Hei kaikille!! Harmittaa kun en aikaisemmin ole tälläistä ketjuä löytänyt, toivottavasti otatte vielä vastaan tälläisen mattimyöhäsen..
Kirjotin äsken pitkän pitkän tekstin ja se katosi jonnekkin,, voi että ottaa päähän!
Elikkäs täällä tälläinen marraskuussa 21vuotta täyttävä pätkäduunari, jolla viikkoja kasassa 30+6, LA 27.10 ja kerran on synnärillä käyty kipeiden suppareiden ansiosta, onneksi ei ollut hätää kumminkaan.

Niin ja ensimmäinen lapsonen tulossa.
alkuviikosta esimmäinen perhe-/synnytysvalmennus käyty, kyllä peppu puutui! mutta mukavaahan se muuten oli.
Raskaus on menty aikalailla yksin (siis perheenä yksin miehen kanssa) Kaveripiirissä kun ei lapsi perheitä ole, eikä ole ihan herkästi tulossakaan, kaverisuhteetkin on supistunu TODELLA pieneksi ja siitä olenkin ollut eniten suruissani (jos ei alun kauheita pahoinvointeja lasketa).. Surullista kun kaverit ei osaa ajatella mua enää ihmisenä vaan vain raskaana olevana naisena.. Ajan kanssa yhteydenpito on vähentynyt ja nyt lähes loppunut.. joten olisi ihanaa jos te täällä ottaisitte mut vielä vastaan..

Tosiaan alku oli täällä päässä aivan hirveää, ajattelin silloin monesti että jos tämä jatkuu niin oon kuollu ennen lokakuuta. 10 viikkoa se kesti oksenteluineen ja muune pahoinvointeineen, mutta sitten elämä jo hymyili hieman kun siitä päästiin, muutenkaan kyllä ei ole helppoa tämä raskaus ollut missään vaiheessa.. siksi olisikin ollut ihanaa omistaa edes yksi "tosiystävä", anopista ja omasta äidistä on kehkeytyt tämän "prosessin aikana korvaamattomat! <3
Meillä olisi tässä ennen pikkuisen syntymää vielä muutto edessä *huh huh*

lokakuuksi pitäisi olla uudessa isommassa ja halvemmassa asunnossa, saa nähdä miten tämän mamman käy muutossa.

Ja ensiviikon jälkeen kerkiän vielä työttömäksikin ruveta ennen äitiyslomaa (pätkäduunarin elämä on p*rseestä, mutta ei auta valittaa) 2 kuukautta sain olla tässä välissä työelämässä ja edessä 22 työttömyyspäivää ennen äippälomaa, arvatkaa kuinka turhauttaa plarata työkkärin ja kelan kanssa lappuja taas ees taas, hakea työttömyysturvaa ja sitten taas lakkauttaa se... -,- mutta itteäni saan vain syyttää.. onneksi en sentään ihan yksin ole, mies on kuitenkin työssäkäyvä ja muutenkin ihana ihminen <3
Jos tässä nyt hetkeksi olisi minusta ja meistä!
En ihan koko ketjua jaksanut lukea, takana kun on useampi kuukausi, mutte sen ymmärsin että jotkut ovat jo pikkuisen saaneet syliinsä, heille ONNEA ja toisille voimia raskauteen vielä pariksi kuukaudeksi! <3