Loukkaannuinko turhasta miehelle??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pettynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pettynyt

Vieras
Kumpi meistä on oikeassa? Kärsin kausittaisesta unettomuudesta, jolloin en saa nukuttua kuin pätkittäin muutaman tunnin yössä. Miehen kans vuorotellaan viikonloppuaamuisin, hän herää toisena laittamaan lapsille aamupuuron ja mä toisena. Kuitenkin tietty joustetaan, tai minä joustan jos miehellä on ollut työstressiä, hän on sairaana jne. niin voin nousta kumpanakin aamuna.

Eilisaamuna oli mun vuoro nukkua ja nukuinkin muutaman tunnin aamuyöstä ja aamusta. Viime yönä en saanut nukuttua taaskaan kuin vasta aamuyöstä kuten monena muuna yönä. Tästä johtuen pyysin miestäni kauniisti, voiko hän nousta kun lapset heräs kahdeksalta. Oikeasti kun monena yönä oon nukkunu vain kolme-neljä tuntia niin olo on kuin zombiella ja viikonlopun aamut olis ainoa mahdollisuus ladata. Mies ei suostunut vaikka hän oli ehtinyt nukkua jälleen 9h keskeytymätöntä yöunta kuten muinakin öinä on nukkunut.

Olen niin helvetin vihainen kun ei voinut tätä kertaa joustaa. Niin harvoin pyydän tuollaista ja oikeasti tää unttomuus tekee mut hulluksi. Tiedän että oli hänen vuoronsa nukkua mutta eikö toista voi auttaa kun kyse ei ole tuon suuremmasta asiasta. Yritän mäkin toimia monessa hänen parhaaksi niin nyt tuntuu että tämä vitun sankari ajattelee aina ensisijaisesti omia tarpeitaan.
 
Olen hakenut, tenoxia käytän. Mut yritän välillä pärjätä ilman lääkitystä ja nyt on semmoinen kausi. Lwkurin mukaan olisi parempi pyrkiä lääkkeistä vähitellen eroon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Sanokaa joku puolueeton kiukuttelenko turhasta?

siinä mielessä ehkä kyllä että jos se mies oli aamulla unessa kun pyysit sitä nousemaan niin ei ehkä pää toiminut ihan täysillä.

tai mä ainakin olen aamulla sen verran uninen että saatan olla melko tyly kun joku herättää enkä edes tajua tai välttämättä muista sitä itse enää herättyäni

mä sain nyt tästä sen käsityksen että kyse oli tästä aamusta, ei yleisesti siitä että mies nukkuisi koska huvittaa ja kuinka paljon huvittaa sillä aikaa kun toinen valvoo eikä suostuisi koskaan tinkimään omista unistaan.
 
Kuulostaa ihan kohtuulliselta, että miehesi auttaa sinua. Jutelkaa asiasta päivällä uudelleen! Entä voisitko mennä joskus viikonloppuyöksi muualle nukkumaan, jottet kuulostelisi kodin tapahtumia toisella korvalla? Minulla auttoi, että tiesin etukäteen, että saan säännöllisesti "vapaayön".
 
Minä taidan ymmärtää miestäsi. Kyllä hänkin tarvitsee kerran viikossa ns. vapaa-aamun, jotta jaksaa töissä ja kotona. Tietysti unettomuus on rankkaa (kärsin siitä itsekin), mutta silti ymmärrän miestäsi.
 
Meillä on samanlainen systeemi että vuoroaamuina viikonloppuna herätään lasten kanssa ja sit jos toinen on heränny ensin niin usein menee sit jatkamaan unia sen jälkeen kun se pidempään nukkunut nousee ylös.

Ymmärrän kyllä että miestä voi harmittaa jos on asennoitunut niin että saa nukkua ja sit pitääkin nousta. Etkö voi mennä nukkuun kun mies on herännyt. Ja ehkä on kuitenkin parempi ottaa lääkettä kuin valvoa öitä ja nukkua päivisin, siinä kun menee rytmit ihan sekaisin.
 
Kyllä mä ainakin suuttuisin.

Meillä ainakin mies saa nukkua viikollakin ihan just niin paljon kuin tykkää. Itse määrittelee sen uniaikansa sillä, mihin aikaan menee nukkumaan. Kun nukahtaa, ei herää vaikka talo romahtais päälle. Menee töihinkin kahdeksaksi, työmatka kävellen 10 min., joten riittää hyvin kun herää seitsemältä. Jos menis 11 nukkumaan, sais nukkua 8 tuntia yössä, mut ei, aina pakko surffata 1-2 asti yöllä ja sit väsyttää.

Mä olen 2v3kk ja 2kk lapsien kotiäiti, eli voitte jo tuosta päätellä, kuinka paljon (eli vähän) mä nukun. 2kk valvoo puoleenyöhön ja herää 3 tunnin välein tissille. 2v herää aamulla ennen puolta seitsemää. Eivät nuku päiväunia samaan aikaan. Mies saa todellakin herätä sekä lauantaina että sunnuntaina esikoisen kanssa, jotta mä saa pätkittäistä unta edes n. yhdeksään asti aamulla.
 
mä ymmärrän miestäsi,että kun hänen vuoronsa oli nukkua,niin hän ei silloin noussut,voisin itsekin tehdä saman;)

mutta on myös puolison velvollisuus kunnioittaa,joten mielestäni hän olisi voinut kunnioittaa sinua,jos tietää ettet ole nukkunut,ja nousta siis itse.

mutta mä olisin kyllä suuttunut varmaan miehelle,jos en oikeesti olis saanut nukuttua,ja sitten kun pyydän,että voisiko hän nousta,ei vois sen vertaa kunnioittaa,että nousis.
 
Meilläkin on periaatteessa samanlainen sopimus, eli viikonlopuna toinen nukkuu pitkään la ja toinen su.

Tänä viikonloppuna mä heräsin lasten kanssa molempina aamuina, koska herään miestä herkemmin ja olin saanut nukkua kunnon yöunet.

Koska olen itse valmis joustamaan, niin odotan sitä myös toiselta.
 
itse painiskelen kanssa unettomista öistä. Takana 11v unettomuutta. Ajoittain nukun hyvin ja ajoittain en juuri lainkaan. On kokeiltu terapiat, lääkkeet, iltateet, ulkoilut, väsytys rääkki liikunnat, ei päiväunia etc. Lääkkeet aluksi toimii mutta kun menee 2vk niin ei tehoa. Ja yksi lääke sonata aiheutti sekoilua-hallusinaatioita *puistatus*. Sitten 2v sitten kokeiltiin triptyliä rauhoittamaan yötä vasten ja tadaa se on tehonnut.
Olen niin levoton ettei uni riitä koko yöksi. Mutta triptyl rauhoittaa ja nyt nukun melko hyvin yöni. Ei tolkuttomia valvomisia yön pitkinä tunteina.
Nukahtaminen ei ole koskaan ollut vaikeaa vaan se ettei uni riitä pitkään.
Teen vuorotyötä ja univalve rytmini on välillä mielenkiintoinen :D mutta tulen sen kanssa toimeen- mies ei ymmärrä mutta mitä väliä.
Kun aloitan yöt nukun päivät loistavasti kun oten triptylin.
En tiedä onko sinulle kokeiltu muuta vaihtoehtoa kuin nukahtamis ja uni lääkkeet. Jos ei niin kannattaa kokeilla.
Tää nyt on asian vierestä kun kysyit ihan jotain muuta.
Mutta tunnistan tuttua tilanteestasi. Mun mies ei ymmärrä unettomuuttani ja antaa ymmärtää että sehän on vain mun oma vika mitäs valvot =/
 

Similar threads

V
Viestiä
8
Luettu
561
Aihe vapaa
Tryptotabsista
T

Yhteistyössä