Heippa!
Onnea vauvautuneille! :heart:
Oon vaan jumittunu tuonne facebookin puolelle, enkä oo tänne ees käyny kertomassa että mullekin sitten syntyi rv 40+6 tyttö 10.10. mitoin 4206g ja 52cm :heart:
Mut laitettiin neuvolasta äippäpolille perjantaina 7.10 korkeitten verenpaineitten takia. Siellä sitten ultrattiinkin ja vauvan painoarvio oli 4300g. (rv 39+1 se oli 3300g
) No mut otettiin osastolle ja sanottiin et seuraavana päivänä lääkäri sit kattoo että käynnistetäänkö. No sunnuntaina 9.10. sitten aloin popsimaan cytoteccia. Sisko ja pari kaveria kävi mun kans ravaamas sairaalaa ympäri, että lähtis synnytys käynnistymään
Muutamia supistuksia tuli päivän aikana, osa kovempia ja osa ihan lällyjä. Kunnolla ne supistukset alko sitten joskus 9 jälkeen illalla, sillon ne oli vielä ihan siedettäviä mutta pahentu yön mittaan. Yöhoitaja oli aivan perseestä. Anto mulle kipulääkettä ja nukahtamislääketttä, muttei ollu kyllä mitään hyötyä niistä. Sit kun kävelin ympäri osastoa, ku en pystyny nukkuu nii se vaan tokas "sun kyllä pitäs nukkua" ja että "ei ne vauvat ilman kipuja tähän maailmaan tuu." Olin niin kiukkunen ja itketti vaan. Lämpöpussin kans yritin olla keinutuolissa. No vähän ennen kuutta aamulla se sit suostu oikeen kattoo kohdunsuun tilanteen. 4cm olin auki ja kaula oli hävinny kokonaan. Sit se sano et voisin siirtyy salin puolelle.
Sisko tuli sinne mun tukihenkilöksi. kello oli jotain 7 aamulla, supistuksia tuli n.10 min välein. Mulle annettiin kipupiikki että nukkuisin hetken, koska olin niin väsynyt valvotun yön takia ja monen muun huonosti nukutun yön takia. Nukuttua en saanu, mut silti olo oli parempi kun sai ees levättyä. Vetelin siinä ilokaasua ja keinuin keinutuolissa. 12 aikaa sain oksitosiini tipan ja sit se oli menoa. Supistuksista tuli ihan kauheita!
Keinuttelin ja vetelin ilokaasua, ja sit olinkin yhtäkkiä 6 senttiä auki. Siinä vaihtu yhen maissa kätilötkin. Tuli opiskelija ja sit se oikee kätilö ja ne oli aivan mahtavia! piteli kädestä kiinni, hiero ja tsemmpas. Onneksi vaihtu,koska eka kätilö ja opiskelija oli jotenkin tosi töykeitä. :/ Mutta nuista jäi sitten oikeen hyvä mieli.
Siinä 12-13 aikaan aloin olee jo tosi kipee ja pyysin että nyt vois ottaa sitä epiduraalia. Sittten kätilö alko puhuu spinaalista ja sanoin vaan että ihan sama kuhan saa jotain helpotusta
Sitten kuitenkin lopulta päädyttiin kohdunkaulan puudutteeseen. Sen avulla rentouduin tosi hyvin ja vauvakin pääs laskeutumaan. Oli nimittäin vauva vielä iiihan ylhäällä!
Kätilö kysy että haluunko vielä pudendaalipuudutteen, joka auttaa ponnistusvaiheen kipuja pysymään poissa, no tottakai halusin!
Sit vauva olikin laskeutunu ja kalvot voitiin puhkasta ja laittaa vauvalle pinni päähän. Klo 14:25 sain alkaa ponnistamaan ja klo 14:39 tyttö oli maailmassa.
Oli se kyllä ihmeellistä, kun ei ite tajunnu yhtään mitään mitä tapahtuu ja oli ihan toisten armoilla. Ilokaasu oli aluksi kiva juttu, mutta lopuks siitä ei ollu enää mitään hyötyä, mutta vedin sitä silti
Tipunen syntyi nyrkki poskella ja sain 2. asteen repeämän, vaikka epparikin tehtiin :/ Mua parsittiin kasaan 1.5 tuntia synnytyksen jälkeen, menetin verta 850 milliä ja olin tosi huonossa kunnossa. Kätilö suihkutti mua siinä kun istuin vessanpöntöllä ja siltikin meinasin pyörtyä joten mut kiikutettiin nopsaa sänkyyn
Lopuks mut vielä katetroitiin, kun en saanu pissattua. Eli tulihan siinä koettua kaikenlaista
Mutta ikinä ei ole ruoka maistunu niin hyvältä kun tuon kaiken jälkeen! Osastolle mentäessä sain kipulääkettä ja nukahtamislääketta ja hoitajat otti tytön siks yöks. Vessaankaan en saanu yksin mennä ku en olis pystyssä pysyny. Seuraavana päivänä oli jo paljon parempi olo ja pääs tutustumaan vauvaan :heart: Tosin sit neidin sokerit laski liian alas ja joutui yöksi vauvateholle. Onneks jäi vaan siihen yhteen yöhön, kun ne sit normalisoitui heti.
Synnytyksestä ei kammoa jääny, hyvät muistot vain. Mutta tuosta lopusta jäi kammo! Vieläkin on toosa tosi herkkänä ja nyt viikko synnytyksestä ja oon vasta ihan vähän tänään pystyny istumaan
Mutta vauva on niin ihana, että tuommoset pikkujutut kyllä kestää. Päivä päivältä kuitenkin paranee kivut huomattavasti.
Tyttö on ollut kotona tosi reipas tähän saakka ainakin. Nukkuu ja syö hyvin, eikä turhia kiukuttele. Toviottavasti sama meno jatkuu.
Tsemppiä ja jaksamisia vielä kasassa oleville!
Cinderella ja viikon vanha tipunen :heart: