Luomusynnytyspino

  • Viestiketjun aloittaja luomu-utelija
  • Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja luomu-utelija:
Ketkä on synnyttäneet luomuna? Kuinka monta synnytystä ja synnytyksen kesto? Oliko mielestäsi "onnistunut" kokemus? Synnyttäisitkö vielä samalla tavalla?
:wave: Toinen synnytys luomuna ja oikein hyvä kokemus. Etukäteen olin suunnitellut kokeilevani luomuna ja hyvin se onnistuikin. :) Kolmannen menen mieluusti myös luomuna lähiviikkoina synnyttämään jos on vähänkin samanlainen synnytys tiedossa.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Alkuperäinen kirjoittaja EMTP:
mentiin täysin luomuna.. oli syöksy synnytys niin ei keretty mitään tesmaa ei ees ilokaasua.. :x (5h)
Pakko kysyä että miten ihmeessä 5h kestänyt synnytys on muka syöksysynnytys?
Joo ei kai viiden tunnin synnytys syöksysynntys ole.. Mun äidin 1,5 tunninkaan synnytys ei ollut nimeltään syöksysynnytys.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Blushing:
Kertokaapa mulle, mikä synnytyksestä tekee niin upea ja mahtavan kokemuksen vaikka se sattuu niin maan prkleesti? Moni kertoo positiivista kokemuksista yms. mutta... No joku ehkä muistaakin, että mua vaivaa jo valmiiksi kauhea synnytyspelko juuri sen kivun vuoksi. Joten mikä synnytyksestä tekee hienon kokemuksen?
Onhan se upeaa sen pitkän raskausajan jälkeen saada puserrettua vauva ulos. Minulla oli toisessa raskaudessa viikkokausia sellaisia supistuksia, joita oli esikoisesta vasta synnyttämisen alussa. Silti molemmat synnytykseni olivat mielestäni hauskoja, vaikka kipu olikin sellaista, että tuntui kuolevan. Hauskinta on se, että kipu tosiaan loppuu kun vauva on tullut ulos! Synnytys kestää kuitenkin vain vähän aikaa (mielestäni vuorokaudetkin ovat kokonaisuudesta melko lyhyt aika) Harvat luomusynnytyksen kestävät vuorokausia.. En myöskään halunnut repeämiä tms joten siksi vältin epiduraalit yms. Kalvojen puhkaisua en kannattanut, ensimmäisessä se oli "pakko" kun kätilö ei saanut sydänääniä kunnolla kuulumaan mahan päältä ja toisessa kätilö puhkaisi ne rutiinin vuoksi, enkä jaksanut alkaa estelemään. Mikään pakkohan kalvoja ei ole puhkaista, täällä se on vain lähinnä rutiinikäytäntö kun halutaan päästä synnyttäjistä nopeammin eroon..

Jos ajattelee järjellä, että maailmassa miljoonat naiset synnyttävät jatkuvasti, niin onhan se synnytyspelko aika hassu juttu :)
 
Huoh
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja Blushing:
Kertokaapa mulle, mikä synnytyksestä tekee niin upea ja mahtavan kokemuksen vaikka se sattuu niin maan prkleesti? Moni kertoo positiivista kokemuksista yms. mutta... No joku ehkä muistaakin, että mua vaivaa jo valmiiksi kauhea synnytyspelko juuri sen kivun vuoksi. Joten mikä synnytyksestä tekee hienon kokemuksen?
Onhan se upeaa sen pitkän raskausajan jälkeen saada puserrettua vauva ulos. Minulla oli toisessa raskaudessa viikkokausia sellaisia supistuksia, joita oli esikoisesta vasta synnyttämisen alussa. Silti molemmat synnytykseni olivat mielestäni hauskoja, vaikka kipu olikin sellaista, että tuntui kuolevan. Hauskinta on se, että kipu tosiaan loppuu kun vauva on tullut ulos! Synnytys kestää kuitenkin vain vähän aikaa (mielestäni vuorokaudetkin ovat kokonaisuudesta melko lyhyt aika) Harvat luomusynnytyksen kestävät vuorokausia.. En myöskään halunnut repeämiä tms joten siksi vältin epiduraalit yms. Kalvojen puhkaisua en kannattanut, ensimmäisessä se oli "pakko" kun kätilö ei saanut sydänääniä kunnolla kuulumaan mahan päältä ja toisessa kätilö puhkaisi ne rutiinin vuoksi, enkä jaksanut alkaa estelemään. Mikään pakkohan kalvoja ei ole puhkaista, täällä se on vain lähinnä rutiinikäytäntö kun halutaan päästä synnyttäjistä nopeammin eroon..

Jos ajattelee järjellä, että maailmassa miljoonat naiset synnyttävät jatkuvasti, niin onhan se synnytyspelko aika hassu juttu :)
Ja taas kaikkitietävä Emilyn vauhdissa. Vai että synnytyspelko hassu juttu... Puhuu nainen jolla synnytykset edenneet nopeasti jne. Jos olisit oikeasti kokenut vaikean ja pelottavan synnytyksen, olisit ehkä hiljaa. Synnytyspelko on musertavaa pelkoa ja sen kanssa on todella vaikea elää.
 
[quote="EmilynEn myöskään halunnut repeämiä tms joten siksi vältin epiduraalit yms.

-Mitenkös epiduraali repeämiä aiheuttais? Ei mitenkään. Toki kun et tunne, niitä voi tulla mutta kyllä mä sanon että niitä tulee jos on tullakseen, oli puudutettu tai ei. Puudutettuna ehkä miellyttävämpi synnytys kun et jokaista repeämistä tunne.


Jos ajattelee järjellä, että maailmassa miljoonat naiset synnyttävät jatkuvasti, niin onhan se synnytyspelko aika hassu juttu :) [/quote]

-Mielestäni synnytyspelossa ei ole mitään hassua. Vakava asia jota monella on. Luonnollistahan se synnyttäminen on mutta niinhän on pelkokin.

Noh, tulipas tää nyt hassusti..

 
vieras
Synnytyspelosta; itse "jouduin" mennä synnytyspelon taki sype:polille kolmosen jälkeen. Voisin sanoa että se tuntui aivan teurastukselle. Käynnistetty synnytys joka meni liian nopeasti loppuun eikä itse ehtinyt tajuamaan mitään. Hyvillä mielin sain synnyttää nelosen, kun olin saanut asioita selville kolmosen synnytyksestä.
 
Arvasin että joku tarttuu tuohon, joten olisi ollut aivan sama vaikka olisin jo äsken maininnut, että olen itsekin kärsinyt synnytyspelosta. Ja kyllä, se on mielestäni hassua, mutta tuolloin en kyennyt ajattelemaan tosiasioita. Yhtälailla mielestäni on hassua, että pelkään vieläkin pimeää, aikuinen ihminen!

Ja mikäs nopea synnytys se on, mikä vuorokauden kestää? Olen viettänyt salissa lyhyet ajat, koska olen mennyt sinne vasta ihan viime tingassa.

Ja kannattaa lukea epiduraalista enemmän, jos on ihan vierasta miten se vaikuttaa synnytyksen kulkuun. Kyseessä ei ole minun mielipiteeni, vaan ihan kätilöitten kertomaa. Imukuppisynnytysten määrä on kasvanut epiduraalin käytön myötä. Epiduraali vaikuttaa synnytyksen kulkuun, se ei etene enää luonnollista tahtia ja näin ollen.. summarumrum. Turha tähän on enempää kirjoittaa kun ihmiset mieltää sen mielipiteekseni, vaikka ilmoitan vain ihan todettuja faktoja. Enkä jaksa etsiä linkkejä, kun en ole niitä talteen ottanut :)
 
sivusta
Alkuperäinen kirjoittaja Huoh:
Ja taas kaikkitietävä Emilyn vauhdissa. Vai että synnytyspelko hassu juttu... Puhuu nainen jolla synnytykset edenneet nopeasti jne. Jos olisit oikeasti kokenut vaikean ja pelottavan synnytyksen, olisit ehkä hiljaa. Synnytyspelko on musertavaa pelkoa ja sen kanssa on todella vaikea elää.
Hei, korjataanpas nyt pieni asia tuosta tekstistä. Se, että synnytys on ollut nopea, ei tarkoita sitä, että se olisi ollut helppo. Minun synnytykseni (3) ovat kaikki kestäneet alusta loppuun kolmisen tuntia, mutta eivät ne silti helppoja ole olleet, vaan todella rajuja. Avautumisvaiheen lopussa (n.1,5h) supistuspiikit menevät koko ajan "yli käyrien" ja se homma tuntuu olevan yhtä taukoamatonta supistusta. Eikä ikinä toivoakaan minkäänlaisista lääkkeellisistä kivunlievityksistä, "kun ei ehdi". Kolmonen syntyi vielä avotarjonnassa eli ns. naama edellä ja ilman kivunlievityksiä homma oli omalla kohdallani todella tuskaa. Nopeasti tuli juu ulos tuolla tarjonnalla ja jälki oli sitten sen mukaista....
 
Alkuperäinen kirjoittaja sivusta:
Alkuperäinen kirjoittaja Huoh:
Ja taas kaikkitietävä Emilyn vauhdissa. Vai että synnytyspelko hassu juttu... Puhuu nainen jolla synnytykset edenneet nopeasti jne. Jos olisit oikeasti kokenut vaikean ja pelottavan synnytyksen, olisit ehkä hiljaa. Synnytyspelko on musertavaa pelkoa ja sen kanssa on todella vaikea elää.
Hei, korjataanpas nyt pieni asia tuosta tekstistä. Se, että synnytys on ollut nopea, ei tarkoita sitä, että se olisi ollut helppo. Minun synnytykseni (3) ovat kaikki kestäneet alusta loppuun kolmisen tuntia, mutta eivät ne silti helppoja ole olleet, vaan todella rajuja. Avautumisvaiheen lopussa (n.1,5h) supistuspiikit menevät koko ajan "yli käyrien" ja se homma tuntuu olevan yhtä taukoamatonta supistusta. Eikä ikinä toivoakaan minkäänlaisista lääkkeellisistä kivunlievityksistä, "kun ei ehdi". Kolmonen syntyi vielä avotarjonnassa eli ns. naama edellä ja ilman kivunlievityksiä homma oli omalla kohdallani todella tuskaa. Nopeasti tuli juu ulos tuolla tarjonnalla ja jälki oli sitten sen mukaista....
Tuo minuakin häiritsee ja sitten se, että ihmiset kuvittelevat synnytyksen olleen nopea, jos siellä sairaalassa ei ole kauaa ollut. Jotkut menee sinne jo ekoista tiheistä supistuksista, niin hyvähän siinä sitten on retostella että "mulla oli pitkä synnytys kun olin sairaalassa 10 tuntia", ihan kuin se olisi jotenkin lyhyempi jos sen ajan on ollut kotona :whistle:
 
Sannuska
Kakkonen syntyi luomuna, saavuttiin sairaalaan klo 8.40 ja puolen tunnin päästä tyttö oli sylissä, ei siis todellakaan ehditty edes harkita kivunlievitystä. Kokemuksena hyvä ja oli oikeesti ohi ennenkuin tajusikaan. Esikoisen synnytys kesti 13 tuntia, epiduraali jäi toispuoleiseksi, jälkeenpäin mietin, ettei ois kannattanu sitä edes pyytää, kun omasta mielestä vaan hidasti asioiden etenemistä. Kakkosen synnytys kokemuksena ehdottomasti parempi.
 
Esikoinen tuli synnytettyä luomuna vaikken sitä mitenkään suunnitellut...
Pitkälle sinnittelin ilman ja viimein kun oisin jotain voinut haluta niin olikin jo myöhäistä :/ Siinä sitten sydänäänten laskun takia kaivettiin imukuppi esiin ja väliliha leikattiin.... ei kivaa mutta pääasia että terve tyttö syntyi :)
 
"vierailija"
En varmaan luomuna, kun oli muutama kohdunkaulan puudutus, mutta ei ne kai vedä vertoja epiduraalille tms.

Synnytys 14 h, reilun yhen tunnin ponnistus ja siinä vaiheessa oli pakko saada oksitosiinia, jotta laps tulis pihalle. Verenvuototaudin takia kiellettiin sektio ja epiduraali.

Tekisin uudestaan, jos se sen vaatisi että saa niin upean lapsen. Ei jäänyt mitään traumoja, kivut oli kyllä melkoiset.
 
"Vieras"
Molemmat synnytetty luomusti, tosin ei välttämättä suunnitellusti.
Esikon kohdalla kun aloin miettimään, että vois jotain ottaa, niin sainkin alkaa ponnistamaan.
Toisen kanssa mietin, että ekakin meni ilman niin katsotaan, mutta ehdittiin olla sairaalassa 9 min kun lapsi maailmassa että eipä ehditty ;)
Jos kolmannen teen, niin katsotaan sitten kuin käy.
 
"vierailija"
Kertokaapa mulle, mikä synnytyksestä tekee niin upea ja mahtavan kokemuksen vaikka se sattuu niin maan prkleesti? Moni kertoo positiivista kokemuksista yms. mutta... No joku ehkä muistaakin, että mua vaivaa jo valmiiksi kauhea synnytyspelko juuri sen kivun vuoksi. Joten mikä synnytyksestä tekee hienon kokemuksen?
Se vaan on hieno kokemus. Uskomatonta, että itsensä sisällä voi kasvattaa uuden ihmisen. Kipukynnys kun on sopivan kova, niin ei se synnytyskipu pahaa tee. Sisua peliin vaan :) ja pelko ei kuulu siihen.
 
"ihmettelijä"
Ihmiset hyvät. Luomusynnytys ei ole mikään itseisarvo tai mitään, mutta silti... Jos puhe on luomusynnytyksistä, niin kai te nyt tajuatte, että sellaiseen ei kuulu imukuppi, ilokaasu, käynnistys, kalvojen puhkaisu (paitsi jos pullottavat jo niin, että äiti voisi teoriassa itse ne puhkaista), episiotomia, yms? Eivät ne ole mitään luonnonmukaisia toimenpiteitä. Nuo ovat lääketieteellisiä toimenpiteitä.

Ei ei-luomusti synnyttänyt ole huonompi äiti tai mitään sellaista, ei tarvitse siis ruveta tästä kommentista urputtamaan, mutta musta on vaan niin naurettavaa puhua luomusynnytyksestä jos toimenpiteitä on useampikin ja lääkkeittäkin käytetty.
 
höpötipöpöti
Kipu voi olla hyvin erilaista. Esim. protasglandiinillä, vai mikä se hormoni nyt oli, käynnistetyssä synnytyksessä supistukset voivat olla ns. kouristussupistuksia, joiden kipu on aivan toista luokkaa kuin ns. luonnollisten supistusten.
Olen 10 synnytttänyt, jotkut pelkästään luonnolisten supistusten voimin, jotkut ovat käynnistetty, tai vauhditettu "tipalla". Ei mitään eroa kivuissa. Ja mitään lääkettä kipuihin en ole saanut enkä halunnut yhdessäkään synnytyksessäni.
 
"vieras"
Piti ihan lukea vanha ketju läpi joka olen tähän vastannut. Itse olen molemmat luomuna synnyttänyt ja ainakin itselle jäi todella hyvä muisto tapahtuneista. En kyllä osaa verrata millainen ois ollut jos olisin esim epiduraalin saanut. Sitä en muista kauanko synnytykset kestivät kun koko avautumisvaiheen olin käytännöllisesti katsoen kotona. Esikoisen kohdalla kun pääsin sairaalaan niin vauva oli syntynyt varmaan reilun tunnin kuluttua, olin sen 10cm auki ja kuopuksen kohdalla meni vieläkin lyhyempi aika, tumma tukka näkyi jo kun kätilö ensimmäistä kertaa alkoi tarkistamaan tilannetta. Itsellä korkea kipukynnys niin sekin varmaan vaikuttaa osaltaan asiaan ja ainakin kuvittelisin että liikkuminen auttoi siihen kipuun ja pystyasento jotenkin "luonnolliempi" avautumisvaiheessa kuin jos olisi vaan sängyssä pitkällään.
 

Yhteistyössä