Toggle sidebar

Lopetin eilen tupakanpolton!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja savuton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

savuton

Vieras
Tuntuu uskomattomalta, että oikeasti lopetin tupakanpolton.
Vuosien pelkäämisen jälkeen lopulta uskalsin lopettaa! Aivan mahtavaa.

Onko muita viimeaikoina tai ylipäänsä koskaan lopettaneita paikalla?
Ja miten on mennyt?

Oletko käyttänyt jotain korvaavia tuotteita vai ihan tuosta noin vaan?
Kuinka paljon poltit ennen lopettamista?

Minä en ottanut mitään korvaavia tuotteita enkä vähentänyt tai mitään.
Enkä siis aio käyttää korvaavia tuotteita.

Päivässä poltin noin 10-15 savuketta ja olen polttanut noin 15 vuotta.
 
Hienoa jos pystyt pysymään päätöksessäsi. Sama pitäis tehdä. Ja sit kun se aika tulee, niin kerrasta eiikä mitään korvaavia... kunhan saisin ton ukon kimppaan.
 
Hyyyyvää hyyvä!!!!!!!!

Olen lopettanut, ja poltin suurin piirtein saman ajan kun sinä. Lopetin kun seinään muutama vuosi sitten.

Onnea matkaan, ja kestä ensimmäiset kaksi viikkoa, niin onnistut!!
 
Hyvä! Hienoa! Itse lopetin n. vuosi sitten ja hetkeekään en ole katunut päätöstäni. Olo on sellainen, että oon niin vapaa :) Vapaa siitä tavasta joka vaan koukutti.
Lopetin siis ihan seinään ja ilman vierotustuotteita. Poltin n. askin eli 20 savuketta päivässä...
 
Minä luin tuossa erään kirjan, joka sai silmäni aukenemaan.
Tässä on varmasti edessä vaikeita päiviä, mutta uskon niiden helpottavan.
Minkäänlaisia fyysisiä vieroitusoireita en huomaa, mutta huomaan tuon pääkopan toisinaan muistuttelevan siitä tupakasta.

Olen aiemminkin yrittänyt lopettaa ja aina jollain tavalla tuntenut luopuvani jostain tai jääväni jostain tärkeästä paitsi. Nyt lopulta alan ymmärtämään, ettei niin ole. En jää mistään paitsi, enkä joudu luopumaan mistään hyvästä.
Sen sijaan olen voittaja tästä päivästä eteenpäin eikä minun tarvitse enää koskaan polttaa minkään asian vuoksi :)

Mahtavaa.

Kiitos kannustavista kommenteista!
 
Minä ajattelin ensin, että lopettaisin nikotiinipurkan kanssa, mutta kirjaa lueskellessa vakuutuin siitä, ettei ongelma ole ne fyysiset vieroitusoireet vaan ongelma on enemmänkin tuolla pääkopassa.
Tälläkään hetkellä en tunne minkäänlaisia fyysisiä vieroitusoireita, mutta vahvasti on vielä muistissa tilanne eiliseltä, jolloin tässä samassa tilanteessa poltin tupakan.

Tupakan polttaminen monissa tilanteissa on ollut niin automaatio, että nyt täytyy ohjelmoida pää toimimaan toisin.

Tsemppiä sinullekin narikka83!
 
Hienoa, onnittelut!

Minäkin lopetin taas vuosi sitten ja mieli tekee vieläkin. Poltin 5-10 kpl/päivä useita vuosia. Alussa käytin nikotiinipastilleja ehkä kuukauden, sittemmin ei mitään, vaikka on niitä pastilleja varan vuoksi kaapissa vieläkin. Pahimmat ovat tilanteet, jossa on polttavia ystäviä ja alkoholia koolla, esim. pikkujoulut. Tai joku kauhea stressitilanne. Arkihan sujuu jo ihan hyvin ilman tupakkaa ja sen positiivisen vaikutuksen huomaa monessa asiassa.

Tiedän kyllä että jos erehdyn joskus polttamaan yhden, olen koukussa samantien, sillä sen erheen olen tehnyt jo monesti. Tsemppiä meille molemmille!
 
Minä lopetin lähes 3 vuotta sitten viimeksi ja olin lähes kokonaan polttamatta 10kk ajan.
Tupakointi alkoi yksistä savuista muutaman kuukauden savuttomuuden jälkeen. Tupakka maistui ihan hirveälle, ihan niin kuin silloin ensimmäistä kertaa tupakkaa maistaessa joskus nuoruudessa.
Siitä seurasi järkyttävä paha olo. Päätä särki ja oksetti.

Muistin taas muutaman kuukauden, etten sitä tupakkaa oikeasti halua polttaa.
Lopulta kuitenkin sitten alkoi pitkään odotettu kesäloma (marraskuussa) ja ajattelin, että pitkän aherruksen jälkeen poltan lomalla ja sitten palaan savuttomaan elämään takaisin kotiin.
Sehän ei onnistunut vaan jouduin toteamaan olevani taas tupakoija.

Päädyin siis polttamaan vakituisesti ja mietin mielessäni, että en tule koskaan enää pääsemään tupakasta eroon.

Noh, tästä uudelleen aloittamisesta on nyt aikaa kaksi vuotta. Olen monta kertaa illalla miettinyt, että huomenna en enää polta- ja samalla tiennyt takaraivossa huomenna polttavani.
Eilen illalla tein päätöksen lopettamisesta.
Katkoin päätöksen jälkeen pari askia tupakoita palasiksi ja menin nukkumaan hyvillä mielin.
Erona aiempiin yrityksiin oli se, ettei minulle tullut paniikkia tai pelkoa siitä, että en saa tupakkaa.

Yleensä kun päätän lopettaa minulle iskee paniikki siitä, etten enää saa polttaa.
Tällä kertaa paniikki ei iskenyt :)

Tsemppiä kaikille muillekin lopettajille :)
Ja jos lukemani kirja kiinnostaa, niin se löytyy googlettamalla Vihdoinkin savuton. En taida olla ainoa siitä avun saanut..
 
Tsemppiä!
Itse lopetin reilu vuosi sitten ja olen niin ylpeä itsestäni! Edelleenkin tunnen erittäin voimakasta hyvän olon tunnetta, kun ajattelenkin olevani oikeasti savuton :) Eikä mieli tee lainkaan sitä hirveää käärylettä. Olen parempi ihminen ja äiti savuttomana kuin savullisena!
 
Mahtavaa "mä" onnea sinullekin :)

Minulla alkaa toinen päivä tupakoimattoman elämää..
Vaikeuksia tietysti on tulossa sillä jokapäivä tulee uusia tilanteita vastaan, jossa aiemmin olen tarttunut tupakkaan..

Onnea vielä muillekin lopettaneille :)
 
Mä lopetin 9 vuotta sitten, ja olin polttamatta 8 vuotta. Sinä aikana ei tehnyt edes mieli. Viime kesänä yhtäkkiä alkoi tehdä mieli tupakkaa, en tiedä mistä se tuli. Poltin kaveriltani "vaan yhden" ja niinhän siinä kävi että sen yhden jälkeen olen polttanut taas. Harmittaa ja suututtaa, että otin sen yhden. No, nyt pitäisi taas lopettaa. Pystyn siihen, koska olen pystynyt aikaisemminkin. Jotenkin vaan ei tahdo motivaatio riittää..
 
Minä opetin noin kolme viikkoa sitten, nikotiinilaastareiden kanssa. Tosi helppoa ollut, yllättävän helppoa oikeastaan. Poltin aika tarkalleen 12vuotta, 24-vuotiaalle se on paljon. Viimeiset pari vuotta tupakkaa on kulunut turhan paljon, noin 15kpl päivässä. Jospa se tästä.:) Pari päivää lopettamisen jälkeen tuli sellainen olo että ai herran jestas miten tukossa ja jumissa keuhkot on olleet tähän asti, ihan kävi etomaan.
 
vieras klo 8.46 Sinä onnistuit hienosti pysyttelemään kuivilla pitkän aikaa. Tuo taitaa olla vaan tuo tupakka sellainen pirulainen, että sitä "yhtä" ei ole olemassa. Se ei koskaan jää siihen yhteen.
Tsemppiä uuteen lopetukseen! Toivottavasti vielä onnistut!

vieras klo 8.54 Minä myöskään en ole käyttänyt mitään apukeinoja. En halua korvata riippuvuuttani uudella riippuvuudella. Onnea savuttomuudesta ! Ja tsemppiä!

nisti Wautsi! Onnea sinullekin! Minä lopetin tiistaina, eli muutaman päivän tulen perässä :) Tsemppiä hirveästi!!

Minna: Minä olen huomannut näin neljäntenä savuttomana päivänä, että sydämensyke laski huomattavasti. Edes hölkkälenkillä ei sykkeet nousseet normaaliin! Aivan mahtavaa! Tämä on palkitsevaa, että huomaa tulokset!


