loppuraskaus, parisuhteen vaikeus

[miettivä]

Loppuraskaus jo menossa, ja itseäni on nyt alkanut ahdistaa tää "suhde". Huolettaa tää stressaaminen, että aiheuttaako vauvalle jotain. Tuntuu vaan että oisin mielummin yksin vauvan kanssa, mut oisko helpompaa....
Meillä ei oo mitään läheisyyttä, hellyyttä, juteltavaa, ollaan varmaan liian erilaisia...
Tuntuu nyt etten pysty ollenkaan iloitsemaan, vaikka ei pitäis nyt muuta ajatellakaan ku tulevaa vauvaa odottaa innolla.

 

[astrolabe]

Oletko puhunut miehen kanssa? Streessako häntä jokin, esim. taloudellinen tilanne vauvan synnyttyä?

 

[....]

..........................................

 

[miettivä]

pitäiskö sitte vaan erota vai yrittää....

 

["vieras"]

Vaikea sanoa, mutta ehkä kannattaisi rauhottaa tilanne siihen asti kun vauva syntyy ja olette ehtineet totutella tilnteeseen. Onko pidmpään ollut tollasta toi teidän suhde vai vasta raskausaikana? Miks ootte päätyny lapsentekoon, oliko yritys pelastaa suhde?

 

["vieras"]

Kunhan et nyt omassa päässäsi kuvittele. Itse H33 ja päässä pyörii välillä tosi omituisia juttuja. Niin kummallisia, ettei kehtaa edes kenenkään mieltä niillä pahoittaa.

 

[Aikoinaan ahdistunut]

Minäkin olisin samaa mieltä että odottelet nyt rauhassa lapsen syntymän ja alkuhärdellin ajan ja katsot sitten miten arki alkaa luistaa. Tosiaan kaikenlaista ihmeellistä päässä pyörii niin raskausaikana kuin lapsen synnyttyä. Jälkikäteen ei meinaa muistaa mitä kaikkea ongelmaa sitä ehtikään kelata.

Lisäksi lapsen synnyttyä on hyvä olla kaksi ihmistä jakamassa vastuuta. Pistä parisuhdeasiat jäihin hetkeksi ja keskittykää uuteen tulokkaaseen. Ota miehestä irti kaikki apu mitä saat, lepää kun kykenet ja kerää voimia. Menee kuitenkin muutama kuukausi ennekuin tilanne tasaantuu ja voi tehdä arvioita siitä miten perheenä saatte homman toimimaan.

 

["jaa"]

Välillä ahdistaa. Puhu miehelle ja yritä korjata asioita. Joskus pelkkä puhuminen poistaa osan ahdistuksesta ja asiat näkee vähän selvemmin kun "mörkö" on nostettu pöydälle. Ei kannata luovuttaa liian helpolla.

 

[miettivä]

On ollut jo pidempään suhde tällasta, en vaan sitä aiemmin ole tajunnut. Puhua oon yrittänyt, mutku se tuntuu olevan niin vaikeeta. Aamulla heräsin ahdistukseen, sit yritin vaan ajatella iloisia asioita ja tulikin parempi mieli. Tässä taas päivän mittaa ku on miehen kanssa ollut niin pahaolo on vaan kasvanut ja vauvasta kun hälle jotain juttelen niin ei kommentoi mitään tai keskustele mistään.