~ Lokakuun lapsoset L O K A K U U! ~

Oi hurjasti taas onnea aivan kaikille vauvautuneille tasapuolisesti! Tänne alkaa koko ajan tipahtelemaan haikaroilta paketteja enemmän ja enemmän. Huolimattomia haikaroita, kun ei tänne tule!:D

äiti88: Kun kerkeät ja jos haluat, niin kerro tuosta veteen synnyttämisestä hieman (täällä ei mahdollista edes tuo, mutta kiinnostaa). Olen ainakin kuullut, että vauva on paljon rauhallisempi ja ei ole niin "shokki" tulla tähän maailmaan?
Oliko kipujen kanssa yhtään lievitystä olla siinä ns. painottomassa tilassa.

(.) Eilinen oli ns. toivoa täynnä, kun on puhuttu, että kaveri mahassa rauhoittuu päivää paria ennen synnytystä. Eilinen oli toooooosi hiljainen ja jouduin jopa illalla nukkumaan mennessä laskeen ekaa kertaa liikkeitä. Hikiseen sain liikkeet kasaan. No, aamulla eli nyt taas tilanne eri, kaveri liikkuu kunnolla. Ehkä vielä tämän viikon aikana päästäisiin tuohon loppuosioon.

Carriina ja pallero 39 + 4
 
Moikkis syyskuun sydänkäpysistä :wave:

Olin syyskuisissa viimeisten synnyttäneiden joukossa (7.10). ja luulenpa, että tässä pinossa on tällä hetkellä enemmän niitä, joita synnytyskertomukset kiinnostaa ;) eli:

Mulla ei ollut koko raskauden aikana minkäänlaisia supistuksia tai merkkejä synnytyksen käynnistymisestä. Olin varma, että tämä raskaus etenee kuten esikoisenkin, joka käynnistettiin ja neiti syntyi viikoilla 42+2. Mutta toisin kävi, jes!

41+3 to-pe välisenä yönä kello 3.00 tunsin ensimmäisen oikean supistuksen. Tasan kaksi tuntia supistuksia tuli 20 minuutin välein. Viiden aikaan herätin miekkosen ja kerroin ilouutisen, mutta mies sanoi, et niidenhän pitäis tulla paljon tiheempään, et hän kyllä lähtee töihin aamulla, ja ehtii sieltä sit mukaan jos jotain on tapahtuakseen.. Mähän suutuin, sillä olin ihan varma, et se on menoa nyt. Ja olisin halunnut, et mies on hieromassa selkää supistusten ajan. Pöh.

No viiden jälkeen supistukset kuiteskin tiheentyivät aikalailla ja seitsemältä väli oli 8 minuuttia. Soitin sit synnärille ja ne sanoi, et lähepä tulemaan kun eka synnytyskin kesti vaan neljä tuntia. Herättelin siinä sitten äitini, joka oli oli meillä jo pari viikkoa asustellut siinä toivossa, että synnytys alkaisi. Hän siis oli tilattu hoitamaan esikoistamme. No äitini oli oli ihan hädissään kun herättyään supistukset yhtäkkiä tihenivät ja mä puuskutin 4-5 minuutin välein. Mieskin oli siinä vaiheessa päättänyt jättää työpäivän väliin :D Äiti siis törkkäsi meidät ovesta ulos ja sanoi, että olis paree päästä nopiasti sinne sairaalaan..

Kasilta oltiin sairaalassa. Pääsin samantien ilokaasun makuun. Se helpotti kyllä, mutta aiheutti sekavan olon ja laittoi oksettamaan. Kätilö tutki kohdun suun ja olin 6 cm auki. Tyytyväisenä tilanteeseen toivoin sitten kaikkea mahdoliista kivun lievitystä. Mä menin sit makuulleni ja anestesialääkäri tuli paikalle, sitten tuli toinenkin, ja ne sörkki mun selkää puolisen tuntia onnistumatta saamaan epiduraalia tai spinaalia muhun.. Olisin mieluummin kärsinyt supistukset seisoaltani, mutta elin toivossa, että kohta olisin puudutettu. No sitten tulikin iso ponnistuksen tarve ja aikamoisen kivun saattelemana pieni tyttö oli 7 minuutissa maailmassa. Kello oli tuolloin 9.15. Pieni nostettiin vatsalleni ja samantien alkoi imutus :heart: (3530g 49cm)

Muutaman tikin, suihkun ja aamiaisen jälkeen siirryttiin osastolle ja siellä sitten majailin yhden vuorokauden ja la-aamupäivällä päästiin jo kotiin. Oltii siis sairaalassa 1h15min ennen synnytystä ja sen jälkeen reilu vuorokausi. Synnytys meni ihanasti lukuunottamatta anestesialääkäreiden sörkkimistä. Pettymyksen siis aiheutti kivunlievityksen puuttuminen. Esikoisen aikana kävi samalla lailla kivunlievityksen suhteen, ja sen vuoksi olin käynyt nyt pelkopolillakin..

No nyt on reipas tyttönen reilun viikon ikäinen ja arkea kahden lapsen vanhempana opetellaan kovasti. Ihanaa, mutta vähän rankkaakin kaikkine vaipanvaihtoineen. Onneksi mies on ollut synnytysaamua lukuunottamatta ihana ja tehnyt kaikkensa kotihommissakin :)

Kiippu & kj (10 päivää)
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos Kiippu synnytyskertomuksesta! Antaa vähän toivoa eilisen tää ei synny ikinä-masennuspäivän jälkeen. Täällä 40+6 eikä mitään merkkejä synnytyksestä. Satunnaisia mahan kovettumissupistuksia tulee silloin tällöin mut esim. pystyn kävelemään tasan samaa vauhtiakin mitä ennen raskautta ja jopa yhtenä päivänä juoksin bussiin esikoisen rattaita työntäen eikä sekään aiheuttanut supistuksia. Edes niitä harjoitussupistuksia. Tuntuu että ihan sama vaikka syntyisi 41+6 kunhan synnytys lähtisi itsestään käyntiin. Tuntuu että kroppa pettäisi mut kun en saa niinkin alkukantaista ja luonnollista asiaa kuin synnytystä itse käyntiin. Vähän hölmöä ehkä ja varmasti tuollaiset tuntemuksetkin häviäisi kun vauvan saa syliin. Nää on varmaan nää hormoonit :D

Onnea kaikille vauvansa syliin saaneille ja paljon tsemppiä kaikille meille kärvistelijöille! :)
 
Hei!

Tulin minäkin ilmoittelemaan, että pikku tyttönen syntyi 7.10 13,5 tunnin ähellyksen jälkeen. Ponnistusvaihe kesti 27 minuuttia.

On se jännä, miten edellisenä päivänä ei mitään merkkejä mistään ja sitten yhtäkkiä alkaa supistukset (mitä siis minulla ei koko raskausaikana tehnyt yhtään kertaa. En siis tiennyt yhtään, miltä ne supistukset tuntuvat), jotka tuntuivatkin sitten lähinnä menkkakivuilta.
Ponnistusvaihe oli sitten yhtä helvettiä, mutta onneksi sain välillä torkahtaa pari tuntia (kiitos epiduraalin).

Tyttösen mitat 2970g ja 47cm. Täällä onnesta soikeana hoidetaan pientä nyyttiä ja nuuhkutellaan vauvantuoksuja. :) Onnea kaikille synnyttäneille ja vielä sitä odottavillekin näin etukäteen. Yllättävää miten se kaikki ponnistuksesta johtuva uupumus katoaa sinä hetkenä, kun sen uuden elämän saa siihen rinnalle.

Ihanaa syksynaikaa Teille!

toivottaa Untuvikko ja Lapsukainen, nyt 10pv:n ikäinen
 
Hurjasti onnea jo vauvautuneille! :flower:
Teitä on jo aika monta:D

On jäänyt tuo kirjoitteleminen vähän vähiin:whistle: nyt täytyy koittaa ryhdistäytyä...
Täällä ois tänään laskettu aika. Ei kyllä minkäänlaista merkkiä siitä, että vauva olisi tulollansa. Vointi on muuten ollut kohtalaisen hyvä, mutta jo puoltoista kuukautta vaivanneet rannenivelten kivut, joiden kuulemma pitäisi synnytyksen jälkeen helpottaa. (Toivotaan!!!)
Nyt viime viikkoina on tullut hieman turvotustakin, mutta verenpaineet, pissa yms. olleet hyvällä tasolla. Painoakin on lähtötilanteeseen nähden tullut noin kilo lisää, vaikka vauva on ihan normaalikokoinen.
Jos ei nyt keskiviikkoon mennessä mitään tapahdu, niin sitten neuvolassa tehdään yliaikaislähete taysiin.

