Loputtomasta unentarpeesta kysymys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Unikeon puoliso
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

Unikeon puoliso

Vieras
Meneekö se niin, että toiset pärjäävät hyvinkin 6-8 tunnin yöunilla ja toiset voisivat nukkua kellon ympäri ja vielä päikkärit päälle myöhemmin päivällä? Silti heidän on vaikea herätä miltei aina.

Olen jo pidempään miettinyt mieheni loputtoman tuntuista unentarvetta. Tuntuu joskus hyvin epäreilulta, että miehellä menee töiden ulkopuolella suuri osa kotonaoloajasta nukkumiseen. Ehkä joskus olen luullut miehen nukkuneen pitkäänkin, mutta mies on omin sanoin vain yrittänyt nukkumista puolet ajasta. Nukkunut hyvin pinnallisesti todellisuudessa. Joskus vaikea sitä uskoa, koska olen kuullut kuorsausta koko pitkän yön. Mies voi mennä hyvinkin varhain illalla nukkumaan ja jos mahdollista ja kukaan ei herätä, nukkuu yli puolenpäivän. Yhteen tai kahteenkin saakka.

Olen armosta antanut miehen nukkua, koska siihen on painava syy. Miehen suvussa on ilmennyt pitkittyneistä univaikeuksista puhjennutta skitsofreniaa. Uni on siis ensimmäinen asia, josta ei voi lainkaan tinkiä vaan on nukuttava sen verran mitä keho vaatii.

Ärsyttää vain se puoli, että joudun itse aina lasten vuoksi heräämään aikaisin. Mies nukkuu siihen nähden loputtomasti ja yhteistä aikaa valuu hukkaan päiväkaupalla. Mies pitää uniaan itselleen normaalina. Se on murto-osa mitä mies ehtii viettämään nukkumiseltaan verraten moniin muihin perheisiin, joissa kumpikin vanhemmista pystyy nousemaan lasten ehdoilla ja tinkimään unistaan tarpeen mukaan. Silti väsymys ei nouse kohtuuttomaksi, jollaiseksi miehellä nousee. Pienikin väsymys heijastuu hetkessä olemukseen. Kaikki aistit jotenkin rasittuvat miehellä eri tavalla kuin olettaisi. Töissä mies jaksaa paahtaa ne pakolliset 8 tuntia, mutta kotona ehkä 6 tuntia on maksimi, kunnes väsymys iskee kuin nyrkki päin pläsiä.
 
Olen alkanut vihaamaan viikonloppuja, koska v*tuttaa katsella ja kuunnella miehen kuorsausta vielä päivällä ellei satu viikonloppuvuorossa töissä olemaan! Meidän perheen ainoat riidat liittyvät siis tuohon nukkumiseen. Olisi kiva pyytää joskus kylään ihmisiä, mutten kehtaa kertoa, että mies nukkuu toisessa huoneessa, aina. En itsekään ole toki ollut koskaan mikään aamuvirkku, mutta iltaihmisenäkin herään silti huomattavasti miestäni aiemmin, lähinnä tietysti pakon sanelemana. Tietysti toisinaan protestina nukun sitten itsekin kun kyllästyn itse olemaan jalkeilla aiemmin! Protestini kaatuvat aina kuitenkin lasten mielenosoitukseen jos kumpikin nukkuu. Huoh.
 

Yhteistyössä