***LOKAMASSUJEN SYYSKUU***

Merkkailen vain mihin olen lukenut :wave:
Täytyy kohta lähteä sinne synnytystapa-arvioon,pikkusen meinaa jänskättää että minkä kokonen veitikka tuolla pyörii :heart: Tulen sitten illemmalla kirjoittelemaan kuulumiset =)

Diipeli ja masujesperi 35+3

 

Taas yks huonommin nukuttu yö takana..tai siis kun nukahtamiseen meni ties kuinka ja kauan.Mietin sit nimiä tälle pallerolle ja nyt taitaa olla sekä tytölle,että pojalle nimi tiedossa =)
heräsin joskus ennen neljää siihen et tuli yksi(ja vain yksi ) tosi kipee supistus...ois nyt vaan saanu jatkua... No mutta aamusta asti taas kun oon noussu niin on supistellu..paikat alkaa taas oleen ihan kiitettävän puuduksissa näitten jatkuvien suppareiden takia.. Ei kivaa :|

Tänään äitini vei pojan tarhaan niin ei tarvinu ite nousta kun kattoon vaatteet toiselle, luksusta!!!

Nyt sit aattelin alkaa siivoileen ja pestä lattiatkin kunnolla niin ei tarvi sit miettiä ettei oo aikoihin pesty jos vauva vaikka sattus hyvissä ajoin ilmestyyn. Ja tänään ois tuola meiän alakerrassa lenkkisauna et josko sinne pojan kanssa sit illalla menis..jos vaan ei oo porukkaa sielä pahemmin.

huomen aamulla neuvola, pojasta samaan aikaan käyny ja se jäikin sit viimeseks...että jos vaikka nytkin :ashamed: toivossa on hyvä elää...

Nyt siivoon!!! B)

yksäiti+ hippu rv 37+1

 

Hei,

Nyt täytyy hehkuttaa vähän!!! Täällä nimittäin ensimmäinen äitiysloma päivä alkanut!!! =)

Tervetuloa Alppiruusu ja Pyykki-Iida lokamassuihin mukaan. :wave:

Meidän neitillä ei ollut hiuksia syntyessään, ainakaan kovin montaa karvaa ja lähes vuoden ikään asti oli ihan kalju. Vieläkin hänen hiukset on melko pumpulia ja ihan valkeat. Äitiinsä tullut blondi =)

Ajattelin tänään alkaa järjestelemään vähän paikkoja täällä kotona. Mutta täytyy myöntää ettei oikein kiinnosta. :ashamed: Mies jo varoitteli että kun jään kotiin niin saan luvan opetella ainakin omat jälkeni siivoamaan. Tahdon kuulemma jättää kaiken levilleen. Lupasin että ryhdistäydyn ja eihän tässä tarvitse enää hippastakaan pää kolmantena jalkana joka paikkaan, niin jospa minä nyt sitten saisin jotain aikaiseksikin.

Katja ja Einari 34+6

 

Jaa niin, piti vastata tohon vielä et meillä pojalla oli komee tukka jo laitoksella, eikä lähteny missään vaiheessa pois. Nyt on alettu jo leikkailemaan kun jos päästää pitkäks niin menee kiharaan...toisaalta se on kyl niin ihana että ei haittaa :heart: mutta paksu tukka löytyy joka on nyt vaalentunu aika paljon.'

 

Ensimäistä virallista äitiyslomapäivää täläkin on aloitettu viettämään!

Aika laiskasti oon nyt tämän päivän aloittanut. Heräsin seiskan jälkeen ja hiljolleen oon sitte aamupalaa nauttinut ja lueskellut teidän juttuja. Kauheena olikin tullut tekstiä sitten viimekerran... työviikkoina kun ei paljoa jaksnut jumittua tietsikan ääreen.

Nuhaa pukkaa ikävästi. Ollut jo viikon. Aattelin aluksi, että saapa nähdä kuin kova tauti iskee, pelottikin sairastua nyt, mutta räkätauti se sitten on vain. Yöt kyllä on sitten ollukin aika ikäviä kuin nenä tukossa ja muutenkaan ei aina asennon löytymiset oo mitenkään helppoja. Välillä kun tosiaan kylkiä kivistää ja maha painaa/kirraa. --> aamulla on aina aivan jumissa selkä kun vaan apri asentoa yöllä hyviä olla.

Iltapäivällä on meno neuvolaan ja ensi viikolla lääkärin loppuraskauden tarkistus.

Hiusten runsaudesta täällä on puhuttu. Mekin asiaa mietittiin miekkosen kanssa yhtenä päivänä. Naurettiin että saa nähä millanen inuiitti lienee tulossa, kun kummallakin meistä on syntyessään ollut musta tukka pystyssä tikkussuorana....

Täytyy kait tässä alkaa jotain kotihommaa suunnittelemaan, onpa tuota ainakin järjestelemistä...

 

Huomenta!

Minulla ja Katjuskalla ensimmäinen äippälomapäivä, ai että kivaa Täältä me mattimyöhäsetkin tulemme mukaan.

Meillä esikoisella ei ollut tukkaa oikeastaan lainkaan, ja nytkin on kyllä jouduttu jo leikkaamaan, mutta sellainen ohut valkoinen tukka on. Tullut sekä isäänsä että äitiinsä...

Pyykki-iida tervetuloa joukkoon, vielä mahtuu hyvin! :wave:

Hitto, rontti on varmasti synnyttänyt jo! Eilen ajattelin ettei siksi kirjoita jos nukkuu, kun koko yön valvoi ja tänne kirjoitteli, mut kai hän nyt ois jo jotain laittanut... ihanaa!!!!

Hei, mulla supisteli yöllä tosi paljon!! Olin ihan äimänkäkenä! Siis sellaisia kivuliaita, joihin ihan heräsin. Alaselkää pakotti ja maha oli niiiiin kipeä. Ja kun loppui, alkoi hirveä rytke mahassa. Että alkaakos tää munkin tilanne jo etenemään. Hyvä niin! Esikoiselta kun eteni vasta synnärillä.

Tänään lääkäri 12.30, tuun sit kertoon lisää tarinaa. Mukavaa päivää kaikille! Me nukuttiin taas tytön kans puol kymmeneen, on ainakin levännyt olo :heart:

Topsy 35+0

 

Ja Iines-ankallekin ihanaa äitiyslomaa!!

 

Täälläkin nyt parempi yö takana. Varmaan oli tuo vauvelikin oli väsynyt kun edellisen yön meuhkasi. Supistuksiakaan ei ole joten eiköhän tässä muutama viikko vielä mennä. Mulla on kyllä kaikki vielä kesken laittamisenkin että sen puoleen ihan hyvä.
Lupsakkaa tiistaipäivää kaikille! :heart: :flower:

milla-magia 35+5

 

Tervetuloa uudet lokamassut.
Tänään oli loppuraskauden neuvolalääkäri: kaikki ok ja kohdunsuu oli lyhentynyt, nipinnapin 2 cm ja hieman pehmennyt. Mutta eihän se vissiin mitään sano.....? Eikä saanut sisätutkimus edes mitään suppareita aikaiseks. Lääkäri oli sitä mieltä että sais vielä vähän aikaa kölliä masussa (nyt siis 36+5). Itse olisin jo valmis näkemään pikkuisemme :heart:
Oli vieraita 2 yötä, 2-vuotias kummilapsi sai minusta mehut aivan pois. En käsitä miten jaksatte, kellä useampia taaperoikäisiä siellä kotona... No kaipa siihen tottuu
:wave:

 

Taas tulin käväisemään koneella ja piti Putskulle kommentoida, niin hymyilytti tuo sun viimeinen lause Itsekin mietin silloin kun esikoiseta odotin, että olisi "kauheaa" jos olisi kotona muitankin lapsia... no, niin se vaan on että oma lapsi on aina oma lapsi Mäkin olen aina ihan puhki kun muiden lapsia on yökylässä, mutta esim. eilen mietin miten jaksan sitä vauvaa rakastaa kun tuo esikoinen on jo niin täydellinen ja rakas. Mutta varmasti sekin menee hyvin ja nämä on näitä ajatuksia vaan... :heart:

 

Hei taas,

Putsku, pähkäili miten äidit jaksaa kahden pienen kans. Mun täytyy myöntää että hieman hirvittää tuleva ja se miten jaksan sitten kun vauva syntyy ja esikoinenkin on vasta leikki-ikäinen. Meillä esikoinen on 3v8kk ja nyt jo välillä antaa merkkejä siihen suuntaan ettei vauva ole kovin tervetullut kotiimme. Välillä kyllä halii, suukottelee masua ja toivottelee pikkuveljelle hyvää yötä, mutta sitten on noita huonompiakin päiviä. Olen pitänyt hänellä osa-aikaisena päiväkoti paikan, koska neiti itse tykkää kovasti käydä siellä ja toiseksi ajattelin siinä myös itseäni ja sitä että se hieman helpottaisi omaa vauva-arkea. Mutta jos minulla menee ihan kamalaksi härdelliksi päiväkoti aamut niin olen ajatellut, että paikanhan voi aina sanoa sitten irti. Mutta aluksi kokeillaan näin. Toisaalta nyt kun neiti on vähän isompi niin tuntuu että sen kans on jo ihan kohtuu helppoa ja mukavaakin olla.

Tosiaan, mukavia äitiysloma päiviä myös Iines-ankalle ja Topsyllekin. On tämä jotain aivan ihanaa kun saa vaan olla kotona.

 

mä oon jääny riippuvaiseks tähän palstaan.
oon nyt iteki innostunut kirjottamaan, aikasemmin vaan seurailin taustalla. tänne on kyllä kerääntynyt ihana joukko. tarkotan, että täällä on ihan eri tunnelma kun esim. tuolla mitäs nyt-puolella. täältä puuttuu onneks semmonen kilpailu- ja toisten haukkuminen-meininki kokonaaan! :flower: toivottavasti ollaan palstalla vielä sittenkin kun on vauvat kainalossa! :heart:

mitäs mun mahaan...? ei oikeestaan yhtään mitään. =) poika liikkuu kyllä mutta supistuksista ei tietoakaan! sais kyllä jo alkaa jossain tuntumaan. edellinen meni kymmenen päivää yli, eikä sillonkaan vielä missään tuntunut. syntyi sitten käynnistyksellä 41+3.
mulla on ihan hirvee pesänrakennusvaihe päällä! täällä on siivottu kaikki kaapit ja komensin miehen siivoamaan jopa varaston! ihan niinku se vauva ymmärtäis onko varastosiisti.. muutenki mulla menee hermot nykyään aina jos on vähänkin sotkusta. kaiken pitää olla omilla paikoillaan. se ei oo ihan helppoa kun kaksi taaperoa levittää tavaraa sitä mukaa ku saa kerättyä! :kieh:

mä taidan nyt lähteä laittamaan toisen koneellisen pyykkiä pesuun. hauskaa päivänjatkoa kaikille, tuun taas kohta lukemaan mitä ootte kirjotellut! =)

pyykki-iida+poika 37+4

 

mamma3 täällä edelleen kärvistelen tuon selkäkivun kaa...
ja ei tälle loppuu näy
vaivaa ihan ympäri vuorokauden.
saas nähdä enteileekö synnytystä

huomenna on synnytystapa-arvio.
oon kova jännittämään,että meneeköhän tuo yö valvoessa...

nyt pyörii paljon synnytys mielessä,tai no oikeestaan mietin mielummin sitä ensi kohtaamista vauvan kaa:heart:
se on varmasti mahtava tunne kun näkee ens kerran,hui!!

jäätelöä menee hurjaan tahtiin
kuinkahan tuo on paino noussut....noh,se on saatava mitä mieli tekee!!
nyt taas sohvalle kauratyynyn kans,Voikaahan hyvin:wave:

-milla36+3

 

pyykki-iida: Mä oon kans kolunnut varmaan joka ainoan kolkan meidän huushollista tässä viimeaikoina. Tai no, olenhan mä normaalistikin aika "tarkka" siisteydestä, mutta nyt on ollu hirvee paniikki saada kaikki valmiiks ennen vauvan tuloa Ja oon mä kyl saanutkin, mutta aina vaan jotain pikku puuhaa riittää. Tosiaan vauvahan ei siisteydestä mitään tajua eikä välitä, mutta oon ajatellu niin että sitten vauvan synnyttyä kiva kun paikat ok ja voi keskittyä uuteen elämäntilanteeseen, ilman et tartteis käydä kaappeja siivoomaan ym
Meilläkin on 2 alle kouluikäistä eli lelut vaihtaa paikkaa useemmankin kerran päivässä :/ Täysin normaalia, leikkihän on lasten työtä, mut et miten se saakin välillä mut niin ärsyyntymään :kieh: Ne on nää hormoonit vissiin... Alkaa varmaan lapsetkin jo toivoo et vauva jo syntys niin äitikin vois ottaa välillä rennommin

Joku pohdiskeli sitä et kuinka jaksaa kun on vauvan lisäks muita lapsia Kyllä se luonto vain on senkin hoitanut Toki asia mietityttää varmaan jokakerta kun uusi vauva tulossa, mutta kun se sitten syntyy, niin yleensä se tuntuu hoituvan vaan itsestään...jaksaminen, asioiden organisointi, huomion riittäminen kaikille jne. Meillä esikon ja kuopuksen ikäerona 2v ja kakkosta oottaessa hermoilin kuinka ihmeessä mä pystyn tekemään mitään kahden kaa, lähtemään mihinkään, kuinka jaksan ja kuinka huomioo ja rakkautta riittää molemmille(sitä kun oli viel nii "kiinni" esikoisessa) mutta eipä ollut ongelmia lainkaan. Tottakai joku päivä on parempi, joku huonompi, joskus oot väsyneempi ym. mutta asiat vaan hoituu, luottakaa siihen =) Samoja asioita on nytkin tullut pohdittua kun kolmosta ootetaan, mutta sen jo "tietää" että kyllä se siittä, että ei nyt niin kauhiasti tule panikoitua ja ajateltua enää koko asiaa =)


muoks* lisäys: Nyt musta tuntus oudolta oottaa ekaa, et hei, mitä mä tekisin jos ois vaan yks Vaikka toki yhdessäkin lapsessa etunsa...jää enempi aikaa itelle jne. Mut en osaa kuvitella elämää ilman näitä kahta lastamme ja pian kolmatta... =)

milla-maria: Kunhan ei vaan ois synnytys merkkejä noi selkäkivut?? Mulla tosiaan kakkosen synnytys alkoi kauheilla selän poltteluilla. Ja molemmissa synnytyksissä eniten mua on sattunut selkään. Ei edes ponnistaminen tuntunut niin ilkeeltä kuin se saamarin selkäkipu |O Tulikuuma suihku, amme, lämpöpussit, aqua rakkulat auttoi sit mulla siihen Voipi tietty olla ihan muusta johtuvaakin tuo selkäkipu sulla (en halua liikoja toivoja suhun valaa jos ei synnytykseen johdakaan...) Mutta en pitäis ihmeenä jos synnytyksen merkkei nuo oisvat =) voimia sulle niiden kipujen kaa :hug: Pidähän meidät ajantasalla =)

Hiuksista: Meillä kumpasellakin muksulla ollut syntymästä saakka paksu vahva tukka. Niinukka kertoi tyttärellään olevan luonnonkihara...ai-ai Mä olen aina kadehtinut luonnonkiharat omaavia henkilöitä, etenkin lapset joilla kiharat-ovat ylisöpöjä :heart: Vaikka niinhän ne kaikki lapset on sulosii :heart: =)

Nyt taas jatkamaan askareita...imuroida ainakin pitäis vielä ja pyykit viedä kuivumaan :wave:

 

Eilen alkoi sitten äippäloma täälläkin ja miehen kanssa suunnattiin ostoksille (hää säästi kesälomapäiviään tähän alkuun, että voidaan isoimmat hankinnat tehdä yhdessä). Me kun asutaan sen verran pienellä paikkakunnalla, ettei täällä ole oikein mtään. Koko päivä oltiin kaupungilla, rahaa kului, mutta silti jäi kamalasti vielä hankkimatta. Tarvii sit tehä toinenkin reissu. Puuh, mie niin toivoin, että olis kerralla saatu kaikki puuttuva hankittua.

Eilen oli kans viimonen valmennuskin. Me ollaan saatu oikein yksilöllistä valmennusta, kun kaksi muuta pariskuntaa, joiden myös piti olla mukana, eivät ilmaantuneet kertaakaan Tällä viikolla olis tosin vielä synnytyssairaalaan tutustuminen.

Mies eilen illalla alkoi jostain syystä huolehtimaan, että joko mulla on sairaalakassi pakattuna ja lapsen kotiutumisvaatteet katottuna ja koiran tavarat kasassa hoitopaikkaa varten. Aiheesta olen kyllä puhunut, että pitää laittaa ja katsoa, mutta aikaseks en ole vielä saanut. Täytyy kai laittaa tuokin asia kuntoon, ihan miehen mielenrauhan vuoksi

Tänään innostuin siivoamaan, pesin uunin ja vessat ja pyykkään. Mies ihan innostui, että nytkö se pesänrakennus vietti iski mulle Mie olen meistä se laiskempi siivoamaan ja nyt raskausaikana väsymyksen vuoks kaikki on jääny vielä pahemmin tekemättä. Töiden jälkeen olen aina ottanut parin kolmenkin tunnin päiväunet. Toki mies on siivoillu yms ja katsonut normaalia enemmän sormien läpi tätä "sotkua". Mutta en mie silti koe mitään pesänrakennus viettiä saaneeni, alkoi vain itseäkin ärsyttämään tää kaaos. Jos pikkuhiljaa sais paikkoja siivottua ennen vauvan syntymää.

