Onnittelut vielä tätäkin kautta kaikille vauvaantuneille! :heart:
Facebookiin jo laittelin lyhyesti synnytyskertomusta mutta nyt kun on hyvin aikaa niin voisin kirjoitella tännekin
Mulla siis oli sovittuna käynnistys perjantaiksi 23.9, soittelin aamulla jorviin ja kysyin että sopiiko tulla. Sieltä sanottiin että hyvin mahtuu tulla ja tervetuloa vaan! Jorvissa oltiin noin klo 9 maissa ja meidät otti vastaan tosi mukava kätilö-opiskelija, hän otti tiedot ylös, vauvasta otettiin käyrää jne. Paikalle tuli sitten myös tosi mukava vanhempi kätilö joka siis tämän opiskelijan ohjaajana toimi.
Ennen saliin siirtymistä multa otettiin labrat (aiemmin ollut trombosytopeniaa joten seurannassa trombosyytti-arvot)
Kun päästiin saliin niin paikalle tuli aika nopeasti osastonlääkäri kandin kanssa, kalvot puhkaistiin klo 10:20.
Lääkäri yritti saada vauvan päähän sitä "pinniä" jolla seurataan sykettä, vauva oli kuitenkin niin ylhäällä että pinni saatiin laitettua vasta kolmannella yrityksellä.
Kätilö tutki kohdunsuun tilanteen ja olin noin 4cm auki. Mietimme minkä puudutuksen haluaisin ja päädyimme spinaalin sijasta epiduraaliin. Anestesialääkäri pyydettiin paikalla epiduraali-katetria laittamaan ja sain sen ennenkuin kivuliaat supistukset alkoivat. Epiduraali oikein humahti mun päähän ja luulin että pyörryn kun sain sen toisen satsin
Säännölliset supistukset alkoivat klo 11 eli siitä synnytykse laskettiin alkaneeksi. Mä tunsin supistukset pelkkänä paineen tunteena virtsarakossa. Kätilö tutki kohdunsuun tilanteen ja se ei ollut juurikaan edistynyt, vauvan pää liikkui edelleen todella ylhäällä! Oli napanuoran esiinluiskahtamisen riski juuri tuon vauvan ylhäällä olon vuoksi joten en saanut nousta sängyssä yhtään ylemmäs, päätäkään en saanut nostaa ylös. Mut katetroitiin ja virtsaa tuli 500ml, ilmankos tuntui painetta rakossa! Lapsivettä valui ulos yli litra eli sitäkin oli todella runsaasti kätilön mukaan.
No, tunsin supparit siis aluksi pelkkänä paineena kunnes niitä alkoi tulla 2-3min välein ja ne alkoivat napakoitua (puudutus alkoi menettää tehoaan)
Kätilön oli tarkoitus laittaa toinen satsi puudutetta mutta katetriin ilmaantuikin yhtäkkiä verta. Puudutetta ei voitu antaa ennenkuin anelääkäri tulisi tutkimaan tilanteen. Lääkäri tuli nopeasti paikalle ja varmisti että katetri sijaitsi oikealla paikalla, hän antoi samalla ekan puudute-annoksen. Tässä vaiheessa mua supisti jo todella kipeästi, puudute ei vaikuttanut enää ollenkaan. Siinä lääkärin touhutessa katetrin kanssa mä yhtäkkiä tunsin ettei kaikki oo kohallaan, tunsin tosi kovaa kipua alapäässä ja ihan järkyttävää venytystä. Sanoin et nyt mun pitää ruveta ponnistamaan! Kätilöihin tuli siinä vaiheessa vauhtia, opiskelija tutki kohdunsuun ja totesi et oon täysin auki! Voisin ruveta samantien ponnistamaan. Anelääkäri ja kandi vetäytyivät sivummalle ja minä rupesin punnertamaan
Kipu oli jotain aivan järkyttävää ja mä puhisin hiljaa silmät kiinni (luulin oikeesti et alapää repeää, venytys ja paineentunne oli jotain aivan kamalaa..)
Kätilöt ihanasti tsemppasivat mua siinä ja mies seisoi vieressä (ainakin luulen niin, olin siis silmät kiinni kokoajan
)
Ponnistelin siinä hiljaa aikani ja luulin kuolevani alapään repeytymiseen
Vauvan pää syntyikin sitten aika nopeasti ja muutamalla ponnistuksella loputkin vauvasta. Mä olin niin poikki et huohotin vaan hiljaa silmät kiinni enkä voinut edes puhua mitään. Kätilö kysyi et jaksanko ottaa vauvan rinnalle ja sain kuiskattua et jaksan.
Anestesialääkäri siinä vaiheessa onnitteli ja lähti pois, puudutuksen laitto jäi siis pahasti kesken
Kandikin sitten tuli siihen onnittelemaan (oli seissyt ihan hiljaa siinä taustalla varmaan järkyttyneenä olosuhteiden yhtäkkisestä muuttumisesta
)
Kätilö totesi että tuo loppuvaihe oli mulla niin raju siksi että vauva laskeutui ihan yhtäkkiä alas ja kohdunsuu avautui minuuteissa. Harmitteli etten ehtinyt saada puudutetta ajoissa mutta minkäs tuolle voi.
Mulle jäi ihan hyvä fiilis synnytyksestä ja annoin sille arvosanaksi 9. Kivulias olin mutta en enää muistele pahalla
Synnytyksen kestoksi laitettiin siis 1,5 tuntia josta ponnistusvaihe 5 minuttia.
Vauva oli melko suurikokoinen kaikkien yllätykseksi, 4150g ja 51cm. Aivan ihana poika muuten :heart:
Päästiin osastolle ja esitin toivomuksen päästä seuraavana päivänä jo kotiin. Sain synnytyksen jälkeen 2 tikkiä ja olen toipunut todella hyvin, tuntuu etten olisi synnyttänytkään.
Lastenlääkäri tutki eilen vauvan ja antoi luvan kotiutua, huomenna käymme lastenpolilla kätilön tutkittavana kun näin aikaisin kotiuduimme.
Vauva syö hyvin ja on virkeä, pissaa ja kakkaa tulee hyvin joten maitoa selvästi saa
Täällä nyt kotosalla harjoittelemme vauva-arkea, vähän on vielä pää pyörällä kaikilla :heart:
Siinäpä oli synnytystarinaa kerrakseen (
mulla ei oo koskaan ollut ongelmaa tuottaa tekstiä!
) toivottavasti joku jaksoi lukea.
minimuu ja poikanen 2vrk :heart: