Onnea Kassu! :flower:
Jännittää
Paapelon puolesta. Just kun luin ensin paapelon lähettämiä vauvarunoja, itkeskelin siinä, oli niin kauniita. En pysty ees kunnolla syventymään tuollaisiin runoihin, kun oon aina niin herkkä liikuttumaan. Sen verran kuitenkin ryhdistäydyin ja kirjoitin muistiin tuon "Kun on oikein pieni"-runon. No sitten viimeinen niitti oli kun luin paapelon viime kirjoituksen. Alkoi tuo runo pyöriä oikein mielessä, ja mietin että jokohan siellä on se pieni jo ulkomaailmassa, niin itku tuli oikein kunnolla. Niisk niisk. :snotty:
Eilen pakkasin vasta sairaalakassia. En saanut sitä ihan valmiiksi, mutta tärkeimmät kai siellä jo on... Vaikeeta. Haluis jonkun kivan ja käytännöllisen vaatteen itselleen kotiinlähtöä varten, vaikka mitäpä sillä kai oikeesti on väliä... Sänky ei vauvalle oo vieläkään valmiina. No onneks on kuitenkin se laatikko, mutta haluisin sen kyllä sitten laittaa siihen pinnasänkyyn sen laatikon. Kauheita vastoinkäymisiä aina kun rupee ite kunnostaan jotain... En tiiä miten mittasin pohjalevyn koon väärin, mutta niin kuitenkin tein. Vaikka muka tarkistin moneen kertaan. Ei oo ensimmäinen kerta kun jotain mittaan väärin :ashamed: Miehen isä teki sen mun antamien mittojen mukaan, ja liian pitkähän se levy sitten oli, jotain 2cm. Siitä pitäis nyt sahata pikku kaistale pois. Mies sen lupas tehdä, mutta aika kauan on taas homma seissyt paikoillaan. Yleensä saan tämmösiin asioihin liikettä sitten kun rupeen ite jynssäämään jotain hommaa sen näkösesti että siitä ei tuu mitään
mut se on hyvä konsti!
Oon huomannut ton saman jutun mistä tässä on ollut muillakin puhe, että ihmisten käsitykset siitä mikä on puhdas ja ehjä vaihtelee aika tavalla!
Miten voi ollakin!? "Jouduin" ottamaan miehen siskolta vastaan jonkin verran vauvanvaatteita, kun puhui niistä kokoajan, ja lisäsi siihen sitten jotenkin jännästi että "jos ne vaan kelpaa". En tiedä mitä tarkoitti, mutta itelle tuli mieleen että se loukkaantuu jotenkin jos ne ei sitten tosiaan kelpaa. Yks viikonloppu sitten kateltiin niitä vaatteita, onneks niitä ihan pieniä oli aika vähän, joten ei niitä kovin paljon tullut mukaan. Ja mieskin onneksi oli toppuuttelemassa vieressä, kun tiesi että en ehkä kehtaa sanoa jos en oikeesti haluakaan niitä. Mut joitakin sellasia oli pakko ottaa mitä tämä miehen sisko oikein etsimällä etsi: "missähän se nyt oikein täällä on, se on tosi hyvä, ite tykkäsin ihan kamalasti..." tuloksena joku nukkainen poika-värinen vanupuku, jossa ei edes neppareita vaan kauhee määrä napitettavia nappeja! Sit tytöille sopivat vaatteet oli kaikki vaaleenpunasia! En vaan kovin paljon pidä vaaleenpunasesta. Aattelin että ainakin osan näistä vaatteista pidän sellaisena mökki/mummola-varusteena. Saa nähdä tuleeko käytettyä ollenkaan. En oo varma haluaako se niitä takaisin vielä, voi olla että eivät tee enää lapsia, mut eihän sitä tiedä. Eli voi olla että joudun säilyttämään ne jossain... Ja on kyllä tuo muoti 2000-luvun alusta muuttunut jo aika lailla. Nyt ei mielestäni oo enää mitkään hempeät sävyt muotia. Vai onko se vaan sitä että itse en niistä tykkää. Joko valkoinen tai sitten kunnolla värikäs on enemmän mun makuuni.
Kuuntelin eilen vihdoin ja viimein kirjastosta joskus alkukesästä lainaamaani (ja mp3-soittimelle kopioimaani) synnytysvalmennus-levyä. Periaatteessa ihan hyvä. Tykkään tommosista rentoutus-jutuista. Mut miinuspuolena se että monessa kohtaa en pystyny olemaan nauramatta. Rentoudu siinä sitten samalla kun hytkyy vedet silmissä. Mutta koitan sen kuunnella vielä uudestaan aina kun ehtii. En tiedä vaikuttiko se, mutta viime yön nukuin kertaakaan heräämättä tosi sikeesti!
Hanikka ja Elli 38+2