***LOKAMASSUT 2008 Huhtikuussa***

Nanna kyseli supistuksista. Olen itse joutunut taas miettimään, että mitähän ne ovat, vaikka odotan toista. Esikoisesta tuntui koko raskausajan menkkakipuja ja menkkakipumaisia olivat sitten synnytyssupistuksetkin. Eli en ole varma, onko mulla jo nyt supistuksia, ihan kuten en esikoisen aikaankaan tiennyt että oliko ne menkkajuilinnat jotain ennakoivia.. sen kummempana kun ne ilmene, kuin selässä kuten synnyttäessäkin sitten keskittyi selkään paljon.

Naimisiinmenosta. Noh, meillä on uusperhe, oltu/asuttu yhdessä nyt puolisen vuotta. Todellakin toivon että päädymme naimisiin joskus, mutta olen sanonut miehelle että varookin ettei kosi minua raskausaikana. Esikoisen isän kanssa olin kihloissa muutaman vuoden, joten kihlasormusta en edes halua roikkumaan sormukseen pitkäksi aikaa (tuntuu siltä, ettei se ihmisille nykyään välttämättä merkitse sitä naimisiinmenoa ja itse olen vanhanaikainen, ja mielestäni se on YHÄ lupaus avioliitosta) ja olen miehellekin sen sanonut, että jos joskus haluaa naimisiin kanssani niin kosii vasta ihan häitten alla, eli siten että ne häät on sitten tarkoitus pitää mahdollisimman pian kosinnan jälkeen eikä vuosien päästä.

rv15

 

Annu, toki kysellä saa!

Mä olen 30v (lokakuussa 31v) ja mies on 35v (lokakuussa 36v). Tavattiin ekan kerran töissä 2003 syksyllä ja yhdessä ollaan oltu vähän vajaa 3 ja puol vuotta. Naimisiin mentiin viime vuoden maaliskuun viimeisenä päivänä. Kihlasormuksia ei vaihdettu lainkaan. Ehkäsy jätettiin pois heinäkuussa 2006 eli puoltoista vuotta saatiin odotella, kunnes nyt tammikuussa 2008 plussasin Näin meillä :heart:

 

Naurukohtaus Ihana kuulla että kaikki hyvin! :hug:

Täällä taas 23v naikkonen ja mies täyttää tänä vuonna 26. Ekan kerran tavattiin koulutusmessuilla. Törmättiin 1½ vuotta myöhemmin, kun opiskeltiin samassa amk:ssa. Mies lähti ulkomaille vaihtoon, mutta palattuaan sieltä aloimme seurustella. 3 kk jälkeen yhteenmuutto ja vauvasta alettiin haaveilla sitten muuton jälkeen noin puolen vuoden kuluttua. Vauva vaan ei sitten heti halunnutkaan tulla ja yksi kohdunulkoinenkin käytiin läpi. Viime elokuussa menimme naimisiin ja nyt sitten yli kahden vuoden yrityksen jälkeen vauva on tulossa :heart: Eli tällainen noin kolmen vuoden historia meillä. Ja tarina jatkuu...

Adette & Allu 16+1

 

Ai kun ihania suhde stooreja,hih olen ikuinen romantikko,kiva aina niitä lukea :heart: =)

Nanna - Se voi olla että kannattaa kokeilla sitä tukivyötä,mulla on ollut selkäkivut pahat odotusaikana siksi että hermo on ollut painuksissa,niin se teki sitten hyvät kivut selkään,siihen ei varmasti ees ois tukivyö auttanut,tai en ole varma.

Mä tuossa yhden mamman toimesta huomasin että jaa- eihän mun päivät nyt mee oikeeseen olleskaan,piti ihan spacestani käyä tarkastamassa että onko näin niin luulin että oisi päivä 11+2 menossa niin ei kun 11+3,mä sitten olen hyvä tässä jutussa näyttävästi,nyt alkaa jo unohtelut yms :headwall: :saint:

Emilyn - Meillä nyt ei niin voi sanoa että uusperhe,mutta miehelläni on poika edellisestä liitosta joka kyllä harvoin käy enään kun on jo iso poitsu.

Annu & touhustiina 11+3 :heart: hih

 

Minä olen 22-vuotias (joulukuussa 23 ) ja mieheni täytti juuri 24v. Yhdessä ollaan oltu neljä vuotta, tosin kaksi ensimmäistä vuotta ei virallisesti seurusteltu mutta tapailtiin usein Molemmilla oli takana epäonnistunut suhde, joten meni pitkään ennen kuin uskallettiin oikeasti seurustella. Kun suhde "virallistettiin", muutettiin pian yhteen ja samoihin aikoihin myös poika sai alkunsa. Emme olleet lapsista kovin puhuneet, muuta kuin että joskus tulevaisuudessa. Ehkäisyäkään ei kyllä käytetty, kun minun ei pitänyt saada lapsia luonnollisesti PCOn takia. Ajattelimme että jos sellainen ihme käy, niin lapsi on iloisesti tervetullut. Ja niinhän siinä kävi, että muutaman kuukauden yhdessä asumisen jälkeen tein positiivisen raskaustestin ja olin rv8-9 raskaana Positiivinen yllätys oli ja erittäin toivottu, joskaan ei ihan suunniteltu

Pojan syntymän jälkeen molemmille oli selvää, että pienellä ikäerolla halutaan myös toinen lapsi. Pojan täyttäessä vuoden ehkäisy jätettiin pois ja toinen sai luvan tulla kun on tullakseen. Taas olimme varautuneet, että aikaa menee ja mahdollisiin hoitoihin joudutaan, mutta marraskuussa olinkin jo uudestaan raskaana, tosin se meni joulukuussa kesken Tammikuussa kuitenkin jäin jo uudestaan raskaaksi ja 14viikolla jo mennään En enää usko lääkärin sanaan, että en luonnollisesti lapsia saa. Tämän luonnollisemmin ei oikein voi lapsia saada

Minulle oli tärkeää, että ennen vauvan syntymää mentäisiin kihloihin, mutta raskausaikana en halua naimisiin. Ostimme muutama viikko ennen pojan laskettua-aikaa talon ja samana päivänä haimme myös sormukset ja menimme kihloihin. Kihloissa ollaan oltu heinäkuussa 2vuotta. Ollaan paljon puhuttu myös naimisiin menosta, mutta häitä ollaan lykätty ainakin vuodella ellei kahdella eteenpäin. Meillä on koko elämä aikaa, joten emme pidä turhaan kiirettä.

Tulipas nyt kerrottua meidän suhteesta. Muutakin piti kommentoida, mutta en enää muista mitä Raskausajan dementia iskee taas, niinkuin esikoisenkin raskausaikana

gibbon ja mytty 13+0

 

Kiva kun vähän taustoja välillä kirjotellaan...
Minulla 30 vee tulee täyteen kesällä, mies on kohta 35. Seurustella alettiin kesällä 1996 ja häät oli 10 vuoden harkinta-ajan jälkeen 2006. Ehkäisy jätettiin pois joulukuun lopulla 2007, kun vihdoin muutaman vuoden etäsuhteen jälkeen pääsimme taas samalle paikkakunnalle asumaan.

Ihanaa kun täälläkin vihdoin on aurinkoinen päivä. Täytyy lähteä heti työpäivän jälkeen ulos.

 

Miehen baarissa käntiä piti vielä kommentoida. Mieheni kävi ekan raskauden aikana ulkona PALJON. Kävimme ennen yhdessä melko usein, mutta eihän minua raskausaikana enää baarit kiinnostaneet. Mies kävi senkin edestä, ja usein meillä olikin siitä hirveät riidat, kun pelkäsin saman menon jatkuvan vauvan synnyttyäkin. Toisin kuitenkin kävi. Lähempänä laskettua-aikaa mies lopetti omat menonsa kokonaan ja pojan syntymän jälkeen ei juuri enää koskaan käy, silloin tällöin. Kesän tullessa tiedän, että kaljoittelu lisääntyy kotioloissa, mutta ei todellakaan känneihin saakka.

Luulen, että meillä ainakin miehellä tuli paniikki siitä että hänestä on yhtäkkiä tulossa isä ja tavallaan pakeni sitä juomalla. Hyvin on kuitenkin isänä pärjännyt, parempaa isää ei minun lapsillani voisi olla Nykyään onkin aina kotona ja touhuilee pojan kanssa paljon. Silloin tällöin saattaa viikonloppuna lähteä illaksi kaverilleen, mutta baareissa käy enää harvoin.

 

Moi
olipas tullut tekstiä paljon..kiva juttu =)

Naurukohtaus aivan ihania ja varmasti helpottavia uutisia :hug:

Nanna suosittelen myös tota tukivyötä, mulla alkoi selka ja iskias oikuttelee ja oon nyt pitänyt tota Anitan baby beltiä päivittäin ja selkäkivuista ei ole ollut tietoakaan..

