Moi!
Appivanhemmat veivät esikoisen mukanaan retkellä ja heille kylään, hetki omaa aikaa, luksusta =) Pitäisi tosin käyttää sitä myös johonkin järkevään...
Dsarial Tsemppiä sinnepäin kovasti! En tiedä onko sikiön lisälyönnit eri juttu kuin jo syntyneiden, mutta tosiasiassa kaikilla ihmisillä tulee niitä aina välillä. Toisilla ihmisillä sitten niitä tulee ihan jatkuvasti, jolloin siitä tulee ongelma. Mun esikoisella löydettiin n. 1,5v iässä eteisperäiset lisälyönnit, joita oli aika runsaasti jopa 25% kaikista lyönneistä. Asiaa tutkitaan ja seurataan Lastenklinikalla, aluksi suljettiin kaikki vaarallinen pois ja asiaan ei löytynyt mitään syytä. Nyt sitten asiaa seurataan eikä siitä pojalle mitään vaivaa tunnu olevan. Joillakin ihmisillä nämä lisälyönnit vaivaavat ja saavat siihen sitten lääkitystä. En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta ainakin meidän esikoinen elää ihan normaalia elämää vaikka sellaisia onkin.
Imetyksestä olitte puhelleet... Mut ainakin yllätti se kuinka vaikeaa sen aloitus oli
Siitä kun ei kukaan ainakaan minua edes varoitellut etukäteen, luulin että tissi suuhun ja eikun vauvalle ruokaa. Esikoinen oli tosi pieni syntyessään eikä jaksanut imeä niin kauaa että olisi saanut maidon nousemaan vaan raukka väsähti aina ja jäi ilman ruokaa
Jo salista asti tälle oli pakko antaa pullosta lisäruokaa (luovutettua äidinmaitoa) koska toinen oli niin pieni sekä alilämpöinen. Ekaksi yöksi tämä jäi vielä seurantaan vastasyntyneiden tarkkailuosastolle eikä kukaan edes älynnyt sanoa, että voin siellä käydä imettämässä.
Seuraavana päivänä poika tuli viereen ja tottunut saamaan pullosta nopeasti ja helposti ruokansa eikä tissi niin kiinnostanut. Itku siinä meinasi tulla moneen otteeseen :'( Varsinkin kun jokainen kätilö tuputti eri ohjeita ja syyllisti milloin mistäkin. Onneksi joku sitten keksi ehdottaa pumppausta, jolla sain maidon nousemaan ja sainkin sitten osan annettua tissistä ja osan omaa maitoa pullosta. Imetystä yritin ja yritin ja vaikeaa se oli, kunnes sitten kotiin lähtöä edeltävänä yönä (poika syntyi ti päivällä ja sunnuntaina päästiin kotiin) maitoa tuli sen verran ja poika oli saanut voimia, että saimme kaiken ruoan suoraan tissistä. Kotona imetys vielä takkuili, kun aluksi poika suostui imemään vaan yhdessä asennossa ja paikassa, mutta pikku hiljaa se helpotti ja imetinkin poikaa täysin 4kk jolloin aloitettiin lisäruoat ja n. 10kk ikäisenä poika päätti itse lopettaa.
Varsinkin tuo 4kk oli melkoisen sitovaa kun poika söi paljon ja usein ja varsinkin illat vietin pojan yksityisenä maitobaarina
Mutta kaikille jotka haluavat imettää niin toivon kovasti tsemppiä ja pitkiä hermoja ja itselle armeliaisuutta, se ei aina ole niin helppoa. Mutta itse koin sen kuitenkin helpoksi tavaksi, ja minua motivoi minun ja mieheni allergiat, jospa se niihin auttaisi ettei pojalle tulisi... Mutta kuten joku sanoi, kaikkein tärkeintä on että lapsi saa tarpeeksi ruokaa ja sillä tavalla että itse jaksaa!
Keskiviikkona kävin neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Olin niin iloinen kun terkkari oli varannut mulle tunnin ylimääräistä aikaa, jotta käytiin läpi tota raskausajan diabetestä =) Ja toiseksi vaikka äitiyspolilta oli annettu vastaus, ettei tarvi tulla, niin terkkari oli vielä soittanut suoraan diabeteshoitajalle, koska olisin itse motivoitunut seuraamaan arvoja. Tämä ihana ihminen lupasi minulle antaa mittarin kotiin ja ohjeet =) Voi että tuli iloinen mieli, kun vihdoin saa jostakin apua!
Eilen kävin ne sairaalasta hakemassa ja Nyt sitten täällä kans mittaillaan ja seuraillaan, ja iloista on ollut että ekat 6 arvoa ovat olleet hyvät =)
Mutta jospa yrittäisin tehdä jotain järkevääkin ja aiheuttaa lisää supistuksia
Ja taas pitäisi mitata sokeritkin ja syödäkin, on tämä hieman tälläistä kellokaulassa elämistä
Mutta mun ja vauvan parhaaksi kaikki =)
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Mutilainen ja Torsti 30+5
