Lokakuussa 2010 syntyneet

Lavelyn Mekin oltiin vasta flunssassa ja kesti aika pitkään. Sitten kun muuten alkoi olo jo helpottaan, tuli yskä joka ei sekään ollut kovin kiva. Toivottavasti paranisitte pian!=)

Mun äitiysloma päättyy kesäkuun alussa ja mies jää silloin isäkuukaudelle. Mä pidän silloin "kesäloman" ja isäkuukauden jälkeen jään hoitovapaalle tuonne lokakuun loppuun asti. Mahtavaa kun mies on kotona 2kk, kun pitää isäkuukauden jälkeen putkeen kesäloman.

Olipas sulla Lavelyn pitkä synnytys kyllä.:| Jos jaksatte lukea, niin mäkin voisin kertoa oman tarinani.=)

Mun laskettu aika oli siis 6.10. ja olin jotenkin ajatellut, että synnytys alkaisi ehkä jo ennen sitä kun yksityisellä käydessäni sain lasketuksi ajaksi 3.10. Mut toisin tietenkin kävi. Laskettu aika tuli ja meni ilman mitään tuntemuksia. Sitten rv 40+4 heräsin yöllä supistuksen omaisiin tuntemuksiin. Yritin nukkua koska väsytti, mut jossain vaiheessa aloin sitten kellottamaan suppareita, koska en nukutuksikaan saanut. 10-20 minuutin välein niitä tuli sitten koko seuraavan päivän enkä monista yrityksistä huolimatta saanut nukuttua ollenkaan. Sitten kun päivä alkoi vaihtui illaksi, aloin olla jo aika väsynyt kun en ollu saanu nukuttua ja arvelin et ens yönäkään en saisi nukuttua. Ysin aikaan illalla soitin sitten Jorviin ja kysyin voisinko/pitäiskö tulla jo. Sieltä sanottiin että olla kotona niin kauan ku vain pystyy. No päätettiin sit kuitenkin miehen kanssa alkaa pakkaamaan tavaroita ja tekeen eväitä ja lähdettiin kymmeneltä sairaalaan tarkistaan mikä tilanne on ja pyytään jos saisin jotain nukahtamislääkettä tai vastaavaa et saisin levättyä. Sairaalassa tarkistettiin tilanne, olin 2cm auki. Sanoivat että voivat antaa rauhoittavaa lääkettä nukahtamiseen jos jäädään sairaalaan yöksi tai sit voidaan lähteä kotia muutamaks tunniks. No lopulta päätettiin jäädä sairaalaan yöksi. Sain rauhoittavaa lääkettä ja päästiin synnytysosastolle erilliseen perhehuoneeseen nukkumaan. Paitsi että enhän mä sit ehtinyt ees nukahtaa kun supistukset koveni tosi paljon ja lapsivettä vuoti jonkin verran koko ajan. Kolmelta sanoin miehelle et nyt en enää kestä, soitatko kelloa, haluan jotain kipulääkettä. Olin sit silloin 4cm auki ja sit pitikin lähteä synnytyshuoneeseen. Sain aika piakkoin epiduraalin kun olin tosi kipeä (ja väsynyt). Yritin nukkua, mut koko ajan oli joku häsäämässä siinä mun ympärillä. Epiduraalin vaikutus kesti ehkä 2h ja sit pyysin jo uutta satsia jonka sainkin. Tosin toisen epiduraalin vaikutus oli aika minimaalinen ja jouduin kärvisteleen sitten kipujen kanssa aamuiseen vuoronvaihtoon saakka. Ponnistamisen tarvekin alkoi kuudelta aamulla, mut kahdeksalta vasta sain alkaa ponnistaan ku aamuvuoron kätilö tuli tarkistaan mun tilanteen ja olin 10cm auki. Silloin ajattelin, että ihanaa, puolen tunnin sisään tää on ohi ja saan meidän masuasukin syliini. No vaikka kuinka ponnistin, tuntui et laps ei vaan tuu ulos. Olin jo ihan poikki, jalat tärisi ja tuntu et musta ei löydy enää yhtään energiaa. Lopulta 50minuutin ponnistamisen jälkeen, tyttö syntyi klo 8.52. Kun vauva oli ulkona, en pystyny tekeen muuta kuin itkemään onnesta. Sain tytön syliini ja hän tapitti mua suurilla ihanilla silmillään ja todettiin miehen kanssa, että oltiin saatu täydellinen tyttö.:heart: Alkuun tyttö oli niin kova nukkumaan, et ei meinattu saada häntä syömään rinnalla, aina vain nukahti saman tien. Oltiinkin sitten yks extra päivä vielä sairaalassa, että saadaan varmistettua et tytön paino lähtee nousuun ja oppii syömään. Lopulta oppi syömään rintakumen kanssa.
Noista lääkkeistä ja puudutuksista.. Mulle sattu aika ikävä anestesialääkäri joka oli tosi töykeä niin mulle kuin hoitohlökunnallekin. Hän oli sitä mieltä et mulle ei sais antaa koko epiduraalia, koska hänen mielestä nukuin (kun pidin silmiä kiinni ja yritin kestää kovaa kipua). Näin se vain menee, et jos et osaa ilmaista että olet kipeä, voi lääkkeet jäädä saamatta. Mut ajattelen silti ihan hyvillä mielin synnytystä ja sanoinkin kätilölle että toivottavasti tavattais samoissa merkeissä uudelleen. Meillä siis toinen ollut koko ajan haaveissa.

Nyt tyttö alkaa hermostua, kun päikkäriaika lähenee ja lähdetään ulkoileen.=)

 

Heippa kaikki!
Täällä oli tänään 5kk neuvola (vaikka ens viikolla ollaan 6kk. vähän jäljessä tämä meidän neuvola) Neiti oli taas kasvanut hyvin painoa on nyt jo 7 380g ja pituutta 66,5cm Otettiin tänään myös jäykkäkouristus vahvistusrokote. Tällä kertaa tuli pieni parku, mutta äkkiä mieli muuttui taas iloiseksi. Mitään kummempia oireita ei tullut, ehkä vähän väsynyt vaan.

Minä olen muutamaan kertaan miettinyt synnytystäni, ja vaikka periaatteessa olen ihan tyytyväinen siihen miten mentiin niin toisaalta olen vähän pettynyt. Olin suunnitellut pärjääväni hyvin pitkälle ilman puudutteita, lukenut paljon asennoista yms jotka auttaisivat. Lopputulos oli kuitenkin vähän erilainen.

Synnytys teki tuloaan monta yötä, ja kävimme sairaalassakin olemassa yhden yön jonka jälkeen meidät lähetettiin kotiin aamulla. Kotona kuitenkin supistusket alkoivat taas uudestaan enkä sinä päivänä saanut nukuttua oikeastaan ollenkaan. Sairaalaan lähdettiin sitten klo 1 aamulla (seuraavana päivänä) Olin soittanut jo illalla sairaalaan, mutta sama hoitaja joka meidän lähetti aamulla kotiin oli puhelimessa ja totesi että pystyn puhumaan vielä niin hyvin ei kannata tulla.

No silloin aamuyöllä pääsimme sitten sisään, en ollut vieläkään kuin vähän reilu sormelle auki. Laittoivat sitten sen kipulääkkeet (petidiini ?) kankkuun niin että sain edes hetken nukkua. Kauaa se ei kyllä auttanut. Tämän jälkeen sain passituksen suihkuun ja olinkin siellä hammasta purren sen 30min mikä oli pakko ja itkin samalla kun supistukset olivat niin kipeitä.

Tämän jälkeen olin jo sen verran auki että pääsin saliin ja sain ilokaasua, tämä auttoikin aika kauan, edistystä ei kuitenkaan tuon avautumisen suhteen ollut tapahtunut paljoakaan joten puhkaistiin kalvot, laitettiin vauvalle pinni päähän (lapsivesi oli vihreää) ja ja pistettiin oksitosiini tippa sekä epiduraali. Tuo Epiduraali toimi minulla loistavasti en tuntenut mitään ja taisin jopa nukahtaa hetkeksi, kun alkoi tuntumaan outoa ponnistus tarvetta olinkin jo ihan auki ja sain alkaa hitaasti aloittelemaan ponnistusta.

Neiti ei kuitenkaan tullut vaan jäi yhteen kohtaan junnaamaan edes takaisin, tunnin jälkeen otettiin sitten imukuppi avuksi ja kolmannella yrittämällä saatiin vauva ulos. Kipu oli ihan mieletön, onneksi sitä ei enää muista. Vauvan sain hetkeksi rinnalle, onneksi kaikki oli hyvin eikä ollut niellyt lapsivettä. Minua sitten siinä kursittiin kasaan oikein enemmänkin.

Tuossa vaiheessa vaihtui vuoro ja vasta pitkän ajan päästä minulta tultiin kysymään koska lapsi on syönyt, siinä vaiheessa vasta tajuttiin että en ollut saanut pientä rinnalle ollenkaan! Hän oli ollut ihan rauhassa omassa kopassaan ja minä synnytyksestä niin pihalla etten edes tajunnut moista pyytää. No onneksi neiti alkoi sitten heti hyvällä halulla syömään.

Mutta pohdintani onkin ollut siinä, että jos olisin vain yrittänyt kestää kipua tai jos minulle ei olisi laitettu sitä petidiinä ja olisin päässyt ammeeseen niin olisiko neiti laskeutunut parempaan asentoon ja tullut ilman imukuppia... No turha näitä on enää murehtia. Selkeä muisto on jäänyt siitä miten kipeät kaikki lihakset olivat, käsienkin kun oli puristanut niillä jalkoja Ihan kuin olisi isommankin lihas treenin tehnyt

 

heippa! Äitiyslomasta; laitoin juuri ilmoituksen töihin, että olen hoitovapaalla joulukuun alkuun ja sitten pidän vielä säästössä olevia lomapäiviä niin, että työt alkaa ensi vuoden alusta. Isä jää sitten pojan kanssa kotiin, joten meidän ei onneksi tarvii hoitopaikkaa vielä miettiä.
Synnytys... olin kanssa ajetellut kokeilla, jos pärjäisi ilman puudutteita ilokaasulla ja asennoilla, liikeellä ja miettinyt vähän missä asennossa ehkä voisin ponnistaa yms... no empä sitten päässyt ikänä ponnistamaan asti. Minulla meni vedet su-ma yönä, jolloin rv oli 40+2, soitin sitten synnärille ja kysyin mitä tehdä, käskivät mennä käymään. Mitään harkkasuppareita kummempia tuntemuksia ei ollut. No olin siellä käyrillä ja lääkäri teki tutkimuksen, eikä synnytys ollut käynnissä, joten lähdin vielä kotiin ja sain ohjeeksi tulla viimeistään iltapäivällä kolmelta taas tutkittavaksi, jos ei synnytys sitä ennen käynnisty. No ei edelleenkään mitään tuntemuksia, kävin sitten taas synnärillä ohjeiden mukaan, kaikki ok ja seuraavaksi (tiistai) aamuksi aika käynnistykseen, jos ei ole käynnistynyt. No ei edelleenkään mitään harkkasuppareita kummempaa koko ma päivänä/yönä. Yön kyllä valvoin, kai jännitin seuraavaa päivää.
Ti-aamuna sitten osastolle ja sain ekan käynnistyslääkkeen. Se sai aikaan säännölliset, mutta aika kivuttomat supistukset. Kävelin sitten koko päivän ympäri sairaalaa. En saanut lisää käynnistyslääkettä, koska supistuksia tuli tasaisesti. Tiistai-iltana supistukset kävi kivuliaiksi, joten istuin osastolla lämpimässä suihkussa ja puolen yön aikaan kätilö teki sisätutkimuksen, olin 2cm auki, sain sitten vielä lihakseen annettavaa kipulääkettä, josko saisin nukuttua, mutta en saanut. Yöllä kolmen aikaan minut siirrettiin saliin, jossa sain ilokaasua, joka toimi minulle kyllä hyvin. Synnytys ei kuitenkaan edennyt kunnolla, joten sain oksitosiinia suoneen. se aiheutti kuitenkin tosi paljon kovemmat supistukset, joten sain epuduraalin, kun olin kai 4cm auki.
Sitten alkoi hässäkkä, josta en edes kaikkia muista... vauvan sydänääniä ei saatu kunnolla seurattua, hänen päähänsä laitetiin arpien mukaan seitsemän "pinniä", joilla sydänääniä koitettiin seurata. Lisäksi häneltä otettiin mikroverinäyte päästä, ja lapsiveden väriä seurattiin jolloin anturilla. Tavaraa siis roikkui alapäästä ihan kiitettävästi En sitten saanut enää puudutetta, koska sydänääniä ei saatu luotettavasti seurattua koko aikaa, kone otti jostain syystä aina välillä minun pulssini, outoa!! Kärvistelin siis ilokaasulla ja oksitosiinia lisättiin koko ajan. Sitten minulle nousi kuume ja tulehdusarvot kohosivat, joten sain kolmoisantibiootit suoneen. Huoneessa kävi yhteensä kolme lääkäriä ihmettelemässä, että miksei synnytys etene ja vauva laskeudu, vaikka supistuksia tulee hyvin ja olin 8cm auki. No viimeinen lääkäri sitten vihdosta viimein huomasi, että hupsis, vauva on avosuisessa tarjonnassa, eikä mahdu tulemaan lantiostani! ja tämä tapahtui keskiviikkona iltäpäivällä. Hän sitten teki päätöksen kiireelliseen sektioon. Olin jo itse ollut puolesta päivästä asti sitä mieltä, että ei taida vauva normaalilla tavalla syntyä, joten sektiopäätös oli siinä vaiheessa helpotus.
Itse sektio meni oikein hyvin ja nopeast ja poika syntyi viiden aikaan keskiviikkoiltapäivänä. Oli todella jännittävää odottaa, että koska se vauva itkee vai itkeekö ollenkaan, kun ei yhtään tiennyt mitä verhon takana tapahtuu. Kyllähän vauva komeesti rääkäisi, mutta hänet vain vilautettiin minulle, kun hänet piti viedä heti lastenlääkärin tarkistettavaksi sydänäänihommien takia. Isä sai mennä onneksi sinne mukaan ja minut kursittiin sillä aikaa kokoon. Olin kyllä aivan poikki, koska en ollut syönytkään kai vuorokauteen. mutta kaikki se tuska palkittiin, kun vihdoin sain vauvan syliin ja rinnalle Lääkäri ei ollut kuullut sydämestä mitään poikkeavaa ja muutenkin kaikki oli hyvin. Joten meidät siirettiin yöksi synnyttäneiden osastolle.
Vauvalla sitten nousi tulehdusarvot ja niitä seurattiin 6 tunnin välein, mutta onneksi ne lähtivät itsekseen laskuun eikä tarvinnut häntä siirtää vauvojen teholle antibitooteille. Häneltä otettiin myös sydänfilmi varmuuden vuoksi kolmena päivänä, mutta sekin kääntyi hyväksi!
Itse olin ekan vuorokauden aika kipeä ja väsy ja kai aika ylikierroksilla kaikesta... Sain sitten toisena yönä nukutta muutaman tunnin putkeen, ja olo helpottui. Pidin poikaa sairaalassa käytännössä koko ajan rinnalla, mutta maito minulla nousi vasta ekana aamuna kotona. Loppujen lopuksi saatiin lupa lähteä kotiin jo 3. päivänä, koska vauvalla kaikki oli hyvin ja minulla oli kotona mies apuna.
Huh, tulipas tekstiä
Hyvää vappua kaikille!

 

Hurjia tarinoita kyllä. Mut kiva lueskella.
Piti kommentoida tuohon vielä, et kyllä mäkin olin ajatellu et kokeillaan sit kaikenlaisia 'ei lääkinnällisiä' konsteja kivunlievitykseen, mut mäkin makoilin kaikenlaisissa letkuissa ja anturoissa koko ajan enkä saanu edes vessaan mennä (piti pissata ämpäriin sängyn vieressä :ashamed: ). Mieskin kommentoi jälkeenpäin et olipas nopea synnytys kun ei mitään kylpyjä tai palloja ehditty kokeileen eikä hän edes ehtiny hieromaan mun selkää. No synnytys ei kyl mun mielestä hirveän nopea ollu, mut kun piti vaan maata sängyssä niin ei pystyny käydä käveleen, kylvyssä tai mitään. Yritin vaan levätä joka supparin välissä ja kerätä voimia itse synnytykseen. Mä valvoin kaks yötä ennen synnytystä ja myös ekan yön synnärillä ku koko ajan nousin ylös tarkistamaan et vauvalla on kaikki hyvin. Ja kuulostaa varmasti tyhmältä, mut mä koko ajan pelkäsin et jos nukahdan, joku saattaa viedä mun vauvan.:ashamed: Sitä oli niin hormoonimyrskyssä, et oli valmis tekemään mitä vaan turvatakseen vauvan elämän.

Mukavaa vappua kaikille!

 

Sinin Pitkä synnytys kyllä Ja tuo 21h oli se, mitä merkittiin papereihin ns. ekoista säännöllisistä supistuksista laskien. Yhteensä kärvistelyä oli hieman yli vuorokausi. Oon miettinyt näin jälkikäteen, että toisaalta oli hyvä, että synnytys kesti sen mitä kesti. Olipahan ainakin kudoksilla aikaa venyä Tiedä sitten millasen tuhon olis tuo poju saanut tullessaan aikaan, jos olisi syntynyt nopsaan..Nyt tuli "vaan" se toisen asteen repeämä.
Sullakin näytti tuo ponnistusvaihe olleen aika pitkä! Mulle merkittiin aktiivista ponnistamista 45min ja muistan niiden "en jaksa"-lausahduksien välissä ajatelleeni, että miksei kukaan tarjoa mulle sektiota Kyllä se vauva onneksi sieltä tuli vihdoin ja viimein.

Kivuvlievityksestä synntyksessä: Mä en oikeastaan miettinyt yhtään, että mitä haluaisin vai haluanko mitään. Menin ihan mututuntumalla ja sen perusteella, mitä kätilö suositteli. Vähän kyllä jäin miettimään sen epiduraalin perään, kun tosiaan kyselin siitä ainakin pari kertaa ja jotenkin kätilö vaikutti vastahakoselta sitä mulle antamaan. Edelleen mietin, että miksköhän. Parhaiten mulla kipua lievitti alussa se suihku ja vaikka spinaali muuten meni vähän plörinäksi niin olin kyllä kiitollinen siitä, että takapuolessa ei ollut tuntoa niin paljoa, kun sälli sitten syntyi. Muistan vaan sen ällöttävän repeämisen tunteen. Inhottattavin kivunlievitystapa oli mun mielestä ne aquarakkulat! Tää kuulostaa nyt naurettavalta tässä yhteydessä, mutta niiden laitto oikeesti sattu!

ryöminkäinen Mäkin olin aivan pihalla sen urakan jälkeen. Nukahtelin siinä kursimisen yhteydessä koko ajan ja jouduin koko ajan muistuttamaan itteäni, että "pysy hereillä, sun vauva on vihdoin kaiken sen odottamisen jälkeen tässä rinnalla"

Saitteko muuten itse valita synnytysasentonne? Sektiossa ei tietysti ole vaihtoehtoja..
Mä olisin synnyttänyt pojan siinä jakkaralla istuessani, mutta mut komennettiin takaisin sinne sängylle. Onhan se kätilöille tietysti helpompaa varmaankin, mutta musta se oli hieman ärsyttävää, kun viimeinkin toinen on jo lähellä tulla ulos niin sitten vielä hyppyytetään ympäriinsä.

Flunssailu jatkuu edelleen.. Ilmeisesti adenovirus kyseessä, kun tossa muutama päivä sitten mulle ilmesty silmätulehduskin. Liittyy kuulema tohon adenovirukseen. Eilen alko silmä jo näyttää ihan ok:lta, mutta tänään nyt sitten heräsin toinen silmä kirkkaanpunaisena Eikö tää jo lopu?! Ihaninta kyllä on, että pojalla on vain tosi lievä nuha! Thank God for antibodies in breast milk!

Jaahas, onpas sitä taas tullut jaariteltua Hauskaa vappua kaikille!! Toivottavasti saadaan pidettyä tätä meidän ketjua vielä elossa jatkossakin!

Lavelyn ja poikanen 6kk -3pvä

 

Ei muista enää koko synnytysta ainakaan kivuliaana. Meillä isä pitää ns. isäkuukauden, kun joudun lähtemään aiemmin töihin.

Neiti lopetti puuron syönnin, myös lämmitetty maito ei kelpaa vaan huoneenlämpöinen... Onneksi syö vellin aamulla. Oli torstaina rokotetutkimuksen mittauksessa 8150 g. Alkupaino 3100 g.

Lujaa mennään etenpäin. Sääli miestä, kun isäkuukaudella ja nuo kaksosjuntit vielä poissa hoidosta.Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.

Discovey ja Neiti kohta 7kk

 

Synnytysasennosta En oikeastaan saanut sitä itse päättää puoli istuvassa asennossa ponnisteltiin, piuhoja oli niin paljon että ei oikein asennon vaihto onnistunut + kun neiti ei ollut laskeutunut oikeaan asentoon ei jakkaraakaan voitu käyttää. Tosin luulempa että siinä vaiheessa en olisi edes jaksanut enää alkaa vaihtamaan asentoa.

Mutta siis piti tuohon vielä lisätä, että ei minulle mitään synnytys pelkoa jäänyt, seuraavan kanssa ehkä osaa valmistautua asiaan eritavalla. Ja silloinkin otan kyllä lääkeellistä kivunlievitystä jos siltä alkaa näyttämään. Mutta toivottavasti pystyisin olemaan kotona ja liikkeellä pidempään.

Meillä on tilanne myös se että elokuun lopulla neiti menee hoitoon kun minulla alkaa koulu. Toivottavasti tuo ensimmäinen vuosi tai ainakin syyslukukausi ei olisi kovin täyteen ängetty. Onneksi mieheni vaihtoi äskettäin työpaikkaa joten hänellä on nyt aika mukavat työvuorot, eikä neiti joudu olemaan kovin pitkiä aikoja hoidossa.

Meillä aloitettiinkin soseiden sijasta suoraan sormiruokailu Tuore kurkku on ihan ehdoton herkku, mutta myös kesäkurpitsa, bataatti, porkkana, parsakaali, ja omena raaste menee

Meillä ei onneksi tuosta toisestakaan rokoteannoksesta tullut mitään oireita, muuta kun että neiti oli ehkä vähän väsyneempi. Enkä nyt muista kirjoitinko tuonne ylemmäs jo että olimme maanantaina kuumeessa, mutta sekin laski jo yhden päivän jälkeen (tämä siis ennen rokotetta). Olin jotenkin hirveästi jännittänyt sitä että mitä jos neiti tulee kipeäksi, mutta hyvinhän se meni

Ryöminkäinen ja neiti kohta 6kk

 

Mä mietin ryöminkäinen ihan samoja juttuja. Myös minä olin suunnitellut pärjääväni ilman puudutuksia mahdollisimman pitkälle. Meillä siis käynnistettiin silloin 10.11 2 viikkoa myöhässä synnytys. Viimeisten lokakuisten joukossa, taisinpa olla jopa viimeinen =)

Vedet menivät muutama tunti ensimmäisen pillerin jälkeen ja siitä olin sitten heti niin kipeä että muisti lähti. Saliin lähdettiin kun olin vasta sentin auki ja synnytyskertomuksessa lukee että toivoo epiduraalia. No sitä sitten sainkin, vielä 5 lisäannosta. Avautuminen eteni noin sentin tunnissa-parissa kunnes pysähtyi 9 senttiin muutamaksi tunniksi. Meillä myös sydänäänet romahtelivat pitkin yötä ja verinäytteitä otettiin päästä jatkuvasti. Lopulta aamuvuoron vaihtuessa uusi lääkäri passitti seuraavana aamuna 20 tunnin jälkeen kiireelliseen sektioon. Sydänäänet eivät tahtoneet enää palautua ja vesi oli muuttunut ihan vihreäksi puuroksi. Olin niin poikki että nukahdin siihen leikkauspöydälle kun vauva oli saatu ulos ja viety tarkkailuun.

Syynä pysähtyneeseen synnytykseen mitä ilmeisimmin oli virheellinen tarjonta. Olen miettinyt PALJON että jos olisin kestänyt pidempään ilman puudutuksia niin olisko tarjonnan kanssa tullut ongelmaa. Olisin halunnut liikkua mutta kävi tietenkin niin että sen ensimmäisen epiduraalin jälkeen ei sitten niin vaan lähdettykään enää kävelemään niiden kaikkien letkujen kanssa. Vessaankaan ei enää päästetty koska vauvan sydänääniä haluttiin seurata jatkuvasti.

Töihin en ole nyt menossa ainakaan vielä syksyllä. Mietitään miehen kanssa kovasti että pärjättäiskö me taloudellisesti seuraavaan syksyyn asti vai menisinkö keväällä. Pitäisi kohta asia päättää että voisi työnantajalle ilmoitella. Soitin jo liittoon ja tarkistin että kerran saa ilmoittamaansa ajankohtaa muuttaa.

