*Lokakuun Mahapyöriäiset Syyskuu 2009* *Yhdeksän vauvaa on jo syntynyt!*

Parasta tässä raskaudessa:
+plussan saaminen tikkuun
+miehen tuki ja innostus tulevaa isyyttä kohtaan
+vauvan kehityksen seuraaminen ja liikkeiden tunteminen

Pahinta
-alun väsymys ja etominen
-lonkka- ja liitoskivut
-huonosti nukutut yöt

Eilen käytiin synnärillä tutustumassa ja oli kyllä informatiivinen rundi Nytpä tietää mihin sitten on menossa ja sain kivunlievityksestä arvokasta lisäinfoa. Meitä kierrättänyt kätilö oli 30 vuotta alalla toiminut, tosi sympaattinen täti, jonka käsiin voisin levollisesti luottaa tämän synnytyksen. Porvoossa ei tuttia eikä lisämaitoa anneta ilman vanhempien suostumusta, mikä on hyvä juttu. Kovasti myös kannusti lääkkettömiin kivunlievityskeinoihin, mutta muistutti että lääkkeitä saa jos/kun siltä tuntuu. Tuo meidän sairaala on tosi pieni ja intiimin oloinen, ei yhtään tullu mieleen ahdistavan steriili sairaalaympäristö mitä vähän kammoan :ashamed:

Illalla oli sitten vielä viimeinen perhevalmennuskerta ja siellä oli siis pappi puhumassa parisuhdeasioista ja vanhemmuudesta. Tai lähinnä hän ohjasi puhetta ja me tulevat vanhemmat keskusteltiin. Oli oikein antoisa keskustelu ja ei tuo papillinen läsnäolo vienyt yhtään keskustelua kristilliseen suuntaan, josta olen tyytyväinen

Viime yönä heräsin jomottavaan menkkakipuun selässä ja reisissä, auts. Sama jomotus jatkuu vieläkin...Jännästi olen huomannut että vatsa tuntuis jotenkin pienemmältä. Ihan kun vauva ois porautunut vähän syvemmälle lantioon.
Huomenna on lääkäriaika äitiyspolilla. Sittenpä saadaan nähdä miten on pieni kasvanut

Viikotkin taas vaihtui

Flora + L-poika rv36+0 :heart:

 

Täällä palattu taas neuvolalääkäristä ja sinne ei mitään uutta sitten viime viikon. Kanavaa jäljellä se 2,5cm (käsikopelolla 1,5cm) ja vauva turvallisesti raivotarjonnassa. Sf-mitta huitelee omiaan ja teki hurjan hörppäyksen ylöspäin: oli 34 (rv 34+6)!!! Kyselin lääkäriltä, että osaako arvioida vauvan kokoa, niin ei kuulemma heidän laittellaan pysty sitä tarkkaan tekemään, eikä alkanut sitten arvaamaan vatsan päältäkään... Harmi Minuu niin pelottaa vauvan iso koko, mutta onneks tän kuun lopussa on sitten synntystapa-arvio...

Mutta muidenkin lääkärikuulumisia odotellessa...

Äh, olihan tässä jotain juttua taas mielessä, mutta kun ei muista, niin ei muista... Jotain tekemistä pitäis tälle päivälle keksiä. Vaatekaappi odottaa kyllä malttamattomana siivoojaansa, mutta mie oon niin laiska sitä siivoomaan, että voi erkkki: se kun on kuitenkin heti muutaman viikon päästä samanlainen rytökasa...

 

Työskentely äitiyslomalla: Kyllä nää mun nyt tekemät extra-päivät jää kaikin puolin korvaamatta. Ihan normaalia palkkaa saan mutta niin saisin äitiyslomallakin.Kyse ei tosiaan ole työnantajan painostuksesta tai mistään vaan mun omasta toiveesta, mä halusin vielä jatkaa. Alunperin kyse oli siitä, että olin juuri ottanut tän työpaikan vastaan kun sain tietää olevani raskaana ja halusin minimoida poissaolon. Ja tosiaan mulla on nyt varsin hyvä vointi, miksipä en voisi olla täällä vielä jokusen viikon Toisaalta ei tässä kolmessa viikossa ihmeitä saa aikaan eli en mä tiedä oliko tässä nyt niin mitään erityistä järkeä. Mutta mulla on tosiaan mukavat työkaverit, mielelläni olen täällä Ja mun työ on fyysisesti varsin kevyttä, olen tutkija. Hoidan tässä juoksevia asioita, laitan meidän kyselyitä matkaan tässä vielä minkä kerkiän Ja sain kesällä pitää 4 viikkoa palkallista lomaa, jota en ollut vielä ehtinyt ansaita, ehkä voisin ajatella tän kuittaavan sen.

Nimiäisten ajankohta ja muut järjestelyt on vielä päättämättä. Olen ajatellut joulukuun alkupuolta. Kiva olisi kutsua sukua ja kavereita katsomaan vauvaa ja meidän uutta asuntoa samalla.

 

Noniin :wave:

Lääkärissä käyty.

Rv36+4

paino +550/vk
RR 124/80
sf 35cm (tätä en usko mitenkään, edellinen hänen mittaus oli 2vk sitten 31cm )
lapsiveden määrä N
tarjonta RT
syke +160
liikkeet ++

kohdunsuu: pehmeä, kiinni, kaulaa 3cm
Vauva laskeutunut ja kuulemma tiukasti kiinnittynyt lähtökuoppiinsa (HALLELUJAH )

Kysyin painoarviota. Ei uskaltanut mitään korttiin merkitä, kun sanoi olevansa useammin väärässä kuin oikeassa
Mutta pyysin silti sanomaan mitä veikkaisi ja sanoi, että nyt vaikuttaisi olevan suunilleen 2800g ja jos LA:na syntyy, niin isompi kuin poika (3484g )...Itse tosin veikkaisin enemmän, että on nyt 2600g, mutta mitä minä tiedän

Kehtasi tuokin letkauttaa, että ei välttämättä LA:ta nähdä mahan kanssa...anna mun kaikki kestää...edelleen, uskon vasta kun näen

Mutta nyt vetämään ananas purkki..ihanan jääkylmää
Ja vattutee kuppi odottaa juojaansa

 

Jee, vime yönä ei närästänyt lainkaan

Hyvä, et vain hyviä uutisia tänään tullut lääkäri käynneiltä

Ristiäisistä olette jutelleet. Meillä ristiäisten yhteydessä on tuo avioliiton siunaaminen, niin pidetään kirkossa koko hoito ja kirkolta yritetään vuokrata juhlatila. Aloin vaan pähkiin, et mitenköhän on varattuja nuo joulukuun viikonloput kirkossa, jos lapsi nyt edes melkein ajallaan syntyy. Kun meillä yleensä nuo koululaiset käyvät joulujuhlan sijaan kirkossa kun loma alkaa ja yleensähän se kai on edellinen lauantai, niin ei sit sillon ainakaan saada juhlatilaa / kirkkoa. No mitäpä sitä ressaamaan vielä. Tarkotus olis pyytää mun rippipappi kastamaan ja kaveri tekee kakun / kakut kun tekee halvemmalla kun leipomo ja mä haluun viivi&wagner aiheisen marsipaani kakun kermakakun missä on sit joko vihreet taikka fuksian punaiset tossut. Mein mummu on kysnyt lupaa leipoa häihin ja kieltänyt en ole tietenkään. Tarjottaviksi olisi tarkotus laittaa kakut, keksejä ja voileipäkakkuja 2 eri täytteistä.

pinkkimieli ja pallopää 32+5

 

Täälläkin palattu kaupungilta!

Lääkärikuulumisia sen verran, että paikat pehmenneet, kiinni, kaulaa 1,5-2cm. Sf-mitta oli 34cm kuten viikko sitten neuvolassa mitattunakin.
Painoarvio 3,2kg! Esikoinen kun oli syntyessään 3080g... voi apua. Toivottavasti meni pieleen.. Sanoi kyllä, että on vaikea saada tarkkaa mittaa ultralla, kun pää on jo niin alhaalla.

MB ja Vinku 36+4

 

Pitää vielä lisätä tuohon kyselyyn mikä on ollu parasta raskauden aikana että tosiaan on ollu ihanaa huomata miten mies on kiintyny meijän masuasukkiin jo kovasti :heart:
Varmaan jonnekki lähemmäs puoleen väliin asti se aina sano että ei oikeen ole tajunnu tätä koko vauva-asiaa

Vaikka kuitenki ku mulle sattu töissä se tapaturma (väkivaltanen potilas sattu kohalle ja sain iskun mahaan :'( ) joskus rv.17 niin se oli niin huolissaan ettei ollu meinannu saaha unta edes yöllä, vielä ku ei ollu sillon kotonakaan vaan työkeikalla monen sadan kilometrin päässä... :|

Ihanaa ollu ku mies on aamulla lähtissä aina silitelly mahaa ja yöllä jos ei ole saanu unta niin on tunnustellu pikkusen liikkeitä :heart:


Eilen oli tosiaan se eka synnytysvalmennus...
Oikeestaan yllätyin että tuli aika paljon asioita joita jo tiesin ennestään...
Tiistaisin järjestetään tutustumiskierroksia meijän synnärille ja sinne aijotaan mennä

Tänään 4vko enää laskettuunaikaan! :heart:

*Talvicci ja Uuno rv.36+0* :heart:

 

Ristiäisistä: me pidetään ristiäiset täällä meidän kotona pienen porukan läsnäollessa. Kutsutaan siis vain meidän vanhemmat, sisarukset puolisoineen, mun isoäiti, mun kummit ja mies kutsuu ehkä kumminsa ja isänsä siskon myös. Vierasmäärä ois siis noin 16 + tietty pappi. Ei olla vielä ajankohtaa mietitty, mutta jotta saatais myös miehen veli perheineen Ruotsista tänne niin pitänee heidän kanssa puhua milloin pääsisivät tulemaan. Meillä kun ei ole sillä ajankohdalla niin suurta väliä...Tarkoitus on pyytää meidät vihkinyt, sekä myös meidät aikanaan kastanut, jo eläkkeellä oleva pastori kastamaan meidän poika. Toivottavasti hänet saataisiin. Ois upeaa kun tämä sama pappi on ollut meidän perheen kirkollisissa juhlissa mukana jo siitä lähtien kun mun vanhemmat menivät naimisiin Eräänlainen perhepappi siis ja loistava persoona Saa nähdä minkä verran sitä sitten jaksaa ite tarjottavia värkätä. Voileipäkakut ainakin tulee kyllä tilattua leipomosta, niitä en ala itse tekemään.

 

Moikka taas!

Eilen olikin ihan antoisa perhevalmennus - paikalle tuli äiti vauvoineen ja häneltä sai kysellä synnytyksestä yms. Sattui olemaan vielä NKL:lla synnyttänyt ja tyytyväinen sairaalaan. Parisuhdeosiokin hoitui ilman kirkon työntekijää, vaikka se nyt sellaista yleistä löpinää olikin.

Sen on huomannut kirjoituksianne lukiessa, että on tässä maassa monenlaista käytäntöä näissä kunnan/ sairaanhoitopiirin järjestämissä äitiysjutuissa.

Nimiäisiä emme aio näillä näkymin järjestää - ilmoitamme sitten julkisesti lapsen syntymästä ja nimestä ilmoituksella Hesarissa. Vieraita varmaan tulee käymään muutenkin, minkä koen jo ennalta vähän väsyttävänä. Haluan vauvan syntymän jälkeen kyllä olla jonkin aikaa ihan rauhassa tässä meidän "pesässä".

Ajattelin eilen, että muutaman kuukauden päästä laulan meidän töppöselle joululauluja Tuntuu jo nyt ihanalta ajatella ensi joulua!

Apollo+Töppönen rv 32+4

 

Parasta:
- lapsen saannin odotus ylipäätään
- pikkuisen möyrintä mahassa (jatkuva iltaviihteen aihe)
- miehen kommunikointi mahaolion kanssa (on aika ihanaa, kun mies selittää mahalle, kuinka paljon sitä rakastaa)

Ikävintä:
- vatsavaivat
- nyt alkaa maha olla vähän tiellä
- en keksi enempää miinuksia nyt tähän hätään... tosi vähällä olen päässyt. Ehkä se, että joskus tekisi mieli skumppaa, mutta ei saa

Nimiäisiä ei olla vielä suunniteltu, en ole edes varma pidetäänkö juhlia. Ehkä voisi kuitenkin olla kiva juhlistaa vauvan syntymää.

Paulahn kanssa ollaan vähän samoilla linjoilla. Tässä olisi vielä pari viikkoa äitiysloman alkuun, eikä kyllä ole yhtään sellainen olo, että olisi kiire pois töistä. Päinvastoin - todennäköisesti jatkan töitä vielä jonkin aikaa ä-loman alkamisen jälkeen. Tuntuu, että sillä tavalla aikakin kuluu nopeammin, kuin kotona kattoa syljeskellessä. En ota mitään paineita tästä kuitenkaan, kun vointi voi kääntyä nopeastikin huonompaan suuntaan ja työnantajallakin on varsin joustava asenne tähän. Ihmetyttää vaan, miksi Kelan systeemi on niin joustamaton, ettei näitä päiviä voi siirtää sitten äitiysloman jatkeeksi.

 

Moikka!

Onnittelut hyvistä kuulumisista kaikille lääkärissä käyneille! :flower:

Raskaudessa parasta omalla kohdallani oli nähdä pienen syke ultrassa kahden keskenmenon jälkeen. Siitä eteenpäin olen iloinnut jokaisesta asiasta, joka on todistanut raksuauden etenevän normaalisti. Vauvan liikkeet ja jokainen pieni hikka on myös suuria ilonaiheita... Pahinta taas on ollut jatkuva huoli, joka johtuu noista aikaisemmista menetyksistä. Pelko on taustalla koko ajan, esim. ristiäisiä en uskalla edes miettiä ennenkuin olen saanut terveen vauvan syliini.

Kauhee räkätauti on vaivannut jo viime perjantaista lähtien... Esikoisen aikaan olin myös loppuraskaudesta koko ajan kipeä, synnytinkin flunssaisena. Johtunee siitä, että vuodenaika on sama... Pitäis sitä synnytyskassiakin miettiä ja järkätä esikoisen synttäreitä, jotka olis viikonloppuna. Mulla on vaan nyt huomisesta alkaen joka päivä jotain menoa, joten saa nähdä leivonko kakkuja ja puhaltelen ilmapalloja vielä synttäreitä edeltävänä yönä. No, onneks viikonloppuna on mieskin apuna järkkäilemässä paikkoja.

Ai niin, tuli mieleen noista kivunlievityksistä vielä että esikoisen odotusaikana hankin sellaisen "synnytä rentoutuneena"-cd:n. Kuuntelin sitä loppuraskausaikana ja synnytyksen aikaan sitten yritin päästä samaan rentoutuneeseen tilaan. En sitten tiedä, oliko tuosta apua mutta avautuminen kesti vaan nelisen tuntia. Joillekin synnytyspelosta kärsiville tuosta voi olla myös jotain apua. Eka kuuntelukerta oli lähinnä huvittava, kun cd:llä on imeliä fraaseja tyyliin "kuvittele että kohdunsuusi on aukeava kukannuppu", mutta kiva rentoutumisharjoitus se on siitä huolimatta.

Pikki 35+2

 

apollo80 Mustakin on ihana ajatella ens joulua Olen kyllä semmoinen ns. jouluihminen muutenkin, mutta veikkaanpa että lapsi tuo siihen vielä omat ihanat momenttinsa :heart:

 

Heh, mies on jo ihan tunnelmissaan, että tämä vauva syntyy jo ihan kohta, siis ihan ihan kohta
Voi toista...piti vähän palauttaa maantasalle, mutta ei se näytä auttavan...ei voi kuulemma olla parista viikosta kiinni

Joo-o...on se mukavaa, että me ajatuksinemme täydennämme toisiamme

Äitikin alkoi nyt hössöttämään. Käski vetää 3l sitä vattuteetä
Pettymys oli kova, kun sanoin 3kupillista olevan maximi annos per päivä

Tää oottais myös joulun alus aikaa...siis RAKASTAN sitä tunnelmaa, tai sen luomista. Paljon valoja, kynttilöitä, havunoksia jne. Ja lopulta se kuusen hakeminen...IIIHAANAAA!! =)
Tulisipa taas lunta kunnolla, tokkopa aatoksi taaskaan, mutta kunhan nyt ennen kevättä

paapelo+poju+Deri 36+4

 

Ristiäisistä olitte jutelleet, me yritetään pitää ristiäiset ennen joulua. Vauvan syntymä menee kuitenkin ihan siihen loka-marraskuun vaihteeseen, että joko ne on pidettävä ennen joulua tai sitten sen jälkeen ja jos menisi sen jälkeen niin siihen tulee todella monta pyhää kuitenkin milloin ei voi pitää ja se pitkittyisi. En tiedä pidänkö isot vai pienet juhlat, tapana on ollut pitää ihan pienet perhe piirissä, mutta tykkään isoista juhlista. Tosin pienelläkin porukalla niistä tulisi yli 20 ihmisen juhlat. Paikkaa en tiedä, mutta jos otetaan enemmän kuin tuo 20 ihmistä niin varmaan täytyisi pitää mun porukoilla, tänne meille ei talvella mahdu niin montaa kun ei voi terassia hyödyntää.

Tein äsken omppupiirakkaa ja sain aikaiseksi pari kipeää supistusta ylävatsalle... Mutta nyt on piirakka uunissa ja saadaan syödä sitten kun mies tulee töistä

 

Kastetilaisuudesta on ollu juttua. Meillä ei järjestetä mitään, ei järjestetty esikoisellekaan. Nimi pistettiin postissa maistraattiin ja siinä se. Mä en oo mikään juhlien järjestäjä ja vauva ei siitä mitään tajua, joten me juhlitaan sitten synttäreitä ym. kun alkaa juhlien keskipistekin tajuamaan mistä on kyse

Äh kun ei jaksais millään viihdyttää tota tyttöä. Mies on tällä viikolla joka päivä myöhään töissä tai on muuta menoa. Rasittavaa. Tosin taitaa raukka joutua tekee töitä kaiket illat ennen h-hetkeä, kun niillä on joku projekti menossa jossa on h-hetket just samaan aikaan kun meillä..
Esikoisen hoitokuviokin synnytyksen aikaan vähän mietityttää, kun mummi tulee 300km päästä, että mites sit jos tulee pikainen lähtö. Pitäis varmaan tehdä joku plan B... äh. Olkaa ikionnellisia kellä isovanhemmat tai muita sukulaisia asuu lähellä! Meillä ei oo mitään hoitoapua tms. lähellä ja arvatkaa vaan kuinka monta kertaa on ajateltu, kun sais edes vaikka yhden lauantain kuusta kahdenkeskistä aikaa. Mutta ei niin ei.

Jaa, kai se pitäis ulos raahautua kun on niin nätti kelikin.

 

Mäkään en ole kyllä innokas juhlien järjestäjä laisinkaan. Jotenkin silti tuntuu että jotain olis kiva lapsen kunniaksi pitää. Saattaa silti olla että meillä käy vaan lopulta suku ja kaverit kaikki vuorollaan kahvittelemassa. Täytynee tuota vielä miettiä. Mitään isoja kemuja en ole järjestämässä, reilut 10 henkeä varmaan olisi se koko meidän itsemme lisäksi. Ehkä tosiaan vaikka sukulaiste kerralla ja kaverit erikseen.

Täälläkään ei ole lapsenvahteja ja muita apujoukkoja lähellä, ikävä kyllä. Muutama kaveri on lupautunut lapsenvahdiksi mutta sukulaiset on kaukana. Se on tosi harmillista, olisi kiva kun mummit olisi lähellä

 

Me ollaan kyllä aidosti onnellisia kun kummankin vanhemmat asuu ihan tässä lähellä. Hoitoapua saadaan varmaan sitten jos halutaan, mutta on siinä se toinenkin puoli että saattavat vähän liikaa tuppautua meidän elämään...No joo, kummassakin on puolensa.

Tultiin just miehen ja koirien kanssa lenkiltä ja huhhuh, pitäis varmaan alkaa rajoittaa näitä meidän extreme-reittejä Sai siinä kyllä ainakin liikuntaa ihan kunnolla kun painettiin menemään pitkin kallioita ja risukoita. Kännykkä on kyllä mukana noilla reissuilla nyt aina jos vaikka siellä keskellä ei mitään alkais jotain jostain syystä tapahtumaan...

 

Nyt tuli kummia juttuja

Tai näitä on tullut nyt kahtena päivänä. Eilen ja tänään. Eilen luulin, että johtui siitä että nousin nopeasti seisomaan.

Eli siis tässä koneella tuli yhtäkkiä tähtiä silmiin, en siis ollut juuri istunut saatikka noussut..verenpaineet ok, ei päänsärkyjä tai mitään muuta mikä viittaisi mihinkään myrkytykseen...

Mitähän tämäkin nyt on?

Voisikohan olla, että kun olen niin piskuinen, että kohtu tuolla painaa jotain valtimoa jopa jalkeilla ollessani ja verenkierto hankaloituu ja tulee tuommoisia...
heh kaikkea sitä tuleekin...on tämä raskaus vaan mystinen tila...ei ihme, että raskauden ympärille on muodostunut niin paljon eri uskomuksia

 

Varoitus: Sisältää valitusta!

Päivät menee jotenkin, kun on hissukseen kotona. Mutta öistä on tullu yhtä painajaista!! Nyt kolme yötä olen nukkunu tosi katkonaisesti, kun supistaa ja kovaa. Tänään töistä tullessaan mies sanoi ettei voi kohta enää nukkua mun kanssa, kun valitan ja vaikeroin yöllä niin paljon. Hän ei kestä töissä kuulemma hereillä, kun joutuu yöt valvomaan Eli nekin hetket kun olen luullut nukkuvani rauhallisesti, niin ilmeisesti sit kuitenkin silloinkin supistaa enemmän tai vähemmän :headwall: Ens tiistaina olis lääkäri, sitä odotellessa..

Mansikkakakku ja pikkuinen rv 35+5

 

mansikkakakku :hug:
Mitenkäs, oletko ottanut yötä vasten panadolia? Jos se hiukan edes saisi öistä siedettäviä. Tosi harmillista.
Ja miehelle vinkiksi, korvatulpat...mies käytti niitä alussa, kun poika syntyi, kun ei tietenkään vielä ollut tottunut itkuihin öisin ja ei saanut enään unen päästä kiinni herättyään. Toimi hyvin ja sai nukuttua =)

 

Heippa taasen mammat =)

Keskustelua oli virinnyt monestakin aiheesta joten kannan nyt korteni ja mielipiteeni ensin kekoon.

Masu ei ole tiellä, puurolauatselle sen kyllä olen laskenut ja kapeista aukoista yrittää mennä sivuttain vaikka siitä ei mitään hyötyä olekkaan

Meikeistä, en aio ottaa sairaalaan mukaan koska muutenkin meikkaan niin harvoin. Oiekastaan silloin jos lähdetään iltaa viettämään tms niin meikkaan mut muuteoin en.

Kivunlievityksestä, toivoisin saavani tälläkin kertaa yhtä ihanan luomukokemuksen kuten viimeksi eli korkeintaan ilokaasua voin ottaa ja vesi on ihanan rentouttava elementti myös.

Ristiäisiä en tässä vaiheessa ole suunnitellut mitenkään, olen kai niin taikauskoinen etten uskalla etukäteen moista ajatella. Mutta ristiäiset siis pidetään sitten joskus ja melkoisen pienelle porukalle on aikaisemminkin pidetty eli max 20 henkeä. Nimikin varmasti keksitään sitten kun pikkuinen on syntynyt =)

Perhe/synnytysvalmennuksessa en ole esikoisenkaan tai muidenkaan lasten aikana ollut joten en myöskään tälläkään kertaa. Esikon aikana terkka yksinkertaisesti unohti laittaa meidä synnytyvalmennusryhmään ja saatiin toki silloin käydä parin tunnin pikavalmennuksessa synnärillä ja tutustuttiin samalla sairaalaan.

Parasta raskaudessa on ollut plussa testissä, ultrat, liikkeet ja kasvava masu :heart:

Ei niin kivaa on kivut ja säryt nivusissa ja lonkissa, katkonaiset yöt, hillittömät suonikohjut, kykenemättömyys liikkua kunnolla. Nämä kaikki on kuitenkin muutaman viikon päästä takana päin =)

Nyt lyö pää niin tyhjää että tulen uudelleen kommentoimaan juttujanne lisää, lääkärikuulumiset oli ainakin olleet kaikilla hyviä tänään joten eiköhän pikkuiset vielä hetken malta meillä kaikilla masussa kasvaa, kohta kuitenkin saadaan nauttia täysiaikasuuksien rajasta itse kukin vuorollaan

Huoleni sf-mitan tippumisesta ja vauvan kasvusta oli kaiketi turha sillä tämän päivän neuvolassa mitta oli viime kerrasta kasvanut 3 senttiä ja oli nyt 32 cm. Ensin terkka kyllä sanoi että 31 ja tällä kertaa oli ihan outo nuori nainen sijaisena mutta kasvanut kuitenkin ja se on pääasia. Sykkeet oli myös hyvät joten hyvillä mielin seuraavaa neuvolaa tässä odotellaan :heart:

Nyt pikkukakkosen pariin esikon kanssa :wave:

äitsy ja Lauri 34+5 :heart:

 

Mansikkakakku :hug: Toivottavasti kipuilut helpottaa.

Meillä molempien vanhemmat asuu aika lähellä. Tarvittaessa saadaan hoitoapua kummilta vain. Odottavat jo kovasti, että saavat hoitaa. Mut ei sitä ensin tule mihinkään lähettyä. Mut joskus jatkossa.

Iltapäivällä neuvolalääkärissä käyty. Kaikki oli ok.

Rv34+6

paino +630/vk
RR 116/68
Hb 115
sf 34 cm
lapsiveden määrä N
tarjonta RT
syke +
liikkeet ++
kohdunsuu: kiinteä/pehmeä, kiinni, kaulaa 2-3cm. Tarjoutuva osa kuulemma tuntui alhaalla.
Rauhallisin mielin voi loppuaikaa viettää, kun ei ole supisteluitakaan pahemmin ilmentynyt. Lääkäri totesi, että sulla on sellainen "helppo maha". Tarkoitti tällä sitä, että vatsa on vain tuossa edessä kuin pallo. Ei vatsasta mulle paljon haittaa ole ollut.

Käytiin iltapäivällä tutustumassa synnärille. Itselle paikka oli tuttu, kun olen synnytyssalissa käynyt ja synnytysvuodeosastolla ollut opiskeluaikana. Oli kuitenkin mukava käydä katsomassa, nyt kun on itse sinne menossa. Miehenkin mukaan esittely oli hyvä. Kätilö kertoi synnytysali käytännöistä. Täällä ei anneta enää jokaiselle peräruisketta, vaan vain jos haluaa. Käytiin katsomassa myös synnytysvuodeosastolla, jossa nähtiin reilun vuorokauden ikäinen vauva. Oli tosi suloinen. Vielä pitää tässä viikkoja odotella ennenkuin saa oman vauvan syliin.

Tuosta parasta raskausaikana vielä, että on ollut ihanaa huomata miten kovasti mies on kiintynyt meidän masuasukkiin. Silittelee vatsaa, tunnustelee vatsan päältä potkuja ja juttelee aina iltaisin. :heart:

Nasuli08+MillaPetteri 34+6

 

Ei oo oikein särkylääkkeet auttanu Näiden parin päivän aikana supistukset on muuttunu selvästi kipeämmiksi ja lisäksi repivä kipu häpyluussa, nivuset on kipeät ja takapuoli ja reidet! Tähän kun lisätään huonosti nukuttujen öiden aiheuttama väsymys, niin itku tulee :'( Toivon että vauva muutaman viikon vielä viihtyisi masussa, mutta kiva jos tää loppuaika on tällästä. Sori tää purkaus..

 

Nasulille onnittelut hienoista lääkärikuulumisista

mansikkakakku:

En tiedä, mutta kuulostaa jokseenkin saman tyyppiseltä kipuilulta kuin mistä itse kärsin. Tosin öiseen aikaan alkaa jo rauhoittumaan, mutta silti. Ja minulla nuo supistusten kovatkin kivut alakerrassa, nivusissa ja muualla johtunee vauvan päästä, joka nyt kiinnittynyt.
Onko sinulla tätä vielä katsottu.
Kuulostaa niin tutulle, että tulee ihan sympatia itkut :|
Toivotaa, että on vain tilapäinen ikävyys ja loppuaika kuitenkin sujuisi paremmin :hug:

 

Paapelo: Kiitos Mulla kyllä päivälläkin supistelee, mutta yöt on nyt jostain syystä muuttunu supistusten suhteen pahemmiksi. Pari viikkoa sitten neuvolassa totesi vauvan olevan vielä todella ylhäällä. En tiedä olisiko nyt laskeutunut.. Ens ti lääkäri, jos sitten selviäis.