Hei pitkästä aikaa surullisten uutisten merkeissä. Viime perjantaina meille syntyi pieni enkelipoika, viikkoja olisi silloin ollut 21+4. Huolestuin keskiviikkona, kun ei liikkeitä tuntunut ja sain ajan neuvolaan, jossa ei kuulunut sydänääniä :'( Sain torstaille lähetteen naistentautien polille sikiön voinnin tarkistusta varten, mutta olin jo ihan varma, että vauva on kuollut. Siellä asia sitten varmistui, ja perjantaina menin sairaalaan synnytyksen käynnistystä varten. Iltapäivällä syntyi sitten pieni poika, saimme häntä rauhassa miehen kanssa katsella ja hyvästellä.
Tämä on tosi kamalaa, varsinkin, kun meille edellisessä raskaudessa kävi ihan samalla tavalla. Silloin syntyi pieni enkelityttö, joka kuoli noin viikon aikaisemmin kuin tämä poika. Tässä raskaudessa olin jo edellisellä neuvolakäynnillä varma, että vauva on kuollut, kun se oli ollut pari päivää hiljainen, mutta silloin kuitenkin kuului vielä hyvät, tasaiset sydänäänet. Vauvan liikkeet olivat kuitenkin tämän jälkeen koko ajan hyvin vaimeita, ihmettelinkin, eivätkö ne yleensä kuitenkin ole voimistuneet vauvan kasvaessa. Toivoin kuitenkin, että olisin turhaan huolissani, mutta toisin kävi :'(
Surua lisää ajatus siitä, että kenties tässä oli nyt piste meidän vauvahaaveille, ikääkin alkaa jo olla, enkä tiedä, jaksaisimmeko enää kokea lisää menetyksiä. Onneksi kuusi kullanmuruamme pitävät kuitenkin huolen siitä, ettei äiti voi ihan pelkästään unohtua elämään surun maailmassa.
Minut saa nyt sitten poistaa lokakuisista, toivon teille kaikille toisille onnellista loppuodotusta! :hug:
kuusikon äiti