Kirjoittelenpa minäkin pitkästä aikaa. Viime viikko oltiin hiihtolomalla Lapissa, joten en päässyt koneen ääreen. Siellä onneks jaksoi nauttia, kun pahoinvointia oli vain iltaisin Nyt sitten tällä viikolla pitäis olla töissä, mutta tänään kävin vaan aamulla käymässä työpaikalla, ja siitäkin suurin osa ajasta kului vessassa oksentamassa :x Kävin myös kertomassa esimmiehelle ja sopimassa, että teen työt lähinnä kotoa käsin nyt ainakin jonkun aikaa...
Kahlasin suurimman osan teksteistä läpi, mutta tää on niin aktiivinen ryhmä, että ihan kaikkea en jaksanut huolella lukea. Mutta hyvä niin, että on paljon juttua!
Pahoittelut kaikille suru-uutisia saaneille :hug:
Ihania ultrakuulumisia ollut monilla, niistä onnittelut :heart:
Sairaalaan tutustumista ei TAYSissa nykyään tietääkseni järjestetä ollenkaan. Niillä on vaan nettisivut, joilta voi käydä kattelemassa miltä näyttää... Synnytysvalmennustakaan ei taida olla, mutta saatan mennä muualle (eli Napapiirille) synnytysvalmennukseen, jos syksyllä vaan järjestetään sopivaan aikaan ryhmä.
Mielialamutoksia on. Tuntuu, että ihan hetkessä voi räjähtää jostain ihan pienestäkin asiasta. Täytyy vaan yrittää hillitä itseään mahdollisimman hyvin. Kyyneleet ja tunteet muutenkin on myös todella herkässä.
Vaipat. Me käytettiin esikoisen kanssa alkuun lähes pelkkiä kestoja, mutta sit pikkuhiljaa on siirrytty kertiksiin, varsinkin nyt kun neiti on tarhassa. Eikä vaippojakaan tietty enää käytetä kuin ulkoillessa ja nukkuessa yöllä. Tän toisen kanssa aion myös käyttää kertiksiä ainakin suurimmaksi osaksi.
Oireita on tällä hetkellä vaikka muille jakaa. Rinnat on ihan älyttömän kipeet, eikä mahallaan nukkuminen onnistu ollenkaan. Lähes koko oksettaa, ja oksentelenkin paljon, vaikka on pahoinvointirannekkeetkin. Alkuun tuntu, että rannekkeet auttais, mutta nyt en enää oikee usko niihin. Toivottavasti vaan pahoinvointi ei jatku yhtä pitkään kuin esikoisen kanssa, silloin oksentelin koko raskausajan. Lisäksi on tosiaan noita mielialamuutoksia, jotka ärsyttää, kun varsinkaan kolme vuotias esikoinen ei tietenkään vielä ymmärrä, miksi äiti välillä hermostuu melkein tyhjästä :ashamed:
Nyt odottelen torstaita, milloin on ensimmäinen neuvola, vaikkei siellä varmaan mitään kovin ihmeelistä tapahdukaan. Viikkojakin on vielä sen verran vähän, että tuskin kuunnellaan sydänääniäkään. Mutta pääseepähän käymään sielläkin taas
Kisulinen ja masu 8+3
Kahlasin suurimman osan teksteistä läpi, mutta tää on niin aktiivinen ryhmä, että ihan kaikkea en jaksanut huolella lukea. Mutta hyvä niin, että on paljon juttua!
Pahoittelut kaikille suru-uutisia saaneille :hug:
Ihania ultrakuulumisia ollut monilla, niistä onnittelut :heart:
Sairaalaan tutustumista ei TAYSissa nykyään tietääkseni järjestetä ollenkaan. Niillä on vaan nettisivut, joilta voi käydä kattelemassa miltä näyttää... Synnytysvalmennustakaan ei taida olla, mutta saatan mennä muualle (eli Napapiirille) synnytysvalmennukseen, jos syksyllä vaan järjestetään sopivaan aikaan ryhmä.
Mielialamutoksia on. Tuntuu, että ihan hetkessä voi räjähtää jostain ihan pienestäkin asiasta. Täytyy vaan yrittää hillitä itseään mahdollisimman hyvin. Kyyneleet ja tunteet muutenkin on myös todella herkässä.
Vaipat. Me käytettiin esikoisen kanssa alkuun lähes pelkkiä kestoja, mutta sit pikkuhiljaa on siirrytty kertiksiin, varsinkin nyt kun neiti on tarhassa. Eikä vaippojakaan tietty enää käytetä kuin ulkoillessa ja nukkuessa yöllä. Tän toisen kanssa aion myös käyttää kertiksiä ainakin suurimmaksi osaksi.
Oireita on tällä hetkellä vaikka muille jakaa. Rinnat on ihan älyttömän kipeet, eikä mahallaan nukkuminen onnistu ollenkaan. Lähes koko oksettaa, ja oksentelenkin paljon, vaikka on pahoinvointirannekkeetkin. Alkuun tuntu, että rannekkeet auttais, mutta nyt en enää oikee usko niihin. Toivottavasti vaan pahoinvointi ei jatku yhtä pitkään kuin esikoisen kanssa, silloin oksentelin koko raskausajan. Lisäksi on tosiaan noita mielialamuutoksia, jotka ärsyttää, kun varsinkaan kolme vuotias esikoinen ei tietenkään vielä ymmärrä, miksi äiti välillä hermostuu melkein tyhjästä :ashamed:
Nyt odottelen torstaita, milloin on ensimmäinen neuvola, vaikkei siellä varmaan mitään kovin ihmeelistä tapahdukaan. Viikkojakin on vielä sen verran vähän, että tuskin kuunnellaan sydänääniäkään. Mutta pääseepähän käymään sielläkin taas
Kisulinen ja masu 8+3