Ikä asioista ollut puhetta ja itse täytin just 35 v ja mies öö...37 v.(täyttää 38)..naimisissa ollaan ja ihan totta varmaa vuotta en osaa sanoa kun on tää dementia ..mut oiskohan oltu noin 5 v??

Kasteesta sen verran että aikaisemmat lapset on kastettu ja niin myös kastetaan tämä uusikin tulokas..ihan vaan kun nyt kuulutaan kirkkoon,uskonasiat ei ole lähinnä sydäntäni..oon joskus miettinyt kirkosta eroamista, ehkä kun vauva on syntynyt..

Baareista mieheni ei käy baareissa, ehkä kerran vuodessa joten ei siitä sen enempää...

pw15+6

 

Minä täytän tänä vuonna 24 ja mies 25 ja yhessäoloa tulee syksyllä täyteen 7 vuotta, joista 6 kihloissa. Naimisiinmenosta on puhuttu kauan ja nyt sit on pientä päätöstä sillä suunnalla et mentäs vihille ihan hissun kissun tämän pienen kastajaisissa =) Siis kastajaiset pidetään kuten esikoisellekin ja kirkkoon molemmat kuulutaan, mies ei niinkään usko, minä enemmän mutten ihan kirkon mukasesti.

Baareissa käynnistä en ikinä oo tykänny, tokihan käytyä on tullu muttei niin mun juttu. Eikä hirveemmin miehenkään, yleensä kun käy otilla sen muutaman kerran vuodes ni ovat ihan vaa kaverilla, soittelevat yms. ilman et edes baariin asti menevät. Ja vaikkei se ny kiva oo varsinkaan raskaana olla kun toinen juomas, mut niin harvassa on nuo käynnit, etten katso olevani mikään estäjä häntä tapaamasta kavereitaa. Niin harvoin kuiteskin näkevät kun eri paikkakunnalla melkein kaikki asuvat. Ja kun itsekin pääsen ja haluan taas liikenteeseen ni yhessä mennään, niin on aina menty kun en raskaana oo tms. Eli siis ei vois vähempää kiinnostaa baareissa sun muissa juoksut näin raskaanakaaan

Tänään oli aivan ihana aurinkoinen ilma ja käveltiin ulkona parisen tuntia ja voi juma miten mulla meni lonkat jumiin ja jomottelee ihan kauheena :x Aivan hirveet nää mun liitoskivut jo nyt, malta kesän ootellakaan syksystä puhumattakaan.. |O Pään juilintaa on myös täällä ollu melkein päivittäin, rasittava vaiva sekin. Ja uusinta uutta nyt kolmatta tai neljättä päivää makuaistin puute, mistä lie johtuu kun ei rööritkään oo tukos enkä kipeenä tunne olevani, mutten vain maista mitään mitä syön! Testaili eilen tulisilla turkinpippureillakin, mut ei. Ainoastaan poskissa poltteli kauheena, muttei sitä makua tuntenu. Alkaa oleen aika veemäistä ku jotai hyvääki haluis, muttei paljo nauttiin pysty..toisaalta tehokas kalorien poissapitäjä kun turha mitää herkkuja syyvä

Huomenna mennään entiselle kotipaikkakunnalle, mennää miehen isomummua moikkaan ja mies kamujaan. Onnes on hyvät kelit ajella.

Kauniit viikonloput kaikille=)

Hipsuli ja nappula 15+2

 

nanna: kuvan saat lisättyä tekstiin kun lataat sen ensin esim. aijaa.comiin. Niistä lukuisista vaihtoehdoista valkkaat sen "pienikokoinen" (tms ) , mustaat sen ja liität tähän tekstiin. Kuva näkyy, kun olet lähettänyt tekstin.

Ikäkysymyksiä;
minä ja mies 26v, alettiin seurustelemaan loppuvuodesta -96 (15vuotiaina ),
Oltiin kyllä jo samassa päiväkodissa ja samalla luokalla ala-asteella
Kihloihin mentiin vuosi siitä (16v), yhteen muutettiin kun mies ehti täyttää 18v. Esikoinen syntyi -01, toinen -03, naimisiin mentiin myös viis vuotta sitten ja nyt on tulossa tämä kolmas kullannuppu :heart:

 

Muimui!