Takana on kohta 4 kokonaista vuorokautta ilman tupakkaa. Vaikeuksia ei sinänsä ole ollut, vaikka huomaankin sillointällöin tupakkaa miettiväni. Onneksi tunnen nuo "aivojeni" metkut enkä tosiaan ole menossa tupakalle. En vaikka miehen kanssa (joka lopetti myös) on tullut matsailtua jokusia kertoja!

Mahtavaa olla tupakoimaton!
 
[QUOTE="mä";24995657]Tsemppiä!
Itse lopetin reilu vuosi sitten ja olen niin ylpeä itsestäni! Edelleenkin tunnen erittäin voimakasta hyvän olon tunnetta, kun ajattelenkin olevani oikeasti savuton :) Eikä mieli tee lainkaan sitä hirveää käärylettä. Olen parempi ihminen ja äiti savuttomana kuin savullisena![/QUOTE]

Ja taas sekoitetaan äitiys asiaan, johon se ei kuulu. :D Mitä ihmettä se sun mielestä äitiyteen vaikuttaa? En ymmärrä...
 
Röökasin yli 23 vuotta. Vähintään askin päivässä. Hummaamassa noin kaksi.

Lopetin reilu vuosi sitten. Vain lopetin. Ei korvaushoitoja. Ei lohtusyömistä. Ei mitään.

Aiemmat yritykset kariutuneet, purkan kanssa, tilanteiden välttelyn kanssa, oman itsen välttelyn kanssa, laastareiden kanssa, lääkkeiden kanssa.

Joka päivä olen valmis aloittamaan röökaamisen uudelleen, mutta vielä en ole aloittanut. Kun täytän 60 v. niin minulla on "oma lupa" aloittaa uudelleen - siihen on hetki aikaa.
 
Onnea Champion! Kohta siis vuosi täynnä! Hieno juttu :)

Nikotiini: Minä olen sitä mieltä, ettei tupakointi lopu ellei se asia ole selvä tuolla korvien välissä. Ja jos asian saa selväksi korvien välissä, niin ei siihen sitten paljoa muuta tarvita :)

Tsemppiä kaikille lopettaneille!

Ja tuohon äitiys ja tupakka- asiaan heittäisin mielipiteeni, vaikken äiti olekaan, että ei minusta kuulu yhteen äitiys ja tupakka. Ja vaikkei tupakka luultavasti äitiä äitinä huononna (pikkujuttuja lukuunottamatta), niin ei se kyllä parannakaan. Mutta toisaalta minusta tupakka ja ihminen eivät kuulu yhteen, joten tämä koskee kyllä kaikkia: lapsia, vanhuksia, äitejä, isiä, isovanhempia, naapureita jne...

Olen niin onnellinen, että vihdoin tajusin, että tupakanpoltto loppuu vain lopettamalla tupakoimisen, eikä se vaadi mitään sen kummallisempia jippoja.

:D
 
ooh... minäkin haluaisin lopettaa...

olen lukenut carrin kirjankin joskus, mutta ei sekään oikeen auttanut.

kuukauden olen parhaimmilaan onnistunut olemaan polttamatta. ja siitä se ajatus sitten lähti :(
 
Olen ollut n vuoden enimmäkseen polttamatta. Sitä ennen poltin yli 20v, jotain 10 tupakkaa päivässä. Käytin nikotiinipurkkaa pari viikkoa silloin kun lopetin, 2-3 päivässä söin.

Minulle on olemassa "yksi tupakka" vaikka tiedän että se usein romauttaa tupakoimattomuuden. Tai siis kun käyn viihteellä niin poltan, ehkä viisi menee illan aikana. Mutta sitten seuraavana päivänä ei taaskaan tee mieli, tai ainakaan niin paljon mieli että olisi tarvinnut polttaa.

Ja kaikille jotka nyt sanovat että "no ethän sinä sitten ole OIKEASTI lopettanut", niin olen tyytyväinen tähän saavutukseeni. Enkä käy viihteellä usein, niin polttamisen kokonaismäärä jää alhaiseksi.
 

Similar threads

T
Kolmas päivä ilman tupakkaa!
Viestiä
18
Luettu
1K
Aihe vapaa
vierailija
V
S
Kohta vuosi täynnä savuttomuutta!
Viestiä
2
Luettu
390
Aihe vapaa
savuton
S
M
Onnellinen - TURHIS :)
Viestiä
7
Luettu
287
Aihe vapaa
JONSERED Karhunkantaja
J
V
Tupakointi ja iho
Viestiä
0
Luettu
272
Aihe vapaa
vierailija
V
T
Romaanin verran vinguntaa
Viestiä
14
Luettu
2K
Aihe vapaa
_
?

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa