:attn: kiitos kaikille edelleenki onnitteluista!! :hug: :flower:
Aivan tippatuli linssiin täälläkin, kun luin teidän onnittelu kommentteja. niin ihanaa että ihmiset aidosti välittää! *ainaki uskosin*
:heart:
onnea myös muille poikiville :flower: :heart:
Eka yö omassa kodissa pojan kanssa meni loistavasti. 3-4 kertaa herättiin syömään..
Tosin en ihan noudatanu kätilön ja lastenhoitajan neuvoa... :snotty:
ne nimittäin sano että kotona pitäs vauvan antaa ilmottaa nälkänsä itkemällä, eikä minun tarvi vahtia kelloa "jaa se söi 2 tuntia sitten, oiskohan sillä nyt nälkä" ja alkaa herätteleen sitä tissille..
Mutta minusta näin on helpompaa että ku oon sellane virkku heräämään tosi herkästi, että
katson kellosta "jaa se söi 3 tuntia sitten" ja seurailen vähän että miten se elehtii nälkäänsä.
Meidän vauva ei edes ehdi itkeä kuin inahtaa ni tissi on suussa!
Nopiaa palavelua täsä hotellissa.
synnytyksestä vielä:
Mun kätilö oli suoraan sanottuna perästä!! Ja syvältä sieltä, mulle ei edes tarjottu puudutuksia eikä ilokaasua!!! eikä sitä peräruisketta. Kaikki piti kysyä ite jne.
En saanut ilokaasua, kysyin sitä yhdessä vaiheessa loppua kohden koska tuntu etten saa henkeä
(lievä rasitus astma), niin kätilö vaan tympääntyneenä "äläpä tyttö höpötä, kyllä sinä henkeä saat. Hengittelet ihan rauhassa, ja ilokaasua ei enää voi antaa loppu vaiheessa koska sulle tulee sitte niin huono olo että ois mahdoton tehtävä oksentaa ja ponnistaa samaan aikaan!"..
Vi*** mitä palvelua sanon minä! Mutta kun vauva oli just pullahtamassa ulos, sisään pamahti toinen kätilö. Sellanen tosi rempsiä ja vanhahko joku 50w. Mutta samalla nuorekas.
Se poisti kireän ilmapiirin mikä vallitsi minun ja sen toisen hapannaama kätilön välillä.
Mua alkoi ihan naurattaa kun se vanhempi kätilö pesi vauvaa ja minä makasin koivet levällään siinä synnytys penkissä vai mikä sänky onkaan, ja se hapanimelä kätilö touhusi minun jalkovälissä niiden tikkien kans, niin se vanha kätilö vain sano sille toiselle" niin tosiaan, olisko meillä pitäny pyytää se lastenlääkäri synnytykseen mukaan kun tämä synty tasan kuukautta etu ajassa?". Molemmat naureskeli rempseästi ja tuumas että jos tulee ylemmältä taholta satikutia ni tulee..
Mutta mitään merkkejä keskoisuudesta ei ollut. ONNEKSI!!
Aluksi vauva oli tunnin happikaapissa ottamassa vähän lisähappea. Mutta muuten ei ollut mitn ongelmaa.
Niin joo ja ekapäivinä se kävely, jos teidän välilihoja leikellään niin pieni varoituksen sana,
TOSI KIPIÄ! siis ei sillain viiltävää kipua, vaan välilihaa kiristää niin että tuntuu kuin se kova paska kikkare hiertäs sun peräaukon kohalla all the time!!
Ja se kun suoli alkaa pelata ja sulla tulee hirmune kakkahätä etkä uskalla työntä.. :ashamed:
se on jotain kamalaa..Mutta muutamina päivinä se löysenee, ihan itestään ainaki mulla. Toiset söi luumuja jne..
niin ja täällä meidän sairaalassa sai Liberon violetin hoitolaukun joka on täynnä tavaraa, mm.(kirja, lehtisiä, kosteuspyyhkeitä vauvanpepulle, hoito öljyä *natusan merkki* , vaippoja.
Sitten saa vielä sellasen pampersin pahvisalkun aika iso! Jossa on kans vaippoja, vauva lehti elokuulta, kirja, nokkamuki fischer price merkkinen (en vissii kirjottanu oikein tota merkkiä mut kummiskin), lehtisiä ja sellane kukkahelistin tai sellane juttu joka rapisee ja helisee ja sen saa roikkuun vaikka turvakaukalon kantokahvaan. tms.
NIIN JA MULLA AINAKI OLI SELKÄ TOSI KIPEÄ PARIN PÄIVÄN PÄÄSTÄ, EKA JUILI EPIDURAALI KOHTAA P-MÄISESTI, SITTE KIPU MUUTTU TONNE ALASELÄN SIVUILLE! - johtuu varmaan siitä, ku mulla on notkoselkä ja huono ryhti. Loppu raskaudesta ryhti muuttu itestään hyväksi, ja nyt ku synnytin ni ryhti romahti.. :headwall:
ps: älkää pitäkö itseänne sitten huonoina äiteinä, jos teille tulee sellane tunne ku katsotte lastanne ja teillä on mustat pussit silmien alla ja naama kalpea ja päätä särkee väsymyksestä
että "mihin oikein ryhdyinkääN" - siis ei katumuksen tunne, vaan sellanen että himputti ko potuttaa!! Kerroin avoimesti hoitajille ja ne sano että se on ihan normaali reaktio.
Jotku pelkäävät lastaan synnytyksen jälkeen ja toiset taas kiintyy niin että ei tahtos sylistään laskea. :hug:
mutta nyt aamupalan kimppuun..
ps: meidän poika on tosi rauhallinen tapaus. Ei paljoa itke, sillo ku näläkä o mahoton ni vähä inahtaa muttei suoraa kurkkua huuda. Niin siis vielä toistaseksi!!