Esikoisemme syntyi perjantaina 05.09., raskausviikolla 36+2.
9.pisteen pojalla pituutta 44cm ja painoa 4120g. Vauva vietiin lastenklinikalle, vastasyntyneiden teholle (hengitys/keuhkot eivät vielä olleet ihan valmiin pojalla ollessa niin hoppu tänne lähes kk enne laskettua aikaa.) Odotetaaan ja eletään päivä kerrallaan, äiti kotiutui jo launtaina ja nyt vain odotetaa miten poijan kunto kohenee - hän pääsi tänään irti hengityskoneesta ja jo eilen illalla alkoivat antaa heräilemään nukutuksesta..nämä ovat isoja askelia eteenpäin.
Joskus elämässä tapahtuu asioita, joita ei ole valmiiksi suunnitellut. Silloinkin täytyy jatkaa matkaa rohkeasti eteenpäin. Pienet jalanjäljet vievät huomiseen."
Tosiaan spontaanisti alkoi synnytys, ilman mitään raskauden probleemeja meni vedet lotinalla torstaina aamuyöstä jolloin käskettiin ambulanssilla menemään synnärille. Perjantaina yhdeltä yöllä alkoi kunnon supistelut ja kun menin asiasta hoitajalle sanomaan oli silloin jo aika mennä suoraan synnyttämään. Ei siis epiduraalia, kaasua tms. vaan isot supistukset viel salissa ja sitten työntekoon - synnyksen voi siis laskea kestäneen sen reilut 4h.
Nyt toivotaan ja odotellaan, miten asiat etenee. Meillä perhe-elämä alkoi niin erilailla kuin mitä yleensä kuvittelisi ja toivoisi. Päivä synnytyksen jälkeen sain laittaa pojalle sukan toiseen jalkaan ja olin siitä kovin iloinen (muuten hänessä oli letkuja, sensoreita tms. jokapuolella ettei enempää vaatteita tai edes peittoa voi laittaa). Huomenna, jos toipuminen ja ilman konetta hengittäminen sujuu nyt hyvin, niin saattaisi olla mahdollista pitää lasta sylissä. Jo ajatus ja toive tästä saa minut onnesta sykkyrälle.
Eka, äiti
9.pisteen pojalla pituutta 44cm ja painoa 4120g. Vauva vietiin lastenklinikalle, vastasyntyneiden teholle (hengitys/keuhkot eivät vielä olleet ihan valmiin pojalla ollessa niin hoppu tänne lähes kk enne laskettua aikaa.) Odotetaaan ja eletään päivä kerrallaan, äiti kotiutui jo launtaina ja nyt vain odotetaa miten poijan kunto kohenee - hän pääsi tänään irti hengityskoneesta ja jo eilen illalla alkoivat antaa heräilemään nukutuksesta..nämä ovat isoja askelia eteenpäin.
Joskus elämässä tapahtuu asioita, joita ei ole valmiiksi suunnitellut. Silloinkin täytyy jatkaa matkaa rohkeasti eteenpäin. Pienet jalanjäljet vievät huomiseen."
Tosiaan spontaanisti alkoi synnytys, ilman mitään raskauden probleemeja meni vedet lotinalla torstaina aamuyöstä jolloin käskettiin ambulanssilla menemään synnärille. Perjantaina yhdeltä yöllä alkoi kunnon supistelut ja kun menin asiasta hoitajalle sanomaan oli silloin jo aika mennä suoraan synnyttämään. Ei siis epiduraalia, kaasua tms. vaan isot supistukset viel salissa ja sitten työntekoon - synnyksen voi siis laskea kestäneen sen reilut 4h.
Nyt toivotaan ja odotellaan, miten asiat etenee. Meillä perhe-elämä alkoi niin erilailla kuin mitä yleensä kuvittelisi ja toivoisi. Päivä synnytyksen jälkeen sain laittaa pojalle sukan toiseen jalkaan ja olin siitä kovin iloinen (muuten hänessä oli letkuja, sensoreita tms. jokapuolella ettei enempää vaatteita tai edes peittoa voi laittaa). Huomenna, jos toipuminen ja ilman konetta hengittäminen sujuu nyt hyvin, niin saattaisi olla mahdollista pitää lasta sylissä. Jo ajatus ja toive tästä saa minut onnesta sykkyrälle.
Eka, äiti