (anonyymista) luovuttajasta. En ole häntä myöskään ihmisenä sen kummemmin miettinyt,hänen motiivejaan tms. Olen tietysti äärettömän iloinen, että hän on päättänyt joskus luovuttamaan lähteä ja olemme juuri hänen solujaan saaneet. Ja kuten kauniskuu kirjoititkin se lapsi on niin oma kuin olla voi, että se luovutettu sukusolu tavallaan unohtuu, lapsen synnyttyä :heart: ja hyvä niin. Näen hänessä niin paljon itseäni ja miestäni; juuri ilmeet, eleet, kaikki se ympäriltä opittu. Ja lapselle kertomisenkin jokainen hoitaa tyylillään. Me aiomme kertoa alusta saakka, kun lapsi alkaa näitä asioita kyselemään.
Tosiaan sitten voi tehdä taas erilaisia asioita, kun vauvat on syntyneet. Eilen meinasin lähteä luistelemaan, kunnes tajusin, että enhän mä tämän mahan kanssa voi
Sekavaa tekstiä taas, mutta ne on ne samat hormoonit =)
Aivan Kauniskuu, luovuttajahan voi tosiaan olla tuttukin. Monillehan se selkein vaihtoehto on oma sisko. Minulla ei valitettavasti sellaista ihanuutta ole. Meille olisi ollut "ehdokkaita tarjolla" tuttavapiiristä, mutta emme halunneet. Itseni tuntien, se ei olisi ollut hyvä vaihtoehto. En ole muodostanut kovinkaan selkeää käsitystä meidän (anonyymista) luovuttajasta. En ole häntä myöskään ihmisenä sen kummemmin miettinyt,hänen motiivejaan tms. Olen tietysti äärettömän iloinen, että hän on päättänyt joskus luovuttamaan lähteä ja olemme juuri hänen solujaan saaneet. Ja kuten kauniskuu kirjoititkin se lapsi on niin oma kuin olla voi, että se luovutettu sukusolu tavallaan unohtuu, lapsen synnyttyä :heart: ja hyvä niin. Näen hänessä niin paljon itseäni ja miestäni; juuri ilmeet, eleet, kaikki se ympäriltä opittu. Ja lapselle kertomisenkin jokainen hoitaa tyylillään. Me aiomme kertoa alusta saakka, kun lapsi alkaa näitä asioita kyselemään.
Tosiaan sitten voi tehdä taas erilaisia asioita, kun vauvat on syntyneet. Eilen meinasin lähteä luistelemaan, kunnes tajusin, että enhän mä tämän mahan kanssa voi
Sekavaa tekstiä taas, mutta ne on ne samat hormoonit =)
Joo tukala olla on,polttaa ja vihloo lantiosta kovasti.En tänään sit menny edes töihin,lääkäriki oli kirjottanu jo viime vkolla mulle varuiks tota saikkua ku tää olo nyt on ollu tällänen koko ajan.Tää hoitokin on pian lopuillaan niin ei enää kauaa tarvitse kärvistellä.Toisaalta hyvän asian takiahan tässä on mun kroppa joutunu lujille :heart:
Samanlaisia ajatuksia raskauden ajan peloista myös mulla oli kuin KAUNISKUULLA sekä myös jonkinlainen sokki kuinka rankkaa tämä vauvan kanssa olo onkaan ,vaikka ei mitään ruusunpunaisia unelmia itselleen maalannutkaan, kun on seurannut monen tuttavan vauvaperhe-elämää.
MUNASOLUNSUOVUTUKSESTA: Meillä oli tuttu luovuttaja ja hän tulee olemaan elämässäni tiiviisti edelleen. Asiaa kyllä prosessoitiin pitkään ennen kuin "projektiin" ryhdyttiin. Vauva rei ole missään vaiheessa tuntunut muulta, kuin omaltani ja tuttujen ulkonäköä koskevat kommentit lähinnä ovat huvittaneet, kun niihin on osannut varautua. Munkin ulkonäköä vauvassa siis kuulemma on joidenkin mielstä...
