~ Lokakuun lapsoset maaliskuussa ~

minulle sattui eilen haussu juttu. tein jauheliha kastiketta ja minusta jauheliha tuoksu oudolle, puolison mielestä ei. Ja kun rupesin syömään en saanut edes ensimmäistä lusikallista alas kun se maistui minusta pilaantuneelle ja puolison mielestä ei. Sitten pitkän himoinnin jälkeen päätimme illalla ostaa roskaruokaa, hampurilaiset, ja minusta senkin liha maistui oudolle. Onko muilla ollut vastaavia? Nyt ei tee mieli mitään mikä on tehty jauhelihasta (ällötys). Hedelmät, jogurtit ja kasvikset kelpaa ...

 

simpli, mulla on ainakin samanlaista Välillä sellanen ruoka, mikä ei muutenkaan meinaa mennä alas, maistuu tooosi hassulta. Ja mies väittää et normaalia on

Noo, mun ruokavalio koostuu tällä hetkellä jogurtista, hedelmistä, marjasoseista ja -keitoista. Kylmänä Kahvia voin juoda puoli kuppia pari kertaa päivässä vaikka ennen meni vähintään 5 kuppia/päivä.

fannie ja örkki 9+3

 

ei oo yhtään helpompi tämäkään päivä...

T.Neiti+kihuli 8+3

 

Lasketusta ajasta Ei minua ainakaan haittaa, vaikka kuuntaitteiset parissakin pinossa pyörisivät. Siinä on kuitenkin se, että ne ihan viimeiset lasketut ajat ovat niin paljon ”myöhemmässä” kuin kuukauden ensimmäiset, että raskaus on koko ajan jo eri vaiheessa. Esim. kun viimeinen stressaa keskenmenoriskiä niin ensimmäiset ovat jo nt-ultrassa… ja sama toisinpäin. Itsekin käyn tuolla syyskuisissa kurkkimassa, kun siellä viimeisten jutut on ihan samoja kun omat. Kukin siellä, missä itse parhaiten viihtyy, jos minulta kysytään

memmmeli ja svantje tervetuloa, lisäilin listalle :wave:

nessu esikoisen kanssa oli samoin kuin RR:llä, että ultrasta mentiin antamaan se verinäyte. Sitten parin viikon päästä tuli postissa tulos, soittivat, jos jotain hälyyttävää olisi ollut. Samoin tästä toisesta kävin nyt maanantaina verinäytteen ja ensi torstaina on ultra. Veikkasi, ettei verikokeen tulos ehdi siihen ultraan mennessä, mutta sitten tulee postilla tai saa soitella. Sinne vaan annettuna aikana

Villany täällä otetaan ekan pissakokeen yhteydessä myös bakteeriviljelyt, eli piti antaa näyte ihan alapesun kanssa. Kävin etukäteen, mutta ehtii sen siinä myöhemminkin tapaamisen aikana.

simpli jauheliha pitäisi kieltää lailla yhtenä päivänä popsisin vaan rasvaista roskaruokaa, seuraavassa hetkessä hedelmiä ja salaatteja. Kiva vaan kun kaupassakäynnin jälkeenkin mieli muuttuu… meillä on jauhelihasta luovuttu, kun en kestä sen hajua.

neiti :hug:

Minusta on jotenkin tullut ihan pessimisti tämän raskauden suhteen :headwall: jotenkin pelkään keskenmenoa nyt enemmän kuin aluksi. Ehkä se on siitä, että tietää pienen olevan jo sen verran iso… kun nyt menisivät nämä kaksi viikkoa nopeasti, tai edes se yksi : /

Branwen ja sissi 10+5

 

Onnea hyvistä ultrauutisista Cinderella!! =)

Hapsiainen mulla oli kanssa ripulia, varsinkin silloin alussa viikoilla 5-7. En ole vielä oksentanut kertaakaan ja nythän pahoinvointi on tosi paljo helpottanut, miltei hävinnyt kokonaan, mutta maha on kyllä ihan sekasin vieläkin.

Inhokkiruokia on mulla ollut kanssa aikamoisesti....varsinkin vielä n. viikko sitten, ja pahimpana ehdottomasti naudanlihasuikaleet. Hyi helvetti, vieläkin pelkka ajatus siitä hajusta meinaa saada yökkäämään. Muutenki monet ruuat jota usein syödään, esim. kana oli ihan yäks. Nyt kana jo menee.

Suosikeiksi muodostui hedelmät, mehut, salaatti, kirpeät hedelmäkarkit, näkkäri, tee. Ja lisäksi alkoi tekemään mieli sellasia mitä en yleensä syö pahemmin, eli pitsa, kananugetit, kalapuikot, lihapiirakka, hesen kanahampurilainen ym. roskaruuat

Nyt pystyn jo syömään melkein normaalisti, mitä nyt välillä tulee pieni yökötys jotain juttuja kohtaan. Omenia vedän ihan sairaasti yhä.

Branwen tuo johtuu varmaan siitä että pääset kokoajan lähemmäs sitä 12 viikkoa, joka on kuitenkin jonkinlainen virstanpylväs. :hug: Kyllä niitä pessimistisiä ajatuksia vastaan saa taistella kovasti, eikä helppoa ole täälläkään. Toivotaan että aika menisi nopeasti

Tuli mieleeni, että kiva jakaa näitä tuntemuksia täällä muiden kanssa, ja jännä katsoa sitten kuukausien päästä miten tilanteet kehittyy. Ketkähän kaikki meistä on täällä lokakuussa sitten päivittämässä supistuksista? Toivon mukaan kaikki!! (Tarkoitan siis että ketkä jaksaa täällä kirjoitella, olisi mukava jos mahd. monet pysyisi mukana loppuun asti!)

Kenzie 8+1

 

Uusi päivä ja toistaiseksi hieman parempi vointi. Yöllä heräsin kaksi kertaa nälkään, ensimmäisellä kerralla söin puolikkaan viilin ja toisella kerralla söin loput viilistä ja banaanin. Eikä tuo tullut pihalle. Aamulla sitten teki jopa omenamehua mieli, mikä on todella outoa kun tähän asti olen yökännyt pelkälle ajatukselle mistä tahansa mehusta.

Tuossa söin myös vähän aamupuuroa samalla kun syötin tyttöä, puuroakin meni alas voisilmällä, en olisi voinut kuvitellakaan että olisin pistänyt jotain mehukeittoa tai hilloa tms. Toivottavasti nyt pysyis kaikki sisällä.

Väsyttää vaan ihan kamalasti, eikä asiaa auta että esikoinen heräs ennen seiskaa. Nyt sitten odotellaan puoleen päivään että pääsee tunniksi päikkäreille. Pitkä aamupäivä edessä.

Neiti-81 Tsemppiä siihen oloon!

Uusille tervetuloa!

Suosikki- ja inhokkiruoat Täällä tosiaankin on inhottanut kaikki. Jos jotain ruokaa on tehnyt eilen mieli niin seuraavana päivänä en ole voinut sietääkään sitä. Nyt on eilen illasta asti tehnyt paistettua lohta mieli, ihan sellainen ravintola-annos, ei missään nimessä kotona paistettua. Hyvä etten yöllä lähtenyt jo tuohon meidän lähi Abc:lle tilaamaan lohiateriaa. En tosin tiedä miten kävisi kun saisin sen lohen eteeni, voisko sitä syödä... Ruokavalio tuntuu kutistuvan koko ajan kun jos jotain ruokaa tekee sen hetken mieli niin sen jälkeen se on kokonaan pois laskuista, eli syön itseni ulos samantien jostain ruoasta. Mikä oudointa niin en voi sietää mitään salaatteja, tomaatteja ja missään nimessä en siedä kurkkua, en voi edes nähdä sitä. Liekkö osasyynä se että kurkkua oksensin esikoisesta tosi paljon.
Niin joo, eilen alkoi tehdä mieli myös Fazerin Sinistä, sitäkään en tiedä kuinka kävisi jos sitä saisin. Esikoisen aikaan ainakin suklaa maistui niin pahalle etten voinut edes nielaista sitä.

simpli Mulla oli esikoisesta hieman vastaavanlainen tilanne. Kiertoni oli 30-90 päivää ja oli todettu pcos. Esikoinen tärppäsi kuitenkin luomusti pitkästä kierrosta ja raskaus sujui hyvin. Älyttömästi onnea ja tsemppejä raskauteesi! Kyllä kaikki hyvin menee!

Lasketuista ajoista Ei minuakaan haittaa vaikka kuuntaitteisia olisi parissakin pinossa. Itsekin kirjoitin vuosi sitten huhtikuisissa vaikka laskettu aika oli maaliskuun viimeinen ja lapsi lopulta syntyikin jo maaliskuun puolessa välissä. Jossain vaiheessa kävin kirjoittelemassa maaliskuisissakin mutta huhtikuiset koin enempi omaksi ja edelleen heidän kanssaan jatkamme kirjoittelua.

Tuosta verikokeesta Täällä käytiin myös antamassa se verikoe ultran jälkeen samalla reissulla ja jos siinä olisi jotain ollut olisivat soittaneet parissa viikossa. Eipä tullut soittoa ja terve tyttö tuolla leikiskeleekin.

Branwen Ymmärrän tuon keskenmenopelkosi! Se vaan aika ajoin nostaa päätään varmasti vähän jokaisella enemmän tai vähemmän. Olet kuitenkin jo pitkällä ja pian olet ylittänyt tämän pahimman ajan. :hug:

Voi kamala mikä tuuli tuolla pihalla on. Nyt kun olisi ehkä voinut harkita lähtevänsä aamupäivästä esikoisen kanssa hetkeksi ulos niin ei yksinkertaisesti kiinnosta kun tuulee niin ettei varmaan pystyssä pysyisi. Vietämme siis sisäpäivää - taas.

- Hapsiainen 7+2 Ihan hirmu vähän noita viikkoja vasta.

 

Tervetuloa uusille! :flower: Mukavan pitkä ja aktiivinen pino on jo pystyssä

Voimia pahoinvoinnin ja epätietoisuuden kanssa taisteleville :hug:

Minulla ei varsinaisesti ole inhokkiruokia tällä hetkellä. Tosin esimerkiksi eilen illalla alas ei mennyt mikään muu kuin tuoremehu ja lämpimät tonnikalaleivät. Eli pahoinvoinnista johtuvaa nirsoilua on ilmassa ajoittain. Välillä meinaa tulla yrjö jo jonkun tietyn ruoan/juoman ajattelemisesta, mutta se yrjötyksen kohde vaihtelee. AB-piimä ja jogurtit ovat aivan mahtavia, niitä voisin syödä/juoda litratolkulla. Taitaa olla puute kalsiumista ja maitohappobakteereista

Päätin yrittää kuunnella sydänääniä kotidopplerilla tänä aamuna, ja yllätys yllätys, kuului! Oma pulssi kuului hiljaisempana ja hitaampana taustalla, eli kyllä se pieni sydän siellä taisi ihan oikeasti tykyttää :heart: Kovin montaa sekuntia ei pieni malttanut olla paikallaan, mutta heti tuli hyvä mieli tälle aamulle kun sain äänet kuulumaan!

Sedna + toukka ja ne maagiset 10+0 POKS!

 

hapsiainen80: Kiitos! Tuo antaa toivomiselle lisää potkua...:hug:

Jotenkin olen oppinut nyt että jokainen päivä on ihan erilainen kuin edellinen toisinaan etoo ihan kamalasti, toisinaan ei yhtään. Joskus on kuin maansa myynyt toisena päivänä omistaa palan taivasta. Joskus tuntuu että on ihan hirveen kipeä olo sitten seuraavana päivänä olen elämäni kunnossa. On ollut päänsärkyä ja muuten hei, se ripuli ja mahan pehmeäminen on täälläkin. Mulla ei ole ikinä ollut näin toimiva maha. Epäilin jo mahatautiakin jossain vaiheessa mutta sitä se ei kyllä ollut...

 

Neiti-81 : Jos olo ei ala helpottaa niin mene ihmeessä sairaalaan ottamaan vähän nestettä tipasta. Mulla se pelasti Toissa maanantaina luulin etten selviä ja lähdin sairaalaan ja nyt on 1,5 viikkoa mennyt huomattavasti paremmin, oksennan vaan aamuisin kerran.
Väsymys vaan on jotain käsittämätöntä!
Ultra-aika mulla olisi 23.3., ei millään jaksaisi odottaa sinne saakka, toisena päivänä tuntuu että kaikki on hyvin ja toisena taas tuntuu ettei tuolla mahassa ketään olekaan....

Pikkubertta ja "Yrjö" 10+0

 

Tervehdys vaan kaikille uusille! :wave:

Voimia pahoinvoinnin kanssa kamppaileville :hug:

Takana pari lähes oireetonta päivää! Mitä nyt väsymys on lamaannuttanut totaalisesti, käväisin eilen toimistolla, jaksoin kävellä sen 5km sinne ja puol tuntia olla siellä, bussilla oli pakko tulla kotiin. Tämän rankan koitoksen jälkeen olikin ihan pakko nukkua parin tunnin unet.
Onko muilla ollut hengästymistä?? Rappusten nousu vie hengen!! Huohotan ja puuskutan kuin maratonon jälkeen, kun nousen rappuset tähän toiseen kerrokseen. Isäntä jo eilen kiusasi, että onko kunto noin rapistunut kuukauden spinning tauon aikana.... Ja minä tietenkin suutun ja alan itkemään moisesta kommentista
Itsellä ainakin toistaiseksi menee kaikki ruoka alas! Mutta enstisenä coca-colan suurkuluttajana, se on jäänyt totaalisesti pois. Ensin tilalle tuli vichy, jota join litra tolkulla, mutta nyt sekään ei mene, vaan pelkästään vettä pystyn juomaan!! Toissapäivänä oli pakko saada mäkkärin juustohampurilaisia, ja eilen lähetin isännän iltamyöhällä hakemaan juustosnackseja Hirveä nälkä on koko ajan, sitten kun lappaa ruokaa lautaselle, niin ehkä 1/4 menee alas! Ai niin ja vahva salmiakki on edelleen pääsuoka-aineenani Hyvällä omalla tunnolla niitä imeskelen, olen huomannut että hillitsee vähän pahinta pahaaoloa sekä huippausta!

Maanantaina jo ensimmäinen neuvola, mutta eipä siellä ole kuin vasta sitä paperisotaa! Sen jälkeen vasta pääsee varailemaan sitä ultraa... Pikkasen ehkä luottavaisemmin miein jo, kuin mitä on tähän asti ollut! Mutta...
Eilen jo isännän kanssa mietittiin kesälomien ajankohtaa, yms. Isäntä jättää viikon lomaa sinne pitkälle syksylle ja itse yritän pitää mahd. myöhään varmaan elokuussa, mutta siltikin jos kaikki menee hyvin niin joutuu vielä loman jälkeen toihin, ennen äippäloman alkua. Eli tarvii kuitenkin varuiks ottaa poitsulle iltapäiväkerho paikka vastaan! Kaikkea sitä joutuukin tässä vaiheessa jo miettii...

Miina ja Möntti 7+4

 

Mulla on nyt tällainen päivä että itkettäis vaan.
Aamu alkoi tuttuun tapaan oksentamalla. Tuntuu, että mikään ei auta tähän oloon.
Kaveri on tulossa lapsineen iltapäivällä käymään.
Koti on kuin pommin jäljiltä. Tässä yritän yökkimisen lomassa saada kotia järjestykseen.
Pojan huonetta en ees yritä siivota, ei pysty kumartelemaan kun tulee heti oksu ylös.
Pariin viikkoon en oo siivonnu
Tiskit hoitanu pois yms. mut muuten kaikki paikat sekaisin. Mieskin lähtee aamulla aikaisin ja tulee myöhään kotiin, että eipä häntäkään voi vaatia imuroimaan yöllä.

Mutta yritän nyt iloita ystävän tulosta ja saada auringon paistamaan tähän päivään

-rv 8+4

 

Tuo saamattomuuskuulostaa niin tutulta.. Meidänkin kämppä on kuin pommin jäljiltä, en vain jaksa ruveta siivoamaan. Odotan kevättä ja parempaa olotilaa jotta siivous- ja sisustusvimma pääsee taas iskemään päälle. Ikeaan tekisi kovasti mieli, siellä on niin ihania vauvajuttujakin..:saint:
En ole vielä ostanut mitään vauvalle, kaikki pitää kuitenkin ostaa. Jotenkin sitä kuitenkin on vielä niin taikauskoinen(?) ettei viitsi näin varhaisilla viikoilla mitään ostaa.
Vaunumerkin tiedän jo, millaisen siis vaaville haluan, samoin pinnasängyn. Niitä ei pääse katselemaan/ostamaan kuitenkaan vielä piiitkään aikaan.:kieh:

minimuu

 

simpli voi että, kyllä ymmärrän huolesi. Mutta nuo ällötykset kyllä kuullostaa aika lupaavilta, eiköhän siellä pikkuinen kölli :hug: toivottavasti viikko menisi nopeasti! Kyllä te olette jo onnenne ansainneet

Täällä vaan oksettaa eikä maistu ruoka. Mutta eipähän paino nouse, meinasin nimittäin neuvolassa pyörtyä kun näin vaa'an lukemat, huhhuh

Niiskuneiti ja 7+6

 

Täällä syödään myös hyvin valikoiden. Kaikki makkarat (paitsi prinssinakit) ja leikkeleet + jauheliha yököttää. Kalaa, kasviksia, perunaa, smetanaa, suolakurkkuja, prinssinakkeja (KYLMÄNÄ!) kurkkua, mehuja ja mandariineja voisin vetää vaikka kokoajan Kävi ällöttämään kun luin kaikkea mitä te syötte/ ette syö. Ruuan ajatteleminenkin tekee jo pahaa, jos ajattelee semmoisia mitä ei tee mieli...

Branwen Hyvin samoissa tunnelmissa kanssasi menen, vaik viikkoja mulla onkin reilusti vähemmän.. Vaikka yököttää ja väsyttää ja nälättää, en tunne että oireita ois tarpeeks jotta oisin raskaana.. Esimerkiksi tissit mulla ei oo ollu ollenkaan kipeät.. Onko muuten muita joilla ei heti alkuun ole tissioireita?

Oon jotenki omassa pienessä päässäni varma, että mulla on joko tuulimuna, tai sitten ultrassa löytyy eloton kaveri :/ Esikoisesta kun muistelisin että oireita ois ollu heti alkuun enemmän, ja jotenkin en osaa uskoa, että meille suotaisiin melkein heti perään uusi lapsi. Niin ja jos ei ole tuulimunaa, tai muuten huonoja uutisia, niin olen kokoajan vainoharhainen, ja jos housuihin uskaltaa tulla jotain, on pakko mennä heti tarkistamaan että onko se verta ja menikö se nyt kesken. Miksi ei osaa olla huolehtimatta, ja odottaa että pääsee nt-ultraan. Siellähän se sit selviää, et mikä on homman nimi

Ja sit toisaalta taas suunnittelen pienelle jo nimeä, ja mietin etten tälläkertaa halua rakenneultrassa tietää sukupuolta, vaan olisi kiva jos se tulisi sitten vasta synnyttyä yllätyksenä <3

Miina84 Kyllä täälläkin puuskutetaan kuin olis rapakunnossa, rappuset on perkeleestä

Mulla nt-ultra menee vasta johkuun huhtikuun puoleenväliin/loppuun, äääääää! Kun ois rahaa niin varais varhaisultran.

Santara & Mönninkäinen 8+1 (4-5+?)

 

Kivaa kun monella on ultrassa tullut hyviä uutisia!=)

Jotenkin kivaa lukea kun monella on samanlaisia ajatuksia kun itsellä. Saamattomuutta on täälläkin liikkeellä, kotona hirvittää katsella ympärilleen kun joka paikka on sekasorron vallassa ja tulee vaan mietittyä että missä ihmeen vaiheessa sais järjesteltyä paikkoja, kun työpäivän jälkeen tekis vaan mieli rojahtaa sohvalle. Mutta kun kotona odottaa yli-innokas koiranpentu, niin sen kanssa täytyy jotenkin ainakin jaksaa ensin ulos lenkille, ja sitten ruoanlaittoa jonka jälkeen ei varmastikaan jaksa enää yhtään mitään. No, ehkä se jaksaminen palautuu jossain vaiheessa?!: /

Syömisen kanssa itsellä ei ole kovinkaan paljon ongelmia, paitsi sama kun jollakin toisellakin oli, että tulee nälkäsenä lastattua lautanen täyteen ruokaa ja sitten ei tahdokaan mahtua kun murto-osa ruoasta mahaan... Viime yönä minäkin heräsin puoli neljältä kauheaan mahan kurnimiseen, ja sitten piti vähän viinirypäleitä vetää naamaan. Ne on osoittatunu hyväksi naposteltavaksi viime viikkoina

Itsellänikin iskeny kauheat epäilykset, että onkohan siellä mahassa ketään, kun mitään ihmeempiä tuntemuksia ei mahassa ole mutta sitä enemmänkin muita oireita kuitenkin. Pakko vaan jaksaa odottaa ensimmäistä ultraa.. Eilen soitettiin neuvolasta, ja siirrettiin mun neuvolaa kaks päivää aikasemmaksi, eli neuvola on jo ens maanantaina, jess

Iiris ja kirppu 8+6 (vau, huomenna alkaa jo kymmenes viikko!!!!)

 

Santara Aamulla juuri naureskelin itsekseni, että missään ei varmaan puhuta ruoasta niin paljon kuin täällä, missä on reippaasti pahoinvoivia ihmisiä

Kiitos rauhoitteluista tuon keskenmenopelon suhteen, kummasti se vaan rauhoittaa kun saa kerran kunnolla puuskuttaa taas ajatukset ulos ja varsinkin kun tietää, ettei yksin niitä mieti Sekin varmasti minulla tuo tuota paniikia pintaan, että esikoisesta ne ongelmaisimmat viikot alkoivat tuosta 12+:sta ja jatkuivat sinne 26+ asti. Kun viikolle 16 pääsee niin varmaan helpottaa, mutta kun viikot alkavat olla samoja, niin ne tunteet tulevat taas mieleen. Mutta optimisti olen kyllä edelleen

Täällä on kanssa ihan kauhea myräkkä, pari päivää oli jo tosi ihana kevät ja nyt iski kunnon takatalvi ja tuulet. Ei auta kun toivoa, että uusi lumi tosiaan on vanhan surma…

Sedna onnittelut viikoista ja sydänäänistä :heart:

Miina Sama juttu, puuskutan kun höyryjyrä jo portaiden nousemisesta Johtuu kuulemma siitä, että raskaana automaattisesti hengittää koko ajan syvempään kuin ei-raskaana ollessa.

Vilinäiti :hug: Niin kauan kun ruokaa on kaapissa (ja sitäkin saa valmiina)… niin muu voi kyllä odottaa, että olo on parempi. Nauti kaverin seurasta ja ota vaikka päikyt, meilläkin odottaa siivous kiltisti viikonloppua, että mies ehtii.

Santara Täällä toinen vähäoireinen :wave: Ihan alusta asti oireena on ollut vaan väsymys ja ihan pientä etomista. Rintojakin nipistelee vaan ihan vähän ja senkin satunnaisesti. Ja silti ainakin 8+4 ultrassa oli kaikki kunnossa. Kyllä siellä varmasti sinullakin kyytiläinen on ja elossa Ymmärrän nuo pelkosi kyllä, itsekin sitä mietin että kun esikoinen sai alkunsa heti ekasta kierrosta ja hänen kanssaan oli rutkasti onnea matkassa, niin voiko nyt tosiaan toinen tulla pienellä yrittämisellä perään, kun toiset joutuvat kokemaan monta keskenmenoa ja hoitoja sun muuta… : /

 

cala
Mä olen miettiny joskus ihan samaa! Meillä esikoinen sai oikeesti alkunsa yhestä ainoosta petikerrasta mitä siinä kuussa oli ja nyt tosi epäsäännöllisistä kierroista huolimatta tää toinen sai alkunsa jo toisesta yrityskerrasta Ja sitten jotkut yrittää tosiaan vuosia :|

Imetyksestä...
Mulle synnärillä sanovat et jos ei ole kotia lähtiessä maito vielä noussu niin olisivat antaneet sieltä nappeja joilla maidon saa nousemaan. Maito sitten kuitenki nous kotiin lähtöä edeltävänä yönä.

Meillä imetys alun kangertelun jälkeen (ku ei sitä maitoo vielä tullu) suju hyvin ja sitä kestikin 1v4kk

Tissioireista...
Mulla esikoista oottaessa melko pian jo kasvo kuppikoko mut nyt menee samat rintsikat. Kiva et on muitaki tissioireettomia!



No niin tokassa neuvolassa ja ekassa nla-lääkärissä käyty
Mies ja poika oli mukana myös

Pissat, verenpaineet yms. ok
Kauhee ku oli vaikee olla pissaamatta kaks tuntia ku piti se klamydia näyte antaa

Papan oton jälkeen vähän tullu veristä vuotoa Onneks se kuitenki on harmitonta mut inhottavaa...

Lääkäri teki sen sisätutkimuksen ja heti totes et kohtu on aika iso.
Ja sitten sano et lähetäänpäs ultraan ku sulla on nuo kierrotki näköjään ollu noin epäsäännölliset...

Siellä se Torsti tepisi! :heart:
Totes et aika isolta näyttää et vastaa ainaki sitä 12.viikkoa mikä nyt on menossa ja et saattaa olla et on jopa muutaman päivän isompikin!
Aika kauan aikaa ultras ja näytti mitä missäkin oli. Käsi näytti olevan suussa ja kovat jumpat oli menossa, sitä se lääkäriki ihaili
Sano et vaikka ei mitään sikiödiagnostiikkaa tekkään niin ainaki näin päällisin puolin hänen mielestään näyttäs kaikki olevan hyvin

Kivi putos kyllä sydämeltä Jos nyt oikeesti uskos jo et mä oon raskaana!


Meillä mies lähtee työkeikalle ja ei pääse mukaan np-ultraan, joka ois sitten joskus ens viikolla mitä luultavammin
Mut neuvolantäti oli niin ihana et aiko heti tänään jo soittaa ja yrittää saaha meille aikaa sinne np-ultraan jo huomiseksi jollon mieski sitten kerkeis vielä mukaan!
Veriseulaa varten kävin verinäytteen jo antamassa.

Salainen toive ja Torsti rv.11+6 (10+6) :heart:

 

Salainen toive On mulla ainakin tuota huonoa omatuntoa tässä raskaudessa, ei tähän toiseen suhtaudu yhtään niinkuin siihen ensimmäiseen. En itse edes oikein ymmärrä että olen taas raskaana. :O Ihan kun nämä oireet ei sitä kertois...
Ekassa vaan kaikki oli uutta ja ihmeellistä, nyt ei ole kiire ensimmäiseen neuvolaan eikä jotenkin osaa ajatella muutakaan odotusjuttua niinkuin ekasta.

Täällä myös yksi puuskuttaja. Tsemppasin itteni aamulla ulos esikoisen kanssa, mutta en saanut käveltyä varmaan kymmentä metriä kun käännyttiin takas, puuskutin ihan kamalasti ja sitten muutenkin alkoi tuntua huteralle. Oli sitten parempi tulla takas sisälle. No tulipahan käytyä edes ulkona.

Niin ja tuota saamattomuutta löytyy täältäkin. Mä olen aina pitänyt kodin siistinä, ehkä vähän liian yli-innokkaastikin. Nyt ei huvita niinkuin yhtään. Katsoin just lattioita että kai olis pakko imuroida kun esikoinen syö kohta kaikki roskat lattialta. En vaan jaksa, imuroikoot mies sitten illalla. En jaksa myöskään pestä pyykkiä, sekin tuntuu ihan ylivoimaiselle. Käytän kaikki voimani tähän että saan huolehdittua tuon esikoisen arjesta, siihen ne voimat sitten loppuukin. Harjasinkohan edes omia hiuksiani tänä aamuna...? :O

Nyt taidan päästä päikkäreille. Tyttö hiljeni sänkyynsä joten äkkiä nukkumaan, tätä hetkeä on odotettu!

- Hapsiainen

 

Moikka kaikki! ja tervetuloa uusille!:wave:

Pahoittelut surun kohdanneille:'( Harmittaa lukea suru viestejä täältä

Täällä on olot hieman helpottunut, lämmintä ruokaa en pysty syömään. Ällöttää ajatuskin. Ärsyttää kun naama kukkii ja hiukset rasvottuu sekunnissa. Sitten vielä sanotaan, että raskaana oleva nainen oikein hehkuu! No, ehkä tän alku kuukausien jälkeen..

Inhokkiruuista; kaikki lämpimät ruuat, puuro on ainut mitä voin syödä. Oikeastaan helpompi kertoa mitä voin syödä; appelsiinit, jugurtti, kaupan tuoremehu, sprite, marjat ja puuro. Eli aika ykspuolista tää ruokailu Välillä pystyy syömään yllättävän hyvin leipää yms. mutta välillä tuntuu että mikään ei mene alas. Tuokin riippuu niin päivästä. Hassuu, kun nyt syö tosi paljon sellasta mitä ei ennen raskautta juurikaan syönyt. Mielitekoja on paljon! esim. sushi ja tekis mieli ihan kunnon ruokaa. Mut sitten kun mies on ruoka-aineet kaupasta tuonut ja alkaa väsää ruokaa, niin en vois kuvitellakkaan syöväni:x tosi rasittavaa.

Eilen lueskelin lapsettomuudesta kärsivän blogia. Itku tuli silmään. Alko vaan mietityttää, että miksi jotkut saa lapsen niin helposti ja joillakin se sitten kestää vuosia jos edes silloinkaan tärppää. Omalla tavallaan koen huonoa omaatuntoa, kun meillä tärppäsi niin nopeasti. Tyhmää.

cala+sintti 9+6

 

Kiitos kaikille tsempityksistä:heart:

PIKKUBERTTA: Mulla ei siis oikein oksennusta tule lainkaan... eilen tuli mutta en vaan kykene syömään tai juomaan oikein mitään. Yököttää koko ajatus..
Sellanen vapina tärinä tuskahiki horkka..


Nyt sain päänsäryn kaupan päälle, varmaan verensokerit päässy niin alas..

Pakko yrittää huilata vaikka likat tekee siitä ihan mahdotonta, ovat poikkeuksellisesti nahistelleet kokoaamun ja ai että mun pinnaa kiristää tän olon takia..esikko narisee kun pikkusisko matkii ja pikkusisko kiukuttelee ja matkii kun esikko ei viitti leikkii yhdessä... Tekis mieli karjasta että turvat tukkoon mutten viitti Ei mun olo niitten vika ole :x
Taidan pistää leffan pyörimään ja mennä niitten kans katsomaan (ts. torkkumaan) ja kokeilla josko jäätelö uppois.. lapsiin uppoaa taatusti

Oli muuten ihan helvetillistä tehdä lapsille JAUHELIHAkastiketta ja riisiä...:x
Tääl haisee vieläki toi kastike ihan olkkariin asti , hyyyyiiiii:x:x

 

Unohdin vastata, että en ole vielä päättänyt sairaalaa: kättäri tai naistenklinikka.

Esikoinen syntyi kättärillä ja se oli hyvä paikka. Yksi asia vain ärsytti, poika sai lisämaitoa vasta kolmen päivän päästä kun sokerit oli laskenut liian alas.

Mulla ei maito koskaan noussut rintoihin. Kuusi viikkoa yritin imettää ja pumpata, ei mitään. Poika oli vaan nälkäinen kun sai vaan vähän lisämaitoa. Koin suurta painostusta mieheltä ja neuvolasta. Nyt en aio tehdä samaa virhettä!

Mulla ei rinnat kasvaneet odotusaikana, voi kuulemma siten olla fysiologista. Haluaisin käydä tutkimuksissa, jossa selvitettäisiin onko rinnoissani jotain "vikana".

Onko muilla (jo lapsellisilla) ollut imetyksen kanssa ongelmia?

ÄitiDino + murunen 7+5

 

ÄitiDinoMulla imetys "sujui" 1,5kk, ja sen jälkeen siirryttiin korvikkeeseen suosiolla. Tytön imuote oli jotenkin vääränlainen, ja käytettiin rintakumia jo sairaalasta asti. Tytön imuote oli myös kovin heikko, joten imiessään "tilasi" itselleen liian vähän maitoa, ja joka kerta sitä tuli aina vähemmän, kunnes sitten jouduttiin lisämaitoa antamaan aina tissin jälkeen, ja lopulta tyttö veti rinnalla aina hirveät raivarit kun tiesi ettei saa itseään täyteen, että päätettiin suoraan siirtyä pulloon. Siinä molemmat itkua tuhertaen yritettiin tissitellä, niin päätin ettei ole mitään järkeä oman eikä tytön mielenterveyden kannalta Alkuun yritin pumpata omaa maitoa pulloon, muttei siitäkään tullut oikeastaan mitään, kun pitkään joutui pumppaamaan ja sai aikaseksi vaivaset 40ml minkä tyttö veti muutamassa minuutissa kitusiin, ja vaati lisää.. Aluksi elämä pyörikin kaikella tapaa pelkän syötön ympärillä. (Tulipa pitkä selostus, yrittäkää kestää)

Toivon että tämän kanssa sujuisi edes 3kk, puolivuotta mulla ois tähtäimessä, mut oisin tyytyväinen tohon kolmeenkin kuukauteen

Ja ihana kun on muitakin vähäoireisia, tuli jo vähän varmempi mieli

 

Toisen odotuksen stressittömyydestä en nyt muista, kuka kyseli, mutta toisaalta olen samaa mieltä, toisaalta eri mieltä. Sikäli tämä menee kevyemmin että tietää, mitä odottaa, mitkä vihlaisut sun muut normaaleja jne. Toisaalta taas tietää paremmin, mitä pelätä... Esikoisen kanssa olin monessa asiassa sinisilmäinen, mikä oli kyllä vaan ihan hyvä

AitiDino Olitko haikaranpesässä vai tavallisella osastolla? Olin haikaranpesässä esikoisen kanssa loppuvuodesta 2008 ja sain imetyksen suhteen tosi hyvää opastusta jne. Ikävää, että teillä asiassa kesti noin kauan Ymmärsinkö oikein, että heistä tuo rintojen kasvamattomuus odotusaikana liittyisi siihen, että maito ei noussut?

Imetys Sujui ihan mukavasti, täysimetyksellä päästiin pitkälle kunnes neiti tarvitsi lisäruokaa. Vuoden ikäiseksi mentiin sitten osittaisella. Ihan tyytyväinen olin itse ja samalla tavalla toivoisin nytkin (kunhan sinne asti päästään...), mutta lapsen edun mukaisesti toki. Jos oma maito ei nouse tai riitä, niin pullomaidollakin kasvaa ihan yhtä hyviä lapsia.

 

IMETYKSESTÄ: Mulla maitoa on aina tullu reilusti, pumppaamallakin.. kuopuksen kohdalla imetys ei onnistunut Halkion vuoksi, ei saanut otetta ollenkaan, ja 2kk oli "täysimetyksellä" kun lypsin. sen jälkeen kaikki valvominen, korvakierteet yms sai minut päätymään korvikkeeseen. Maitoa myös tuona 2kk:n aikana luovutin sairaalalle 12litraa!!!! ylimääräistä....mulla siis parhaimmillaan tuli syötön jälkeen vielä litran verran maitoa jääkaappiin... Kuopuksen kanssa oli kätevää kun sit lämmitti jo sitä maitoa seuraavalle syötölle ja sit tietty oliki rinnat taas jo täynnä... mut pystyi lypsämään samalla kun syötti, ei tarvinnu kuopuksen odotella maitoaan..

Esikoisen aikana sama juttu: oli tukehtua maitoon raukka kun nämä maitotykit tuotti pakkasenkin täyteen. Esikon kohdalla imetin 4kk, sitten oli pakko lopettaa koska tuo sai 4 ekaa hammasta ja puri mua jatkuvasti:kieh: Nännit oli aina verillä imetyksen jälkeen niin päätin että menkööt korvikkeella sitten..

 

Olin tavallisella osastolla, sieltä sain paljon neuvoja ja imuote oli oikea, mutta maitoa ei vain tullut. Neuvolatäti oli loppujen lopuksi sitä mieltä, että koska mun rinnat eivät muuttuneet niin se voisi olla "syy".

Jostain luin, että 30% tällaisista maito ei nouse rintoihin tapauksista auttaisi joku lääke.. pitää etsiäkkin se tieto taas.

Kunhan edes sen verran, että ekoille viikoille riittäisi.

Toisaalta ei se ainakaan ole vaikuttanut esikoisen sairasteluun: kohta 2v ja ollut yksi vatsatauti ja muutama nuha-yskä.