Hipkukka 35+1

 

Siis mie oon ihan maassa. Tuntuu et kaikki kaatuu päälle. Meillä edelleen remontista johtuvaa kaaosta huusholli täynnä. Laatikoita, joissa paikkaansa etsivää tavaraa vaikka millä mitalla, lojuu joka paikassa. Olen koettanut saada niitä paikoilleen, mutta en kamalan paljon yksin saa päivässä aikaan. Masentaa :'( Vauvan hankinnatkin on ihan täysin vielä tekemättä. Minulla ei tässä aiemmin ollut autoa käytössä, kun oli koko kesän laitettavana. Nyt sain sen sitten pihaan, ja hehkutin miehelle, että nythän minä voin lähteä joku päivä kaupunkiin tekemään puuttuvat hankinnat. (esikoinenkin on kolmena päivänä viikossa hoidossa 5 tuntia). Mutta mitä sanoo mies. Et sinä kyllä tasan lähde tuolla kotterolla ajelemaan sadan kilsan päähän sivistykseen. :headwall: Siis häh Neljän seinän sisällä pitäis vaan ootella. Mies on aina töissä, tai niin se ainakin väittää olevansa :/ yksityisyrittäjä toki on, että sinällään ihan mahdollista, mutta jokin on minut saanut epäileväiseksi senkin suhteen :'( :/ Vaatteissa on jokin ihan ihme tuoksu, ei haju vaan tuoksu.. Alushousuista lähtien :ashamed: (myönnän epäuskon puuskassa ohimennen nuuhkaisseeni ennen pyykkikoneeseen laittoa :ashamed: ) Kotiin tulee joka ilta aikaisintaan yhdeltätoista, mutta ei kaksikaan vielä ihan tavatonta ole. Jos minä olen valveilla kun tulee, niin silloin käy vielä tekemään paperitöitä En edes muista milloin olisi koskettanut minua :'( Minä itken yöt, ja valvon istuen tyttömme vierellä, kun toisella on mörköjen pelkääminen nyt niin pinnalla. Viime yönkin istuin kovalla lattialla kahdesta puoli kuuteen.
Muuten raskaus mennyt minulla ihan hyvin. Nyt on alkanu tulla tosin turvotusta je verenpaineen nousua, eli eiköhän se raskausmyrkytys sieltä taas hiivi, kuten esikoisenkin kohdalla. Silloin sain äkisti kouristuskohtauksen, ja eikun pikapikaa sinne sadan kilsan päähän.. Ambulanssissa sain vielä kaksi kohtausta, kolmatta ei olisi välttämättä elimistöni eikä vauva kestänyt....Muistikuvia minulla ei ole muuta kuin se että su aamulla heräsin ja seuraavat tiistai aamulta kun minua raahattiin suihkuun :/ Eli siis tämälin pelottaa...Miten minun nyt käy :/
Anteeksi valitukseni. Kiitos että sain purkautua. Kenellekään en osaa puhua asioita. Nyt esikkoa hakemaan!
pikkumyy+ juniori 36 tasan

 

Voi pikkumyy harmittaa puolestas...meillä oli esikoisen odotuksen aikaan tuleva isä sellanen ettei ois halunnu tai uskaltanu koskea ollenkaan. Asia sit puitiin oikein kunnolla kun minä olin ihan varma että sillä oli jotain peliä jossain..Mutta oli tuosta "uskaltamisesta" ja "outoudesta" kiinni...jotenkin vieroksu mun kroppaa ja ehkä hieman pelkoakin oli...eli kannattaa ottaa puheeks mun mielestä... Toivottavasti asiat selkiytyy :hug:

Nyt on meillä TAAS siivottu ja puunattu.vaihdoin sit pojan huoneessa järjestystäkin ja vielä pitäs yks pöytä viedä kellariin.
Tuli noista selkäkivuista mieleen et mulla oli eilen koko päivän ala selkä kunnolla kipee ja aattelin et on vaan muuten vaan ku ei ollu taukoja et ois supistuksiin viitannu...vaikka muuten kyl supisteli.
Esikoisen kanssa kun mulla ei ollu ollenkaan selässä kipuja ees synnytyksen yhteydessä vaan kaikki tuntu etupuolella.. Voiko siis selkäkipu viitata synnytykseen vaikka ei ois sellasta taukojen kanssa kipua?... Hyvin selitetty
Mulle kun siis aiemmin sanottiin et jos on supistusta menkka jomotus niin siinä on selkeet tauot..ja niin mulla on ollutkin aiemmin.

No mut joo... nyt syömään ja tiskaan vielä...

yksäiti+ hippu rv 37+1

 

Koita Pikkumyy jaksaa! Oletko miehellesi koittanut puhua noista epävarmuuden tunteistasi?
Mulla myös mustasukkaisuutta nyt odotusaikana tavallista enemmän, osittain varmasti myös siksi, että meilläkin tuo petielämä ollut melkein jäissä tämän raskauden aikana.
Jos sinua se raskausmyrkytys epäilyttää, ota yhteyttä sinne neuvolaan, älä suotta yksin murehdi!
Hyvä kun tänne päätit mieltäsi keventää, ei ole hyvä yksin noita juttuja kelailla.

 

Pikkumyy, en oikein mitään muuta osaa sanoa, kuin, että toivottavasti asiat selviää. Tuo yöllä itkeminen ja valvominen kuullostaa todella pahalta. Teidän olisi pakko puhua! Stressikin nostaa väistämättä verenpainetta. Pidähän huolta itsestäsi, ystävällisin terveisin, Gwendolyne
:hug:

 

Jaksamista Pikkumyy munkin puolesta!

Katosi jonnekin tuo mun teksti näköjään aiemmin, mutta lyhykäisyydessään siis:

Nyt on sitten täälläkin se viimeinen lääkärineuvola takana. Kaikki muuten ihan ok, painonmuutos tällä kertaa -280g/vko, verenpaineet hieman koholla aiempaan verrattuna 128/83, kohdunsuu kiinni, kanavaa edelleen 3cm, vauva korkealla vielä. Mutta, mutta... Olipa sitten käynyt niin kuin pelkäsinkin, eli pieni on kääntynyt takaisin perätilaan. Voi piru!! :'( Olisi nyt vaan pysynyt pää alaspäin siellä. Sain sitten kiireellisen lähetteen äitipolille, jonne todennäköisesti vielä siis tällä viikolla. Kait nuo yrittävät vielä kääntää toista. Nyt on kyllä mieli maassa...

t. Toivotaan ja pikkuinen 35+4 :heart:

 

Pikkumyy :hug: Ei muuta kun voimia vielä loppuajaksi! Kokemuksesta voisin silti todeta, että ehkäpä teillä olisi aihetta OIKEASTI jutella parisuhteestanne ja sinun pahoista aavistuksista, sillä mitä kauemmin tilanne jatkuu tällaisena, sitä vaikeampi sitä on purkaa. Me kadotimme lopussa miehen kanssa yhteyden kokonaan ja siitä ei hyvää seurannut... Paitsi että nyt tietenkin kun puhekanava on taas auki ja tunteet selvillä, niin en voi välttyä ajatukselta, että mitä jos tässä pitikin mennä vaikeimman kautta että nyt osaa arvostaa tätä parisuhdetta ja tuota toista osapuolta. Silti, kun kyse ei ole vain kahdesta aikuisesta ihmisestä, vaan siihen eron uhkaan liittyy vielä lapsia,niin olisin tietysti toivonut että lapseni olisi siltä kauheudelta säästynyt :'(

Ei se tämä elämä aina mene niin kuin olisi toivonut, mutta kaikesta oppii jotain. Kaikkea ei voi kyllä ymmärtää (en vielä tänäkään päivänä), mutta luotan siihen, että aika auttaa tässäkin asiassa. Ja jos ne puhekanavat eivät kahden kesken tahdo avautua, niin ottakaa yhteyttä paikkakuntanne perheneuvolaan. Sieltä me haimme ensiapua aikoinaan. Seurakunnan avioliitto- ja perheneuvojat ovat toinen paikkakunnasta riippumaton taho.

Sitten oman navan ympäriltä. Otin tänään ensimmäiset tabut diabetekseen ja saapa nähdä missä kunnossa sitä illalla on. Tässä lääkkeessä on kuulemma hyvin yleisinä sivuvaikutuksina oksentelu, ripulointi ja mahakivut. Jos viikossa eivät mene ohi, niin sitten täytyy siirtyä normi-insuliinille.

Suppaillut on vain muodon vuoksi, että kait tässä taas pitkälle mennään... Ja joku kyseli niistä liitoskivuista, niin mulla ei ollut mitään vaivaa, ei liitoskipuja, eikä yhtään harjoitussupistustakaan esikoiselta, että täysin normaalia on

Mukavaa tiistaita :wave:

Mammoliino 34+1

 

Pikkumyylle iso :hug:
Hyvä että kävit täällä purkamassa, jaetut huolet eivät tunnu läheskään niin raskailta kun on olkapäitä ympärillä, joihin nojata.
Älä anna epäilysten ja pelkojen enää synkentää mieltä, vaan yritä aloittaa vaikka keskustelu miehesi kanssa. Luin vähän aikaa sitten, että miehilläkin saattaa olla ns pesänrakennusvietti ennen lapsen syntymää- mies painaa hullun lailla töitä kun luulee ettei vähemmällä pärjää ja että nyt on suurempi perhe elätettävänä ja siksi on tehtävä tuplasti hommia. Yksityisyrittäjän on tietysti tehtävä paljon, mutta voisit vaikka ehdottaa teille kahdelle omaa rauhaisaa iltaa, jolloin voisitte esim syödä rauhassa, jutella ja nauttia toistenne seurasta?

Meillä tuollaiset irtiotot auttaa useimmin. Päätimme 1-vuotishääpäivänä että otamme joka kuukausi yhden illan vain meille, ihan oikeiden treffien muodossa. Kutsumme vuorotellen toinen toisemme jonnekin, vaikka illalliselle. kutsu voi olla vaikka tekstiviestin muodossa, jossa pyydän toista treffeille. Tärkeä pointti on se, että juttu erottuisi normaalista arki-illasta ja että kutsulla yritetään pitää yllä sitä seurusteluajan pientä jännitystä, että lähteeköhän se mun kans ulos...
Toisinaan on kuukausitreffit aikapulan takia jäänyt väliin, mutta tuosta perinteestä yritetään edelleenkin pitää kiinni. Ja voin todistaa, että ilta on edelleen molemmin puolin tervetullut ja odotettu, ja suhdekin on voinut hyvin. Eli eikun reffeille vaan... Tosin saa nähdä miten käy kun vauva tulee mukaan meidän perheeseen...

Neuvolassa siis käyty ja tutto bene. Eivät ainakaan toistaiseksi epäile raskausmyrkytystä, koska turvotusta ei ole niin paljon, eikä ainakaan aamuisin. Lisäksi verenpaine oli laskenut, se kohonnut arvo johtui vain stressistä ja mun loppukiristä töissä.

Synnytystapa-arvio oli normaali, kokoa ei lääkäri alkanut arvioimaan, kun sanoi että se menee kuitenkin pieleen :$
Niin ja lääkäri sanoi, että pieni turvotus näin loppuaikana saattaa olla hyväksi, kertonee todennäköisesti siitä, että istukka toimii kunnolla. Kaikki paikat vielä kiinni, eli ei taida olla vauvalla kiirettä ainakaan ulos.
Vauvalla kaikki hyvin ja muutenkin ok käynti. Ensi viikolla sit taas.
Hassua että nyt sit kalenterissa on aivan tyhjää, ja ainoa merkintä on nauvola-aika. Ennen neuvola-aikaa ei meinannut erottaa muista menoista...

Synkkä sateinen sää täällä, taidan mennä takaisin makkariin lukemaan. Piti lähteä ulos vähän lenkille, mut vesisade vesitti suunnitelmat.

Eteenpäin, sano mummo lumes.
Päivänjatkoja toivotellen

Ippuli

 

Pikkumyy :hug: , voi miten kurja tilanne Toivottavasti saatte puhuttua asiat halki, hankalaahan se joskus on saada suutaan auki, tai toista kuuntelemaan/juttelemaan, mutta ikävä kyllä se on aikatavalla ainoa keino..Meillä oli aikanaan (esikoisen odotusaikaan varsinkin) jos jonkinlaista pulmaa ja puhumattomuutta, toisen aikaankin pukkasi jotain kriisiä, mutta ajan kanssa on opittu, että pakko ne asiat on puhumalla selvittää. Toivon kovasti, että saatte juteltua asioita selväksi!

Isompien lasten kanssa jaksamisesta..Minusta on nyt jopa helpompaa tämä loppuraskaus monessa mielessä, kun noita isompia on kaksi (2v ja 4v), leikkivät päivät keskenään (sen minkä tappelemiseltan ehtivät ), ja muutenkin pitävät seuraa toisilleen. Silloin toista odottaessa esikoinen kaipasi kokoajan leikkiseuraksi, eikä antanut minun levätä juuri ollenkaan. Toki välillä tuntuu, että ei jaksaisi millään kuunnella tuota ainaista kinastelua, ja joskus kaaos on jotain käsittämätöntä, miten ne lelut voikin levitä joka paikkaan? Rankinta on ehkä kuitenkin tämä ikuinen ruoanlaitto..Miten noilla voikin olla aina nälkä? Välillä toki mietityttää miten sitä pukemisruljanssia talven jaksaa, kun on kaksi kokonaan puettavaa ja yksi jota pitää talvitamineiden kanssa vielä auttaa..Huh..Me ei varmasti ihan joka välissä olla pihalle juoksemassa :/

