Lämpimästi tervetuloa mukaan kaikki uudet!
Hempsuli82 Paljon tsemppiä! :hug:
Synnytys Alkoi aamuyöstä samana päivänä, jona oli aika yliaikakontrolliin. Kävin vessassa ja heti, kun pääsin takaisin sänkyyn, holahti jotakin nestettä petiin varmuuden vuoksi laitetulle pyyhkeelle. Ei kun takaisin vessaan. Vettä tuli ja tuli aamun mittaan. Samalla meni se kuulu limatulppakin, josta syystä väri ei ollut klassinen lapsiveden väri (joka muuten hämäsi myöhemmin synnärin kätilöitäkin). Supistukset alkoivat 4h vesien menosta, juuri kun oli aika lähteä äippäpolille. Minut laitettiin käyrille ja siellä nuori kätilö huolestui sen verran paljon vauvan sydänäänistä, että minut juoksutettiin pitkän käytävän toiseen päähän lääkärin ultrattavaksi, koska oma lääkäri oli juuri toisen potilaan kanssa. Mitään häikkää ei ollut, mutta me tulevat vanhemmat saimme kunnon paniikin! Sitten pääsin oman lääkäri luo, olin 2cm auki ja lapsivesitesti tehtiin, sitten uskoivat, että lapsivesi on mennyt. Jouduin odottelemaan puolisen tuntia käyrillä ja sen jälkeen tehdyssä uudessä sisätutkimuksessa selvisi, että olen 4cm auki. Sitten pääsimme synnytyssaliin.
Minun synnytyssupistuksissani ei ollut kivutonta aikaa ollenkaan, vaan koko ajan sattui, sitten vielä enemmän. Sain salissa heti ilokaasua, joka toimi minulla ihan niin kauan kuin mitä salissa olin. Tunnit kuluivat, kätilöt vaihtuivat, mutta synnytys eteni vain 6cm auki. Yksi kätilöistä katsoi minua ja totesi, että sinä tarvitset epiduraalin, joka laitettiin klo 22. Synnytystä vauhdittamaan laitettiin oksitosiinitippa, mutta mitään ei tapahtunut. Arvelin itse, ettei synnytys tästä enää etene, vaan sektio on edessä. Lääkäri otti asian esille puolenyön maissa, mutta ennen päätöstä lisäsi sekä epiduraalia että oksitosiinia. Lopulta 1.30 päätettiin, että synnytys on pysähtynyt, on aika tehdä kiireellinen sektio. Neiti syntyi 2.16, painoi 4505g ja oli siis kilon suurempi kuin mitä saman viikon alussa tehty painoarvio antoi ymmärtää. Lääkäri sanoi, ettei neidin kokoinen vauva olisi minusta mahtunut ulos mitään muuta tietä, kilon pienemmällä olisi ollut mahdollisuus.
Olin synnytyssalissa tyyni ja kestin kivut paremmin kuin oletin. Siinä vaiheesa kun epiduraali laitettiin, olin kuitenkin sen verran väsynyt, että itsekin jo pohdin, että miten jaksan ponnistusvaiheen. Leikkaussalissa väsymys näkyi, sillä nukahdin heti, kun pääsin makaamaan leikkauspöydälle! Kyllä vain, olin iloisesti taju kankaalla kunnes kuulin neidin äänen.
Jos laskee synnytyksen keston vesien menosta siihen hetkeen, kun pääsin heräämöstä neidin ja miehen kanssa perhehuoneeseen, niin kului 24h, supparien alkamisesta neidin syntymään kului 17h.
Sain tavata sekä viimeisen kätilön että leikanneen lääkärin synnytyksen jälkeen ja keskustella hieman synnytyksestä. Silti muutama viikko synnytyksen jälkeen iski kotona täysi paniiki: entäs jos olisin synnyttänyt jonakin muuna aikana? Huonosti olisi käynyt sekä minulle, että tyttärelleni! Vaikka loogisesti ajateltuna tiedän, että hyvin meni, silti pelko on olemassa takaraivossa. Ekassa neuvolassa onkin juteltavaa terkan kanssa, että miten pääsen tästä ajatuksesta eroon. Olisi kivaa, jos tällä kertaa voisin synnyttää alateitse, mutta epäilen vahvasti, että jos tämä pikkuinen kasvaa samaa tahtia kuin isosiskonsa, niin se ei ole mahdollista. Minun on myös tällä hetkellä hyvin vaikeaa luottaa painoarvioihin, kun se oli niin pielessä meidän kohdallamme. Aionkin pyytää taustaani vedoten kunnon synnytystapa-arviota (synnyin itsekin sektiolla, kun äitini lantio oli liian ahdas, minä olin 2510g); olin sellaisen saamassa esikoisenkin kohdalla, mutta oli jo silloin 2cm auki, joten kunnon synnytystapa-arvion sijaan jouduin vuodelepoon.
Pahoittelen pitkää sepustusta... Kuten näette, asiassa on hieman työstettävää, siksi synnytys onkin ollut jo vahvasti mielessä, vaikka näin alussa ollaan.
Luckygirl & Vekara 5+3
