Luomusynnytyspino

Aquarakkulat, lasketaanko ne luomuksi? Jos lasketaan niin raskaus kesti 18,5h ja en kokenut synnytystä kamalana. Nuo rakkulat auttoi mulla vajaan tunnin. Kamalan väsynyt olin ponnistusvaiheen alettua, olin ollut siihen mennessä valveilla jo 36h... Mutta hyvä mieli jäi itse synnytyksestä ja luomuna tulen jatkossakin synnyttämään, jos vain kaikki menee hyvin =)

Sulla on ollut harvinaisen nopea raskaus, toiset jo pelkästään odottaa sen n. 40 viikkoa.

 

Kolme neljästä luomuna 3,5h tosi helppo, 8h melkoisen helppo vaikka vauva jäikin vähän jumiin ja n. 2h aivan hirveä, traumaattinen, kamala. Koskaan en synnytä enää. :x

 

Kuopuksen puskin maailmaan ihan luomusti.
Synnytys kesti reilu 2h ja avautumisvaihe oli ihan piece of cake. Kun menin sairaalaan, ei enää ehditty antaa mitään kivunlievitystä kun paikat oli jo auki 10cm ja sain alkaa ponnistaa saman tien.
Ponnistusvaihe oli ihan helvettiä alusta loppuun ja luulen että kuolisin ennemmin kun synnyttäisin uudestaan.

 

Kaksi lasta luomuna,kaksi keisarileikkauksella. Esikoinen syntyi luomuna kun pelkäsin piikkejä ja lääkkeitä enemmän kuin synnytystä. Ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia. Neljäs syntyi luomuna kun menin niin myöhään sairaalaan että lapsi syntyi heti kun sain sairaalavaatteet päälle =)

 

Kiva lukea noin monista onnistuneista kokemuksista. Itse harkitsen luomusynnytystä tämän ensimmäisen kohdalla. Tuntuu itselleni luontevimmalta tavalta synnyttää, jos vain kaikki menee niinkuin pitää. Eihän esim. hätäsektiolle mitään mahda jos sellainen tilanne eteen tulee. Toivottavasti ei tulisi.

 

jos laitetaan oksitosiinitippa niin onko se luomu? Entä jos oksitosiini tulee suihkeena nenään

 

Kakkosen synnytin ambulanssissa, joten ihan mitään kivunlievitystä ei ollut tarjolla. Synnytys kesti 1h3min ja oli aika kamala. :x Kolmosen synnytyksessä vedin ilokaasua lopussa minkä kerkesin sen muutaman minuutin ajan, lähinnä ponnistusvaiheessa. Synnytys kesti 56min ja oli helppo (vain 10 supistusta koko synnytyksen aikana ).

 

Kertokaapa mulle, mikä synnytyksestä tekee niin upea ja mahtavan kokemuksen vaikka se sattuu niin maan prkleesti? Moni kertoo positiivista kokemuksista yms. mutta... No joku ehkä muistaakin, että mua vaivaa jo valmiiksi kauhea synnytyspelko juuri sen kivun vuoksi. Joten mikä synnytyksestä tekee hienon kokemuksen?

 

Luomu, voi hyvät hyssykät!! Oikea viherpiipertäjien unelmastriidi

 

Luomu, voi hyvät hyssykät!! Oikea viherpiipertäjien unelmastriidi

viherpiipertäjien?
katsos, kun kaikilla se kipu ei ole niin kauheaa että pitää saada kaikkimulleheti

 

3xluomu, hyvät kokemukset.
6h, 3h ja 2h.

 

Kertokaapa mulle, mikä synnytyksestä tekee niin upea ja mahtavan kokemuksen vaikka se sattuu niin maan prkleesti? Moni kertoo positiivista kokemuksista yms. mutta... No joku ehkä muistaakin, että mua vaivaa jo valmiiksi kauhea synnytyspelko juuri sen kivun vuoksi. Joten mikä synnytyksestä tekee hienon kokemuksen?

No ehkä juuri se kun synnytys on niin luonnollinen asia. Miksi sitä pitäisi automaattisesti pelätä? Kipua siihen kyllä liittyy mutta ainakin omalla kohdallani se pysyi ihan siedettävissä rajoissa, keskittymisen ansiosta. Ehkä eräänlainen rauhallinen ja meditatiivinen asenne auttaa itse tilanteessa. Itsellä auttoi kun en muodostanut mitään ennakko-odotuksia synnytyksestä. Kartoin ennalta mm. muiden kauhukertomuksia synnytyksistä. Halusin ottaa tilanteen vastaan sellaisena kuin se tulee. Keskittyä täysillä. Se teki synnytyksestä positiivisen kokemuksen, tilanteen hallinta ja kehon uskomattoman voiman tunteminen. Itseäni olisi kai häirinnyt jos en olisi täydellisesti tuntenut kipuna mitä on missäkin vaiheessa tapahtumassa.

 

Kertokaapa mulle, mikä synnytyksestä tekee niin upea ja mahtavan kokemuksen vaikka se sattuu niin maan prkleesti? Moni kertoo positiivista kokemuksista yms. mutta... No joku ehkä muistaakin, että mua vaivaa jo valmiiksi kauhea synnytyspelko juuri sen kivun vuoksi. Joten mikä synnytyksestä tekee hienon kokemuksen?

No ehkä juuri se kun synnytys on niin luonnollinen asia. Miksi sitä pitäisi automaattisesti pelätä? Kipua siihen kyllä liittyy mutta ainakin omalla kohdallani se pysyi ihan siedettävissä rajoissa, keskittymisen ansiosta. Ehkä eräänlainen rauhallinen ja meditatiivinen asenne auttaa itse tilanteessa. Itsellä auttoi kun en muodostanut mitään ennakko-odotuksia synnytyksestä. Kartoin ennalta mm. muiden kauhukertomuksia synnytyksistä. Halusin ottaa tilanteen vastaan sellaisena kuin se tulee. Keskittyä täysillä. Se teki synnytyksestä positiivisen kokemuksen, tilanteen hallinta ja kehon uskomattoman voiman tunteminen. Itseäni olisi kai häirinnyt jos en olisi täydellisesti tuntenut kipuna mitä on missäkin vaiheessa tapahtumassa.

Mua toi ei estä yhtään pelkäämästä, että se on luonnollista. Luonnollista on myös kuolema ja kaikenlaiset hirveät kiputilat. Muakin pelottaa synnytyskipu ja repeäminen. Ja omien voimien mahdollinen riittämättömyys.

Mulla on ihan järkyttävät kuukautiskivut. Musta tuntuu että en meinaa kestää niitä mitenkään päin ees särkylääkkeiden kanssa. Ilman lääkkeitä tuntuu, että vajoan jollekin erilaiselle tajunnantasolle kokonaan. Ja kyse on siis vasta kuukautisista! En voi ymmärtää miten kukaan koskaan voi selvitä synnytyksestä.

Ja kyllä, muuten oon tosi luomuilija. Tässä tää ei vaan auta pääsemään pelon yli.

 

Ja siis epäilyttää mun kyky mielenhallintaan. Koska kuvittelen aina, että ehkä keskittyminen ja mielenhallinta auttais niihin kuukautiskipuihinkin, mut ei kyllä auta. En vaan pysty siihen. Musta tuntuu pahimillaan, että kuolen niihin. Mitähän synnytys siis mahtaa olla..... :x

 

Luomu, voi hyvät hyssykät!! Oikea viherpiipertäjien unelmastriidi

viherpiipertäjien?
katsos, kun kaikilla se kipu ei ole niin kauheaa että pitää saada kaikkimulleheti

Kipu voi olla hyvin erilaista. Esim. protasglandiinillä, vai mikä se hormoni nyt oli, käynnistetyssä synnytyksessä supistukset voivat olla ns. kouristussupistuksia, joiden kipu on aivan toista luokkaa kuin ns. luonnollisten supistusten.

 

Ketkä on synnyttäneet luomuna?

-Minä, keskimmäisen.

Kuinka monta synnytystä ja synnytyksen kesto?

-Kolme synnytystä, 11h, 2,5h ja 4h. Mutta siis vaan se keskimmäinen luomuna.

Oliko mielestäsi "onnistunut" kokemus?

-Se oli kamalin synnytys noista kolmesta, ja positiivista oli vain se, että oli nopsaan ohi.

Synnyttäisitkö vielä samalla tavalla?

-Vain jos ei ole/olisi vaihtoehtoja.