Ikävuosista oli puhetta, Itse olen vm -79 ja mies -80. Täytän siis mahdollisesti 29v samana päivänä kun ponnistelen uutta tulokasta maailmaan ja la pitää paikkansa. Ja mies siis täyttää 28v. tavattiin n.pari vuotta sitten kun oltiin vielä samassa työpaikassa ja minä silloisessa suhteessa. Kaikki vaan kolahti niin täysillä kohdalleen,että tulos on tässä

Avioliitto, lapsen syntymän jälkeen sitten.(maha vois olla pienempi hääkuvissa)

Ei tulla kastamaan kirkkoon tai muuhunkaan lahkoon lastamme. Kumpikaan ei ole koskaan kuulunut itse kirkkoon ja kokenut sen positiivisena asiana elämässään.

Kävin muuten tänään sit ostamassa niitä Multitabsin raskaus monivitamiineja..alkoi arveluttaa
saanko tarpeeks kaikkee.

Miehet ja baarit meillä kummallakin loppui baareilut kun tavattiin, alettiin vaan nysväämään sohvalla. Eli ei tuota ongelmaa meillä.

 

Moikkis! mää olen 27 ja mies on 26, kolmisen vuotta ollaan yhdessä oltu ja harkittu oli tämä raskaus. Semmosta tossa ihmettelin ku lueskelin teijän juttuja, että hirmu erikokosia suunnilleen samaan aikaan on noi vaavat ollu, oltiin ultrassa vkolla 11 ja meijän masuasukki oli pääperämitaltaan vaan 47 mm, kätilö sano että jos hän varvistais ni saattais kuussenttiä tulla täyteen.. mitään ei kyllä puhunu että olis normaalia pienenpi.. onpa hassua
juu nyt tarvii mennä taas
vointeja kaikille :heart:

 

Munkin täytyy sitten laittaa mitta beibistä kun pääsen ensiviikolla ultraan että saan sen ns 12 viikon ultramitan sitten.3,4cm oli nyt viikolla 10 kun kävin että katsotaan miten sitten ensiviikolla.
Apua olen syönnyt 5 lauttalista ruokaa tänään järkkyy,en ees yleensä saa kahdenpäivän aikana noin paljon alas,ja ei kyllä painokaan nouse .. Miten ihmeessä tää on mahollista,mulla edellisissä raskauksissa tällästä ei ollut,miten muilla tämä syöminen

On tosiaan kiva saada taustaakin,tulee jotenkin ns tutummaksi =)

Jaffa80 - ei se vaarallista ole,useimmiten se meneekin niin että on erikokoisia,ei siihen kait ole ns.mitään oikeaa kaavaa miten täytyy olla milläkin viikolla....näin ainakin uskoin siis että sitä ihan oikeaa mittaa... vai onko apua,en kyllä ole ihan varmakaan hih.

Mä ajattelin illan viettää tv,een edessä loikoilen,jos vaikka tulisin sitten kahtelemaan onkos kukaan höpötellyt mittää ja jos söisi vaikka texas pullaa nams

Ihanaa iltaa mammattaret

Annu & touhustiina 11+3
:heart: :wave:

 

Pikaisesti gallupiin, pyykit odottaa:

Minä 30v., mies 31. Naimisissa kohta 10v., tutustuttiin jo ala-asteella. Lapset -02 ja -06 ja tämä -08 olisi sitten tarkoitettu viimeiseksi meillä.

 

Silleri - Mua alkoi kiinnostamaan miten meni sulla synnytys kun sulla on tuossa eka ja toisen lapsukaisen välissä 4 vuotta ? Mulla nimittäin tulee nyt 04 lapsukaisen ja tämän väliin se 4 vuotta niin kiinnostaisi tietää ?

 

Annu, eipä siinä ehtinyt vuodet asiaan vaikuttamaan, luulen ma, ensimmäisestä kesti aivan ekoista supistuksista n. 27h peräti ennenkuin lapsi syntyi ja ponnistusta 1h15min, toisella kertaa sitten ekoista supistuksista enää (juu, ei mitään syöksysynnytyksiä!) n. 13h synnytykseen ja ponnistusta ehkä n. 8min, eli kyllä se lyheni tuntuvasti, niinkuin sanovatkin sen tekevän. Eli minulla ei ainakaan "paikkojen tiukkuuteen" vaikuttanut, kun ponnistaminenkin onnistui helpommin toisella kertaa.

