*Lokakuun Mahapyöriäiset Syyskuu 2009* *Yhdeksän vauvaa on jo syntynyt!*

Parasta:

-vahvan plussan saaminen testiin
-ensimmäinen ultra
-ensimmäisten liikkeiden tunteminen
-kasvava maha
-vauvan persoonallisuuden kehityksen oivaltaminen

inhottavinta:

-uupumus alussa
-häpyliitoksen liitoskipu
-pukamat (jotka onneksi sain aisoihin )
-jatkuva pissahätä nyt kun vauva on painunut alemmas

 

Moi, hyvä kysymys tämä mikä parasta ja inhottavinta raskaudessa

Parasta:
-koko asian ihmeellisyys, se että saa olla raskaana ja nyt jo näin pitkällä ja kaikki on mennyt hyvin
- eka ultra ja ne ilon kyyneleet

Inhottavinta:
- alkuajan pahoinvointi (vieläkin sen ajan tuoksut, jotkut käsivoiteet tms. etoo!)
- se, että joskus kesällä olisi niin tehnyt mieli kylmää siideriä/ valkoviiniä

Kivunlievityksestä: Luomusynnytys olisi mulle pahin painajainen. Kun pääsen naistenklinikalle sisään, vaadin epiduraalin. Kavereilla on siitä enimmäkseen myönteisiä kokemuksia, tosin yhdelle oli tullut se päänsärkyjuttu.

Kohta perhevalmennukseen, toivottavasti siellä ei nyt ole mitään kirkon työntekijää...

Apollo+Töppönen rv 32+3

 

Ja vielä voisi parhaisiin raskausasioihin lisätä nämä pojan liikkeet Hassua kun pikkuinen intoutuu aina potkimaan hurjana kun äiti menee metrolla...tykkääköhän se siitä metrosta vai inhoaako sitä

 

apollo:

Heh...tuo kuulostaa vähän tutulta.
Tai eskoinen siis rauhoittui mahassa aina kun ajettiin autolla. Välillä, kun tuskastuin kovin pojan monituntisiin melskauksiin, käskin miehen ylös sohvalta ja nyt ajelulle...sitten tuli rauhallista.

Tämä taas..noh, ei näytä samoja intressejä...kun auto käynnistyy alkaa hirveä melske. Ei siis päde sanonta sisarukset kuin ilvekset meidän tapauksessa

 

Parasta
Tietysti noiden pikkuisten varpaiden liikkeet masussa ja ylipäätään tämän pienen ihmeen odotus. Hauskaa on myös huomata kuinka kovasti meidän tuleva isoveli odottaa vauvan näkemistä.

Pahinta
Oma huonovointisuus ja siitä johtuva huonokuntoisuus.

Täällä odotellaan kovasti että pääsen ensi viikolla äippälomalle, hirveästi olen sunnitellut tekeväni vielä ennen vauvan syntymää, saa nähdä ehdinkö/ pystynkö. Jossain vaiheessa pitää tässä vähän leipoa pakkaseen vierasvaraksi jotain herkkua, samalla myös jotain hyvää ruokaa voisi tehdä sinne valmiiksi ettei tartte heti sairaalasta päästyä alkaa kokkaamaan. Ristiäiskutsuja olen jo tehnyt (meillä pidetään isot ristiäiset noin 30-40 henkeä) ja tarjottavat sinne pitäis alkaa miettimään ja kattaukset... Tykkään hirveästi järjestää juhlia sillä minä jo niitä tässä vaiheessa suunnittelen!

