Joku kyseli
Hämeenlinnalaisten perään (Vilma-?). Mie olen kotoisin sieltä päin, nykyään asun muualla. Mutta välillä pyörähdän sielläkin.
Itkettämisestä Mie olen sitä mieltä, että ei se lapsi itkemisestä rikki mene :ashamed: ja annan välillä huutaa. Hatäitku on tietenkin semmoinen johon vastaan heti ja jätän kaiken muun (vaikka koiran irralleen pihalle
). Mutta esim iltaisin, jos kitisee ja huutaa sängyssä en ota kontaktia, pidän vain tuttia suussa. Olen siis lähellä, mutta en seurustele tai silittele. Poika saa kyllä hiplailla miun kättä.
Pukiessa ja vaipan vaihdossa jos alkaa itkemään, niin ensin teen loppuun ja vasta sitten lohduttelen. Mies taas lohduttelee välissäkin ja hällä kestääkin kauan ennenkuin on valmis... Samaten, jos poika alkaa huutamaan esim. ulos lähtiessä vaunuissa ennenkuin olen pukenut, niin puen loppuun ja sitten vasta menen vaunujen luo.
Mutta jokainen tuntee oman vauvansa parhaiten ja tietää milloin lapsella on oikeasti hätä. Osahan hätääntyy helpommmin. Meillä pojalla ei vain ole sellaista ennakoivaa kitinää vaan alottaa heti täysillä huutamaan, joten en sais koskaan mitään aikaseks, jos heti olisin rauhottelemassa kun huutaa.
Ulkona sataa lunta
IHANAA - kunnes sekin kaikki muuttuu loskarännäksi - Ei kauaa varmaan ole maa valkoinen, ulkona on kuitenkin +1
Hipkukka