Sofiia

 

Meillä on taas sairasteltu.
Kaikki kolme lasta olivat kipeenä, kauhee räkätauti jokaisella ja päälle korvatulehdus ja sekin kaikilla. Oltiin ihan urakalla korvalääkärin vastaanotolla
Pienin joutu taas syömään 2 kuuria että saatiin korvat kuntoon. Nyt luvattiin putket. Mutta katsellaan niitä sitten varmaan syksyllä jos tulehdukset jatkuu, kesä on yleensä helpompaa aikaa.

Mä en tiiä koska meen töihin. Rahan takia pitäs mennä varmaan heti. Mutta me on ajateltu pärjätä ja kituuttaa pienemmällä. Ja lainaa mies maksaa pois sen minkä pystyy ja enemmän maksetaan sitten kun palaan töihin. Tää on mun viimenen mahdollisuus olla kotona ja aion sen hyödyntää, ehkä. Ehkä siis siksi, että mulla on haussa uusi työpaikka, entiseen en missään nimessä palaa. Eli jos mieleinen ja hyvä löytyisi niin menisin sinne, sitten vaikka ensi syksynä. Meillä menee esikoinen syksyllä eskariin ja vuoden päästä ekalle, olisi ihanaa jos voisi olla kotona koulun aloittamisen aikaan. Mutta katsotaan.
Ja Sofiia; saat ilmoittaa hoitovapaasta siis 2 kertaa. Eli nyt ilmoitat jonkun ajan ja kun se on päättymässä saat ilmoittaa vielä uudesta jaksosta. Kesken hoitovapaan et voi aikaa muuttaa tai ainakaan työnantajan ei ole pakko sua töihin takasin ottaa kesken hoitovapaan.

Meillä on sormiruokana poika syönyt maissinaksuja. Voisi tietysti jo antaa muutakin. Näyttää olevan vaan aika sihtikurkku. Yritin antaa 8 kk:n soseita, niissä on aika pieniä ne palaset. Ei siitä mitään tullu, poika meinas ihan tukehtua niihin paloihin...



Zeena ja poika, kohta jo 7 kk

 

Synnytys Mä jouduin vauvan ison kokoarvion (rv 38+3 4,5kg) takia sektioon. Olin valmistautunut henkisesti synnyttämään alakautta, ja mulle sektio oli todella kova paikka. Leikkaus sujui hyvin, verta menetin tavallista enemmän. Sonja painoi 4260g (39+2). Parantuminen myös sujui hyvin, vaikka olo oli tietysti kipeä. Sain tietää sektiosta vajaa viikko ennen leikkausta. Nyt sektiosta on 6,5kk enkä henkisesti ole asian yli päässyt. Olenkin miettinyt kovasti jo seuravaa synnytystä. Jos joudun taas sektioon, pääsenkö ikinä asian yli?

Sormiruokailu Meillä se tarkoittaa toistaiseksi vaan maissinaksuja. Ajattelin tarjota enemmän sitten, kun hampaita tulee..

 

Eilen kävästiin 7kk neuvolassa ja hammashoitajalla oltiin kanssa. Tuoreet mitat ovat:8380g 68cm. Hammashoitaja kurkkas suuhun ja antoi hammasharjan. Neidillä ei vielä ole hampaita puhjennut mutta harja oli hyvä ikenien rahnuttaja Neuvoi myös pidättäytymään kalasta tonne vuoden ikään asti.

Sormiruokaa oon kans antanut kurkkua,porkkanaa ja ruisleipää. Ostin kans kaappiin jo 8kk soseita.Tällä hetkellä neiti syö kuin lintu.Pikkunen sosepurkki saattaa kestää 3ateriaa ja päälle menee 1dl-1,5dl maitoa.Ehkä johtuu kipeistä ikenistä.

Kiva lukea noita synnytyskertomuksia.Ehkä raapustan omani joku kerta.Se tosin oli niin pikainen että ei siitä paljoo tekstiä irtoa Olen kans aika-ajoin muistellut synnytystäni ja mun mielestäni kaikki meni ihan nappiin.Vaikka se sattui niin perkeleesti. Mutta silti,tekisin sen vielä kerran..

Me ollaan kans jatkuvasti kipeenä! Tai lähinnä mä ja mieheni.Soitin töihin ja sanoin että pitäskö vakavasti harkita töihin paluuta kun silloin olen enempi terveenä Heh,joo,sanoin kumminkin että olen tämän vuoden kotosalla.Ilta tai viikonloppu hommia voisin syksyllä alkaa tekee kun tuo kodinhoidontuki on niin pieni!

MUKSU ja typy lauantaina 7kk :heart:

 

Siis miksi ei kalaa ennen yhtä vuotta?? Ikinä kuullutkaan tuollaisesta ohjeesta.

 

Tätsykkä vaa suositteli kun kerran koklattiin ja typyn vatsanseutu meni riemunkirjavaksi.Isosisko on myös allerginen kalalle.

 

Moikka kaikille pitkästä aikaa! Vaikka kuinka oon aatellut käydä täällä, niin taas se on näköjään jäänyt, syynä ovat nyt vanhemmalla iällä aloitettu autokoulu, perus vauva-arki ja huutonetin&kirppiksen pyöritys, siis vaatteiden pyöritys niissä Kävin eilen täällä ja kirjottelin pitkän pätkän, mut sitten jotenkin tää sivusto ja meidän kone teki tepposen, enkä saanut sitä lähetettyä, että otti päähän:headwall:

Kovasti täällä ruokaillaan kiinteitä, meilläkin poitsu syö suhteellisen hyvin kaikkea, parhaiten menis hedelmäsoseet, on näköjään äitiinsä tullut ja perso makeelle Mut kyllä kaikki muukin suht hyvin maistuu. Tosin kun tuli hampaita, niin vähän söi huonommin, nyt kun niitä on 2 saatu puskettua ulos, niin ruokakin maistuu hiukan paremmin. Meilläkin sormiruokaillaan maissinaksuja, välillä oon antanut hiukan leipää.

