Kaikille ,
aika erilaisissa tilanteissa täällä taidetaan kamppailla ja tsemppailla .
Kultsun surua ei voi ymmärtää, enkä ainkaan itse uskalla täysin edes empatisoida, on se vaan niin kipeä ja pelottava tapahtuma ja ajatus.
Voimia. Onneksi rinnalla kulkee noin upea puoliso, oon ihan varma että onnea teidän tielle suodaan uudella tavalla ...
Muidenkin vaivoihin - toivon mukaan löytyy tasoitusta ja hälvenevät..
Mulla - kummallista kyllä, liekö Murphyn laki - kun oon näin 'kypsä' ja oottelen lasta yksin - asiat on suht' mallillaan.
Loma alkoi, uinkin yhden kerran (2-3 metriä , uimista anyway
) , vaikka tekeydyin homman kyllä varmaan vartin, siskonpojat irvaili arkajalkatätiä. Eli ei supistellut aika kylmä vesikään, idässä vissiin n 13-14 asteista ... hrrrhh.
Muutenkin - mä jaan tätä asiaa muiden läheisten kans , siskonpojat 7 ja 11 v on myös innoissaan uudesta serkusta - ja pienempi laiheliini on hirmuhuolissaan mun isosta mahasta - ja siitä häviääkö se ikuna ja koskaan
... Vauva potkaisi sitten serkkupoikaakin, soppelisti , kiva tunne .
Eilen golffailin sateessa idässä, tänään ois tarkoitus koettaa samaa hommaa täällä koto-oulussa.
Vauva potkiutuu aina apetta saatuaan , eli ruoan jälkeen. Asentoa mietin, niinkuin joku muukin eri ketjussa. Eli miten päin se Viola siellä pyllistelee
Töissä pitäisi käydä laittamassa ä-paprut eteenpäin, alkaa olla pahin irtisanomis-show osin ohi. Ja lomailu äetmuorin luonakin meni ok , oli muutakin kuin sitä rintasyöpätukihommaa. Onneksi.
Vauvalle aattelin käydä tässä varailemassa vaunut, sängyn ja kaukalon.
Mulla tuntuu muuten , että kun juo tarpeeksi, niin se auttaisi kasvukipuihin sun muihin hyvin pieniin kolotuksiin (kuulostaa, että mulla on olut vaan pikkupieniä vaivoja, josko edes mitään ... melkein kuvailisin tätä fyysisestikin hienoksi ajaksi ? Toistaiseksi. Kopkop puuta .)
Vai auttaakohan tässä nyt muutoin tämä epäihannevartalomalli - eli perinteisen synnyttäjän leveä lantio , mahtuu paremmin vauva kasvamaan ja kohtukin ?
Karsea oli lukea myös se kotisynnytysuutinen, jossa lapset oli kuolleet. Mahtaa olla sielläkin tunnelmat .
Toivon mukaan sade lakkaa ja aurinko alkaa pilkistelemään..
noin oikeasti, kuten myös kuvainnollisesti.
-papu & viola auroora , RV 25