On kyllä mukava lukea noita teidän synnytyskertomuksia. itseä hieman jännittää tuo potilaaksi joutuminen täytyy myöntää. vaikka sairaala tuttu paikka onkin

Ainiin piti vielä sen verta päivittää, että ikää mittarissa on tällä hetkellä 28 ja tyttöä veikkaavat meille tulevaksi
 
Viimeksi muokattu:
Heipä hei,

Vauvauutisia satelee, Onnittelut tasapuolisesti kaikille kääröityneille!

Täällä mennään kuten ennenkin. Mitä nyt tuo syysloma alkoi, tarkoittaen että esikko ja nro 2 ovat koko viikon kotona keskenään kärhämöiden. Minusta ei ihan hirveästi ole noita aktiviteettejä keksimään. Tuo nuorimmainen imee aika paljon voimia kun on aikamoisessa tuhoamisvaiheessa. Tavallisesti olen saanut hieman levätä iltapäivällä kun saan tuon nro 2:n kerhoon ja nuorimmainen nukkuu päikkäreitä, mutta täytyy nyt tämä viikko jotenkin suoriutua. Miehellähän ei tietysti mitään syyslomaa ole, ainoa keino saada hänet lomailemaan taitaisi olla synnytys...

Minulla kiristyssupistelee lähes jatkuvalla syötöllä. Heti jos vähän tekee jotain, noukkasee vaikka jotain lattialta tai yrittää päästä pystyyn sohvalta niin vatsa kovettuu kiveksi. Ei tietty mitenkään auta esim. lattialta ylönousemista se että vatsa on yhtä suurta möykkyä. Mitenkään kipeitä nuo supparit eivät kyllä ole. Kun vauva liikkuu runsaasti hän ilmeisesti painaa jotain strategisia paikkoja isoja suonia tms. koska silloin tulee helposti tosi huono olo, päässä alkaa ns. viirata. Nyt vauva on kyllä ollut vähän hiljaisempi pari päivää, tuli jo tuossa mieleen, että pitäisikö ihan alkaa laskea liikkeitä.

Irmeli ja Eila 38+2
 
Onnea vauvansa saaneille!

Tsemppiä vielä odottaville!!

Täällä käytiin ensimmäisessä neuvolassa tänään. Painoa oli neidillä 3765g, pituutta ei nyt mitattu. Syntymäpaino oli 3535g ja sairaalasta lähtiessä 3334g, eli hyvin kasvaa =) Välillä on saanut pieniä määriä korviketta, kun ei tule kylläiseksi rintamaidolla, hyvä on ruokahalu siis :D Neiti on tänään viikon ikäinen. Eilen vetistelin että miten tää aika kuluu näin nopeeta! Esikoinen on pientä mustasukkaisuutta äitiä kohtaan osoittanut, tönii minua ja käskee välillä pois luotaan. Onhan se iso muutos hänelle, ihmeen hyvin onkin vauvan ottanut vastaan. Vauvaa kohtaan hän on hyvin huolehtivainen ja suukottelee kovasti.

Nessu ja tyttö 1 vko
 
Heippa!

Onnea vauvautuneille! :heart:

Oon vaan jumittunu tuonne facebookin puolelle, enkä oo tänne ees käyny kertomassa että mullekin sitten syntyi rv 40+6 tyttö 10.10. mitoin 4206g ja 52cm :heart:

Mut laitettiin neuvolasta äippäpolille perjantaina 7.10 korkeitten verenpaineitten takia. Siellä sitten ultrattiinkin ja vauvan painoarvio oli 4300g. (rv 39+1 se oli 3300g :D) No mut otettiin osastolle ja sanottiin et seuraavana päivänä lääkäri sit kattoo että käynnistetäänkö. No sunnuntaina 9.10. sitten aloin popsimaan cytoteccia. Sisko ja pari kaveria kävi mun kans ravaamas sairaalaa ympäri, että lähtis synnytys käynnistymään :D Muutamia supistuksia tuli päivän aikana, osa kovempia ja osa ihan lällyjä. Kunnolla ne supistukset alko sitten joskus 9 jälkeen illalla, sillon ne oli vielä ihan siedettäviä mutta pahentu yön mittaan. Yöhoitaja oli aivan perseestä. Anto mulle kipulääkettä ja nukahtamislääketttä, muttei ollu kyllä mitään hyötyä niistä. Sit kun kävelin ympäri osastoa, ku en pystyny nukkuu nii se vaan tokas "sun kyllä pitäs nukkua" ja että "ei ne vauvat ilman kipuja tähän maailmaan tuu." Olin niin kiukkunen ja itketti vaan. Lämpöpussin kans yritin olla keinutuolissa. No vähän ennen kuutta aamulla se sit suostu oikeen kattoo kohdunsuun tilanteen. 4cm olin auki ja kaula oli hävinny kokonaan. Sit se sano et voisin siirtyy salin puolelle.

Sisko tuli sinne mun tukihenkilöksi. kello oli jotain 7 aamulla, supistuksia tuli n.10 min välein. Mulle annettiin kipupiikki että nukkuisin hetken, koska olin niin väsynyt valvotun yön takia ja monen muun huonosti nukutun yön takia. Nukuttua en saanu, mut silti olo oli parempi kun sai ees levättyä. Vetelin siinä ilokaasua ja keinuin keinutuolissa. 12 aikaa sain oksitosiini tipan ja sit se oli menoa. Supistuksista tuli ihan kauheita! :D Keinuttelin ja vetelin ilokaasua, ja sit olinkin yhtäkkiä 6 senttiä auki. Siinä vaihtu yhen maissa kätilötkin. Tuli opiskelija ja sit se oikee kätilö ja ne oli aivan mahtavia! piteli kädestä kiinni, hiero ja tsemmpas. Onneksi vaihtu,koska eka kätilö ja opiskelija oli jotenkin tosi töykeitä. :/ Mutta nuista jäi sitten oikeen hyvä mieli.

Siinä 12-13 aikaan aloin olee jo tosi kipee ja pyysin että nyt vois ottaa sitä epiduraalia. Sittten kätilö alko puhuu spinaalista ja sanoin vaan että ihan sama kuhan saa jotain helpotusta :D Sitten kuitenkin lopulta päädyttiin kohdunkaulan puudutteeseen. Sen avulla rentouduin tosi hyvin ja vauvakin pääs laskeutumaan. Oli nimittäin vauva vielä iiihan ylhäällä! :D Kätilö kysy että haluunko vielä pudendaalipuudutteen, joka auttaa ponnistusvaiheen kipuja pysymään poissa, no tottakai halusin! :D Sit vauva olikin laskeutunu ja kalvot voitiin puhkasta ja laittaa vauvalle pinni päähän. Klo 14:25 sain alkaa ponnistamaan ja klo 14:39 tyttö oli maailmassa. :) Oli se kyllä ihmeellistä, kun ei ite tajunnu yhtään mitään mitä tapahtuu ja oli ihan toisten armoilla. Ilokaasu oli aluksi kiva juttu, mutta lopuks siitä ei ollu enää mitään hyötyä, mutta vedin sitä silti :D

Tipunen syntyi nyrkki poskella ja sain 2. asteen repeämän, vaikka epparikin tehtiin :/ Mua parsittiin kasaan 1.5 tuntia synnytyksen jälkeen, menetin verta 850 milliä ja olin tosi huonossa kunnossa. Kätilö suihkutti mua siinä kun istuin vessanpöntöllä ja siltikin meinasin pyörtyä joten mut kiikutettiin nopsaa sänkyyn :D Lopuks mut vielä katetroitiin, kun en saanu pissattua. Eli tulihan siinä koettua kaikenlaista :D Mutta ikinä ei ole ruoka maistunu niin hyvältä kun tuon kaiken jälkeen! Osastolle mentäessä sain kipulääkettä ja nukahtamislääketta ja hoitajat otti tytön siks yöks. Vessaankaan en saanu yksin mennä ku en olis pystyssä pysyny. Seuraavana päivänä oli jo paljon parempi olo ja pääs tutustumaan vauvaan :heart: Tosin sit neidin sokerit laski liian alas ja joutui yöksi vauvateholle. Onneks jäi vaan siihen yhteen yöhön, kun ne sit normalisoitui heti.

