Mäkin toivon kyllä luomusynnytystä, mutta nyt mulla onkin päinvastainen ongelma. Tässä asuinmaassani (Euroopassa) ei suosita kivunlievitystä, vaikka kuulemma 'viiden viime vuoden aikana asenteet sairaaloissa ovat muuttuneet myönteisimmiksi kivunlievitystä kohtaan'. Mutta sekin kuulemma riippuu sairaalasta. joka sairaalassa ei ole anestesialääkäriäkään aina paikalla. Ilokaasukin on lailla kielletty täällä. Kivunlievitystä joutuu aina itse VAATIMAAN eikä sitä siis helpolla saa.
Joten mua pelottaa nyt, että mitä jos kivut vaan tuntuukin liian kovilta enkä kestäkään? Mitä jos kohdalle sattuu just sellainen kätilö, jonka kanssa joudun sitten taistelemaan oikeudestani saada kivunlievitystä? Kääk, tuntuu kauhealta ajatukselta. Mä haluaisin tosiaan luomusynnytyksen, mutta ajatus siitä, että kivunlievityksestä pitäisi tarvittaessa alkaa kesken synnytyksen taistelemaan, ahdistaa eikä tuo luottavaista fiilistä sairaalaa kohtaan. Eikö kaikkein tärkeintä luomusynnytyksen onnistumiselle ole se, että sulla on hyvä ja luottavainen olo ja pystyt rentoutumaan?
Olen kerran ollut synnytyksessä mukana ja silloin 24 tunnin jälkeen epiduraaliin päädyttiin. Haluaisin että mulla olisi edes se mahdollisuus jos tarve tulisi..