S
savuton
Vieras
Alle kuukauden päässä on se päivä, kun viimeisestä tupakasta tulee kuluneeksi vuosi. Ja kun sanon viimeinen, niin tarkoitan vihon viimeistä. Savuakaan en tule loppuelämäni aikana enää ottamaan.
Olen niin suunnattoman onnellinen siitä, että olen savuton, tupakoimaton ihminen. Tupakan kanssa yhteistä matkaa tehtiin noin 15 vuotta, mutta niin vain olemme nyt lopullisesti eronneet.
Kaikki alkoi jo vuosia sitten, kun teini-ikäisenä aloin polttamaan tupakkaa. Kaikki "siistit tyypit" polttivat tupakkaa ja niin minäkin lopulta sitten. Muistan, kuinka ensin taistelin sitä vastaan mutta lopulta muutaman vuoden jälkeen taivuin kokeilemaan.
Ensin poltin poskareita 2-3 vuotta satunnaisesti, kun sitä tupakkaa sai jostain. Sitten rippileirillä tupakkaringissä vedin ensimmäiset savut keuhkoihin. Se oli ihan kamalaa ja siitä tuli ihan kamala olo. Päässä huimasi ja olo oli tosi huono sen jälkeen.
Mut sitten se oli menoa.
Pysyin satunnaisena tupakoitsijana noin 20v asti. Sitten tapasin ystävän, joka tupakoi ihan säännöllisesti ja erittäin runsaasti. Itse olin viihteellä tupakoitsija ja seurassa tupakoitsia, mutta ystävän myötä tupakasta tuli ihan vakituinen kumppani.
Jossain vaiheessa noin 22-vuotiaana lopetin tupakanpolton vain tumppaamalla tupakan muutaman henkosen jälkeen ja ilmoittamalla, että poltan sitten taas ystävänpäivänä (siihen oli jokunen kuukausi).
Minun ei tehnyt tupakkaa mieli yhtään mutta niin sitten vain aloitin taas ystävänpäivänä.
Sen jälkeen meni vuosia ennen kuin lopetin. Seuraavan kerran lopettaminen tapahtui 27-vuotiaana. Silloin olin lähes savuton 10kk ajan.
Luulin, että voisin viihteellä polttaa ja yritinkin väkisin vetää tupakkaa pahoinvoinnista huolimatta. Lopulta sitten lomalla se tupakoinnista aiheutuva pahoinvointi väheni ja niin se tupakka jäi taas elämään.
Sen jälkeen menikin noin kaksi vuotta, ennen kuin lopetin lopultakin lopullisesti.
Tässä aikana olemme kärsineet lapsettomuudesta jo vuosia. Hoidot ovat olleet täysin turhia ja epäonnistuneita.
Toiseksi viimeisessä hoidossa olimme miehen kanssa olleet polttamatta vajaan kuukauden, muttei se siinä vaiheessa vielä auttanut. Hoito epäonnistui.
Viimeisimmässä hoidossa, joka lopulta sitten onnistui, olimme olleet molemmat tupakoimatta yli puoli vuotta. Ja se oli ainoa ero aiempiin hoitoihin enkä voi kuin kiittää itseäni ja miestäni siitä palveluksesta, jonka itsellemme teimme lopettamalla tupakanpolton.
Suosittelen muillekin tupakanpoltosta irti sinnitteleville Allen Carrin kirjaa Vihdoinkin savuton (tai vanhempi painos Stumppaa tähän).
Kirja toimi erinomaisena asenteen muuttajana.
Saman kirjan avulla on muutama ystäväkin päässyt eroon tupakasta!
Ja niinkuin kirjassa luvattiin, tupakointi loppui täydestä vauhdista ilman mitään korvaushoitoja ja ilman minkäänlaista kitumista (paitsi muutaman päivän kestävät fyysiset vieroitusoireet, joita en käytännössä huomannut lainkaan muuta kuin silloin tällöin tulevina tupakka-ajatuksina).
Tupakanpolton lopettaminen on oikeasti hyvin helppoa:
Mitään muuta ei tarvitse tehdä, kuin jättää se seuraava henkonen ottamatta.