Olettekos ajatelleet vielä kaste/nimiäis päivämäärä vauvelille? Itse vähän haaveilin jos järjestäisimme juhlat 5.12

 

Parasta: Liikkeet, hikka :heart: , kasvava masu, yms :heart:
Pahinta: Kivut, alun huonovointisuus, odottaminen,heh

Ristiäisistä: Me pidetään kans suht isot ristiäiset, n. 40henkee. Pidettiin myös esikoiselle, semmosessa ihanassa paikassa joka toivottavasti saadaan myös nyt
Päivä on kans mietitty, se ois marraskuun lopussa. Mies meinaan tekee vuorotyötä ja hällä vaan joka 3vkonloppu vapaa joten sen mukaan mennään.
Täytyy soittaa heti kun vaavi on syntynyt niin varata Kirkolta se paikka

Nyt lähden tekemään mansikkarahkaa, suurinta herkkua

Inka ja Maisa 37+1 :heart: :heart:

 

Niin ja vielä kivunliyvityksestä: En luomuna, mä oon niin kipuherkkä!
Esikoisen aikaan kun käynnistettiin niin ensimmäisen päivän ja yön kärvistelin suppareissa ilman mitään, kuumassa suihkussa ja sain jonkun piikin lihakseen mutta ei vaikutusta.
Mulla kun ei mitään tapahtunut kohdunsuulla niin ei voitu siirtyä synnytyssaliin.
Sinne asti kun päästiin niin pärjäsin muutaman tunnin ilokaasulla, tehosi mulla tosi hyvin. Ja onneksi sain epiduraalin, siitä meinaan laitettiin puudutteet kun päädyttiin kiireelliseen sektioon.
Joten lääkettä aijon vaatia myös nyt

 

Me ollaan alustavasti suunniteltu ristiäisiä pidettäväksi marraskuun lopulla, jos vain mahdollista.
Joulukuu kun on meidän kummankin suvulle niin kiireistä aikaa töiden ym. osalta, jottei se käy. Tosin periaatteessa sillä ei ole kiire. Tai siis poikakin kastettiin toukokuun lopulla, kun oli liki 3kk, mutta tammikuukin on sitten taas joululomien jälkeen tosi kiireistä aikaa...eli ynnättynä, marraskuu olisi paras

Hmmm...
Tässä kun nyt kirjoitan niin märehdinpä tuottoisasti omaa napaani, tai pikemminkin tuntemuksiani...tätä outoa "krivelypolttoa" nivus/lonkka/alavatsa alueella kummastelen...kaiken laisia jänniä tuntemuksia
Esikosta kun ei tosiaan mitään tälläistä ollutkaan vielä näillä viikoilla...tavallaan ihan uudenlaisia kokemuksia...antaa kyllä toivoa pahemmallekkin pessimistille, että itsestään ymmärtää kroppa synnytyksen tälläkertaa käynnistää...sitten joskus

 

Parasta ja Pahinta
Oikeastaan mennyt ihmetellessä tämä koko raskaus. Kun tuli niin yllätyksenä koko juttu.
Ja kun selvisi, että poikaa odotellaan, se laittoi vielä enemmän omat tunteet sekaisin.
Ihanalta tuntuu tietenkin kun tuntee vauvan liikkeet ym, ja pahinta on tosiaan nämä kivut ja väsymys.

Kivunlievitys
En oikeastaan osaa miettiä sitä asiaa. Sen verran on kokemusta takana, että ainoastaan haluaisin synnytyksen olevan nopea. En ollenkaan jaksa sitä jahkailua ja odottelua että tapahtuisi.
Siksi ehkä tuon nyt 3veen synnytys olikin mukavin, vaikken mitään lievitystä ehtinyt saamaankaan. Kaikki tapahtui nopeasti ja tehokkaasti.

Omaa napaa:
Nyt se sitten alkoi tämä pompottelu. Neuvolassa soitti täti tänään äitipolille, että pääsisin siihen koko arvioon, ja mahdollisesti suunniteltaisiin jo etukäteen käynnistely aikataulua.
Nytpä sitten lääkäri kääntikin kelkkansa, eikä ota minua ultraan, ennenkuin 39 viikon paikkeilla.
Ensi maanantaina taas neuvola, ja ehkäpä painostusta sairaalan suuntaan, että jotain tahtoisin tehtäväksi..

Tulipa uuttakin tietoa neuvolassa, ihan hämmästyin tänään. Streptokokki näyte otetaan nykyisin kaikilta 35-37 viikkojen aikana. Vaikkei olisi koskaan ollutkaan aiemmin.
Ihmettelin kovin tätä, mutta samapa tuo kait on.

Nyt taas lähdettävä pitkälleen. Supistaa ja vihloo :headwall:

 

Parasta: varmaan kun sain plussan testiin, ultrakäynnit, pienen liikkeet.
Pahinta: selkäkipu ja se että on niin ipeä ettei pysty tekemään kaikkea sitä mitä haluaisi.

Ristiäisistä: me pidetään ne anoppilassa kuten kuopukseltakin. Sinne on kaikilla lyhyempi matka kuin tänne meille, ite sitten ajellaan se 600 km. Alustavasti on päiväkin jo sovittu, marraskuun viimeinen lauantai. Tämä sen vuoksi että pyydettiin taas perhetuttua pappia kastamaan ja se päivä oli hänelle sopiva. Kutsutaan molempien vanhemmat ja sisarukset perheineen, yhteensä tulee n. 25 vierasta.

Ääh, olis jo ilta ja sais ton kuopuksen nukkumaan. Ei enään oikein keksi tekemistä ja mies tulee vasta myöhällä. Kai se on jotain keksittävä.

 

Tää hakkais päätään seinään :headwall:

Olo on tosi kiukku, eikä mitään suoranaista syytä edes :ashamed:
Poika kylläkin kenkkuaa, mutta siihen olen tottunut...en tiedä mikä nyt mättää :/

Tuosta Streptokokki näytteen ottamisesta ei olla puhuttu ainakaan meidän neuvolassa halistua sanaakaan. Koskeekohan se IHAN kaikkia? Hmm..
Nooh, siihen tulee varmasti vastaus joko huomenna tai ensiviikon neuvolassa. =)

Luojan kiitos tuo pyykkivuori on kohta valmis...poika oli repinyt vaippaa auki sängyssä päikkäreiden aikana ja ylläri että siellä sitten oli lakanat ja kaikki ihan pissassa. Onneksi on iso kone ja kuivausrumpu näihin tilanteisiin

Mutta tää lähtee nyt syömään ananasmurskaa :wave:

 

Parasta on varmaan ollut plussan saaminen testiin, ensimmäinen ultra, kun näki sydämen lyönnit. Liikkeiden tunteminen tuntui hyvältä. Itse odotus on ollut hyvää aikaa ja toisaalta niin ihmeellistä.

Pahinta oli alkuraskauden pahoinvointi. Muuta ei nyt tule mieleen.

Kivunlievitystä en ole kovin paljon vielä miettinyt. Jos oikein kivuliaalta tuntuu, niin varmaan epiduraalin tulen pyytämään.

Ristiäisten ajankohtaa ei olla vielä tarkkaan päätetty, marraskuun lopussa tai joulukuun alussa varmaan pidetään. Riippuu vähän siitä, että milloin vauva syntyy.

Perhvalmennuksessa oli tänään fysioterapeutin osuus. Kertoi ensin vähän teoriaa, sitten tehtiin lantionpohjalihasten harjoitteita ja vielä lopuksi rentoutusharjoituksia. Oli ihan hyvä tunti. Vielä, kun nämä muistaisi rentoutumisen synnytyksessä ja sen jälkeen lihasharjoitukset.
Huomenna on neuvolalääkäri.

Nasuli08+MillaPetteri 34+5

 

Iltaa ladyt

Tänään käytiin (taas) äippäpolilla ja vähän jäi taas ristiriitaiset fiilikset siitä käynnistä. Neidon painoarvioksi tällä hetkellä saatiin 2.8kg (esikosta vastaava 2.9kg) ja vähän on kiihdyttänyt kasvuaan, ei kuitenkaan mikään jätti (vielä). Kovasti teki hengitysliikkeitä(=hyvä juttu), mutta sitten kun lekuri katto napavirtauksia niin ne ei kait olleet niin hirmu hyvät. Ja useempaan kertaan niitä sit mittaili, että sai itseään miellyttävät tulokset. Nyt vähän kaihertaa että voihan se varmasti hyvin/toimiiko istukka ok? Käyrääkin otettiin ja sitä neiti protestoi valtavasti, huone vaan rätisi kun ne potkut kuulu siitä vekottimesta. Paikatkin katsottiin ja joku paikka oli pehmentynyt, mut kanavaa hyvin jäljellä ja sisäsuu kiinni. Mitä lie meinaa? Vielä ei kommentoinut käynnistyksestä mitään. Kertokaapas miten niitä suppareita saadaan aikaiseksi, vai onkohan noi mun alamahan viiltelyt liikkuessa niitä? Mille ne harkkasupparit tuntuu?

Kivunlievityksestä: Mahdollisimman luomuna toivon menevän, mutta kivun mukaan. Eli jos sille tuntuu niin pyydän sen epin/spinaalin, mutta uskoisin pärjääväni suihkussa/ammeessa ja jos siellä ei saa koko synnytystä olla niin sit ekaks pcb, joka esikon synnytyksessä sai mut täysin kivuttomaksi ponnistusvaiheen alkuun saakka.

Parasta tässä raskaudessa on ollut liikkeet, ihan erilaisia kun esikosta. Jotenkin vauvan on oppinut niiden takia "tuntemaan" paremmin.

.. Ja pahinta pukamat ja nyt tullut hillitön väsymys. Tänään nukuin 2,5h päikkärit |O

Ristiäiset: Toivottavasti marraskuun lopussa, kaste kirkossa ja juhla meillä kotona. Jotain 30h kutsutaan varmaan, vielä ei oo muuta tietoo.

 

Mun masu, jos nyt onnistuu kuvan laittaminen

 

Parasta on ollut:
-plussan saaminen. Niin monta negaa tulikin, että usko oli jo mennä, vaikkei edes yritetty kuin puolisen vuotta, mutta se tuntui niin ikuisuudelta.
-Kaikki ultrat ja aina tulee niin hyvä mieli sydänäänistä :heart:
-Liikkeiden tunteminen

Pahinta on ollut:
-Alussa se aivan käsittämätön väsymys
-Lonkka ja nivus kivut

Nyt muuten kuului aivan selvä napsahdus munkin masusta Outoja juttuja.
Mulla ollut pari päivää ihmeellisiä "kohtauksia", ihan yhtäkkiä, vaikka en edes tee mitään, sydän alkaa lyömään ihan hillitöntä vauhtia, ja sen tuntee ihan koko kropassa, kuinka se jyskyttää. Sitten sitä kestää n.5-10 minuuttia ja sitten rauhoittuu Mistäköhän ihmeestä tuokin johtuu.

Missah ja Mölli 34+4

Muoks. Niin, ja kivunlievityksestä... Mulle kaikki mahdollinen mitä voi vaan saada Tiedän etten sitä kipua tule kestämään yhtään....

 

Parasta:
etta taa yleensa saatiin alulle 1.5 vuoden yrittamisen tuloksena. Liikkeet ja yleensa tama ihmeellinen aika.On myos kiva saada keskitttya itsekkaasti omaan roppaansa
Ja tanavkonloppuna kaverit jarkkasi baby showerin yhden museon kahvilassa.Brunssi shampanjoineen ja lahjuksineen. Ja mina itkua vaantamassa liikutuksesta. Hyvin oli yksi parhaimmista ystavista ja oma ukkelini jarkanneet.

Pahinta:
suonenvedot yolla. Ja se etta on monta kaveria hedelmoityshoidoissa ja tuntuu aina pahalta ilmestya niiden eteen mahoineen. Vaikka minka silla voi.

Pinkkimieli: kuulostaa ihan meidan aamumeiningeilta - varsinkin ne aanitehosteet

 

Huomenta

Parasta: Ehkä np-ultra, siinä meidän pikkuinen näytti hellyyttävältä pieneltä ihmiseltä, niissä aikaisemmissa lähinnä katkaravulta Ja liikkeet, sekä ensimmäiset pikku tökinnät että nyt. Ensimmäisten vauvan tavaroiden ostaminen.

Pahinta: Alkuraskauden huonovointisuus. Se, että vähän rajoittaa kuitenkin sosiaalista elämää, seksuaalisuutta jne. Odotan kyllä että nämä jutut palaavat ennalleen.

 

Parasta:
-Alun yllätyksen ja hämmennyksen jälkeen, kun huomasi kiintyneensä maha-asukkiin
-Miehen tuki ja innostus
-Yllätyksenä on tullut se, kuinka hyvin jaksanut vielä liikkua vaikka maha on jo valtava
-Uuden opetettelu. Hauskaa on ollut huomata miten salatieteeltä raskaus/vauvajutut tuntuu itsestä, ja paljon ollaankin saatu revittyä miehen kanssa irti huumoria meidän yleisestä tietämättömyydestä asioihin liittyen
Pahinta:
-Diabetes-diagnoosin mukanaan tuoma tiukka ruokavalio, sokerimittaukset ja insuliinin pistäminen
-Jalkojen turvotus, tällä hetkellä ei mahdu kuin yhdet sandaalit jalkaan
-Yöheräämiset
-Omat rajoitukset tehdä töitä meidän rakennustyömaalla

Eilen olin mamma-jumpassa, niin hiukka nauratti kun ohjaaja kehoitti useaan otteeseen vetämään vatsan litteäksi ja navan kohti selkärankaa. Mulla ainakin on jo sen kokoinen vatsa, että vatsan sisään vetämisen yrittäminen ei aiheuta mitään näkyvää ja ajatuskin naurattaa...

 

Huomenta täältäkin!

Jaa-a mikäs tässä raskaudessa olis ollu parasta. Varmaan se, että se sai alkunsa kuten suunniteltiin. Ja muutenkin ollu helppo kuten esikoisenkin raskaus.
Pahinta on ollu ehdottomasti se alkuraskauden pahoinvointi - yöks.
Nyt sit koputetaan puuta, että loppuraskaus sujuu ongelmitta.

Missah mä muistan ton sydämenlyöntijutun esikoisen raskaudesta. Sitä tapahtui onneksi tosi harvoin. Epämiellyttävää. Tässä raskaudessa ei kait vielä oo tullu...en nyt ainakaan muista. Itsekin sitä ihmettelin, mutta en tainnut koskaan kysyä mistä se johtui.

Täällä edelleenkin vaan vinkuu toi masu eikä napsahtele kuten muilla
Voinkin alkaa kutsumaan tyttöä Vinkuksi

Ysiltä pitäis suunnistaa keskustaan lääkäriin. Ei oo taas pariin päivään onneksi supistellu kummosesti, että sinä paapelo tuot kuitenkin ne avautumisuutiset

MB ja Vinku 36+4

 

Huomenta mammat!

Parasta raskaudessa: Ultrat ja liikkeet. Tällä hetkellä se että alkaa hahmottamaan miten pieni tuolla on, välillä tunnistaa pepun ja sen mitkä töytäisyt tulee esim. jaloista. Myös se on hienoa, kun seuraa miten mies on kiintynyt tähän vauvaan jo ja hänen kehittymistään raskauden aikana.

Pahinta: Väsymys ja se että niin aikaisessa vaiheessa tuli suht iso maha, että harrastukset jäi pois melkein heti ja liikunta muodoksi on jäänyt vain kävely.

ON: Eilen olin sitten oikeaan aikaan siellä kestovaippakurssilla. Olipa mukavaa, sitten pitäisi vain hankkia lisää kankaita ja piirtää kaavoja niin viikon päästä viikonloppuna pääsee sitten ompelemaan. Kävin illalla vaa'alla ja paino oli pudonnut 1,5kg viikossa. Ihanaa Ehkä tämä kotona oleminen vähentää turvotuksia eikä myöskään ole tullut syötyä samalla lailla kuin töissä.

 

Peräruiskeesta : ei ole tullut aikaisemmissa otettua, enkä kyllä aio nytkään ottaa.. Jo pelkkä sana kuulostaa epämukavalta.. Enkä ole kyllä kertaakaan "synnyttänyt" siinä samalla mitään ylimääräistä vaikka on jäänyt ottamatta.

Meikeistä : en ajatellut ottaa mukaan, kun ei niitä tulee muutenkaan käytettyä... Pinsetit ehkä pakkaan mukaan, että voi aikansa kuluksi nyppiä kulmakarvoja.. siihen kun tuntuu olevan kotona niin vähän aikaa Jos edes kerran ne ei sit rehottais ^^

Kivunlievityksestä : ihan luomuna olisi tarkoitus tämäkin vauva maailmaan saattaa Mieli voi toki muuttua, jos synnytys pitkittyy jo vuorokausiin..


Ristiäiset pidetään luultavasti marras-joulukuun vaihteessa. Äidin luona on jokainen kastettu ja pappiollut sama, joten sillä kaavalla nytkin mennään.. Mä en oikeen ole innostunut noista kirkossa pidettävistä toimituksista, kuitenkin kotona rennompaa kun kaikki kuitenkin tuntee toisensa ja pappikin on tuttu jo 22 vuoden takaa kun vihki mun vanhemmat

Liikuttua on tullut paljon, ja kyllä onkin paikat kipeenä.. Pakko vaan jaksaa porskuttaa eteenpäin kun ei sitä autoa/korttia ole.. Käveltävä vaikka tuntuu välillä, että vauva lähtee syntymään.. Tuossa toissapäivänä tuli käveltyä reippaasti 6km kun likkaa vein eskariin.. Voitte vaan arvata oliko seuraavana päivänä paikat hellänän..

Neuvolakuulumiset 32+4
verenpaine 126/79
paino -900g/viikko
pojan syke 132
Tarjonta RT
kohdunpohjan korkeus 30

Nopea 10min visiitti ja kaikki tuntui olevan hyvin



chilitin ja poju 32+5

 

MB: Kiitos tsempeistä Nyt on mennyt poika nukkumaan nätisti jo pari päivää, jee!
Tänään tosin heräs jo 6.30 ja nyt kiukkunen jo kuin ampiainen.
Tsemppiä sulle ja paapelolle neuvolaan

Tänne ei siis ihmeempiä, täytyy alkaa kauheasti touhuamaan että sais suppareita aikaan, vaikka eihän vaavilla vielä kiire maailmaan ole :heart: :heart:

Inka ja Maisa 37+2 :heart: :heart:

 

Huomenia!

Kohta lähden lääkäriin.
Saapa nähdä, en kyllä oikeasti usko että mitään olisi tapahtunut, ei sitten mitään

Katiia:

Tuo että sisäsuu kiinni on hyvä. Yleensä, jos siellä havaitaan aukeamista, on mahdollista, että synnytys on käynnistymässä ja varsinkin uudelleen synnyttäjillä liian aikaisilla viikoilla ei kovin hyvä käsittääkseni, kun tilanne saattaa sitten edetäkkin ihan yhtäkkiä. Ulkosuu, eli se jonka lääkäri tuntee käsikopelolla, saattaa monesti olla uudelleen synnyttäjällä auki parikin senttiä aiheuttamatta silti mitään =)

Olipahan taas levoton yö. Nyt se sitten alkaa.
Jos yhtään menee saman kaavan mukaan kuin pojan loppuraskaudessa, tulette kuulemaan minusta täällä sydänyönäkin
Ja jos ei nukuta, niin sitten siivoilen.
Onneksi mies on kotona...nämä valvotut yöt kyllä on sitten jossain vaiheessa otettava päiväunina takaisin.

Päästiin vihdoin miehen kanssa yhteisymmärrykseen pojan nimestä. Tosiaan kun ei voi olla varma kumpi sieltä tulee ja pojan etunimestä on nyt väännetty kättä..noh, eilen satuin kuulemaan erään ihanan nimen ja mies tykästyi siihen myös. Joten katsotaan kumpi tulee, tyttö vaiko se poika, jota me miehen kanssa kumpikin vähän uumoillaan

Mutta nyt valmistautumaan lähtöön...tänne sitten heti toki päivittelyä

paapelo+poju+Deri 36+4

 

Huomenta!

Täällä takana jälleen yksi pätkissä nukuttu yö |O Heräsin joskus 2 aikaan aivan (tuskan)hikisenä, sydän löi tuhatta ja sataa. Näin ihan hirveää painajaista! Enempää en rupea sitä selittelemään (unen aiheena oli hautajaiset) mutta MISTÄ NÄITÄ PIMEITÄ UNIA OIKEIN TULEE??
Ja uudestaan piti tietenkin herätä sitten klo 4! NÄRÄSTYKSEEN!

Parasta raskausaikana ollut

*se kun 2v.yrittämisen ja pettymysten jälkeen saimme vihdoin tietää että toiveemme on toteutumassa :heart:

*ekat sydänäänet jo viikolla 9-10(en muista kumpi) :heart:

*ensimmäinen ultrakuva :heart:

*tyttö veikkaus/lupaus kätilöltä toisen ultran yhteydessä :heart:

*kaikki nuo pikkiriikkiset liikkeet tuolla masussa :heart:

*ylipäätänsä se tieto että me todellakin saadaan kohta vauva :heart:

Pahinta raskausaikana ollut

*Pahoinvointi :x

*Kaikki mukana tulevat vauivat ja kivut

*Tää jumalaton närästys joka herättää mut joka hemmetin yö :x
Siinähän noita oli ja varmasti olisi lisääkin..nyt ei muuta tule mieleen..

Missah Säkös puhuit siitä tykytyskohtauksista? Mulla on ihan samanlaisia! Mietinkin just yks päivä et mitähän nää oikein on? Mutta tosiaan tuntuu ihan kun sydän lyö omiaan hetken aikaa. Inhottava tunne mutta menee kuitenkin ohi aika pian.

RistiäisistäMe ei kuuluta kirkkoon, joten vauvaa ei ksteta. Esikoisen nimi ilmoitettiin kun oli syntynyt "että nyt on x syntynyt Näin teemme varmasti nyttenkin.. Jokainen saa tulla sitten katsomaan vauvaa ja tuoda ehkä jonkun pienen "syntymä lahjan" kotiin jos haluaa.

Paapelon ja MB:nkuulumisia odotellaan täälläkin

Huh,jokohan on kaikkea tullut taas sepostettua! No,palailen jos jotain tärkeää jäi sanomatta

heinahattu & pikkunen rv 36+0 Ja viikot ne vain poksuu!

p.s.Nyt on mennyt rikki 60kg (lähtöpaino 42kg)

 

Moi!

Poika viety aamulla jo 7 jälkeen jäähallille, oli aamujää. Kuopuksen vein kerhoon, sinne tuo jäi taas hutamaan. kaiken lisäksi varsinainen täti oli sairas joten oli sijainen, tiedän että se sekoittaa tuota kuopusta vielä enempi. Kävin sen verran kaupoilla että ostin pieniä tarroja, jos yrittäis lahjontaa ton kerhon kanssa. En kyllä jaksa jos tuo huutaminen ei pikkuhiljaa helpota, tän kuukauden jos jaksais ja jos ei sitten menen reippaasti niin jääköön kotiin.

Paulah: sulta piti kysyä kun nyt oon vielä äitiyslomalla töissä niin korvaako työnantaja sulle nää päivät joskus myöhemmin vapaana vai jääkö ne vaa pitämättä? hattua nostan että vielä jaksat olla töissä.

Pitäis varmaan tehdä jotain järkevää kun on yksin mutta tässä koneellahan sitä tulee istuttua.

Peppi ja tytsi 35+1