 

Kertokaapa mulle, mikä synnytyksestä tekee niin upea ja mahtavan kokemuksen vaikka se sattuu niin maan prkleesti? Moni kertoo positiivista kokemuksista yms. mutta... No joku ehkä muistaakin, että mua vaivaa jo valmiiksi kauhea synnytyspelko juuri sen kivun vuoksi. Joten mikä synnytyksestä tekee hienon kokemuksen?

No ehkä juuri se kun synnytys on niin luonnollinen asia. Miksi sitä pitäisi automaattisesti pelätä? Kipua siihen kyllä liittyy mutta ainakin omalla kohdallani se pysyi ihan siedettävissä rajoissa, keskittymisen ansiosta. Ehkä eräänlainen rauhallinen ja meditatiivinen asenne auttaa itse tilanteessa. Itsellä auttoi kun en muodostanut mitään ennakko-odotuksia synnytyksestä. Kartoin ennalta mm. muiden kauhukertomuksia synnytyksistä. Halusin ottaa tilanteen vastaan sellaisena kuin se tulee. Keskittyä täysillä. Se teki synnytyksestä positiivisen kokemuksen, tilanteen hallinta ja kehon uskomattoman voiman tunteminen. Itseäni olisi kai häirinnyt jos en olisi täydellisesti tuntenut kipuna mitä on missäkin vaiheessa tapahtumassa.

Mua toi ei estä yhtään pelkäämästä, että se on luonnollista. Luonnollista on myös kuolema ja kaikenlaiset hirveät kiputilat. Muakin pelottaa synnytyskipu ja repeäminen. Ja omien voimien mahdollinen riittämättömyys.

Mulla on ihan järkyttävät kuukautiskivut. Musta tuntuu että en meinaa kestää niitä mitenkään päin ees särkylääkkeiden kanssa. Ilman lääkkeitä tuntuu, että vajoan jollekin erilaiselle tajunnantasolle kokonaan. Ja kyse on siis vasta kuukautisista! En voi ymmärtää miten kukaan koskaan voi selvitä synnytyksestä.

Ja kyllä, muuten oon tosi luomuilija. Tässä tää ei vaan auta pääsemään pelon yli.

Niinpä, itse tiedostan kuolevaisuuteni ja monenlaiset kivut melko hyvinkin ja jotenkin vaan pelkään sitä tilannetta kun sattuu eikä itse voi tehdä asialle yhtään mitään. Ja se, että tuo tila voi kestää jopa vuorokausia... Puhumattakaan jos saa vielä jonkun kolmannen asteen repeämän tai vaikka synnytystä joudutaan edistämään imukupilla joka käy kipeää...

Itse en ole ehkä kokenut kauhean kovaa fyysistä kipua, mutta henkistä sitäkin enemmän. En vaan siedä sellaista tilaa jota en itse hallitse. Ja vaikka monet sanovatkin, että synnytyksen aikana on pysynyt rauhallisena ja hallinnut kipunsa, en siltikään ymmärrä miten se voi olla täydellistä hallintaa koska eihän sitä voi itse lopettaa tai keskeyttää.

 

Kertokaapa mulle, mikä synnytyksestä tekee niin upea ja mahtavan kokemuksen vaikka se sattuu niin maan prkleesti? Moni kertoo positiivista kokemuksista yms. mutta... No joku ehkä muistaakin, että mua vaivaa jo valmiiksi kauhea synnytyspelko juuri sen kivun vuoksi. Joten mikä synnytyksestä tekee hienon kokemuksen?

No ehkä juuri se kun synnytys on niin luonnollinen asia. Miksi sitä pitäisi automaattisesti pelätä? Kipua siihen kyllä liittyy mutta ainakin omalla kohdallani se pysyi ihan siedettävissä rajoissa, keskittymisen ansiosta. Ehkä eräänlainen rauhallinen ja meditatiivinen asenne auttaa itse tilanteessa. Itsellä auttoi kun en muodostanut mitään ennakko-odotuksia synnytyksestä. Kartoin ennalta mm. muiden kauhukertomuksia synnytyksistä. Halusin ottaa tilanteen vastaan sellaisena kuin se tulee. Keskittyä täysillä. Se teki synnytyksestä positiivisen kokemuksen, tilanteen hallinta ja kehon uskomattoman voiman tunteminen. Itseäni olisi kai häirinnyt jos en olisi täydellisesti tuntenut kipuna mitä on missäkin vaiheessa tapahtumassa.

Mua toi ei estä yhtään pelkäämästä, että se on luonnollista. Luonnollista on myös kuolema ja kaikenlaiset hirveät kiputilat. Muakin pelottaa synnytyskipu ja repeäminen. Ja omien voimien mahdollinen riittämättömyys.

Mulla on ihan järkyttävät kuukautiskivut. Musta tuntuu että en meinaa kestää niitä mitenkään päin ees särkylääkkeiden kanssa. Ilman lääkkeitä tuntuu, että vajoan jollekin erilaiselle tajunnantasolle kokonaan. Ja kyse on siis vasta kuukautisista! En voi ymmärtää miten kukaan koskaan voi selvitä synnytyksestä.

Ja kyllä, muuten oon tosi luomuilija. Tässä tää ei vaan auta pääsemään pelon yli.

Voin sanoa että niin vajosin minäkin melkeinpä tajunnan ulkopuolelle, mutta se kai oli luonnon oma tarkoituskin selviytyä tilanteesta. Mieli oli ikäänkuin kehon ulkopuolella mutta kroppa teki työtä. Ennen synnytystä tietty tuli hetkittäin mieleen minullakin se että jos voimat ei riitäkään, mutta niin ne vain onneksi riittivät. Kaikki meni kuin itsestään.

Ehdottomasti kannattaa ottaa kivunlievitystä jos kipukynnys erityisen herkkä. Ei se tee synnytystä yhtään "huonommaksi".

Minulla vain sattuu olemaan hirveä neulakammo ja käteen tuikattava tippakin inhotti hirveästi. :/ Saati sitten ajatus selkään työnnettävästä neulasta. Mieluummin halusin siis kestää synnytyksen luontaiset riemut.

 

Ehdottomasti kannattaa ottaa kivunlievitystä jos kipukynnys erityisen herkkä. Ei se tee synnytystä yhtään "huonommaksi".

Minulla vain sattuu olemaan hirveä neulakammo ja käteen tuikattava tippakin inhotti hirveästi. :/ Saati sitten ajatus selkään työnnettävästä neulasta. Mieluummin halusin siis kestää synnytyksen luontaiset riemut.

Niin no mulla on myös neulakammo ja kätilötkin pelottaa. Siksi mulal ei olekaan lapsia....

 

Ei todellakaan luomuna, lääkettä vaikka mitä ja sattui ihan hirveesti silti. Lopuksi pitkittynyt ponnistusvaihe ja imukuppi synnytys. tästä seuraavastakaan ei tule luomua ensin koetun perusteella. Pelkopolille olen menossa. Monessa muussa kyllä olen luomun kannattaja.

 

Kaksi lasta, kumpikin luomuna. En ehkes vedessä lillunu

Kolmas jos joskus tulee, tuleekin sitte pelkosektiolla.

 

mentiin täysin luomuna.. oli syöksy synnytys niin ei keretty mitään tesmaa ei ees ilokaasua.. :x (5h)

Tokan kanssa site tuli tesmattuu ilokaasuuu... ei mitään vaikutusta... sit kohdunkaulan puudutust ja lopussa sitte pika spirallia.. vai mikä onkaa.. (7H)

 

Kaksi lasta luomuna (vähän ilokaasua) synnyttänyt. Esikoisesta synnytys kesti 9h, josta ponnistusvaihe 1h18min. Toisesta synnytys kesti 9h, ponnistus 17min.
Aivan mahtavia kokemuksia kummatkin ja mikäli joskus vielä synnyttämään lähden, niin ajattelin kyllä taas käyttää tätä hyväksi havattua luomukaavaa

 

luomu ja luomu..
yritettiin käynnistää mutta kotiutettiin viikonlopuksi ku ei tapahtunut yhtään mitään..

käynnistyi samana iltana itsekseen
2h 15min oli kuopuksen aika..ja luomuna...ei keretty mitään antaa...ei edes sitä ilokaasua..
ennemmin tuon otan kipuineen ku 12h kamaluuden ilman tuntoa kuten esikon aikana kävi

 

Kakkonen syntyi luomuna, synnytyksen kesto 2h3min. mutta oli se kyllä semmosta muilutusta ettei mukana pysynyt. Ei kammoja silti siitä jääny.