Moi taas kaikille!
Täällä paha olo ehkä vähän helpottanut, tai sitten alan tottua tähän lystiin ilmavaivoineen turvotuksineen. Rinnat on arat , joten uusi oire löytynyt (jee??)! Kohdun kasvamisesta on myös viitettä, sen huomaa kun vatsallaan makaa: alavatsalla tuntuu sellainen möykky, joka vielä sallii mahallaan nukkumisen, mutta tuskin kauan.
Neuvolassa on nyt käyty, ja viisastuin vain sen verran odotettuun, että joudun/ pääsen äitipoliseurantaan(pari seurantaa vaativaa perussairautta alla ja edellisten raskauksien myrkytys ja ahtaahko lantio). Inhottavia seuralaisia ja riskinsä raskauteen tuovat, mutta olen kuitenkin hyvilläni että niitä seurataan. Sitäpaitsi pääsen nauttimaan ultranäkymistä normaalia useammin
!
Miehen kanssa oli eilen hölmö tapaus, kun taapero oli hänen ja kaverinsa kanssa ulkona. Minä laitoin sisällä ruokaa, ja vilkuilin tietysti ikkunasta että pienin pysyy hommassa mukana. Ukot rassasivat traktoria tallin edessä, ja tietysti poikaakin kiinnostaa...Yhtäkisti silmissä oli vain näky liikkuvasta traktorista, ja pojasta parin metrin päässä renkaasta. Siltä paikalta syöksyin ulos sukkasillaan ja kirmasin kiljuen taklaamaan pojan syliin-vain huomatakseni metrin päässä minua hölmönä tuijottavan miehen. Olihan isi siinä pientä vahtimassa, ei vain minun näkökulmaan sisälle näkynyt...tuli vähän hölmö olo ja sanomista ettenkö luota isin kykyyn vahtia lasta:stick:. No, rehellisesti sanoen, aina en luotakaan. Kaksi tai useampi "putkiaivo" keskenään vaahtoamassa tekniikasta, niin äkkiä pienin unohtuu. No, mitä tastä opin : luottoa isillekin, mutta paskahalvauksen ehdin kyllä säikähdyksestä saada. Illalla nauratti jo, miehen kaveri kun oli luullut että törmäsin sisälllä hämähäkkiin kuin säntäsin rääkyen ulos. Sellaisenkin näytöksen tämä mamma on naapureille tarjonut.. Silloin tosin päällä oli vain yöpaita.
Muuten on kyllä pakko vähän kehaista miestä. Vanhempina me ollaan todella tasavertaiset. Hän syöttää, kyvettää, nukuttaa, vaihtaa vaipat, ja kuskaa ihan yhtä lailla kun minäkin- ja erikseen pyytämättä. Läsnäolon isänä huomaa kyllä muutenkin, hänellä on tosi hyvä ote lapsiin ja pärjää isänä siinä missä minä äitinä. Tällainen jako on meillä tullut ihan luonnostaan, ja on oikeasti ihanaa ettei kumpikaan kuormitu toistaan enempää. Ja molemmille jää aikaa humista vähän ikiomia juttujaankin. Tiedän että kotityöt ja lastenhoito aiheuttavat yleisiä riitoja kodeissa, mutta meidän ei ole koskaan tarvinnut siitä kinata. Tästä pitää olla tyytyväinen! Ihana ukko minulla:heart:
Lapset tuntuvat kyllä kinaavan ikäerostaan huolimatta. Isommalla on nyt kerranviikossa-pleikkarinpelausaika, ja pienempi tietysti haluaa osallistua. Tähän asti pienemmälle on kelvannut langaton pleikkaohjain, josta on patterit poistettu, mutta nyt taisi tajuta tuon kusetuksen
sen verran äänekästä alkaa tuo pelaaminen olla. Menenpäs peacemakeriksi, kun eivät osaa tapella sovussa.