Töihin paluusta aateltiin miehen kanssa, et jois oisin hoitovapaalla tän vuoden loppuun, vaikka aika tiukkaa tekee, kun on iso asuntolaina ym. Mut katotaan kuinka selvitään! Jotenkin haluis nauttii pienen kanssa kotona olosta, kun en tiedä jääkö ensimmäiseksi ja viimeiseksi, kun ei tuo mies vielä tiedä haluaako lisää lapsia vai ei. Onneksi heinäkuussa tulee lomarahat ja joulukuussa veronpalautuksia, niin eiköhän sitä jotenkin pärjää!

Meillä oli 6kk neuvola viime viikolla, poitsu oli 69,5vm ja 8720g, iso jötikkä:heart: Oli pittuutta tullut reilussa kuukaudessa 3cm, et ilmeisesti saa ruokaa ihan riittävästi Yötkin menivät jo vähän aikaa hienosti, nukkumaan klo 21 ja ekan kerran heräs noin 03, ja sit 06, tai suoraan ylös 07. Mut nyt ilmeisesti noitten hampaiden takia herää jälleen pari kertaa yössä ja nukkuminen on muutenkin aika levotonta. MUKSU1 toi olikin hyvä idea toi hammasharjan käyttö ikenille, täytyykin kokeilla, kun tuntuu että nuo hampaat kutittaa koko ajan.

Ihana on muuten lukea synnytyskertomuksia, kiitos niistä! Mulla on vähän sama tilanne kun nallulla että jouduin sektioon, tosin päätös tehtiin vasta synnärillä, kun pikkunen oli yllätysperätilassa, olin siis henkisesti mennyt normaalisti alakautta synnyttämään. Meilläkin arvioitiin koko rv 41+1 että poika olisi liian iso syntymään jalat edellä. Sektio meni ihan ok, mut jotenkin siitä jäi hampaankoloon, enkä ole vielä kokonaan päässyt asian yli. Jotenkin oli pitkään sellainen olo ettei tuo ole minun lapsi, kun en sitä ole itse pusertanut ja että pääsin liian helpolla. Ja tietty turhaan kärsin suppareita ym. Onneksi synnytys oli aika nopea, pe päivällä oli epäsäännöllisiä pieniä supistuksi, yöllä oli muutama supistus, ja sitten 02.30 ne alko olla säännöllisiä, otin panadolia ja kävin suihkussa, 04.30 soitin synnärille, sanovat että voit tulla jos et kotona enää jaksa, kävin suihkussa ja 05.30 oltiin synnärillä. Olin 5 cm auki, ja pääsin synnytyssaliin, sain 07 epiduraalin, ja 08 tultiin kalvoja puhkasee, jolloin kätilö tajusi perätilan, ultrattiin jossa perätila varmistui. Paikalle kutsuttiin lääkäreitä, ultrattiin lisää ja päätös kiireellisesti sektiosta tehtiin, 9.54 pieni mies oli maailmassa, olin ollut 9cm auki. Paranin yllättävän hyvin leikkaushaavasta.

Jotenkin halusin vielä toisen lapsen ja kokea kaiken uudestaan, ja jos päätös sektiosta tulisi taas, toivoisin että saisin sen aiemmin, enkä vasta synnärillä, niin kerkiisin valmistautua siihen paremmin.

On tuo pikkunen kyllä aika mainio, vaikka nyt vähän kiukku hampaiden takia. Treenaa kovasti konttaamista, käsiä ei vaan älyä liikuttaa Viisarina pyöritään mahallaan ja peruutellaan. Kovasti kiljutaan ja äännellään ja pärskitään. Aika liikkistä seurata:heart:

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Danuli ja pieni mies 6kk ja kohta 2vko

 

Tätsykkä vaa suositteli kun kerran koklattiin ja typyn vatsanseutu meni riemunkirjavaksi.Isosisko on myös allerginen kalalle.

Niinhän se olikin. Juu silloin kannattaakin välttää kyllä ainakin tuonne saakka. Mä kun jo luulin, että se hammastäti on kertonut jonkun uuden suosituksen mitä en oo kuullut :xmas:

 

Meillä purkkiruoista on herkkua Semperin "iltaruoka", joka on jokin kalaherkku. Sopivan löysää. Meillä neiti syö kyllä muutenkin ihan mitä vaan...

Minulla on kuusi lasta, joista vanhemmat olen synnyttänyt ilman mitään kummempia kipulääkkeitä. Tuplat tulivat "suunnitelulla" sektiolla. Tämän viimeisen kohdalla halusin kokeilla epiduraalia, jonka sainkin ennen kuin edes kunnon supistuksia oli tullut, kun kohdunsuu oli auki 3cm. Miehen kanssa nukuttiin yhdessä (mies keinutuolissa), kunnes kätilö tuli hätyyttämään, että mikäs on tilanne. Kohdunsuu täysin auki ja riemuissani ponnistamaan, että helpollahan tästä pääsee. No niin, ponnistin 2 h 20 min joka suunnasta ilman tulosta. Kätilö pyysi lääkärin paikalle ja lapsi pahassa virhetarjonnassa ns. korkea suora, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että pää kierynyt niin hankalasti, ettei mitään mahdollisuutta alatiesynnytykseen ollut. Mutta ne pari tuntia yhtä helvettiä... Kätilö ruuvasi oksitosiinitippaa vaan isomalle ja isommalle, että kyllähän se sieltä tulee. Maha kuin tulipallo. En kuvitellut odottavani selkäpuudutuspiikkiä niin innolla. Aah, se mieletön kipu pois. Ja kaikki alatietouhu turhaan. Lääkäri tivasi, että milloin viimeksi ultrattu, että olisi pitänyt jo silloin nähdä, ettei synny kunnolla. Kaikki kolme alatiesynnytystä ovat olleet helppoja. Vaikka isoin tekemäni oli 4500 g ja olen itse hyvin pieni. On ne kaikki synnytykset samankin ihmisen kohdalla niin erilaisia. Ensimmäinen varsinkin oli niin helppo. Ajattelin kaikkia näkemiäni elokuvia ja kuinka siinä ponnistuvaihe on ollut niin kivulias. Parilla työnnöllä poika syntyi maailmaan. Ja se vähäinenkin kipu loppui, kun sai ponnistaa.

Joko teillä lapsilla on hampaita, jos annatte esim. maissinaksuja. Meillä on kuolattu kuukausikaupalla, muttei ole vielä puhjennut.

 

Meidän tytöllä on kaks hammasta, mut annoin kyllä maissinaksuja jo ennen hampaiden puhkeamista. Ne kun sulaa suuhun niin hampaita ei niin paljon tarvi. Ne onkin tytön suurta herkkua ja tykkää kun saa itse syödä. Muuta sormiruokaa ei oo annettu vielä paljon. Joskus kurkkua ja pari kertaa ollaan annettu porkkanaa.

Täällä ei ole hammashoitajalle käyntiä puolen vuoden kieppeillä, itse pitää varata aika hammaslääkäriin vuoden iän paikkeilla. Hampaat meillä harjataan aamuin ja illoin, hammastahnan kanssa. Tyttö tykkää hammasharjasta tosi paljon ja oon antanu hänen itse pitää harjasta kiinni niin ei ole koskaan tarvinu tapella harjaamista. =)

Meillä on pari kertaa menty jo eteenpäin liukkaalla lattialla, mut pääasiassa vielä pyöritään ympyrää tai peruutetaan taaksepäin. Erityisen hauskaa tytön mielestä on peruuttaa ahtaisiin paikkoihin, kuten sohvan tai lipaston alle. =)

Ihanaa äitienpäivää kaikille!=)

Sinin ja tyttö melkein 7kk

 

Mä kirjottelen hieman sekavasti

Meillä on ihan sama homma Sinin. Tyttö kans peruuttaa itseään sohvapöydän alle ja välillä on jalat sohvan alla ja sitten hän jää peffasta jumiin

Hampaita ei vielä ole.Oon luullut jo pidemmän aikaa että kohta ne tulee mut eihän sieltä mitään tule.Ikenet kovin turvoksissa ja kuolaa runsaasti.Nyt tosin on vielä räkiksessä ja yskässä ni naama on koko ajan liman peitossa.

Me ollaan kans annettu noita maissinaksuja.Vihdoin kun muistin niitä ostaa.Ja isosiskonsakin niistä tykkää

Hyvää äitienpäivää kaikille!

MUKSU ja typy melkein 7kk

 

Olipa kiva lukea synnäritarinoita. Alko kyllä tuntua siltä, että on ite päässy aika helpolla. Mulla synnytys käynnisty vesienlähdöllä yhden maissa yöllä. Siinä sit rauhassa tehtiin lähtöä ja mentiin synnärille. Siellä lepäiltiin kunnes kuuden aikaan alko olla kivuliaat supistukset. Sillon päästiin saliin ja menin suihkuun. Mä olin kans kuvitellu, etten ota mitään kivunlievityksiä, hengittelyllä ja rentoutumisella mentäis. Mutta olin niin voimaton, tärisin vaan supistusten välissä. Otin kans sen kipupiikin, oisin varmaan ottanu epiduraalinkin, mutta pitkäaikaissairauteni estää sen. Ilokaasua hengittelin kans, en tiiä oliko siitä paljon apua. Ainakin keskityin hengittämään. Kympin maissa tuli olo, että on pakko ponnistaa. Ponnistusvaihe oli 12min ja tyttö annettiin rinnan päälle lepäämään. Hänet piti heti viedä sitten lastenlääkärin tarkastettavaksi, kun se kipulääke vaikutti. Mutta ei ollu onneks ongelmia, sain neidin pian rinnalle

Ja nyt se on iso 7kk sängyssä peuhaava mussukka, vähän väliä täytyy mennä kääntämään ennen kuin nukahtaa Konttausasentoa harjotellaan meilläkin, sitä pitää yölläkin vääntää jos vähänki havahtuu. Ja kovasti jutellaan ja naureskellaan, söpöjä ääniä!

Painokontrollissa oltiin ja hyvin oli nyt tullu painoa. 7kk mitat 69cm ja 7110g. Maissinaksuja on annettu ja muutakin sormiruokaa vähän yritetty, ei oikein vielä ole kiinnostunut kovin pienistä muruista.

Hyvää äitienpäivää!
t. suvikinos ja neiti 7kk

 

heippa pitkästä aikaa...

meillä on aika pieni poitsu syntymä painoon verraten, 6kk mitat oli: 7700g ja 68.5cm (syntymä mitat: 3874 ja 52) eikö se siitä nyt kun menee enemmän kiinteitä?

meillä poika osaa jo konttia ja nousta istumaan. nyt sitten on kova yritys jo pystyy, nousee sohvaa vasten jo polvilleen, muttei vielä ole oppinut et kuinka se homma siitä etenee

kuinka olette muuten saaneet opetettua lapsen korvikkeelle? jotka on pitempään imettäny? meillä kun ei poika meinaa huolia enää mitään pullosta, ei edes mun maitoa. kuitenkin pikku hiljaa pitäis siihenkin oppia kun töihin pitää heinäkuun puoles välis mennä. meillä ei lapset mene ollenkaan hoitoon vaan, mies tekee aamua ja mä iltaa ja viikonloppuja. ei siinä paljon jää aikaa parisuhteelle, mutta tämä on lasten kannalta tähän kohtaan paras ratkaisu. sitten kun tämä pieninkin on vähän vanhempi niin katsotaan tilanne uusiksi.

aivan ihanaa kun tulee kesä, on sitä jo odotettukin

 

aava olivia onko vauvaa pakko opettaa pulloon ? voisitko esim. kokeilla jo nokkamukia jos sujuisi siitä paremmin
Itse en ole vauvaa juurikaan opettanut pulloon, satunnaisesti kaupungilla ollessa on pullosta juonut kun tissi ei oikein kelpaa. Korvikkeelle en ole ajatellut opettaa ollenkaan. Päivähoito kun syksyllä alkaa niin imetän aamulla, illalla, ja yöllä ja mikäli päiväkodille/pph:lle käy niin lypsän päiväksi vielä maitoa mukaan.

Meillä ei neidillä hampaita vielä ole, mutta hyvin on syönyt maissinaksuja, kurkkua, kesäkurpitsaa, porkkanaa ja bataattia (kolmea viimeistä tietysti höyrytettyinä) mutta kurkku menee hyvin raakana ja onkin suurta herkkua

 

joo ollaan nokkamukiakin kokeiltu mut ei kelpaa sekään... ja toki mäki haluaisin imettää vielä, mut vuorot saattaa venyä 12 tuntiinkin, ja meillä ei kyllä töis kerkeä lypsää. siksi siis haluaisin että poika jois niin korviketta kuin tissiäkin. et jos se maidon tulo sitten hiipuukin niin olis ollu ns. lempeä lasku siihen korvikkeeseen. että jos paria kk ennen alkais totuttaa siihen korvikkeeseen.

meilläkään ei ole vielä hampaita ja maissi naksuja on jäystetty jo pari viikkoa.

jokos jollain muilla lapset yrittää pystyyn nousta? kauhee ku saa olla koko ajan vahtimassa ettei tule takaraivolleen alas...