[/b]Toivotaan , voi harmitus tuon perätilan kanssa..Jospa vauva nyt vielä heittäisi toisenkin voltin ja kääntyisi takaisin, tai sitten kääntö onnistuisi!! Nyt vaan kyykkimään ja pyllistelemään lattialla, eikös ne ollut niitä asentoja jotka houkuttelee vauvaa kääntymään

Hiuksista..meillä kummallakin on ollut syntyessään ruskeaa tukkaa jonkin verran, varsinkin takaraivolla, esikoisella hieman enemmän, kummaltakin ne on tosin vielä harveni, nuoremmalta lähes kaikki lähti pois. Esikoisella meillä on aina ollut paljon paksumpi tukka, nuoremmalla on vasta nyt alkanut kasvaa paremmin, mutta vieläkin on aika hentoista ja ihan vaaleaa huitaletta

Sellainen kurjuus tuli vielä kiusaksi, että kun jouduin aloittamaan rautakuurin (obsidan), mahaa on alkanut vääntää ja välillä tulee aivan järkyttävä kipu alamahalle, tuntuu ettei voi olla mitenkään päin, eikä liikahtaa milliäkään. Sitten on pakko juosta vauhdilla vessaan, ja maha on täysin kuralla..tuo ripuli ei kyllä sinällään haittaisi, kun olen ummetuksesta kärsinyt koko raskauden, että helpottavaa on saada maha toimimaan, minähän pelkäsin, että taas rauta saa aikaan vielä pahemman ummetuksen, kuten aiemmin on käynyt, mutta tuo mahakipu on niin kauhea, että sen kyllä jättäisin mielelläni väliin. Onko muilla Obsidan moista aiheuttanut?

Supistelee taas, ja alapäätä vihloskelee..Voi mokomaa, että näistä ei ole edes mitään hyötyä synnytystä ajatellen. Alan kyllä kohta masentua, taas sitä varmasti kärvistellään vielä 41+ viikoillakin :headwall: :headwall:

No, nyt on pakko heittäytyä pitkälleen, selkä huutaa apua kauppareissun jälkeen :x

lhs 36+3

 

Höh! Mä en ala, miksi tuo tummennus menee aina noin, vaikka kuinka huolella sen muka laitan!? :headwall: :headwall: :headwall:

 

Pikkumyylle tsemppiä... kuulosti tosi surulliselta tuo tilanne ja että oot yön istunut kovalla lattialla... Yrittäkää saada keskusteluyhteys avatuksi, ennen kun tilanne on niin tulehtunut, että tulee sanottua jo pahasti ja sit sitä keskustelua on vaikeampi saada asialliselle tasolle. Olisko sulla joku, joka voisi tulla välillä iltaisin auttamaan sua? Isovanhempia tai muita, niin saisit levätä? Toivottavasti sulla on kotona verenpainemittari, jolla voit tarkistaa aina välillä, ettei pääse yllätyksiä syntymään, jos asutte noin kaukanakin sairaalasta?

Ippuli toi teidän kerran kuussa parisuhdeilta kuulostaa hyvälle! Ollaan itse ajateltu samaa, että se pitäis ottaa ohjelmaan sitten kun pienokainen tulee, ettei parisuhde jää ihan taka-alalle vaan yhteistäkin aikaa on. Imetysten (jos se edes onnistuu) kanssa voi tietty olla hankalaa jättää pienokaista useemmaks tunniks mummolaankaan... Lypsykone vissiin hommattava, että saa purkitettua etukäteen!

Meillä alkaa toka valmennuskerta tossa kohta, täytyy alkaa valmistautua. Aiheena vastasyntyneen hoito ja sinne tulee vastasynnyttänyt perhe pienokaisensa kanssa, oih! Onks muilla samaa ongelmaa kun mulla, että pienen näkeminen saa useimmiten kyyneleet silmiin?! Se on vähä kiusallinen vaiva... tuolla saa sit tänään purra hammasta yhteen, etteivät kato et mikä masentunu kauhistus toi oikein on! Muutenkin on noi tunteet aika pinnassa ollu ja väsymystä!!! Eilen ei meinannu jaksaa kaupungilla paria tuntia millään! Piti mennä istumaan Picniciin kaakaolle ku tuntu et sydän hakkaa ja alkaa huimata kohta! Viime yönä nukuin about 10h unet ja äsken vedin 40min päikkärit! Taidan rikkoa kohta nukkumisennätyksiä!? Hikoilua on täälläki, vessakäynnillä katoin yöllä peiliin ni hikipisarat valu otsalla ja kaulalla, tais tyynykin olla märkä, heh! Mut suppareita ei vaan ole, että ei taida synnytys täällä olla vielä lähimainkaan...

LaSposa & Nyytti rv 34+1 :heart: