Heipä hei!
Me tehdäänkin tänään kanttarellikastiketta
Enoni oli tuonut äidilleni aimo satsin kanttarelleija, kun ystävänsä oli niitä kerännyt ja sain sitten osan
Johan nyt on juhlapäivä
Tässä tuli sellainen hassu toteamus hetki sitten. Tajusin, että nyt ollaan rv39+0 eikä tunnu ollenkaan kärsimättömältä olo. Tai siis toki toivoisin, että vaikka jo tänäyönä alkaisi synnytys, mutta en siis tunne mitään ahdistavaa 'mä en enään jaksaisi päivääkään' tunnetta. Esikoista kun odotin, niin kaikki muu elämä tavallaan katosi kun oli viikko laskettuun...sitä vain odotti joka yö, että no joko ja tätä samaa siihen käynnistyspäivään saakka...ja pettymys toisen perään.
Nyt on tosiaan niin rauhallinen olo, ei kiirettä, ei stressiä, ei liian suuria odotuksia mitä huominen tuo tullessaan.
Ehkä tämä seesteisyys jotenkin juontaa siitä, että nyt on niin paljon helpompi raskaus, kuin mitä esikosta oli, kipujen kannalta siis. Ja asennekkin tosiaan on aika realistinen tälläkertaa. Keskimäärinhän vauvat syntyvät vasta LA:n jälkeen rv40+3-40+4, jos tilastoihin on uskominen
Tässä on vähän kyllä kieltämättä kenkku olo...koko maha/ala selkä alue on jotenkin tosi voimaton...tai siis jos joku tietää sen tunteen, kun on juuri vetänyt sen viimeisen selkälihas tai vatsalihasliikkeen ja lysähtää väsähtäneenä lattialle
Semmoinen tasainen jomotus ja paine...näitä voisi muuten huvikseen kirjoittaa johonkin ylös..on sitten muisteltavaa myöhemmin =)
Mutta nyt katoan häiriköimästä...kun ei ole mitään tähdellistäkään asiaa