lueppa tämä!tarina anopista.

ajattelin kirjoittaa tänne viime viikkoisesta tapahtumasta...meillä on 1,5v poika joka ei ole ollut juuri missään tekemisissä toisten isovanhempien kanssa.tämä juontaa juurensa jo kaukaa...appivanhemmat ei ikinä ole hyväksynyt minua ja meidän suhdetta ja koko suhteen ajan..nyt 7v..olen ollut heille ilmaa..sitten syntyi poika ja sekin oli tietysti MIEHENI poika kuin minulla ei olisi asiaan mitään sanomista.ei saatu onnitteluja kun jäin odottamaan eikä niitä kuulunut pojan synnyttyäkään.tapasivat pojan ekaa kertaa ristiäisissä joihin tulivat tyyliin vartti tunniksi pyörähtämään ja siellä tämä mieheni äiti kieltäytyi ottamasta poikaa syliin kun olisin valokuvan ottanut...muutenkin ovat kaikkensa tehneet hankaloittaakseen mieheni ja minun yhteistä tietä...sairaimpia juttuja en viitsi tähän edes kirjoittaa..nyt jostain syystä ovat alkaneet pojasta kiinostua ja viime viikolla tämä mieheni äiti soitti ja kysyi että saako poikaa tulla katsomaan..no mulla oli kaveri kylässä joten sanoin et voi lähtä ulos pojan kanssa jos haluaa(hetkeksi kävelemään)...haki pojan sovitusti..mutta poikaa ei kuulunutkaan takaisin..meni tunti ja toinen ja kolmas...ja ruoka aika oli käsillä...mieheni soitti äidilleen et missä helv. ootte ja hän siihen että ollaan täällä meillä koiran kanssa leikkimässä...eli oli viennyt pojan kotiinsa eikä ilmottanut siitä minulle mitään!ei vaippoja eikä ruokaa mukana..puhe oli kuitenkin pienestä "tutustumis"ulkoilusta...oon aivan raivona ollut asiasta...poika oli vieraan ihmisen mukana täysin vieraassa paikassa ja vielä ilman että tiesin asiasta..mitä tekisitte tässä tilanteessa?sanoisitteko asiasta vai???en luota näihin ihmisiin ollenkaan..niin paljon ovat pahoja asioita sanoneet valheina minusta jne...tunnen oloni tosi tyhmäksi kun annoin pojan edes lähtä ulos,mut ajattelin et voivat edes vähän tutustua....niin ja minulle hän sanoi et käveltiin vaikka kuinka pitkä lenkki ja mun kaveri oli nähnyt heidät kävelevän suoraan anoppilaan..eli kun ei olla poikaa viety hoitoon/kylään niin hän sitten haki ja vei pojan sinne ilman että tiesin asiasta...
kiva jos jaksoit lukea!!laittakaa mielipiteitä..teenkö kärpäsestä härkäsen?

 

Ohhoh! Et todellakaan tee kärpäsestä härkästä! oikein karvat nousi pystyyn jo pelkästä jutun lukemisesta.

Onhan selvää, että kuka nyt sitten lastasi hoitaakin, pitää sinun/teidän pystyä luottamaan hoitajaan ja siihen, missä he ovat ja kuinka kauan. Minä olisin ollut myös aivan raivona moisesta käyttäytymisestä! Minusta sinun kannattaa ehdottomasti jutella anopin kanssa asiasta. Toivttavasti miehesi on puolellasi!!!!

 

Toi oli tosi inhottavsta tehty anopin puolelta. Tuntuu että isukki on sinun puolellasi Todella hyvä. mutta onhan se inhottavaa kun ei voi "sukulaiseen"luottaa. Toivottavasti käytös parantuu, koska kumminkin papat ja mummot ovat myös tärkeitä lapsen elämässä.
Tsemppiä!

 

En antais toiste anopin mukaan enkä tollast huolis muutenkaan edes hetkeks hoitamaan. Syytä ottaa anopin kans puhetta asiasta.

 

en kyllä antaisi omia lapsiani tuollaiselle anopille!!! Ja muutenkin kuulostaa..... \|O :/

 

mies on kyllä minun puolella.Mut olo on tosi paska,tunnen mieletöntä huonoa omaatuntoa siitä että annoin pojan hälle..mietin kokoajan kuinka ihmeissään poika on varmaan ollut vieraassa paikassa...ja se nainen on jotenkin niin pelottava..en osaa selostaa...mut ketuttaa kun ensiinä tilanteessa kun toi pojan takaisin tajunnut(lue:uskaltanut)sanoa suoria sanoja vaikka olisi pitänyt!..

 

Voi helv..ti sentään!!! Oikein verenpaine kohosi kun luin juttua.. Itsekin painiskelen välillä hankalan anopin kanssa (en sentään kirjaimellisesti) mutta tuo on kyllä huippu karseaa käytöstä anopiltasi. Tiedän tasan tarkkaan kuinka sanat juuttuvat kurkkuun silloin kun ollaan nenäkkäin, enkä kehtaa, uskalla tai keksi juuri sillä hetkellä sanoa suoria sanoja. Sitten myöhemmin tulee mieleen vaikka mitä ja en saa asiaa mielestäni.. Onko sinun mahdollista vaikka seuraavalla kerralla jos anoppisi soittaa ja kysyy poikaa luokseen sanoa että olit tosi ihmeissäsi kun sillä tavalla viimeksi kävi. Onko miehesi paljon yhteydessä äitiinsä? Voisiko hän ottaa asian esille? Jos seuraavaa kertaa edes tulee anoppisi ja poikasi tapaamiselle, varmista useita kertoja mihin ovat menossa ja mitä tekemässä, siis sanele ehdot, joiden mukaan toimitaan. Luottamusta on vaikea saada takaisin. Itse olen miettinyt paljon sitä, etten halua pilata lapseni ja anoppini suhdetta omien kielteisten tunteitteni takia, mutta haluan kuitenkin että hän ymmärtäisi että minä ja vain minä olen lapseni äiti ja me vanhemmat määräämme lapsemme asioista, ei hän.
Pidä puoliasi ja kovasti tsemppiä sinulle!

 

\

mies on kyllä minun puolella.Mut olo on tosi paska,tunnen mieletöntä huonoa omaatuntoa siitä että annoin pojan hälle..mietin kokoajan kuinka ihmeissään poika on varmaan ollut vieraassa paikassa...ja se nainen on jotenkin niin pelottava..en osaa selostaa...mut ketuttaa kun ensiinä tilanteessa kun toi pojan takaisin tajunnut(lue:uskaltanut)sanoa suoria sanoja vaikka olisi pitänyt!..

Sinun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Nyt vain päätät, että jos seuraavan kerran tulee hakemaan "ulos", niin sanot EI. Mutta ensin perustelet:Koska viime kerralla veits lapsen kysymättä moneksi tunniksi, niin et saa mukaan ottaa tms.

Ihana, että miehesi on sinun kannalla-niin minäkin olen!

 

Itse en olisi lastani todellakaan antanut lähteä ventovieraan kanssa ulos tutustumaan toisiinsa, vaan sisätiloissa omassa kodissa olisi tutustuneet...vaikka kuinka olisikin lapsen isoäiti kyseessä! Mutta tapahtunutta ei enää muutettua saa, joten...

Todennäköisesti minulta kuluisi piiiitkä tovi, ennen kuin lapsi olisi isoäidin kanssa missään tekemisissä.

 

niin...silloin ajattelin lähinnä että koska anoppia ei meikäkäinen kiinnosta niin voisi pojan kanssa rattailla ulkona ja tutustua ,mutta silti olisivat tarpeeksi "etäällä"toisistaan ja poika ei ulkona ikinä vierasta koska on niin paljon muuta..ihan ventovieraita he eivät ole..ovat appivanhemmat tässä lähiaikoina käyneet joskus poikaa katsomassa(kuitenkin vain pari kertaa ja muutamia kertoja),mutta totta että millään tavalla poika ei kyllä anoppia tunnista että puhuisin kuitenkin ventovieraasta...sitten on vielä semmoinen puoli asiassa että tiedän kun tämä tulee puheeksi niin siintä syntyy kamala hässäkkä...anoppi puhuu taas paskaa koko suvulle minusta ja siintä kuinka en laske heitä pojan lähelle..jollakin tapaa tämäkin kaatuu mun niskaan tai meidän niskaan..

 

Mun tuli mieleeni, että on outoa, että annat ylipäänsä lapsesi anopin mukaan, jos he eivät ole kerran olleet juuri missään tekemisissä? Meillä 1,5-vuotias myös, en ikuna antaisi hänen lähteä ulkoilemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka on käytännössä outo.

Tutustuminen tapahtuisi minun tai mieheni läsnäollessa. Toivottavaa tietysti on, että lapsi olisi isovanhempiensa kanssa tekemisissä. Mutta en noin sitä tekisi...

Joka tapauksessa, jos tätä ei ota huomioon, niin kyllä, anoppi toimi todella väärin.

:heart:

 

Anoppi kaappasi lapsen. Itse tekisin seuraavasti. En huutaisi en meluaisi vaan kertoisin tuota tarinaa (kostoksi) aina tilaisuuden tullen ihan neutraaliin sävyyn.

Toteasin aina että "kerran olen tullut ne poliisitkin hälyyttäneeksi, silloin kun poika lähti anopin kanssa ulkoilemaan eikä kuulunut takaisin. Ei ollut ruokia eikä vaippoja mukana. Oli nälissään ja märissä. Pelkäsiin että joku on kolkannut mummoparan ja kun noita lapsiakin katoaa. Niin pieni lapsi kun ei pärjää ilman ruokaa noin pitkiä aikoja. No mummolaan oli pojan vienyt, mutta ei tullut mieleenikään että ilman ruokaa ja vaippopja sinne veisi eikä takaisin toisi eikä mitään ilmoittaisi. mutta luojan kiitos onneksi poika saatiin takaisin. "

 

Sissos!!!!!!

Tommonen anoppi sais multa köniinsä ja lujaa!!! Oikein kohos verenpaine silmissä niin että maailma sumeni. Jos eukkoa kiinnostaa tavata poikaa niin tervetuloa kotiin, missä tapaaminen tapahtuu sinun tai isän paikalla ollessa. Jos ei hyväksy sinua niin sano että who cares!!! Sano miehellesi että hän voi mennä myös heillä käymään lapsen kanssa, ilman sinua jos se on niin vastenmielistä hänelle, mutta ei missään tapauksessa enään yksin! Ties vaikka mitä se keksii...

 

Hurja anoppi sulla, huhhuh. Mun mielestä sun miehen pitäisi puhua asiasta vakavasti äitinsä kanssa. Ymmärrän hyvin, ettei anopille ole aina helppo sanoa suoraan ajatuksiaan, vaikka mulla onkin anoppiin ihan hyvät välit. Siksi meillä onkin periaatteena, että meillä se, jonka vanhemmista on kyse, hoitaa aroista asioista puhumisen. Meillä anoppi yrittää tosin puhua esim. raha-asioista mulle, mutta sanon sille, että puhuisit poikasi kanssa ennemmin.

 

Jos haluaa lapsen tavata niin "valvotut tapaamiset". Ethän antaisi lasta vihamiehellesikään, Luultavasti anoppi myöhemmin tekee kaikkensa mustatakseen ja mollatakseen sinut lapsen silmissä. Eikö voi tavata miehesi seurassa lasta?

 

Mä ymmärrän sua kyllä siinä,että annoit lapsesi mummolle pientä ulkoilua varten.Kysymys ei kuitenkaan ollut tuntemattomasta ihmisestä,vaan lapsen mummosta,jonka luulisi toimivan oikeasti lapsen parhaaksi.Mistä olisit voinut tietää,että mummo kaappaa lapsen.Eli sympatiat sulle ratkaisustasi.Toiste et varmastikaan anna.

Mullakin on suuri luottamuspula anoppiini.Anoppi on sellainen ressukka,että ei muut eivät tajua,että uhmaa mua jatkuvasti.Yksin ei lapsi mummolaan mene vielä pitkiin aikoihin.Itsekään en juurikaan anoppilassa vieraile,vaan kärvistelen kotona.Jos mieheni ehdottaa mummolaan menoa viikonloppuna,alan puhista raivosta jo maanantaina.Vaikka kuinka yritän relata,en vaan voi sille mitään.Eihän anoppi mitään tahalleen lapselle tekisi,mutta kun se ei ymmärrä mistään mitään ja on aivan pihalla kaikesta.Mieheni ei raaski äidilleen sanoa mistään,tuskin edes suurinta osaa tapahtumista huomaakaan.Vasta,kun itse huomautan,ehkä sanoo äidilleen jotakin.

Tiedän,miltä susta tuntuu.Tunne on aivan hirveä,varsinkin kun yrittää toimia järkevän aikuisen tavoin,eikä haluaisi vaikeuttaa lapsen ja mummon suhdetta.Kuitenkin äitinä vastaat kaikesta loppupeleissä.jos kyseessä olisi oma äitini,olisin vetänyt turpaan jo monta kertaa kaikista tempuista.Oma äitini ei onneksi ikinä uhmaisi minua edes ajattelemattomuuttaan,vaan enemmin soittaa tyhmistäkin asioista kuin tekee ensin ja ajattelee sitten.

Tsemppiä sulle! :heart: :heart: :heart:

 

mua kävi mietityttämään miksi anoppi yks kaks on halunnut alkaa tutustua? mitähän on innostuksen takana? entä onko anoppi ihan "normaali"? meinaan jos on mielenterveydellisiä ongelmia taustalla niin sit en sinuna uskaltaisi jättää lasta kahden hänen kanssaan, kun nyt jo tollasta tapahtunut.

 

Aika kiemurainen juttu ... musta ois ihanaa jos mun anoppi hakis mun lasta tai kävis edes katsomassa, mut meillä tilanne on toinen, ei riitoja tms. eivät vaan pidä yhteyttä.
Mulle tuli mieleen, et jos anoppi oikeesti olis halunnu tulla teille kotiin tutustumaan lapseen ja koki et sä et huoli häntä sinne ja kostoks piti lasta pitkään? Oliko sun laps itkunen kun tuli kotiin? Jos ei ollu niin ei sun tarvii itseäs mistään syyttää. Jos mummi on terve ihminen, tuskin hän lapselle mitään pahaa haluaa. Jos voisitte järjestää niin että miehesikin ois kotona ja mummi tulis sit teille leikkimään lapsenlapsensa kanssa tai lähtisitte porukalla ulos.

 

poika oli kyl ihan pirtsakka oma ittensä ku kotia tuli...mut ihan hirveetä et oikeesti tarkastin sen päästä varpaisiin..vaikka tiedän kyl et ei tää anoppi mikään hirviö ole..kaikki johtuu siitä että mieheni on ainoa lapsi ja anoppi on aivan sekaisin pojastaan..siis puhutaan oikeasti hyvän maun rajoista..ja minä sairastan viel nivelreumaa ja niinpä anoppi ilmoitti en ole sen takia tervetullut perheeseen..koska poika on niin menevä ja urheilullinen...olisin vaan taakkana..että tällaista...ja olen oikeesti miettinyt yötä päivää sitä et miks anoppi on nyt niin kiinnostunnu lapsenlapsestaan...onko oikeesti vai elääkö mieheni lapsuutta uudestaan..mikä olisi tosi sairasta..pelottaa jo nyt ens viikko kun mies iltavuorossa niin mitä jos se vaan ilmestyy oventaa hakemaan poikaa..mitä sanon?ja mitä en sano?niin ja mieheni oli sanonut tästä tapahtuneesta et pitää ilmoittaa ja pojan ehdoilla et et sit JOS JOSKUS poika tulis hoitoon ni on vaipat ja ruuat mukana..siihen anoppi oli ollu "ymmärtäväinen",mut ratkaissut asian niin et oli ostanut paketin vaippoja ja ruokaa anoppilaan...eli olettaa et nyt poikaa voi sit viedä hoitoon..ja kun en haluaisi poikaa sinne antaa..enkä annakkaan,mut miten sen kerron ilman et syntyy elämää suurempi hässäkkä' siitä kuinka pidän isovanhemmat ja lapsenlapsen erossa?? :'( ihan perperistä tää tilanne...musta tuntuu et mua vedätetään ja huijataan...et ei olis ohjat käsisssä vaikka kyse on omasta lapsesta.

 

Moi!

Mun kaikki sympatiat on todellakin sun puolella :hug: !

Meillä tilanne kärjistyi appiukon ja hänen naisystävänsä kanssa aivan järkyttäväksi :/ . Oli pakko punnita asiat ja tehdä vaikeita ratkaisuja kaikkien kannalta. En kuitenkaan tahdo lapseni joutuvan kiistakapulaksi kenenkään välille, hänhän on viaton kaikkeen tähän soppaan.
Appiukko on sellainen hirviö.. ei ole esim. antanut mieheni tavata äitiään lainkaan, uhkaillut ja kiristänyt miestäni kaikilla mahdollisilla asioilla ja käynyt mieheni päällekin jos asiat eivät ole menneet appiukon sanomalla tavalla. Jotenkin hänellä on edelleen "ote" miehestäni ja aika-ajoin asia nousee esille.

Nyt appiukko ei ole enää tervetullut meille, sillä eihän kenenkään tarvitse pelätä omassa kodissaan. Mieheni suhde äitinsä kanssa on päässyt uuteen alkuun ja kaikki näyttää hyvältä. Ratkaisu oli todella vaikea, mutta meidän kannalta oikea.

Asiaa puidaan sukulaisten kesken, tiedän sen, mutta en jaksa enää välittää. Meille läheiset sukulaiset tietävät miten asiat ovat ja se riittää. Appiukko alentuu kertomaan mitä ihmeellisempiä tarinoita minusta, mutta jos se hänen oloansa helpottaa, niin tehköön niin

Toivottavasti teidän asiat ratkeavat helpomman kautta, sillä onhan nuo isovanhemmat lapsille tärkeitä. Omat vanhemmat ja ehyt perhe ovat kuitenkin aina tärkeämpiä lapselle =)

 

EI VOI OLLA TOTTA!sairasta viha nousi pintaan kun luin sun juttua ...en varmasti antais hoitoon lastani tuommoiselle....KAIKKEA EI TARVI KESTÄÄ!ja sanoisin kyllä suoraan ei todella tarvitse tuota kestää!!!voiko tuollaisia edes olla????

 

Sympatiat sulle, tosi inhottava tilanne..
Mulla tuli semmoinen vaan mieleen, että entä jos anopilla ei kuitenkaan ole minkäännäköisiä taka-ajatuksia? Jospa hää haluaa oikeasti tutustua kunnolla lapsenlapseensa ja olla osana hänen elämäänsä?

Tuli vain mieleen kun luin noita edellisiä, ja jossain kerroit että miehesi on ollut ainut lapsi ja periaatteessa anoppisi "silmäteränä" ollut. Jospa se onkin vain ollut piiiitkä shokkitila anopillesi, kun joutui kokonaan irrottamaan pojastansa ja hyväksyä, että hällä on nyt oma perhe (sekä elämä)?

 

\

Sympatiat sulle, tosi inhottava tilanne..
Mulla tuli semmoinen vaan mieleen, että entä jos anopilla ei kuitenkaan ole minkäännäköisiä taka-ajatuksia? Jospa hää haluaa oikeasti tutustua kunnolla lapsenlapseensa ja olla osana hänen elämäänsä?

Tuli vain mieleen kun luin noita edellisiä, ja jossain kerroit että miehesi on ollut ainut lapsi ja periaatteessa anoppisi "silmäteränä" ollut. Jospa se onkin vain ollut piiiitkä shokkitila anopillesi, kun joutui kokonaan irrottamaan pojastansa ja hyväksyä, että hällä on nyt oma perhe (sekä elämä)?

Jupa. Mulla on sellainen anoppi, että hänellä ei ole koskaan ollut mitään muuta elämää kuin lapsensa. Joten nyt kun lapset ovat aikuisia, hänellä ei ole muuta elämää kuin minun lapseni eli ainoat lapsenlapsensa. Tyttärensä hän on ajanut loitolle omistautuvuutensa takia ja poikansa (mieheni siis) hän yrittää pitää sellaisissa ohjaksissa että...

Ei ole tervettä, jos nainen ei osaa päästää irti ajoissa lapsistaan, ja ainakin vois sitten olla kietomatta lonkeroitaan seuraavan sukupolven ympärille... Ja miksi puhun näin kauhean epäkunnioittavasti? Koska mulla on tuhat ja yksi samanlaista kokemusta takanani kuin ap:llä! Myös tuo lapsen vieminen tuntikausiksi pois ilmoittamatta ja ei edes vastannut puhelimeen! Että ikävä kyllä kunnioitus on aika kaukana tässä suhteessa...

Mutta siis, missään nimessähän sinä et anna lasta anopillesi vielä pitkään aikaan. Jos ja kun hän ilmestyy ovellesi, sinä otat hänet ilomielin teille kotiin tutustumaan lapsenlapseensa. Ja joku toinen kerta voitte kaikki kolme lähteä ulos yhdessä. Ja joku kerta voitte lapsen kanssa käydä anopin luona... jne. Mutta anopille et tässä tapauksessa lasta pitkään aikaan anna, ja voit sen ihan selkeästi selittää: et koe voivasi luottaa anoppiisi tapahtuneen jälkeen ja jos hän ei sitä käsitä, niin suoraan sanottuna "voivoi"... Sinun prioriteettisi on lapsesi turvallisuus ja hyvä olo, ei anoppisi elämälle sisällön tuottaminen.

 

Ex-anoppini oli oikeasti vaikein tuntemani ihminen. Lapsemme meni mummolaan ilman äitiä ja isää vasta n. viisi vuotiaana, koska en halunnut aiemmin antaa. Te vanhemmat päätätte asiasta eikä siitä tarvi mitään syyllisyyttä kantaa. Kyllä mummot ja papat saavat tulla teille lapsenlastaan katsomaan jos tutustua haluavat. Ole ystävällinen mutta päättäväinen.

 

Järkyttäväää :/ Että noin"kivoja" sukulaisia. On sulla kestämistä.....Kissa pöydälle ja silleen...