Tsemppiä kaikille tupakasta eroon pyrkiville!
Savuttomuus on oikeasti aivan mielettömän hienoa!
Olen niin suunnattoman onnellinen siitä, että olen savuton, tupakoimaton ihminen. Tupakan kanssa yhteistä matkaa tehtiin noin 15 vuotta, mutta niin vain olemme nyt lopullisesti eronneet.
Kaikki alkoi jo vuosia sitten, kun teini-ikäisenä aloin polttamaan tupakkaa. Kaikki "siistit tyypit" polttivat tupakkaa ja niin minäkin lopulta sitten. Muistan, kuinka ensin taistelin sitä vastaan mutta lopulta muutaman vuoden jälkeen taivuin kokeilemaan.
Ensin poltin poskareita 2-3 vuotta satunnaisesti, kun sitä tupakkaa sai jostain. Sitten rippileirillä tupakkaringissä vedin ensimmäiset savut keuhkoihin. Se oli ihan kamalaa ja siitä tuli ihan kamala olo. Päässä huimasi ja olo oli tosi huono sen jälkeen.
Mut sitten se oli menoa.
Pysyin satunnaisena tupakoitsijana noin 20v asti. Sitten tapasin ystävän, joka tupakoi ihan säännöllisesti ja erittäin runsaasti. Itse olin viihteellä tupakoitsija ja seurassa tupakoitsia, mutta ystävän myötä tupakasta tuli ihan vakituinen kumppani.
Jossain vaiheessa noin 22-vuotiaana lopetin tupakanpolton vain tumppaamalla tupakan muutaman henkosen jälkeen ja ilmoittamalla, että poltan sitten taas ystävänpäivänä (siihen oli jokunen kuukausi).
Minun ei tehnyt tupakkaa mieli yhtään mutta niin sitten vain aloitin taas ystävänpäivänä.
Sen jälkeen meni vuosia ennen kuin lopetin. Seuraavan kerran lopettaminen tapahtui 27-vuotiaana. Silloin olin lähes savuton 10kk ajan.
Luulin, että voisin viihteellä polttaa ja yritinkin väkisin vetää tupakkaa pahoinvoinnista huolimatta. Lopulta sitten lomalla se tupakoinnista aiheutuva pahoinvointi väheni ja niin se tupakka jäi taas elämään.
Sen jälkeen menikin noin kaksi vuotta, ennen kuin lopetin lopultakin lopullisesti.
Tässä aikana olemme kärsineet lapsettomuudesta jo vuosia. Hoidot ovat olleet täysin turhia ja epäonnistuneita.
Toiseksi viimeisessä hoidossa olimme miehen kanssa olleet polttamatta vajaan kuukauden, muttei se siinä vaiheessa vielä auttanut. Hoito epäonnistui.
Viimeisimmässä hoidossa, joka lopulta sitten onnistui, olimme olleet molemmat tupakoimatta yli puoli vuotta. Ja se oli ainoa ero aiempiin hoitoihin enkä voi kuin kiittää itseäni ja miestäni siitä palveluksesta, jonka itsellemme teimme lopettamalla tupakanpolton.
Suosittelen muillekin tupakanpoltosta irti sinnitteleville Allen Carrin kirjaa Vihdoinkin savuton (tai vanhempi painos Stumppaa tähän).
Kirja toimi erinomaisena asenteen muuttajana.
Saman kirjan avulla on muutama ystäväkin päässyt eroon tupakasta!
Ja niinkuin kirjassa luvattiin, tupakointi loppui täydestä vauhdista ilman mitään korvaushoitoja ja ilman minkäänlaista kitumista (paitsi muutaman päivän kestävät fyysiset vieroitusoireet, joita en käytännössä huomannut lainkaan muuta kuin silloin tällöin tulevina tupakka-ajatuksina).
Tupakanpolton lopettaminen on oikeasti hyvin helppoa:
Mitään muuta ei tarvitse tehdä, kuin jättää se seuraava henkonen ottamatta.
Tsemppiä kaikille tupakasta eroon pyrkiville!
Savuttomuus on oikeasti aivan mielettömän hienoa!