 

Silleri - No se voi olla että mullekkin sitten tulee nopeempi synnytys,eka oli sen 9h noin ja toinen 2h noin niin saas sitten nähdä miten tämän kanssa käy.Kiitos sulle infosta,aina tällänen kiinnostaa kun sitä mietiskelee kaikenlaista

Kauniita unia kaikille :wave:

 

Annu82: pohdiskelit tota syömisasiaa, olisko teille tulossa nyt poika kun kunnon ruoka maistuu....
Mun ystävä sano, et hällä oli poikaa oottaessa just tuo ruoka mikä maistu ja normaalia isompia annoksia, tytöistä maistu herkut paremmin. Tuohon ku vertasin, niin heti tuli mieleen et olisko isukille tulossa pelikaveri Ite en enää muista miten poikaa oottaessa oli, söinkö terveellisemmin ja nimenomaan ruokaa enemmän. On tota aikaa liikaa.

 

No pääseehän tänne taas. Yritin ennen töihin lähtöä käydä kurkkaamassa, mutta valkoista sivua vaan pukkasi. Niin ärsyttävää välillä tuo palstan tökkiminen. Kai se on tätä nykyaikaa kun on tottunut että kaikki on saatavilla nyt heti

Mulla on ikää 29 ja mies on 30. Yhdessä ollaan oltu nyt 10 vuotta. Tavattiin "romanttisesti" eräällä kehä3 varrella sijainneella kirpputorilla. Kihloissa ei ikinä oltukaan, mutta naimisiin mentiin n. vuosi sitten
Nuo isot muksut olen saanut 16 ja 20 vuotiaana, joten ihan mielenkiintoista saada kokea tämä äidiksi tuleminen myös näin "oikean ikäisenä"

 

Voi kun näin harvakseltaan käyn palstaa lukemassa, niin aina vierähtää hommaan tunti... No, nyt olen yövuorossa, joten aikaa kyllä riittää =)

Kiva oli lueskella kaikkien taustoja jne. Oikeasti tuo vähän elävämmäksi porukan.

Mulla ikää on 28, miehellä 32. Ollaan yhdessä oltu 10v, naimisissa viime kesästä asti. Isommat pojat on syntyny -00 ja -03. Eli olen myös saanut aika nuorena nuo ensimmäiseni (20v ja 23v). Me tapasimme isäpuoleni synttäreillä aikanaan, yhteisiä tuttuja oli vaikka kuinka ja kun tavattiin niin kolahti het. Siitä alettiin seurustelemaan, yhteen muutettiin puolen vuoden päästä ja vuoden päästä jo aloin odottaa ensimmäistäni. Osu oikea kohdalle :heart:

Niin naimisiinmenosta. Nuo meidän isommat lapset on molemmat isä käyny tunnustamassa ja nyt ajattelen että ihanaa kun tätä kolmatta ei tarvitse. Eli siinä mielessä toki naimisiinmeno ihan fiksua raskausaikanakin. Mutta mutta, ei se oikea hetki toki ole raskauksista riippuvainen, sitten vaan kun siltä tuntuu

Kastamisesta: Meillä ei lapsia ole kastettu. Itse koen uskovani ja olevani hengellinen, mm. rukoilen jne. Mutta en siis kuulu kirkkoon, tällainen erilainen nuori olen. Joku taisi kyllä olla ihan samoilla linjoilla, nyt en vaan enää muista kuka.. Nimenantojuhlat on kahdesti olleet kauniit ja lämpimät, oikein niitä odotan taas!!

Vitamiineja en syö, kun monipuolinen on ruokavalio. Foolihappoakin saa hedelmistä, salaateista, vihanneksista jne ja itse ajattelen, että paremmin ruuasta kaikki vitskut imeytyy. Tyylihän on vapaa, kun ei siitä lie haittaakaan jos monivitamiineilla saannin varmistaa.

Olikohan vielä gallupeja... Ai niin, miehen menot: Mulla mies harrastaa pokerin peluuta ja soittamista, nämä molemmat harrastukset kyllä sitten baariin usein vie. Onneksi kumpaakaan ei voi harrastaa kännissä, joten tulee kotiin hyvässä kunnossa
. Silti vähän ristiriitaisesti välillä suhtaudun, siis toisaalta ihan ok harrastukset ja hyvät kaverit niiden myötä, mutta jotenkin se valvominen ja meneminen ei niin hirveesti multa irtopisteitä saa. Hmm.. ehkä olen oikeasti vain kade, kun itsellä ei tuollaisia kivoja menoja niin usein ole.

Omaa napaa: Pahoinvointi ja väsy alkaa onneks vihdoin helpottaa, sitkaassa meinasi kyllä ollakin. Ultraan sitten maanantaina, ihanaa. Nyt on myös masu alkanut kasvaa ja illalla makoilen, niin TUNNEN, että jotakin tuolla on. Siis ei varsinaista liikettä, mutta tunnen kohdun/vauvan. Vaikea selittää, onko muilla samanlaista tunnetta?

Nyt täytyy varmaan taas töihin terästäytyä. Hyvää vointia kaikille. Onneksi on aurinkoa luvattu!

Tyllerö ja tyyris 13+2

 

No höh. Miksköhän tuo lopputeksti tuli tummennettuna? On nyt sit oikein korostettua asiaa..

 

No huh, sehän onnistu!!! Kiitos neuvosta huitshapeli =) ! Piti laittaa tuo kuva kun sain ekan otettua eilen... Eli onhan tuo massukovasti kasvanu. Tiedä sitte onko pelkkää turvotusta vai mitä, mutta iso se on alkuperäseen verrattuna .

Nanna +Pippunen rv 16+2

 

Ihana massu Nanna81! Kyllä minun kokematon silmäni tuossa selvän vauvamasun erottaa ainakin Kateellisena katselen, oma maha ei vielä anna kunnon merkkejä tuolta vararavinnon alta, mutta eiköhän se sieltä...

Niihin miehen menoihin piti vielä kommentoida, ollaan molemmat tähän ikään mennessä (24 vuotiaita molemmat) varmaan juostu tarpeeksi baareissa. Mies on tosiaan heinäkuun alkuun asti armeijassa, joten ei ole nyt uhrannut vähiä lomiaan baareiluun. Toki juhlimassa käydään muutaman kerran vuodessa ja luottavaisin mielin päästän miehen yksinkin jos hän haluaa lähteä.

Kulta tuleekin tänään onneksi kotiin, vierailulle tulee myös minun pikkusisarukset (9 ja 12 vuotiaat) joten eilen leivoin Hellapoliisin sivuilta bongatun valkosuklaa-daimkakun, vaikuttaa aikas hyvältä =)

Mukavaa viikonloppu kaikille!

Taralee ja Pätkä 13+0 (eilen meni lukemat väärin )

 

Ikäasioista, minä olen siis 27 vuotias ja mies on 31. Yhdessä olemme olleet 8 vuotta ja kihloissa 5, eli on tässä ensin kunnolla tutustuttu ennen lapsi-haaveita. Mies olisi jo aiemminkin halunnut alkaa lapsosta yrittämään, mutta minä halusin talouden ja talo-asioiden olevan ensin kunnossa, itse en esimerkiksi opiskellessani olisi vielä halunnut lasta tehdä. Hyvä jos rahaa riitti koirienkaan ruokaan silloin (itsestä ei niin väliä)

Nyt sitten ensimmäistä odotellaan, melkein joka päivä katselen ultrakuvia kun tuntuu niin ihmeelliseltä, että siellä se pieni toukkanen kasvaa sisälläni. Kesäkuun puolessa välissä on rakenneultra, voikun aika menisi nopsasti!

Ihana massu nanna81 mulla taitaa vielä pysytellä tuon oman pömpän alla, vaikka kyllä mies on sanonut että näkyisi jo vähän!

Eilen juuri miekkosen kanssa puhuttiin tosta baareilusta (kun hänellä se nyt ollut vähän turhan runsasta...) ja sanoi, että voisi sen vaikka kokonaan lopettaa koska minä olen tärkein. :heart: No en tietenkään halua että hän sitä kokonaan lopettaa, pitäähän sitä nyt päästä kamujen kanssa viettämään aikaa. Mutta vähän nyt vähentään sitä. Kiva kun otti minut huomioon.

Tove + muuminen rv 12 + 1

 

Galluppeihin:
Ollaan molemmat 22 vuotiaita, yhdessä ei oo vielä kovin pitkään oltu, kun vauva syntyy niin kaksi vuotta tulee yhteiseloa.

Miehellä meinaa vielä tuo baarivietti olla aikas voimakas, mistä meillä sit aina vähä kinaa tuleekin. Mulla varmaan kans vaikuttaa se, että isä on juonut minun lapsuudessani aika paljon niin en halua sen toistuvan enää.

Kastamisesta, kyllä meidän vauva kastetaan, molemmat kuulutaan kirkkoon.
Meidän molempien vanhemmat on uskossa, niin vois tulla sanomista, jos ei meidän lasta kastettaisi. Anoppi on jo etsinyt kastemekonkin valmiiksi

Mulla muuten synnytyssairaalana tulee olemaan KYS, kun se näytti tuolta etusivulta puuttuvan.

nyt töihin...

memmy&vaavi 12+1