H-a-n-n-e :hug: Soitin tänään äippäpolille kun vessassa käynnin yhteydessä (
anteeksi yök jutut, mutta tarkennukseksi: sen isomman hädän yhteydessä kun joutui hiukan "ponnistella" ) tuli toistamiseen hiukan vaaleanpunertavaa verta paperiin. Sanoivat tämän johtuvan joko kuivista limakalvoista (joka kuulemma hyvin yleistä ) tai sitten istukasta, joka kuulemma näillä viikoilla on kohoamaisillaan ylemmäs, mutta saattaa olla vielä alempanakin ja tuhruttaa hieman. Eivät ainakaan mun kertomuksen perusteella olleet yhtään huolissaan, vaan totesivat olevan melkoisen normaalia! En nyt tiedä auttoiko yhtään, mutta tällainen tarina meillä :| . Ymmärrän huolesi: mulle tuli ihan kauhea paniikki taas tästäkin. Ja nyt ei yhtään asiaa auttanut kun Paapelo kertoi, että toisessa ketjussa oli ollut km viikolla 19 :'( . Yritän kuitenkin nyt parhaani sulkea ikävät ajatukset pois ja miettiä mukavia asioita- muuten menen ihan tolaltani :'( .
Onko kenelläkään ollut vastaavaa vaaleanpunertavaa vuotoa/tuhrua näillä viikoilla (17+3)?
Olin jo päivällä aivan valmis menemään yksityiselle ultraan kun ei kunnalle pääse ja meillä se reissu tässä tulossa...kurja kun joutuu siellä huolehtimaan...r-ultra kun on vasta reissuun jälkeen
. Onneksi pienen sydänäänet kuuluivat vahvoina ja ponnekkaina kun dopplerilla kuuntelin huolen iskiessä...se hiukan helpotti mieltä :heart:!
LinneB Missä päin Kyprosta olitte? Mekin sinne suuntaamassa piakkoin, siksi näin utelen B)
Paapelo: Iso tsempitys ultraan! Tule sitten heti kertomaan meille kuulumiset :heart:!
inka85 Lohduttavaa kuulla, että meidän 4D viikolla 23 ei siis olekkaan ihan liian aikaisin, kuten olin kuvitellut
. Kun kävitte esikoisesta 4D:ssä, niin oliko pieni jo ihan vauvan näköinen noilla viikoilla ja saiko rakenteet kunnolla tulkittua?
Itun emo Tunteenpurkauksia lievästi sanottuna täälläkin: välillä jo ajattelen itsekin, että olenkohan tulossa hulluksi tai jotakin sen suuntaista...välillä en kykene lopettamaan hysteeristä naurua (ja nauru alkaa usein jostain ihan älyttömästä jutusta joka ei ole edes hauska miehen mielestä ja useimmiten mun oma laukoma...) :ashamed: ja nauran niin, etten saa kunnolla happea, jolloi sitten tulee vuorostaan hysteerinen itku kun hätäännyn siitä, että hengittäminen vaikeaa, jolloin taas tunnen oloni tyhmäksi ja alkaa taas naurattamaan ja taas kun naurusta ei tule loppua, niin itku pääsee...näitä on nyt tapahtunut joitakin kertoja (kerran jopa melko julkisella paikalla, onneksi lähellä kotia, niin mut sai kuskattua äkkiä piiloon
:ashamed:, mies raukka kun saa tämmöstä kestää...)! Tällanen "hepulikohtaus" saattaa kestää puolikin tuntia
ja on oikeasti pelottavaa- ihan itsekin säikähtää moista hormonimyrskyä! Nämä hulluhepulit on alkaneet vasta n. viikko-pari sitten eli saa nähdä miten pahasti vielä pimahdan kohti loppua
! Myös tiuskimisesta on tullut osa arkea, normaalisti ei kuulu tapoihin. Mökötän ihan älyttömän pienistä asioista ja tosiaan ihan ihme asiat itkettää / naurattaa...noh: kait tämä joskus helpottaa?
Ja jos jotakin positiivista, niin näitä mun hepulikohtauksia ei ole toistaiseksi sattunut muiden kuin oman mieheen seurassa...ja toivottavasti näin jatkossakin...
Ihana kuulla teiltä äidit noin mukavia äitienpäivä kuulumisia: onnea vaan vielä minunkin puolestani :flower:!
~Hugis ja Papu 17+3~