 

Mä annoin ekana pullosta kylmää vettä, se oli meidän pojan suurta herkkua ja veti sitä pullosta ihan posket lommoilla. Sit vaihdoin tilalle korviketta. Pari ekaa kertaa syljeskeli sitä pois mutta nyt juo sitäkin mielellään. Ja meillä maidon pitää olla jääkaappikylmää. Lämmintä ei huoli.
Mä imetän ja annan ruualla korviketta pullosta. Meniskö desin verran päivässä korviketta. Mutta musta on kans hyvä, että osaa juoda sitä, ei oo sitten niin tarkkaa että oonko just ruoka-aikaan kotona vai en.

Pojalla oli taas korvatulehdus, edellisestä oliu 2,5 viikkoa.Nyt korvat oli niin täynnä märkää, että ne puhkaistiin. Jospa lähtis paraneen nopeemmin. Tai heti sen jälkeen nukkukin paljon paremmin. Nyt mennään sitten putkitukseen, saatiin aika 2 viikon päähän. Voi kun se tois avun tähän jatkuvaan sairasteluun.

Poika pyörii mahallaan ympyrää ja peruuttelee kans aikamoisia matkoja. Eteenpäin ei oo mitään yritystä. Meidän edellisetkin on ollu hitaita ton liikkumisen kanssa, kävelemäänkin oppi molemmat vasta 1,5 vuotiaana. Joten en odottele kovin ihmeitä tämänkään kohdalla...


Zeena ja poika 7 kk

 

Hei pitkästä aikaa!

Tänne kuuluu hyvää, terveinä on oltu ja muutenkin asiat mallillaan. Neitin täytettyä 6kk alkoi meillä monta viikkoa kestäneet levottomat yöt. Heräilyjä 2-6 kertaa yössä. Nyt on nukuttu hyvin jo monta viikkoa, toivottavasti sama homma jatkuu Luulen että osasyynä rikkonaisiin öihin oli tulevat kaks hammasta, ja välillä neiti harjotteli unissaankin konttausasentoa. Nyt saa mammakin taas nukkua

Meillä ryömitään, ja kovaa! Koko ajan pitäis olla liikkekannalla jokapaikkaa tutkimassa. Paikallaan ei juuri pysytä. Konttausasentoa harjoitellaan ja neiti istuu tuetta lattialla muttei itse vielä pääse istuma-asentoon. Ääntely on muuttunut monipuolisemmaksi, tavuja tulee esim. tä-tä-tä, ty-ty-ty ja oon muutaman kerran kuullut muka jo äi-tä Neitin lempipuuhaa on soivilla leluilla leikkiminen, johtojen luokse ryömiminen(mikä on ehdottomasti kielletty mutta Ei-sanaa ei vielä tietenkään uskota, katotaan vaan äitiä ja jatketaan hymyssä suin matkaa), laululeikit ja pehmokirjojen lukeminen. Syöminen on tietty kans yks lempipuuhista. Kaikki ruuat on tähän asti menny mitä on tarjottu, lemppareita on kala, spagetti ja jauhelihakastike ja hedelmistä kaikki

Mä oon aatellut olla kotona ainakin ens vuoden tammikuuhun. Katson sitten lähempänä jatkanko hoitovapaata vielä vai palaanko töihin/kouluun. Riippuu pitkälti rahatilanteestakin. Ihanahan se ois kotona olla mahd. pitkään.

Monetko päikkärit teillä nukutaan? Meillä nukutaan yhet pitkät, n.2,5-3h ja yhet tai kahet lyhyemmät. Yöunta n.klo 21-08. Tissitellään n.4-5 kertaa päivän aikana ja kiinteitä syödään aamupuuro, lounas (lihasose), päivällinen(liha/kasvissose), ja iltapuuro. Puurojen kanssa aina marjoja tai hedelmäsosetta ja lounaankin jälkeen joskus maistuu vielä hedelmäsose Välipalaa välillä(tuoretta hedelmää tms.) muttei oo vielä vakiintunut sen syöminen.

Siinäpäs ne tärkeimmät.

Ai niin, mietin että jos muskariin lähtis syksyllä.

Hauskaa kesän odotusta, täällä ainakin on nyt ollut niin kylmät kelit taas muutaman päivän ettei kesästä tietoakaan. Voikaa hyvin

miraaz ja neiti 7,5kk

 

Meillä bongattiin tänään hampaat alaleuasta. Olin vaan töllöttänyt yläleukaa ja alhaalla toinen hammas jo aika isokin. On niin "tarkka" noista hampaistaan. Ei suostunut velipojillekaan näyttämään... Hänelle tuli kaikkein myöhimpänä. Isomalla tytöllä jo nelikuisena.

Vähän oli syönti huonompaa, että ehkä johtui siitä. Meillä meni vain pieni purkillinen, kun normaalisti iso tai kaksi pientä. Tuo maissinaksu on hyvä reissussakin. Nyt sitä uskaltaa antaa, kun vähän limottuu, jos pitkään mutustelee.

Meillä ei edelläänkään vielä ryömitä, vaan pyöritään, mutten ole huolestunut, kun kaikki muut olleet aika hitaita paitsi toiseksi vanhin joka käveli 9 kk. Kehitys on sitten tapahtunut ihan yhtäkkiä. Toinen kaksosistakin oppi kävelemään vasta 1 v 4 kk. Nyt turboillaan 4-vuotiaana, niin että. Jokaisella lapsella on oma kehitysrytminsä ja riippuu myös vauvan perusluonteestakin.

Neiti "temppuilee" kaikenlaista. Erityisen mukava on heitellä tavaroita ja ulvoa äitiä hakemaan. Äidin naamasta nipistely pikkukynsin on myös kivaa. Lempilelut joskus harvinaisen halpoja, kuten esim. pesupallo. Kovasti tykkäisi myös koirasta ja kissasta, jotka eivät ihan yhtä ihastuneita turkista repimiseen.

Yöt nukkuu edelleen ihansiti 11-12 h. Kahdet pikkupäikkärit ja yksi pidempi jakso n. 2 tuntia ulkona.

Ihanaa, kun lämpenee.