Kaikki luovuttajat tekee äärimmäisen hienon teon toimivat sitten anonyymisti tai ei. Kiitos siitä. Ihanampaa lahjaa en olisi voinut saada koskaan.
TIDE: Tsemppiä kipujen kanssa. Itse olin kans tosi kipeä ennen punktiota kun folleja tuli paljon ja myös sen jälkeen. Olet tosi hyvällä asialla :heart:
Vauva-arki on pikkuhiljaa alkanut sujua "rutiinilla". Jonkinlainen päivärytmikin on jo muotoutunut. Yöheräämiset on rankkoja kun 3. tunnin välein herätään syömään. Ja päivisin en aina malta vauvan kanssa samaan aikaan nukkua. Just pumppasin pulloon rintamaitoa, kun mies on lupautunut yhden syötön välin yöllä hoitelemaan, että saan nukuttua. Enempään ei pystykään, kun tissit sitten täyttyy niin paljon, että tulee tosi tukala olo...
Paino on vauvelilla hyvin noussut ja ensi viikolla neuvolalääkärin vuoro.
Itsekin olen palautunut leikkauksesta ihan hyvin. Mahallani en ole vielä uskaltautunut kyllä nukkumaan.
Bartsu
MUNASOLUNSUOVUTUKSESTA: Meillä oli tuttu luovuttaja ja hän tulee olemaan elämässäni tiiviisti edelleen. Asiaa kyllä prosessoitiin pitkään ennen kuin "projektiin" ryhdyttiin. Vauva rei ole missään vaiheessa tuntunut muulta, kuin omaltani ja tuttujen ulkonäköä koskevat kommentit lähinnä ovat huvittaneet, kun niihin on osannut varautua. Munkin ulkonäköä vauvassa siis kuulemma on joidenkin mielstä...
Kaikki luovuttajat tekee äärimmäisen hienon teon toimivat sitten anonyymisti tai ei. Kiitos siitä. Ihanampaa lahjaa en olisi voinut saada koskaan.
TIDE: Tsemppiä kipujen kanssa. Itse olin kans tosi kipeä ennen punktiota kun folleja tuli paljon ja myös sen jälkeen. Olet tosi hyvällä asialla :heart:
Vauva-arki on pikkuhiljaa alkanut sujua "rutiinilla". Jonkinlainen päivärytmikin on jo muotoutunut. Yöheräämiset on rankkoja kun 3. tunnin välein herätään syömään. Ja päivisin en aina malta vauvan kanssa samaan aikaan nukkua. Just pumppasin pulloon rintamaitoa, kun mies on lupautunut yhden syötön välin yöllä hoitelemaan, että saan nukuttua. Enempään ei pystykään, kun tissit sitten täyttyy niin paljon, että tulee tosi tukala olo...
Paino on vauvelilla hyvin noussut ja ensi viikolla neuvolalääkärin vuoro.
Itsekin olen palautunut leikkauksesta ihan hyvin. Mahallani en ole vielä uskaltautunut kyllä nukkumaan.
Bartsu
Hei. onko täällä vielä ketään hereillä.... Onko ketään sellaista jolta olisi tässä vaiheessa tai jossain vaiheessa tullut vähän verta tai ainakin sen näköistä. Multa tänään tullut ja oon ihan kamalan huolissani, mitä tää tarkoittaa??? Pelottaa ihan kamalasti, onko ollut kellään tälläistä ja silti päättynyt hyvin?
Alussa vuodot ovat varsin yleisiä ja todellakin ne säikäyttää. Kaikki on kuitenkin ok, jos ei tule mitään kipuilua eikä vuoto kovin lisäänny.
Minullahan oli noita vuotoja melko paljon alkuraskaudessa ja kävin niiden vuoksi ultrassakin.
Uskon, että saat olla ihan rauhallisin mielin.
Kauniita unia toivotteleepi, VEKARA
Minullahan oli noita vuotoja melko paljon alkuraskaudessa ja kävin niiden vuoksi ultrassakin.
Uskon, että saat olla ihan rauhallisin mielin.
Kauniita unia toivotteleepi, VEKARA