Mäpäs kokeilen naputtaa tänne puolelle pientä synnytyskertomusta (puhelimella, joten sori virheet..). Eli meille syntyi eilen aamuna 18.10. Klo 8.00 vauhdilla pieni mies. Rv 39+1
Edellinen ilta oli täysin normaali, suunnittelin lähtevän esikoisen kanssa normaalisti ti aamuna kerhoon jne. No yöllä heräsin kolmelta pissalle, jonka jälkeen menin takas sänkyyn, mutta sitten tulikin nälkä, sekin vielä normaalia kun olin syönyt lähes joka yö. Siinä sitten söin ja surffailin puhelimella netissä kun ykskaks tuli kakkahätä. Sit, vähän ihmettelin, että keskellä yötä. No maha oli aika kovalla, ja sit painuin sänkyyn.
En ehtinyt nukahtaa kun alkoi supistella, ei kipeästi, mutta epämiellyttävästi. Ajattelin että nää on jotain mun kuvitelmia ja loppuu kohta. Sit tuli taas kakkahätä, mies heräs ja ihmetteli että miten mun mahs toimii yöllä. Kerroin siinä sit supistuksistakin joita oli tullut, omasta mielestä liioittelin siinä miehelle että tullut paljon ja välillä jo kipeitäkin, kun en halunnut että mieskään nukkuu kun minä en ollut saanut uudestaan unta.
Siinä sit mies pyysi että kellottaisin supistuksia, no väli oli 11-8 min ja totesin että ei näillä mihinkään lähdetä, hyvää yötä. Kuitenkin ravasin kakalla vähän väliä, mieskin epäili että mua vaan jännittää ja siks maha toimii. Ei se sekaisin ollu missään vaiheessa.
Välillä supistukset tuntui helpottavan, välillä niitä tuli niin etten oikeon erottanut milloin edellinen edes loppui kun seuraava alkoi. Tultiin siihen tulokseen että soitan heti kuudelta isälle että tois äitin meille esikoisen vahdiksi kun olen valvonuy yön. No kello tuli kuusi ja vähän häpeillen soitin kun ajattelin että nolo pyytää "turhaan" niitä lähtemään tähän aikaan tunnin automatkalle. Sanoin että jos pikkuhiljaa tulisitte nyt varuilta, että ainakin nyt esikoisen vahdiksi jotta mä saan levätä.
Sit ajattelin että soitan nyt varalta synnärillekin että missä vaiheessa olis hyvä tulla. Sanoi että saan tulla näytille vaikka heti mutta jos pärjään kotona niin hyvä vielä niin kun supistukset ei säännöllisiä enkä koe niitä liian tuskaisiksi. Kehoitti ottaan lämpimän suihkun tai lämmittämään kauratyynyä. Mun mielestä en ollu tarpeeks kipeä kumpaankaan vielä.
Sit huomasin että sipistusten väli oli lyhentynyt keskimäärin neljään minuuttiin, mutta oli välissä edelleen sitä yhtätoistakin, joten ei paniikkia. Isälle soitin kuitenkin että olettehan jo lähteneet että tulkaa kuitenkin vähän reippaammin että me lähdettäis käymään näytillä. Sen tunnin ajan mitä porukat oli matkalla poltteli mun reisiä ja alaselkää aika kovasti mutta kasailin siinä sitkeesti esikoisen kamoja ja pesin omat hampaat yms. Porukat tuli vähän seiskan jälkeen ja kerroin niille vielä ohjeita päivään.
Sairaalaan lähdettiin vähän ennen puoli kahdeksan kotoa, automatka oli helvettiä. Olin vinottain etupenkillä roikkuen kahvassa ja huutaen kuin hullu. Matkaan meni noin vartin verran, kiva kasin ruuhka tietty ja edessä hitaita autoja. Kirosin kyllä niitä. Sairaalan pihaan päästiin, käskin miehen viedä mut pääoville mutta kerroin että pääsen itse sillä aikaa synnytysvastaanotolle kun mies vie auton parkkihalliin. Mies yritti että hän vie eka mut pyörätuolilla oikeaan paikkaan ja vasta sit auton, siinä jo tiuskin sille että kyllä minä pärjään kunhan vaan tää helvetin supistus loppuu. Mies uskoi lopulta.ja mä suuntasin hisseille, annoin vielä siivoojien ottaa ekan hissin ja lähdin vasta toisella ja supisti ihan hemmetisti. Samassa hississä oli joku sairaanhoitaja joka vaan tuijotti kauhuissaan mun voihkintaa. Siitä sit painelin synnärille, kerkesin iskeä tiskille mun neuvolakortin ja sanoa että tulin synnyttämään. Pyysi odottamaan hetken ja samalla tuli kamala supistus, mies osui just paikalle kun huusin kuin syötävä siinä. Siinä kuulin kun se nainen soitti kätilön ja hoitajia paikalle että täällä synnytetään. Siitä sit suoraan sängylle ja koko kööri juosten saliin. Multa heitettiin omat vaatteet vauhdissa pois. Törmättiin matkalla johonkin oven karmiin siitä muistona sininen patti polvessa. Kätilö tsekkas käytännössä vauhdissa myös sen että olen täysin auki. Salissa en meinannut enää päästä siirtymään synnytyssängylle, kai mut nostettiin siihen ja samantien lupa ponnistaa. Kysyin vielä että ai oikeesti ilman kivunlievityksiäkö, kätilö vastad että sulla on pahin jo ohi. Ekalla ponnistuksella lenti vedet harjoittelijan päälle, toisella tuli pää ja kolmannella poika oli maailmassa. Kello oli tasan kasi. Uskomatonta mutta totta, siinä se oli, täydet kymmenen pistettä saanut poikani. Mullekaan ei tullut kuin pari pientä nirhaumaa vaikka rytinällä tulikin.
Huomenna toivon mukaan päästäis kotiin opettelemaan uutta arkea. <3