Aika menee tosiaan nopeasti. Jellybean on päässyt jo juhlimaan Irenen 1-v päiviä ja raskauskin on jo tosi pitkällä.
Me muutettiin elokuun alussa ja muutto otti tosi koville. Kukaan ei "huolinut" pienempää hoitoon ja piti sitten kitisijä lahkeessa tehdä muuttotouhuja. Nyt alkaa olla tavarat vihdoinkin paikoillaan, mutta kaikenlaista puunaamista piisaisi.
Työt aloitan sitten syyskuun alusta. Huomenna mennään pariksi tunniksi hoitotädille piipahtamaan. Lapset menevät perhepäivähoitajalle ja oli ainakin puhelimessa tosi mukavan oloinen hoitotäti. Kaikenlaista puuhaa vielä pitäisi tehdä. Autokin pitäisi hankkia, että pääsisi töihin kulkemaan, kun julkisilla ei pääse ja töissä tarvii autoa. Lastenhoitopaikkakin on vähän kauempana, tuossa ihan lähellä olisi ollut päiväkoti, mutta eihän sitä tiedetty minne päin päädytään asumaan.
Meillä on pikkumiehen vierastus onneksi helpottanut. Anoppi järkyttyi aimemmista vierastushuudoista niin, että ei ole edes tunniksi tullut hoitamaan, kun pyysin. Nyt tosin jo viimeksi käydessä hämmästeli, että eihän se enää huudakaan. Eli kyllä se Jellybean vierastus sitten aikanaan helpottaa
Meillä on tän pikkupoitsun kanssa edelleen aika hankalaa. Öisin tuppaa valvomaan ja päivisin huutaa. Lääkäri totesi, että antaa vaan vähän huutaa, mutta kun se huutaa ja karjuu hikipäässä, jos ei sylissä kanniskele. Ikään kuuluvaa osin ja sitten meillä on ollut taas syömisongelmaa ja ehkä jotain muuta tai sitten ei. Poitsu kakoo ja köhii joistain sileistä ruuista ja viime viikonloppuna pelästytti meidät tosissaan. Refluksia epäilen, kun vatsan edestakais vellontaääniä kuuluu noiden "kohtausten" aikaan kuten vauva-aikanakin.
Maxiinalle piti kommentoida, että tuntuvat olevan nykyään tarkkoja, noista lasten painoista. Mun kummityttöä on kannsa käytetty painokontrolleissa, mutta nyt saivat niistä vapautuksen, kun ikää reilu 1-v.
Mukava oli kuulla myös Iikan kuulumisia!