~ Lokakuun lapsoset syyskuussa ~

Tyttö syntyi 23.9. kuuden nopean tunnin jälkeen auringon noustessa :heart: 3880g ja 51cm, meidän pieni kaunotar :heart:

Huomenna toivottavasti kotiin!

Branwen ja Neito 1 vrk

 

Onnittelut HeMmiNille ja Branwenille tätäkin kautta vauveleista!! <3

 

Onnea Branwenille tyttären johdosta :flower: Nopsaan on homma edennyt!

 

Paljon onnea HeMmiNille ja Branwenille pikku kääröistä :heart:

 

Onnea vauvansa saaneille vielä tätäkin kautta!


(.) Jahas, maha sekaisin, huono olo, eikä ruoka maistu.. Oliskohan synnytys lähenemässä ...... vai mahatauti? : /

 

Onnea HeMmiNille ja Branwenille pikkusista nyyteistä!

Rautavalmisteista:Osaisko joku suoistella jotain vatsaystävällistä rautavalmistetta? Otin toissa päivänä yhden Obsidanin ja voi luoja mikä mahakipu siitä tuli. Vieläkin tosi kipee maha enkä kyllä enää noihin koske!!!!!!!!!Hyi olkoon! Ihan kun ei olis mutenkin tuskanen olo. Tuli sellanen tunne kuin olis kauhee ummetus ja maha täynnä ilmaa, välillä vihloo niin ettei pääse käveleen. Otin sitten omatoimisesti Levolacia ja sain mahan jotenki toimimaan ja oon juonu litroittain vettä niin on vähän auttanut ja alkaa helpottaan. Ja ton sanottiin olevan vatsaystävällistä, joopa joo! Mulla on normaalisti sellanen teräsmaha ettei mikään vaikuta siihen mutta noihan on ihan kauheeta ainetta!

Miehen juomisesta:Me oltiin tossa elokuun alussa yhdillä synttäreillä ja siellä mies vähän otti alkoholia ja sanoi että sen jälkeen ei uskalla enää. Eli sieltä asti on ollut omatoimisesti juomatta kun hassu luulee että lähtö voi tulla koska vaan. Ja tuolloin ei ollut viikkoja edes 30. Mutta eipä tuo muutenkaan pahemmin mitään juo. Just jos on jotain häitä, synttäreitä tms. niin saattaa jotain ottaa. Ja sen jälkeen kun esikoinen synty 2,5-vuotta sitten niin meillä kännäämiset sen jälkeen voi laskea yhden käden sormilla.

Omaa napaa: Täällä voidaan hyvin. ei oo pariin päivään ihan älyttömästi edes supistellut ja nukkuakin on saanut öisin joten kuten. Tänään tyttö menee mummolaan yöksi ja me meinattiin mennä elokuviin ja ulos syömään miehen kanssa tai sitten ollaan vaan kotona ja laitetaan jotain hyvää ruokaa ja varmaan heilutaan raksalla sitten illallakin. Ei olla vielä päätetty mitä tehdään. Mutta kuitenkin laatuaikaa miehen kanssa kaksin vielä ennen vauvan tuloa. Nyt meinasin siivoilla vähän ja laittaa vauvalle sängyn ja hoitopöydän ja varmaan kattoo jos sinne sairaalalaukkuun jotain heittäis. Huomenna poksuu viikot ja sitten tasan viikko niin tää olis täysaikanen

Ja Talvicin puolesta jännätään täällä! Nyt niitä vauvoja alkaa tulla kun monella niin supistelee ym.

Matilda ja vauva 35+6

 

Onnea kaikille vauvoista. :flower:

 

Onnea HeMmiN ja Branwen tyttösistä!!!! Ihanaa <3 <3

 

Onnea vauvansa saaneille!

Täällä supistus ja kolotus yö takana. Muutamia supistuksia tuli, sellaisia napakoita, ei kivuliaita vielä kuitenkaan. Mutta niin että herättivät ja jäi odottamaan tuleeko lisää... Ja vessassa juoksutti. Jotenkin muksu painoi lantiota myös, oikea jalka tuntui parin tunnin ajan yöllä todella puutuneelta. Nyt päivällä taas ei mitään! Eipä siis taideta vielä päästä vauvan hakuun.

nessu ja pieni 39+2

 

Brawenille onnittelut

Matilda kokeile Iron Vital F on hellä vatsalle ja tehokas valmiste

Miehen juominen Meillä ei mies käytä alkoholia lainkaan eikä ole koskaan maistanutkaan. Ei uskonnollisia tms. syitä, ei vaan ole tahtonut. Itsekkään en ole enää vuosiin juonnut kuin pari puolikasta viinilasia vuodessa, kun saan 2 päivän päänsäryn jo tuosta määrästä

Talvicci on ilmeisesti tosi toimissa/ noutanut jo nyyttinsä?

Oltiin päivää viettämässä Seikkailulaaksossa Emäsalossa ja ihan kiva ulkoilupäivä olikin. Sen sijaan paikan aktiviteetit olivat hmmm... miten sen nyt sanoisi ihan samanlaiset kuin kenen tahnsa mökillä eli eivät tehneet mitään vaikutusta. Lapset toki jaksoivat innoissaan heitellä frisbeetä ja tikkaa, pelata mölkkyä ja käydä labyrintissä (pieni puiden väliin tehty kangas erottoinen rata). Kävely on aina tervetullutta, joten sen puoleen en valita ja sääkin loppujen lopuksi oli kaunis. Brunbergin tehtaalla Porvoossa käytiin lopuksi ja napa tuli täyteen karkista Saa nähdä mitä vaaka sanoo tiistaina neuvolassa herkkukassin tyhjennyksen jälkeen.

Maarit ja Niksu 37+

 

Onnea tyttösestä, Hemmi!

Päivitin etusivun listaa minkä huomasin, mutta hihkaiskaas, jos jotain on mennyt ohi Sen verran hormonihöyryistä on elämä, että en varmasti huomannut kaikkea

Ballongista oli kyselyitä... se on kuulemma miesten virtsakatetri, jossa on siellä yläpäässä sellainen kumipallo, ehkä vähään pingispalloa isompi. Lääkäri teki ikään kuin normaalin sisätutkimuksen, piti sormilla kohdunsuuta auki (oli siis jo valmiiksi sen kolmisen senttiä auki) ja ujutti katetrin paikalleen. Sitten sitä katetria pitkin laitettiin 60ml nestettä sen kumipallon sisään. Tuo pallo oli siis kohdunsuulla. Sitten vaan liikkumaan mahdollisimman paljon, jolloin ballonki ärsytti kohdunsuuta ja sillä tavalla voimisti/aikaansai supistuksia. Tylsä vehje kyllä kieltämättä

Synnytyksestä: ballonki pysyi paikallaan muutaman tunnin, jonka jälkeen se irtosi ja supparit vaimenivat. Aamulla olisi ollut lähtö synnärille käynnistykseen, mutta puolilta öin omat supparit kuitenkin yltyivät, ja tulivat jo pitkinä ja kipeinä 3 min välein, joten lähdettiin näytille. Tunti siitä oltiin jo salissa, pääsin suihkuun ja sain ilokaasua. Parin tunnin päästä puhkaistiin kalvot ja sain spinaalin, joka tosin ehti vaikuttaa vasta siinä vaiheessa, kun olin jo 10 cm auki.. niin nopeasti eteni sen viimeiset 5cm, että lääkkeet eivät ehtineet mukaan. Sitten odoteltiin tunnon palaamista tunnin verran, lopulta ponnistin kätilön ohjeiden ja supistuskäyrän mukaan. Tikeiltä säästyin täysin, ja vertakin tuli vain 100 ml :O Nyt sitten kotiutumista odotellaan, väsyneinä, mutta ihan normaalilla ololla

Branwen ja neiti 2 vrk

 

Branwenin synnytys on kyllä sujunut hienosti. Ei tuo ballonki kohdunsuulla kuulostanut kyllä kovin kivalle, jospa itsellä lähtisi ihan itsestään synnytys käyntiin

Täällä hyvin nukuttu yö takana. Oma olotilakin suht hyvä, alamaha kipeänä, mutta sekin alkaa olla jo normaalia :kieh: Äsken anoppikin soitti ja kyseli joko päästään synnyttää |O Nyt ne kyselyt alkaa sitten..

nessu ja pieni 39+3

 

Hei pitkästä aikaa!

Tässä on ollut elämässä niin paljon häslinkiä, että en oo koneen ääreen kerennyt, sen verran että puhelimella oon feisbuukkaillut.

Monta lokakuista onkin jo tullut maailmaan, onnittelut vielä niille, joita en ole onnitellut! :heart:

Meillä tosiaan miehellä todettiin nuoruustyypin diabetes, ja yllättäen maanantaina joutui tunnin varoitusajalla, kesken työpäivän, osastolle hoidon aloitukseen. Miehän menin ihan hysteeriseks, kun yksin piti jäädä moneks yöks kotiin näitten supistelujen kanssa.. Ja tietysti vielä huoli miehestä.
Saikulla mie sit majailin aamusta iltaan asti, yöt kävin vanhempien luona nukkumassa. Perjantaina mies pääs onneks kotiin, ja nyt sit yritetään opetella yhdessä uutta elämää.
Sen takia ei tällä hetkellä osaa edes ajatella vauvan syntymistä, sais nyt pari viikkoa mahassa pysyä, et tuo miehen elimistö tottus insuliiniin ja sokerit laskis alemmmas.. Kun sitten alkaa taas uuden opettelu, lapsen hoidon merkeissä
Nyt fiilikset ihan ok, kun alku-shokista on selvitty. Onneks miulla on työnpuolesta kokemusta sairaaudesta, mutta onhan se ihan eri asia kun oma rakas sairastuu.

Vauva potkii hirveesti ja supistelee melkein tauotta, harvoin tosi kipeesti, mutta olon tekee tosi vaikeeks. Jospa siellä pikku hiljaa alkais jotakin tapahtua.

Voikaahan hyvin ja tsemppiä synnytyksiin! =)

Niiskuneiti90 ja 36+2

 

Ah, täällä on muutamana päivänä tuntuneet ne harvat supistukset vähän tiukemmilta lievän kivun kera mutta eipä ne varmaan mitään merkkaa..
mutta silti ne hymyillyttää ja pitää toivetta yllä että josko aiemmin sittenkin? =)

gin ja Ulpukka pullaposki 36+3

 

Onnittelut vielä tätäkin kautta kaikille vauvaantuneille! :heart:

Facebookiin jo laittelin lyhyesti synnytyskertomusta mutta nyt kun on hyvin aikaa niin voisin kirjoitella tännekin

Mulla siis oli sovittuna käynnistys perjantaiksi 23.9, soittelin aamulla jorviin ja kysyin että sopiiko tulla. Sieltä sanottiin että hyvin mahtuu tulla ja tervetuloa vaan! Jorvissa oltiin noin klo 9 maissa ja meidät otti vastaan tosi mukava kätilö-opiskelija, hän otti tiedot ylös, vauvasta otettiin käyrää jne. Paikalle tuli sitten myös tosi mukava vanhempi kätilö joka siis tämän opiskelijan ohjaajana toimi.
Ennen saliin siirtymistä multa otettiin labrat (aiemmin ollut trombosytopeniaa joten seurannassa trombosyytti-arvot)
Kun päästiin saliin niin paikalle tuli aika nopeasti osastonlääkäri kandin kanssa, kalvot puhkaistiin klo 10:20.
Lääkäri yritti saada vauvan päähän sitä "pinniä" jolla seurataan sykettä, vauva oli kuitenkin niin ylhäällä että pinni saatiin laitettua vasta kolmannella yrityksellä.

Kätilö tutki kohdunsuun tilanteen ja olin noin 4cm auki. Mietimme minkä puudutuksen haluaisin ja päädyimme spinaalin sijasta epiduraaliin. Anestesialääkäri pyydettiin paikalla epiduraali-katetria laittamaan ja sain sen ennenkuin kivuliaat supistukset alkoivat. Epiduraali oikein humahti mun päähän ja luulin että pyörryn kun sain sen toisen satsin

Säännölliset supistukset alkoivat klo 11 eli siitä synnytykse laskettiin alkaneeksi. Mä tunsin supistukset pelkkänä paineen tunteena virtsarakossa. Kätilö tutki kohdunsuun tilanteen ja se ei ollut juurikaan edistynyt, vauvan pää liikkui edelleen todella ylhäällä! Oli napanuoran esiinluiskahtamisen riski juuri tuon vauvan ylhäällä olon vuoksi joten en saanut nousta sängyssä yhtään ylemmäs, päätäkään en saanut nostaa ylös. Mut katetroitiin ja virtsaa tuli 500ml, ilmankos tuntui painetta rakossa! Lapsivettä valui ulos yli litra eli sitäkin oli todella runsaasti kätilön mukaan.

No, tunsin supparit siis aluksi pelkkänä paineena kunnes niitä alkoi tulla 2-3min välein ja ne alkoivat napakoitua (puudutus alkoi menettää tehoaan)
Kätilön oli tarkoitus laittaa toinen satsi puudutetta mutta katetriin ilmaantuikin yhtäkkiä verta. Puudutetta ei voitu antaa ennenkuin anelääkäri tulisi tutkimaan tilanteen. Lääkäri tuli nopeasti paikalle ja varmisti että katetri sijaitsi oikealla paikalla, hän antoi samalla ekan puudute-annoksen. Tässä vaiheessa mua supisti jo todella kipeästi, puudute ei vaikuttanut enää ollenkaan. Siinä lääkärin touhutessa katetrin kanssa mä yhtäkkiä tunsin ettei kaikki oo kohallaan, tunsin tosi kovaa kipua alapäässä ja ihan järkyttävää venytystä. Sanoin et nyt mun pitää ruveta ponnistamaan! Kätilöihin tuli siinä vaiheessa vauhtia, opiskelija tutki kohdunsuun ja totesi et oon täysin auki! Voisin ruveta samantien ponnistamaan. Anelääkäri ja kandi vetäytyivät sivummalle ja minä rupesin punnertamaan Kipu oli jotain aivan järkyttävää ja mä puhisin hiljaa silmät kiinni (luulin oikeesti et alapää repeää, venytys ja paineentunne oli jotain aivan kamalaa..)
Kätilöt ihanasti tsemppasivat mua siinä ja mies seisoi vieressä (ainakin luulen niin, olin siis silmät kiinni kokoajan )
Ponnistelin siinä hiljaa aikani ja luulin kuolevani alapään repeytymiseen Vauvan pää syntyikin sitten aika nopeasti ja muutamalla ponnistuksella loputkin vauvasta. Mä olin niin poikki et huohotin vaan hiljaa silmät kiinni enkä voinut edes puhua mitään. Kätilö kysyi et jaksanko ottaa vauvan rinnalle ja sain kuiskattua et jaksan.

Anestesialääkäri siinä vaiheessa onnitteli ja lähti pois, puudutuksen laitto jäi siis pahasti kesken
Kandikin sitten tuli siihen onnittelemaan (oli seissyt ihan hiljaa siinä taustalla varmaan järkyttyneenä olosuhteiden yhtäkkisestä muuttumisesta )

Kätilö totesi että tuo loppuvaihe oli mulla niin raju siksi että vauva laskeutui ihan yhtäkkiä alas ja kohdunsuu avautui minuuteissa. Harmitteli etten ehtinyt saada puudutetta ajoissa mutta minkäs tuolle voi.
Mulle jäi ihan hyvä fiilis synnytyksestä ja annoin sille arvosanaksi 9. Kivulias olin mutta en enää muistele pahalla

Synnytyksen kestoksi laitettiin siis 1,5 tuntia josta ponnistusvaihe 5 minuttia.
Vauva oli melko suurikokoinen kaikkien yllätykseksi, 4150g ja 51cm. Aivan ihana poika muuten :heart:

Päästiin osastolle ja esitin toivomuksen päästä seuraavana päivänä jo kotiin. Sain synnytyksen jälkeen 2 tikkiä ja olen toipunut todella hyvin, tuntuu etten olisi synnyttänytkään.
Lastenlääkäri tutki eilen vauvan ja antoi luvan kotiutua, huomenna käymme lastenpolilla kätilön tutkittavana kun näin aikaisin kotiuduimme.

Vauva syö hyvin ja on virkeä, pissaa ja kakkaa tulee hyvin joten maitoa selvästi saa
Täällä nyt kotosalla harjoittelemme vauva-arkea, vähän on vielä pää pyörällä kaikilla :heart:

Siinäpä oli synnytystarinaa kerrakseen (mulla ei oo koskaan ollut ongelmaa tuottaa tekstiä! ) toivottavasti joku jaksoi lukea.

minimuu ja poikanen 2vrk :heart:

 

Onnea minimuulle pojan johdosta! :flower: Ihanaa kun pääsee jo lukemaan näitä synnytyskertomuksia. Mukava, että sinulle jäi hyvät fiilikset, vaikka puudutuksen kanssa kävi niin kuin kävi.

Niiskuneidille tsemppiä ja jaksamisia miehen sairastumisen suhteen. Joskus tulee elämässä vaiheita, että usea stressaava juttu kasaantuu päällekkäin, mutta asioilla on kuitenkin tapana järjestyä lopulta parhain päin.

( . ) Nyt alkaa olla olo sellainen, ettei oikein mitään enää valveillaoloaikana jaksaisi. Muuta kuin peruspyykinpesut ja ruoanlaitot perheelle. Edellisessä raskaudessa loppuvaiheessa telottu selkä on alkanut juilia taas samasta kohdasta ja tekee erityisen kipeää kun nousee makuulta ylös ja lähtee kävelemään. Jotenkin tässä vaan täytyy yrittää raahautua muutama päivä eteenpäin, ennenkuin tuo 38 viikkoa kilahtaa täyteen ja pääsee sinne taysiin käynnisteltäväksi - toivottavasti :O Jos vetävät lupauksensa takaisin niin kiinnitän itseni sinne äitiyspolille varmaan jollakin isolla kettingillä kuten luonnonsuojeluaktivistit mielenosoituksissaan. Tahtoo vauvan ulos!

kolmenmutsi ja tiitiäinen 37 + 4

 

Onnittelut kaikille vauvautuneille!

Meille syntyi 17.9. pieni mies sektiolla raskausmyrkytyksen vuoksi. Viikkoja naperolla oli 36+0 ja stratgiset mitat olivat 2888 g ja 43 cm.

Poika ja minä voimme hyvin, olemme olleet kotona nyt kaksi yötä.

Kirjoittelen myöhemmin lisää, kun omat voimat palailevat kunnolla.

Vauvan tuoksuisin terveisin: T&pikkuinen

 

Vauvansa saaneile onnea!

Niiskuneidille ja kolmenmutsille tsemppiä!

 

Onnea vauvan saaneille!! :flower::heart:

Pikaisesti omanapaista mölinää..

Torstaina sain hankittua lähes kaikki puuttuvat tarvikkeet, joten vauvan on nyt hyvä tulla :heart: Kahden pienen lapsen kanssa 4,5 tuntia kestänyt shoppailureissu otti melko koville, varsinkin kun illasta oli sitten alettava jo hiljalleen järkkäilemään muksujen viikonloppuisia synttäreitä. Perjantai kuluikin jonkinlaisessa kiputilassa synttäreitä järkäten ja kakkuja vääntäen. Mies siinä sivussa sai käytettyä esikoisen liikuntakerhossa ja muutettua meidän sängyn toiseen tilapäismajoitukseen takkahuoneeseen. Lauantai jatkui kakkujen teossa ja synttäreiden pidossa. En ihan heti koskaan ikinä järjestä tässä tilassa siis ainakaan näillä viikoilla mitään juhlia ainakaan 30 hengelle, en edes pienemmälle määrälle. No taitaa kyllä meillä muutenkin lapsiluku olla tässä joten ei pelkoa. Siis siitä, että raskaanaollessa pitäis juhlia järkätä.
No jotkut juhlat saatiin aikaan ja tarjoilukin kai oli aika toimiva. Lapset tykkäs, mutta itse oli jossain sumussa tavallaan ja kaikki oli sitten ohi jo nopeasi ja tuntui että tuli oltua huono emäntä. Tajusinkohan mä edes tervehtiä kaikkia :ashamed:
Illalla väsytti kun mitäkin, supisteli, särki ja kolotti. Mahakin meni sekasin :ashamed: Yöllä valvoin sitten supisteluissa ja väliin ramppasin vessassa. Viimein tajusin sitten kokeilla panadolia, gramma huiviin ja sänkyyn. Aamulla heräsinkin sitten vatsa arkana ja hellänä. Vielä on ollut sellanen semi pöhnä olo, vatsa on kipeä ja satunnaista lieväkipuista supistelua on. No onneks anopilla oli tänään ruokatarjoilu, niin on aikalailla saanut vaan olla. Jos sitten sais huomenna siivottua loput näistä synttäreistä pois.
Mutta kyllä tää vähän "herätti" siis on se varmaan ainakin joku sairaalakassin alku tehtävä ja katsottava vauvalle kotiintulovaatteita ja laitettava turvakaukalo jonkinlaiseen valmiuteen, tai lähinnä kiinnitettävä pestyt kankaat takaisin.
Sellaista omanapaista mölinää täällä tälläkertaa..

Pohjaton joka tajuaa hiljalleen, että tännehän on vauva tulossa ja lievästi kipuinen vatsa 38+6 :heart:

 

"Ihana" kuulla, että muillakin on väsymystä havaittavissa - ehdin jo huolestua, että oma olo on jotenkin poikkeuksellinen.... Mä olen tässä päättänyt, että nukun niin paljon kuin nukuttaa (riippuen, miten paljon se on mahdollista käytännössä), suosittelen muillekin! Jotenkin tuntuu vaan, että helposti tulee huono omatunto, kun vaan lepäilee - vaikka miten sallittua se onkin. Pois sellainen huono omatunto....

Mies on asetettu juomakieltoon, kyllä! Olen jo tainnut aiemminkin tituleerata itseäni pirttihirmuksi ja niin taidan olla. Ajokunnossa pitää olla enkä muutenkaan halua "haisevaa" miestä synnytykseen.

Onnea vauvelin saaneille!!!!

 

Onnea kaikille vauvan saaneille! Olipas minimuulla eläväinen kertomus

Itse lueskelen teidän kirjoituksia päivittäin, kun oma LA on 11.10 ja eka tulossa niin kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä. Aiemmin olen ollut tuolla lapsettomuuspuolella, mutta kerran sokereitten takia tännekin kirjoitellut.

2.9 käytiin äitiyspolilla sf- mitassa tapahtuneen notkahduksen takia (tk lääkäri mittasi täysin makuulla) ja siellä lääkäri jo sanoi, että nyt on harvinaisen valmiit paikat ensisynnyttäjäksi, kohdunkaulaa jäljellä 1cm, pehmeä ja n.1cm sormille auki. Silloin oli pakko heittäytyä laiskottelijaksi, ettei pieni synny liian aikaisin (silloin viikkoja 34+3). Nyt on jo 37+6 eikä mitään ole vielä tapahtunut, blaah...
Odottavan aika on todellakin pitkä!!
Roikun nyt täällä teidän seurana, saa siis lisäillä listoille jos joku niitä päivittää. Ikää 33 ja eka tulossa, NKL synnärinä.

Mizze ja pikku mönkijä 37+6

 

Heipä hei!

Oon tainnut viimeeksi elokuussa käydä täällä hihkumassa itsestäni. Oltiin juuri saatu asunto ostettua ja muutto kovassa käynnissä. Ajattelin, että nyt aloitan taas palstailun, mutta netin saaminen kesti tuhottoman kauan ja sitten kun saatiin netti niin hajosi tietokone! Mutta nyt meillä on netti ja uusi kone, joten jospa nyt vihdoin pääsisin enemmän kirjoittelemaan! Oon kyllä välillä käynyt lueskelemassa teijän juttuja kännykällä.

Hirmusesti onnea kaikille jo nyytin saanneille! :flower: Ihana kuulla, että niin monella on kaikki mennyt hyvin ja vauva on turvallisesti maailmassa:heart:.

Täällä voidaan hyvin. Olisin kyllä ihan valmis jo lähtemään sairaalaan hakemaan Urpoa kotiin. Vaikka kyllä olisi vielä muutama muuttolaatikko purettavana ym ym. En vaan malttaisi enää odottaa! Enkä kyllä hirveästi haluaisi miettiä koko synnytystä, muuten alan vain pelkäämään. Ajattelen vaan, että sitten kun lähtö tulee niin mennään ja kyllä kaikki hyvin menee. En sitten tiiä onko tuo ns. huono ajattelutapa.. Hirveän moni kyselee, että onko jo supistellut. En mie tiiä! Jotain ihme tuntemuksia on, mut en tiiä onks ne supistuksia vai mitä. En oo ottanut hirveetä stressiä siitä, ku oon ajatellut niin että kyllä ne oikeet supistukset sitten tietää. Kai? Oonkohan mie liian huolettomasti valmistautunut tulevaan synnytykseen?

Tänä aamuna sanoin miehelle, että olisi ihana kun mieskin voisi olla nää viimeiset viikot kotona odottamassa. Tylsää olla yksin! Ja miulla ainakin on koko ajan hirveä läheisyyden kaipuu. Olisi ihana vaan kölliä toisen kainalossa.

Mukavaa maanantaita kaikille!

cala&urpo 38+4

 

oho onpas moni jo saanut nyyttinsä syliin onnea tosi paljon!

täällä pitää vaan remontti kiirettä ja vielä yritetään muuttaa ennen ku jakaudun juu vähä tiukille menee ens viikonloppuna pyritään muuttamaan jos vaan kaik tarvittavat saadaan täl viikol valmiikskoittaa nyt pitää jalat ristisä

vointi on vallan hyvä varsinkin kunhan vaan nukkuu tarpeeksi

mutta nyt jatkamaan pakkausta -äiti88 ja kolmonen
38+5-

 

Onnea T&pikkuiselle pojan johdosta :flower:
Tervetuloa Mizze77 :wave:

Pohjaton, älä huoli, kyllä ihmiset yleensä ymmärtävät että viimeisillään raskaana oleva on tuollaisia juhlia järjestäessään vähän poissaoleva ja hajamielinen. Se on ihan ymmärrettävää että ajatukset alkavat jo olla muualla. Itselläkin on näitä meditatiivisia hetkiä nyt joka päivä, isommat lapset ja mieskin "herättelee" aika ajoin tähän arkitodellisuuteen. Mukava että teillä juhlat onnistuivat hyvin ja saitte ne kunnialla päätökseen. Nyt kannattaa ottaa anopeista ja muista avuntarjoajista kaikki hyöty irti ja ns. päästää itsensä irti kaikista niistä velvotteista mistä vain suinkin voi. Tänään kun vein kuopusta päiväkotiin niin oli jotenkin niin ihanaa kun tarhantäti otti hänet hellään huomaansa ja sanoi, että lähdetääs aamupalalle ja päästetään äiti vähän lepäilemään kotiin. Ei siis tietoakaan mistään äitiyslomalaisen syyllistämisestä kun vie isommalla lapsella yhden hoitopaikan "turhaan". Sellaistakin näkee ja kuulee.

Miehen juomisista, en ole erityisemmin miehen juomiseen näin loppuaikanakaan puuttunut. Ei käy juurikaan baareissa, viimeksi heinäkuussa ja jos ottaa niin tissuttelee tuossa olohuoneen sohvalla kun katsoo urheilua tai leffaa. Eilenkin teki vapaapäivänään niin ison homman tuolla ulkona pilkkoessaan polttopuita talveksi, että en raaskinut alkaa niuhottamaan kun palkitsi itsensä sitten illemmasta muutamalla olusella. Töihin lähti kuitenkin taas reippaasti tänä aamuna varhain =) Jos sattuisi niin käymään, että ei ole ajokunnossa ja tulisi äkkilähtö niin sitten pistän ukon maksamaan pirssikyydin

Mukavaa viikon alkua ja toivottavasti kuullaan taas mukavia vauvauutisia pian lisää!

kolmenmutsi ja tiitiäinen 37 + 5

 

Minäkin järkkäsin toissa viikonloppuna esikoisen 9v synttärit ja kutakuinkin kaiken sai tehdä itse. Viikkoja oli 36+6. Pe leivoin ja siivosin. La oli juhlat ja aamulla nousin kakkua täyttään ja piirakoita paistaan. Juhlat alko klo 13 kavereilla ja jatku aina klo 19 asti. Kehtas vielä muutama porukka venyttäämsynttäreille tuloa sunnuntaille ja tiistaille. Meinas vähän siepata, ku kaikki tasan ties missä tilassa täällä ollaan. Oli kyllä mullaki viimeset kemut tässä tilassa mitkä järkkään. Ihan älytön närästys ja iskiaskipu oli palkintona...