Lokakuun Onnenmurut 2012 *Helmikuussa*

Teille jotka mietitte miten esikoinen ottaa vauvan vastaan ja painitte siihen liittyvien ajatusten kanssa. Voin kertoa hieman omia kokemuksiani..

Eli meillä oli pikkukakkosen odotusaikaan sellainen tilanne, että meille tuli exän kanssa ero ja meillä oli muutenkin ollut vaikea suhde. Ex ei enää halunnut nähdä esikoistamme, joten mulla oli kova suojelusvietti häntä kohtaan kaikella tapaa. Ja muistan miettineeni paljonkin, että miten mä pystyn koskaan rakastamaan ketään yhtä paljon kuin tuota esikoista. Kuitenkin tuntui, että syntyvä vauva tekee perheestämme ehyemmän/kokonaisemman. Ja itse ainoana lapsena tiedän mitä sisaruksenkaipuu ja yksinäisyys on. Etenkin nyt aikuisiällä mietin, että sisaruksesta olisi paljon tukea ja iloa ja olisi ihanaa, jos lapsilla olisi iso suku ympärillä. Mutta heillä ei ole kuin yksi setä ja sekin asuu satojen kilometrien päässä. Ei serkkuja.. mun mielestä tosi surullista. Haluan että omilla lapsenlapsilla olisi toisin.

No kuopus syntyi ja vieläpä niin nopeasti, että syntyi kotiin vain mun ja esikoisen läsnäollessa. Jos joku haluaa tietää enemmän, niin juttua löytyy täältä: http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1567730-synnytin-luomuna/#post18047892 . Tuo suunnittelematon kotisynnytys oli kuitenkin oikeastaan aika hyvä asia, koska esikoinen otti heti siskonsa hyvin vastaan kun näin ymmärsi konkreettisesti sen, että vauva kuuluu meille. Mustasukkaisuutta ei ole oikeastaan ollut ennenkuin ehkä nykyään kun kuopus alkais olla jo siinä iässä, että mä voisin jo oikeastaan vaatiakin häneltä jotain, mutta mä pidän häntä vieläkin ihan vauvana ja se tympii esikoista, jolta vaadin ikätasoisiaan toimia. (Ja molemmat on todellakin yhtä rakkaita <3). Mutta ainahan sisarussuhteissa jonkin verran mustasukkaisuutta on ja mun mielestä on vaan hyvä, että sisarussuhteissa harjoitellaan toisten huomioimista ja lapsi oppii, ettei ole maailman napa. Esikoinen on kuitenkin tosi huolehtivainen ja suojeleva pikkusiskoaan kohtaan edelleen. Heillä siis ikäeroa 3 vuotta 4 kuukautta.

Jännä kyllä nähdä miten miehen poika suhtautuu, kun hän on kauan saanut olla ainoa lapsi (jos ei oteta lukuun vanhempien puolisoiden lapsia) ja on muutenkin pikkasen hemmoteltu tapaus ja hällä on tämä uusperhe-elämäkin ottanut tosi koville. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin. Toisaalta myös mun kuopus on varmaan hieman loukkaantunut vauvan synnyttyä, kun mä oon niin häntä pitänyt vauvana tässä :D.. Nyt oliskin kiire pottatreenille ja muulle, kun voi olla vauvan synnyttyä hieman vaikeaa..
 
Hei kaikille!

Jospa minäkin liittyisin tänne keskustelijoihin, kun kerta kuitenkin olen ihan koukussa teidän juttuihin ja huomaan monesti päivässä eksyväni näille sivuille :)

Odotamme esikoistamme, jonka la on 19.10. Taustalla on kolmen vuoden tahaton lapsettomuus ja raskaus sai alkunsa ensimmäisestä koeputkihoidosta (Valo, meillä taitaa olla muutakin yhteistä kuin vaan smoothie tykkäys:) ). Tänään varasin ajan ekaan ultraan ensi viikon loppuun lapsettomuusklinikalle. Synnyttämään pääsen toivottavasti NKL:lle. Niin ja oma ikä on 29.

On tämä niin höhlää, kun toivoo vain ajan kuluvan pikakelauksella. Yritän nauttia kaikista oireista ja luottaa omaan kehoon.

Ihanaa, kun teitä on niin paljon :heart:

naapuri ja ? (rakkaalla lapsella on vielä monta tekonimeä) 5+6
 
Ultrassa käyty aamusella ja siellä se pieni sydän pampatti :heart: Olo on nyt niin huojentunut ettei mitään rajaa! :) :) Tekis mieli vaan hymyillä vaikka tiedostan kyllä että km-riski vielä on, mutta niinkun jotkut teistä sanoivat niin näillä viikoilla pitäis olla enää kun 20 %.

onnellinen nellinu & sirrikkä 7+4 :heart:
 
Ehkä tässä sittenkin kävi kuten luulin, eikä tää kirjoittelu nappaa ihan samalla tavalla kuin esikoista odottaessa.. Hirveen työläältä tuntuu nimittäin tää kirjoitusruutuun naputtelu. Yritetäänpä kuitenkin - ja lukemassa käyn kyllä joka päivä. Ehkä tää on jotain itsesuojeluakin -- hiukan etova olo on, mutta oikeastaan mistään en tiedä olevani raskaana, joten en usko koko hommaa. Siksipä

varasin varhaisultran yksityiseltä reilun viikon päähän. Silloin on viikkoja 7+0.

Soitin myös neuvolaan. Esikoinen on vasta 1v7kk, mutta vaikka mikä käytäntö on jo ehtinyt muuttua.

Ekan ultran saa valita joko niskaturvotus-ultran tai vain hoitajan tekemän varhaisultran, jossa ei seulota kromosomipoikkeavuuksia tms. Se nt-ultrien tekijälääkäri on niin ihmishirviö, että tekisi mieli ihan senkin takia mennä vain hoitajan tekemään ultraan. Toisaalta sen tiedon saan jo yksityisellä (kuinka monta sikiötä, onko oikealla paikalla), että ehkä kuitenkin sen kammotustohtorin pakeille..
Kilpirauhasen vajaatoimintaan suhtaudutaan vihdoin asian vaatimalla vakavuudella. Viimeksi jouduin hakemaan lääkityksen itse yksityiseltä, nyt mut laitettiin verikokeeseen saman tien, ja kun kerroin etten ehdi ennen viikon työmatkaa (jolle lähden huomenna), lääkäri laitoti reseptin suoraan apteekkiin ilman labratuloksia ja mun pitää hakea lääkkeet ennen lähtöäni. Eli nykyään tajutaan, että tyroksiinitason pitää olla kunnossa jo raskauden ihan ekoilla viikoilla. Hyvä homma - toki kehittelen jo paniikkia, että onko nyt jo joku ehtinyt mennä pieleen..

Lähden tosiaan huomenna työmatkalle Etelä-Eurooppaan kuudeksi päiväksi ja koitan olla ajattelematta asiaa kokonaan (tosin matkalaukku pitäis pakata :/ ). Olen ollut esikoisesta erossa pisimmillään 2 yötä ja sekin on tuntunut jo radikaalilta. Nyt olen poissa 5 yötä. Ei hemmetti! Ahistaaaaa. Toisaalta ajatus viidestä kellon ympäri nukutusta yöstä on ihana ja tervetullut. MYös ruokamyrkytyksen tai sairastumisen mahdollisuus pelottaa toisaalta, koska olen menossa ei-niin-täysin-länsimaiseen kulttuuriin, ja pitäisi työn puolesta testailla kaiken maailman katukeittiön antimia. (Kuulostaa absurdilta, mutta totta se on :D ) Ehkä laitan työparin asialle.. Onko ruokamyrkytys raskaana jotenkin vaarallinen, miks mulla on tällanen mielikuva?

Muakin mietityttää esikoisen reaktio mahdolliseen vauvaan. On aika herkkä ja temperamenttinen tapaus - luvassa voi olla mitä vain. Ainakin tällä hetkellä on mustis jos iskä ja äiti pussailee, tai jos äiti silittää kissaa, tai ihan mitä vain. Läpsyjä satelee ihmisille ja eläimille (toki niistä ojennetaan verbaalisesti myös, mutta en tiä meneekö jakeluun). Testin tehtyäni vollotinkin, miten kamalan teon teen esikoiselle, joka joutuu nyt "paitsioon". Se sisarus-arvostus ei kuitenkaan ole ihan välitön juttu, vaan vie hemmetisti aikaa.. So not, on tästä "aika" monessa muussakin perheessä selvitty.

Ihana talviaurinko! Hyvää päivää kaikille!
kardemummma & pikkupulla 5+3 (vitsit noi viikot näyttää naurettavan pieniltä ja silti jo tohkeissaan kaikkea miettii..)
 
Tiimarinvihkon innoittamana minäkin kerron mustasukkaisuustarinan kun pikkukakkonen syntyi... Yllättävää siinä oli se, etten vakavissaan olisi uskonut mustasukkaisuutta tulevan edes tuossa määrin, kun esikoinen kuitenkin oli jo järkevä koululainen, eikä enää kilpailisi ihan samoista asioista vauvan kanssa.

Mutta kuinkas ollakaan, vauvan tultua synnäriltä kotiin koko riemu alkoi!
Päivisin asiat oli ihan normaalisti, esikoinen oli varsin ylpeä isosisarus ja oli mielellään auttamassa vauvan hoidossa. Nukkumaanmenon aikaan kitinä lisääntyi, ja hän vaati myös päästä samaan huoneeseen nukkumaan kuin mekin ja vauva (Esikoinen oli siis puolivuotiaasta asti nukkunut ongelmitta omassa huoneessaan seinän takana, joten pyyntö lähinnä huvitti, ja käskin yhdistää kiltisti pään ja tyynyn). Kapeaan sänkyymme ei olisi mahtunutkaan kolmatta ja eikä huoneeseenkaan yhtään lisäsänkyä...
Sama toistui pari-kolme viikkoa, joskaan pää ja tyyny ei enää yhdistyneetkään hermostumatta. Illat venyivät, yö alkoi olla jo aamuyötä, kun esikoinen vielä kerta toisensa jälkeen itsepintaisesti vänötti sängyssään että meidän huoneeseen kun vauvakin on...univelka painoi minua ja esikoista- mutta vauva nukkui kuin murmeli, hyvä että heräsi syömäänkään välillä.

Tilanne rauhoittui vasta, kun hermostuin toistuvaan yölliseen tappeluun ja vein väsyneen ja kaikesta raivoavan lapsen mummolaan "unikouluun". Lapsi alkoi olla niin univelkainen ja jotenkin kiukussaan jumissa, ettei uni tahtonut siksikään tulla. Selkeästi se oli raivoa vaan minulle(isänsä säätyi tältä, mitä nyt öisin ohessa kuuli koko orkesterin), joten mikään puhe ei kertakaikiaan tuntunut uppoavan. Mummo teki taikojaan ja pari hyvin nukuttua yötä myöhemmin kotonakaan ei ollut enää nukkumisongelmaa, ja esikoinenkin lähinnä nauroi että olipas tosi tyhmä juttu...
Huvitti jälkeenpäin kun ihmiset kyselivät , valvottiko vauva. Ei, kun tuo meidän esikoinen..:LOL:

Nyt sitten jännätään, miten mustasukkaisuus kolmannen synnytyä nostaa päätään: vieläkö esikoinen vaivautuu samaan showhun, ja miten tuo taapero sitten...: /
 
Meille on sisaruksille tulossa ikäeroa 3 vuotta ja 1 kk. Eli tämä ymmärtää ja osaa jo olla mustasukkainen. Ja kun tää meitin neiti ei mistään lepsuimmasta päästä ole, vaan kun jotain tunnetaan, niin se tunnetaan täysillä. Ja kuitenkin hän on viellä niin pieni, että eväitä ilmaista niitä tunteitaan ei viellä kauheasti ole... Eli todennäköisesti meillä taannutaan alaspäin ja haetaan huomiota kaikin kielletyiksi tiedetyin keinoin. Minä NIIN toivon että vauva tulee viihtymään liinassa. Muuten loppuu kädet ja jalat kesken... Ensimmäiset kuukaudet hiukan hirvittää, sen jälkeen asiat todennäköisesti lutviutuu ihan itsestään.

Me varmaan kesällä lainataan paljon sisaruksen tulosta kertovaa lastenkirjallisuutta ja luetaan sitä esikon kanssa ja sitten pitänee hommata hälle nukke ja vaunut ja vaatteet yms, että hänkin saa sitten hoitaa vauvaa. Ainakin nykyään matkii minun tekemisiäni paljon, joten toivon että vauvanuken avulla saisin hänet jatkamaan sitä, eikä suinkaan alkavan matkia vauvan tekemisiä :D

Sitä vaan miettii, että kun esikko on äärettömän tarkka omista tavaroistaan. Tämä ilmeni hoidon aloituksen myötä. Liekö siellä huomannut että jos ei pidä puoliaan jää kokonaan ilman? Välillä syntyy poru jo siitä jos koira kävelee jonkin lelun yli ja vahingossa tönäisee sen kumoon. Saati että koira menee ja nuuskii jotain, katastrofi! Mitä mahtaa neito tuumata siitä että hänen rattaansa muutetaan (yhdistelmät) vaunuiksi ja vauva saa ne... Saati että vauva on äidin sylissä. Välillä kun on päiviä, jolloin koiran "syliin" ottaminen aiheuttaa närää... Meillä siis kaksi päälle 20kg koiraa, jotka tunkee syliin istumaan jos itse menen lattialle istumaan. :D

Tulipas romaani :D

Sakuliini ja kultahippu 6+4
 
Oon tänään töissä meinannut paljastaa raskauteni pariinkin otteeseen.
Aamulla pomo tuli huoneeseen ja ilmoitti, että Ruotsissa syntynyt prinsessa. Itkuun meinasin purskahtaa. Piti lähteä vessaan itkeskelemään :)
Myöhemmin työkaveri tuli käymään reilun kuukauden ikäisen tyttönsä kanssa. Taas oli iskussa pidättelemistä.
FB: mäkin olen vielä pysynyt sieltä pois. Älkää kaikki kokonaan siirtykö sinne.
 
ail
Elkää nyt kaikki kadotko.Ihania ultra kuulumisia nellinu.Viikot kuluu täällä niiiin hitaasti että tuntuu et mie en ollenkaa pääse ar-ultraan.Kun tosiaan haluaisin sen sykkeen nähdä.Välillä iskee aina epätoivo että onko siellä edes ketään.Meillä esikoinen täyttää tänävuonna 18v ja kuvittelin hänet kiukuttelemassa että tahtoo samaaan sänkyyn kun vauvakin.Onhan meillä tosin noita nuorempiakin tuossa.Ja nuorin täyttää elokuussa 4v.Saa nähä taannutaanko täällä.Toivottavsati ei kun nyt on vaipat jääny jo yöltäkin pois.Kauheen omanapaista tekstiä (taas) mutta yritän paremmalla ajalla tulla kommentoimaan.Mie kun joudun salaa käydä täällä ettei tuo miun murrosikäinen neiti huomaa ja arvaa.Hää ku on varsinainen salapoliisi.Ja mie en vielä haluaisi kertoa.


ail ja saaga 5+3
 
Moikka kaikille!! Ajattelin että voisin nyt liittyä lokakuisiin kun taustalla olen jo seuraillut teitä :) Siis neljättä lasta meille erittäin innolla ja erittäin toiveikkaana odotellaan, viime syksyisen kokemuksen jälkeen tämä on psyykkisesti erittäin raskasta. Siis menetimme pienen poikamme rv 21+3 :'( Ikävä on vielä toisinaan todella raastavaa.

Mutta siis, nyt raskaustesti on positiivinen ja la on 21.10. Todella toivomme että sinne asti päästään. Eka neuvola on 19.3 ja sillon sit ultrataan ja katsotaan että näkyykö sielä matkustajaa. Tällä hetkellä en ajattele olevani raskaana, vähän niinku syytön kunnes toisin todistetaan :xmas:

Sitten vähän ällöttävä kysymys, eli onko teillä valkovuotoa? Kun nyt jotenkin on tullut itelle sellanen pelko että kesken on tämä raskaus menossa :| Kohtua juilii välillä kummasti ( tiedän että voipi olla kasvukipuja ) mutta kun olen pikkuhousunsuojaa käyttänyt niin välillä näyttää että valkovuoto saattaisi olla hieman punertavaa, varma en ole. Tämä on sitten raastavaa. Toisaalta ajattelen että jos on mennäkseen kesken ni parempi että menee heti kun että isoilla viikoilla. Typeriä ajatuksia. Turhauttavaa.

Mutta Onnea kaikille jotka on saanu ihania ultrakuulumisia :flower: Hieman tekisi mieli mennä ar-ultraan mutta nyt ei kyllä rahatilanne anna myöten sellaiseen. Nyt vaan odotellaan ekaa neuvolaa.

muhvi ja (mahdollinen) matkis 5+4
 
Muhvi tiedätkö mulla on kanssa tullut valkovuotoa ja ollut masukipuja laidasta laitaan, mutta haluun uskoa, että se on ihan hyvä asia, eikä oo mitään hätää.
Ymmärrän kyllä sun pelon jos olet jo kerran km kokenut, pahoitteluni siitä. :( itsellä tosiaan eka raskaus ja haluisin pelata varman päälle joka asiassa!
Pakko vielä mainita sekin, että meillä laskureiden mukaan myös la 21.10 ja eka neuvola 19.3 hah mitä sattumaa :D
Itse kanssa tossa kun kärsin enemmänkin noista kivuista niin pelkäsin vessaan menoakin kun pelkäsin vuodon alkaneen, mutta vielä täällä pahoinvoinnista kärsitään, että ehkä tästä selvitään hengissä niin minä ku pikku salamatkustajakin :D

lllllaura ja salamatkustaja rv 5+4 :)
 
Piiperolla ja muhvilla ollut raskasta... :( :hug:

Onnea kaikille plussanneille!

Esikoisen reaktioista puhuttu. Meillä kuopuksen syntymä oli erittäin stressaava/traumaattinen isommalle. Kärsi pienemmän itkusta ja oli erittäin mustasukkainen eikä saanut vanhemmiltaan kaipaamaansa huomiota tarpeeksi. Tuskaa lisäsi se, että esikoinen ei vielä tuolloin osannut puhua paljoakaan eikä saanut sanallisesti ilmaistua tunteitaan. Meillä oli tosi stressaavaa pidemmän aikaa. Vauvaa ei isompi mitenkään yrittänyt satuttaa vaan useimmiten yritti puolustaa luullessaan vanhempien aiheuttavan itkun, esim. kun annoimme kipeälle ja itkevälle vauvalle särkylääkettä. Onneksi näin radikaalit reaktiot kuin meidän esikoisella taitavat olla harvinaisia... :) Vähän jänskättää miten mahtaa mahdolliseen uuteen sisarrukseensa suhtautua, alkaako sama rumba... myös kuopuksen reaktio jännittää vähäsen, kun toinen on varsinainen mamman muru.

).( Kuvotus ja närästys läsnä lähes koko ajan. Pitäisiköhän jättää kahvin juonti, mutta miten pysyn sitten hereillä töissä lounaan jälkeen. Väsy painaa muutenkin päälle alkuillasta torkututtaa ja koko ajan on nälkä. Jotenkin myös tuntuu sykkeet olevan tavallista korkeammalla ja rasitun helpommin kuin yleensä. Hajuaisti ei mielestäni ole vielä kovin herkistynyt, johtuukohan nenän tukkoisuudesta...

AR-ultraan olen menossa joko ensi viikolla tai seuraavalla. Yksi totuuden hetkistä, koska sykkeen pitäisi tuolloin näkyä...

Unelma kolme & papunen 6+4
 
Osanottoni muhville kamalasta menetyksestä <3 Ja isosti peukkuja tälle pikku salamatkustajalle =)

Pakkohan mun oli tulla ketomaan neuvola kuulumisia.. Eli mun laskettu onkin 2.10 jostain syystä neuvolan laskuri antaa päivän vähemmän kun nettilaskurit?? :eek:

Juteltiin neuvolatädin kanssa ensin mun kovasta pelostai keskenmenoa kohtaa kun edellinen keskenmeno oli marraskuussa. ja se sit rauhotteli mua ja ultrasikin heti et saan rauhan ajatuksista. eli sielä se oli ja het tuli selvästi kohtu esille ja sielä yksi pikkuinen toukka :D Viikkoja mulla nyt siis 8+2 mutta sikö vastasi viikkoja 8+3 eli laskettua ei muuteta :) Syke oli sielä ja kaikki oli kaikin puolin niinkun pitääkin :p
Ja sanoi että tästä eteenpäin joka päivä pienenee keskenmeno riski. Eli nyt jännitellään ja odottelen np-ultraa :heart: Meilläkin oli se et saa valita np:n tai sit tavallinen ultra eli sellanen mis ei mittailla niskaturvotusta. halusin sit np:n ei sen takia et keskeyttäisin jos sairas lapsi ois tulossa vaan ihan vaan sen takia et tietää varautua jos jotain on..
Verenpaineet oli hyvät ja painoakin oli tullut jo 4KG!! Johtuu tästä pahoinvoinnista kun ei muu laske oikeen kun rilli ruuat ja kaikki roska ruoka muutenki :D Noh se tasottuu kunhan tää pahoinvointi loppuu..
Mulla oli tänään eka päivä pois töistä pahoinvoinnin takia ja nekkutäti kirjoitti huomisenkin vapaaksi. ja suoraan sanottuna paree niin! Ei mulle työ ole niin tärkeä ettäkö viittin sinne mennä kipeenä ja huonovointisena.. maistuu työkin vaan paskalle jos väkisin pitää säätää..

Nyt jos menis komentaan nuota kahta tappelijaa jos saatas vaikka sopu taloon :D On noi lapset ihania :heart:

Joshua ja Salamatkustaja 8+2
 
Nyt tulee kunnon omaan napaan suunnattu vuodatus! Tää odotus on ihan hirveetä, ainakin tällä hetkellä...mikään ei vie tätä kuvottavaa ja huonoa oloa pois :'( Viikonloppu meni kokonaan vessanpönttöö halaillessa ja nyt viimeset 4 päivää olen kyenny syömään PELKKÄÄ pilttiä ku kaikki tulee ylös. Selkä on ihan jumissa ja voisin nukkua 24/7. Haluaisin vaan pompata siihen hetkeen ku käärö on sylissä...ainakin viimeset 3viikkoa on ollu yhtä helvettiä.

Tuntuu että oon ihan tunnevammanen ku ajattelen näin mutta ei voi mitään. Kateellisena luen täällä niiden kirjotuksia jotka jaksaa tehä kaikkee ja voi syödä yms. Se nälkä tässä on ehkä se pahin :'( *vali vali vali*
 
Voi Karsu-reppanaa...Tsemppiä sinne kovasti! Yritä lohduttautua sillä, että tuo on väliaikaista ja saat lopulta parhaan mahdollisen palkinnon. Ymmärrän kyllä, että varmasti väsyttää ja hermostuttaa, jos koko ajan on karmea olo. Kyllähän se väkisin vetää mielen matalaksi.
 
Karsu87 Tosi ikävää että oireet on noin voimakkaat :hug: Kyllä saa valittaa! Jaksuja!

Tervetuloa uudet ja tsemppiä rankkoja asioita kohdanneille.

Minä oon ihan järkyttävän turvoksissa. Se vähäinenkin vyötärönmutka on hävinny ja toppahousut puristaa... Tänään tuli töissä ulkona kova kuvotus, luojan kiitos ei viellä enempää.... oispa tooosi kiva ollu yrjötä siihen pihalle työtovereiden ja asiakkaiden eteen.... Ruoka närästää.... Söin päivällisen ja sitten luin rennie-paketista että suositellaan otettavaksi tunti aterian jälkeen. Tuumin vaan etten kyllä varmana kuuntele sitä poltteluu tuntia! :D Oireiden osalta täällä mennään kokoajan pahempaan suuntaan. Ei mulla esikon kohdalla ollut närästystä kun vasta ihan loppuviikoilla. Mut jokainen raskaushan on erilainen. Tosin äiti väittää et hällä oli kaks ihan samanlaista, yhtä helppoo raskautta, niinkun mulla oli se eka.

Joko kunto on pohjalukemissa tai sitten veri on laimentunut niin ettei se enää kuljeta happea samaan tapaan kun ennen. hengästys siis helposti. Tänään mennä puuskutin moottorikelkan jälkee pitkin pulkkaa vetäen ja lenkki jäi puolta lyhyemmäksi kun se oli suunniteltu....

Vielä 1,5 vko neuvolaan, ei jaksa! :D

Sakuliini ja kultahippu 6+4
 
IMN
muhvi Ensinnäkin osanottoni menetyksestä <3 Toivottavasti tämänkertainen pikkuinen pysyisi loppuun asti matkassa.

Täälläkin on ollut runsasta valkovuotoa (jos tämä nyt oli se kysymyksesi :D), välillä tuntuu kuin olisi pissannut housuun kun tulee niin paljon..
Ja nuo alavatsakivutkin on ihan normaaleja, itselläkin on jo havaittavissa jonkinasteisia kohdunkasvukipuja, välillä vähän menkkamaisiakin mutta hiljattain muuttuneet jotenkin erilaisiksi.

Joshua Ihania neuvolakuulumisia! :)

Lapsettomuudesta kärsineille pieni kysymys. En tiedä kuinka kertoisin veljelleni ja hänen vaimolleen raskaudesta, he kun ovat kärsineet lapsettomuudesta ja käyneet erilaisissa hoidoissa jo 4-5 vuoden ajan. Itsestä tuntui jo tuon 8kk yrittämisen aikana tosi pahalta kuulla kerta toisensa jälkeen jonkun olevan raskaana, niin miltäköhän lie tuntuu sitten noin pitkän yrittämisen ja epätoivon jälkeen.. Jotenkin tuntuu etten saisi olla iloinen koko raskaudesta heidän edessään, mutta onhan se hankalaa :/ Miten te muut pidemmän kaavan kautta raskautuneet olette ottaneet muiden raskausuutiset? Valmistaudunko odottamaan itkunpurskahdusta kun kerron? Tekee niin pahaa veljen ja vaimonsa puolesta, itse kun olen vasta 19 ja toista odotan, he taas lähemmäs kolmekymmentä eikä yhtäkään (paitsi veljeni tytär edellisestä liitosta). Toisaalta taas veljeni on ollut todella innoissaan esikoisestani ja suorastaan palvoo tätä :D Tulee näyttämään traktoreita, aura-autoja (työskentelee kiinteistöhuollossa) ja muita viiden minuutin varoitusajalla.. :D

Huhhu.. Pakko vaihtaa vaaka-asentoon.

IMN & Tuutikki 6+3
 
Tervetuloa muhvi! Tosi ikävä kokemus sulla takana :( Toivotaan tästä raskaudesta vauvaa syliin asti, tsemppiä!

Karsu87: Saa valittaa! Kauheen rajut oireet sulla, toivottavasti pian helpottais. Jaksuja!!

Täällä myös vyötärö hävinnyt ja tilalle tullut turvotuspallo :LOL:
 
Viimeksi muokattu:
IMN Pakko oli kommata sun kysymykseen tohon lapsettomuus kysymykseen. Eli itselläni on ollut lähipiirissä samankaltaisia juttuja ja se on hankalaa ja tuntuu pahalta pelkkä kertominen vauva uutisista :| Mutta minä olen järkeillyt niin et kerron asian sillai varovasti eli vaikka kylästä pois lähtiessä tyyliin siin oven sulla sillai et ai niin meille tulee vauva. ja saavat sit keskenään kotona puida ja sulatella asiaa koska itku siinä varmasti tulee!! ja meillä oli niin et oli muutama päivä hiljais eloa eli ei kuulunut mitään vaikka muuten joka päivä oltiin yhteydessä ja sit tuli tekstari jossa onnittei uuta tulokasta ja kertoi että asiaa piti sulatella jne. jonka ymmärsin oikeen hyvin eli en tod vetäny herneit nenuun vaik ei heti onnitellukaa :D No sit muuten raskausaikana en heidän aikana hirveesti puhunu tulevasta jolleivät he itse kyseleet. ja muutenin olin aika hehkuttamatta pikkusta jne. mutta se on varmasti paras keino kun et kokajan puhu tulevasta vauvasta jollei he itse kysle. ja kuuntelet jos he haluaa jutella omasta tilanteestaan :heart:
 
Pikaiset kuulumiset ennen nukkumaan menon yritystä.. Täällä siis esikoinen oksenteli pari päivää, ja nyt vuorossa minä.. En muistanutkaan miten pahalta tuntuu oksentaa... Tsemppiä kaikille, jotka sitä joutuu raskauden vuoksi kestämään!

Tervetuloa mukaan kaikki uudet, nimimerkkejä en kuollaksenikaan muista..

Fb-ryhmään haluavat voivat laittaa vaikka mulle yksärillä linkin profiiliinsa, lisään kaveriksi ja siitä sitten ryhmään! :)

Huomenna (tai siis tänään) ois ultra, jonka joudun siirtämään.. Ei musta ole lähtijäksi jos tämä tauti vielä kauan jatkuu... :/ Olisin kyllä halunnut mennä, mutta minkäs teet...

Nyt koittamaan vaakatasossa oloa...

-Minki ja ylläri rv8?-
 
Tervetuloa uudet ja onnea plussista. Halaukset kovia kokeneille.

Valkovuodosta: Mulla vuoto ollut melko vähäistä, mutta kai sekin normaalia?!

Mulla tänään huomattavasti parempi päivä olojen suhteen. Olen nyt joka aamu pahoinvoinnin alusta lähtien, syönyt heti sängyssä jo pienen keksin ja mehua. Mutta sitten herättyäni en ole saanut yhtään mitään alas, se on tehnyt aamutunnit töissä järkyttävän kuvotuksen ja pahanolon, samalla myös maha murissut nälkää. Tänään vetäsin perinteisen keksin lisäksi VÄKISIN palan täytettyä patokia. Ihan järkyttävää oli syödä kun ei tehnyt yhtään mieli ja mietin että millon tulee ylös. Mutta ei tullut ja nyt olo niin paljon parempi. Voihan tämä tietenkin johtua siitä että on perjantai! Ah. Ihanaa.

Tsemppejä kaikille huonovointisille, ei ole tosiaan kivaa. Vaikka en itse vielä ainakaan ole kertaakaan oksentanut ja olot silti välillä ihan järkyttävät. Väsymys vielä pahentaa sitä.

Rentouttavaa viikonloppua.

Onnellinen84 + Tirriäinen 7+2
 
Hei kaikille :wave:
kai se minäkin uskallan ilmoittautua tänne kun alusta asti lukenut ja marraskuunkin pino jo on näköjään korkattu!
Ikää 35v. kolmatta odotetaan ja La 4.10 Sairaala LKS
Isommat lapset 10v. ja 8v.
Takana viimesyksyltä km rv 16 joten varovaisesti mennään enkä oikein vielä uskalla nauttia odotuksesta saati suunitella mitään.
Väsymystä on ja ympärivuorokautinen etova olo.

Tuosta valkovuodosta ja alavatsakivuista; mulla todettiin tuossa kesken menneessä raskaudessa streptokokki bakteeri. Pari viikkoa sitten menin päivystykseen alavatsakipujen ja kokkareisin valkovuodon takia ja streptokokkihan se oli jo tulehduksen aiheuttanut. Meni ohi antibiottikuurilla mutta pelottaa että milloinhan se uudestaan tulee.

Ar-ultraan en ole menossa, eka neuvola 9.3.
Siskoille olen kertonut, kenellekkään muulle en. Lapsillekkin varmaan niin myöhään kuin mahdollista. He kun viimeksi kovasti surivat meidän enkelipoikaa:'(

Kaikki tavaran hankinta on edessä mutta en uskalla vielä mitään ostaa. Eiköhän tuota kerkeä.

Fantteli 8+1
 
IMN
Huomenta! :) Ah, perjantai :heart:

Onnellinen84Minä ajattelisin niin että valkovuoto ja sen runsaus ovat raskausoire muiden joukossa, joillakin on toisilla ei :) Perimmäinen tarkoitushan sillä on puhdistaa emätintä ja näin suojata mm. kohdunsuuta ja synnytyskanavaa bakteereilta, tulehduksilta ym. mutta en näkisi sitä ongelmana vaikka olisikin vähäistä :) En muista että esikoista odottaessa minullakaan olisi näin runsasta ollut..

Tuosta lapsettomuusasiasta vielä. Viime yön tuossa pähkäilin ja päätin luottaa siihen että äitini tai veljentyttöni juoruavat kuitenkin aikanaan myös veljelleni, enkä ala stressaamaan asiasta sen enempää :) Ottavat asian sitten puheeksi kun heistä tuntuu.. Eilen olivat taas ilmeisesti käyneet jossakin hoidoissa ja tuntui niin pahalta iloita tästä omasta tulokkaasta, vaikka eihän se heiltä tietenkään ole pois.. :/

Mutta tää nyt oli tämmöne pikapikakirjotus, hirvee nälkä :D

IMN & Tuutikki 6+4
 

Yhteistyössä