Synnytyksestä ei kammoa jääny, hyvät muistot vain. Mutta tuosta lopusta jäi kammo! Vieläkin on toosa tosi herkkänä ja nyt viikko synnytyksestä ja oon vasta ihan vähän tänään pystyny istumaan :D Mutta vauva on niin ihana, että tuommoset pikkujutut kyllä kestää. Päivä päivältä kuitenkin paranee kivut huomattavasti.

Tyttö on ollut kotona tosi reipas tähän saakka ainakin. Nukkuu ja syö hyvin, eikä turhia kiukuttele. Toviottavasti sama meno jatkuu. :)

Tsemppiä ja jaksamisia vielä kasassa oleville! :)

Cinderella ja viikon vanha tipunen :heart:
 
Paljon onnea kaikille vauvautuneille!!!!!

Meilläkin nuuhkitaan päivän ikäistä pikku-prinssiä onnesta soikeena :)

Mä voisin tonne kerhon puolelle pistää synnytyskertomusta, jos Branwen hyväksyt mut sinne :) Synnytys oli nopea ja lähti onneksi ilman käynnistystä kuitenkin käyntiin, vaikka olin siihen jo ehtinyt alkaa valmistautua, kun rv jo 41+4... Että toivoa on muillakin yli la:n odottelijoilla ;)

Onnellinen Liinumiinu ja poitsu
 
Se olis sit laskettuaika ohitettu ja kuten ennustin, olen täällä teidän riesana seuraavat 2 vkoa vinkumassa sitä:LOL::kieh::heart:

Neuvolassa oli kaikki ok, vauva lähtökuopissaan (kuten jo useita viikkoja) ja vointi ihan ok :) 27.10. olis sitten mulla takaraja, eli polille miettimään mitä tehdään jos tää yks uuvatti ei tajua eräpäivänsä olleen :D Tuskin tajuaa :D

Odottelua siis. Ja koitetaan pitää mieli korkeella :)

T:Neiti+ Kiireetön Kihuli 40+1
 
Oli pakko tulla vielä kommentoimaan, kun täälläkin on ollut keskustelua vastasyntyneen mahan koosta. Aina toitotetaan, kuinka vastasyntyneen mahaan ei mahdu enempää kuin 3 ml maitoa.

Kaikki tätä toitottavat saisivat tulla katsomaan lapsiani. Molemmat ovat olleet ensimmäiset vuorokautensa lasten tehostetulla osastolla tosin eri syistä. Esikoiselle laitettiin nenä-mahaletkulla ensimmäisenä vuorokautena jo yli 30 ml annoksia. Tämä uusin tulokas taas ihan itse söi pullosta ekalla syötöllä luovutettua maitoa sen 30-35 ml.

En sitten tiedä, minne maidot menivät, jos mahaan ei yli 3 ml mahdu.

Nyt runsaan viikon ikäisenä tämä poika syö rinnat tyhjiksi ja päälle noin 100 ml nania. Hyvä ruokahalu.
 
Olen asiasta ihan samaa mieltä. Sairaalassa ja neuvolassa toitotettiin miten pienen lapsen vatsa on marmorikuulan kokoinen ja sinne ei mahdu paljoa ruokaa. Mein poika on viikon ikäinen ja syö kanssa tissit tyhjiksi ja silti menee vielä korviketta aika reilut määrät.
Aloin jo itse eilen miettimään et mihin ihmeeseen se sit oikein sitä maitoa syö jos vatsaan ei mahdu kerta tollasia määriä. Ja pojalle tehtiin sairaalassa ruokapunnituksia ja tisseistä tuli 20-30 grammaa lisää painoa ja silti meni viel 40 ml maitoa lisäks.
Taitaa olla tulossa mahtavan kokoinen poika meille :)
 
Onnea kaikille vauvaantuneiile!!
Ja kovasti supistuksia niitä vielä odotteleville!

Mulla on pieni mies niin imaissut maailmaansa, että kesti tovin lukea ketju läpi.

Josko sitten omankin synnytyskertomuksen saisi rustattua…
Perjantaina 7.10. oltiin kavereilla kylässä ja menin naureskelemaan, että ihan varmaan menee lasketusta yli, kun ei mitään merkkejä ole. Jatkettiin iltaa vanhempieni mökillä saunoen. Vessassa bongasin taas isomman erän (noin ruokalusikallisen) limatulppaa, jota tosin oli jo pari viikkoa silloin tällöin erittynyt. Tässäkään ei ollut verta, joten en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Lähdimme kotiin ja menin puolilta öin nukkumaan.
Lauantaina 8.10. heräsin kolmelta yöllä. Päätin nousta vessaan ja sitten holahti vedet lattialle. Onneksi ei ollut mattoa sillä kohdin. Siivoin sotkun ja kävin herättämässä hölmistyneen miehen kertomalla vesien menosta. Koska kiinnittymisestä ei ollut tietoa, soitin synnärille. Sieltä sanoivat, että koska ei vielä ollut supistuksia, voisin antaa miehen huilia vielä pari tuntia, pakkailla sairaalakamat ja eväät ja tulla aamuksi näytille.
Klo 3.25 Alkoivat kuitenkin supistukset ja niiden mukana lorahti aina vettä alle. Ensimmäinen väli oli 7 min ja sitten supistukset jatkuivat säännöllisesti 5 min välein. Istuin pesuhuoneessa ja huutelin miehelle ohjeita tavaroiden hakemiseen. Klo 4.19 päästiin lähtemään kohti sairaalaa, johon meiltä matkaa n. 37 km. Istuin pyyhkeen päällä valuttaen vettä joka supistuksella. Supistusten väli lyheni jo kolmeen minuuttiin siihen mennessä, kun jätimme puolimatkassa koirat vanhempieni kotiin. Samalla vaihdoin myös uuden pyyhkeen alle. Loppumatkalla supistukset tulivat enää 2 min välein.
Klo 5 olimme sairaalassa ja pääsin heti käyrille. Kätilö huikkasi tulevansa kohta, kun samalla oli toinen vauva syntymässä. Tarkistaessaan jonkin ajan kuluttua käyrät, hän totesi välin olevan enää alla kaksi minuuttia eikä usein enää sitäkään. Hän teki sisätutkimuksen ja olin 3 cm auki. Sain ehdotuksen siirtyä ammeeseen.
Amme helpotti oloa ja olin siinä yli tunnin. N. klo 7 alkoivat kivut olla jo todella kovat ja kätilö ehdotti, että tarkastetaan tilanne ja mietitään muutakin kivunlievitystä. Olin jo 5 cm auki, joten siirryimme suoraan saliin. Liikuttelin itseäni aluksi pystyasennossa ilokaasua hönkien, mutta siirryin sängylle säkkituoliin nojailemaan, kun tuntui, etteivät jalat kanna. Ensimmäisistä ilokaasuhenkäyksistä tuli huono olo, joten päätin ottaa yhden henkäyksen supistuksen alkuun ja hetken kuluttua vasta toisen. Tämä vei pahimman terän kivulta. Minulta kysyttiin epiduraalin haluamisesta, mutten osannut vielä päättää. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi, että olen jo 8 cm auki eikä epiduraali enää ehdi. Halusin kohdunkaulan puudutteen ja lääkäri kutsuttiin paikalle. Kun hän saapui, ei tätäkään vaihtoehtoa pystynyt laittamaan kuin pienelle alueelle toiseen reunaan, joten jatkoin ilokaasulla (ja huutamalla) sekä kaurapussin voimin eteenpäin.
Klo 9.05 olin lähes täysin auki, mutta kohdunsuun toinen reuna oli jotenkin vielä tiellä, enkä vielä saanut lupaa ponnistaa, vaikka paine oli jo kova. 9.15 sain luvan ponnistaa ja siirryin jakkaralle. Ponnistelin 35 minuuttia ja 9.50 syntyi ihana esikoispoikamme. Aika vähillä kivunlievityksillä mentiin ja tuossa hetkessä tuntui tosi hurjalta, mutta tunsin kuitenkin missä mennään ja uskalsin luottaa siihen, että oma keho osaa kyllä hommansa. Selvisin sisältä ehjänä. Ainoastaan ulkosynnyttimissä oli pari pientä pintarepeämää, joihin ommeltiin tikit. Yhtään särkylääkettäkään en tarvinnut, joten kaikin puolin jäi ihan hyvä mieli synnytyksestä.

Joanmi + Potkiais-Poju 1 vk ja 3 pv
 
Hei!

Meille syntyi perjantaina 14.10.2011 tyttö suunnitellulla sektiolla klo 9.39 :heart: Leikkaus sujui ilman suurempia ongelmia ja nyt toivutaan hitaasti mutta varmasti koettelumuksesta, eilen päästiin kotiin. Sektion yhteydessä tehtiin sterilisaatio joten tämä neiti jää meidän perheemme viimeiseksi.

Muoks: Paino 3620g pituus 50cm hattu 37cm. Raskausviikolla 38+5

Susse ja tyttö 4pv
 
Viimeksi muokattu:
TYTTÖ rinnalla tulin kirjoittamaan kuulumiset... Ei kannata säikähtää, kaikki ok, vaikka synnytimmekin ison tytön ilman kivunlievitystä... Tyttö tuli 4.10. rv. 39+2 ja kokoa on taas kerran... 5615g/ 56cm/ pipo 38 cm. Tosin nyt tyttö jo 58 cm ja tuossa syntymäpainossa. Ilman miestä synnytys olisi ollut raju... :/ Tyttö tuli alle 4,5 tunnissa (kalvojen puhkaisusta) ja käsi poskella, en pysty saamaan puudutteita!! |O Ponnistusvaihe 3 min. (EN kuunnellut mitään ohjeita, sähläystä oli ollut sen verran sitä ennen, mutta ei siitä sen enempää... Kaikki hyvin, 4 tikkiä tuli (2.asteen repeämä) ja maailman ihanin, rauhallinen Miss tyytyväisyys. Kolmen pojan lisäksi hän on aarteemme. <3 Arki ja imetys sujuu mukavasti.

Kaikkea hyvää, en varmaan ehdi tänne jatkossakaan usein... ja kai sitä pitäisi siirtyä synnyttäneisiin!? Hyvästi liitoskivut, jeeeee!!

P.s. Kyse ei ole ns. sokruvaavista. Testitulokset JÄLLEEN KERRAN erinomaiset rasituksissa. Kyseessä erittäin vahva geneettinen perimä. Istukka 950g. Raskauskiloja jäljellä noin 10kg. (Normisti olen hoikka.)
 
Viimeksi muokattu:
Gin
Oskari olematon, huh minkä urakan olet tehnyt,ONNEA :heart:
KAIKILLE muillekin synnyttäneille kovasti onnea :)

Itsellä täällä eipä mittään... kun välillä tulee tosi kovia suppareita
mutta siihen ne aina jää.
Huomenna olisi laskettu aika ja todella toivon niinkuin kaikki muutkin että "tulisi sitten edes La:na jollei paria päivää aiemmin" ;)

Olo on pikkisen turhautunut ja itku herkässä.
Verenpaineet on laskenu hyviksi kun mies on kotona eikä mun tarvitse koko ajan kieltää ja juosta tytön perässä nostelun lisäksi.Aivan mahtavaa!!

Ihanaa keskiviikko päivää kaikille ..ilmasta huolimatta :heart:

gin & Ulpukka Pullaposki 39+6
 
Huhhei, täällä ollaan jo ylitettu +41 ja yhä kotona, supistus silloin, toinen tällöin, mutta mitään suurempaa ei näy. Vielä vajaa viikko aikaa ennen lopullista häätöä, toivoisin niin, että tyyppi tajuais syntyä ilman käynnistelyjä.

Imetyskeskusteluun myös sotken sormeni. Pääsin alkuvuodesta kuulemaan asiantuntijakeskustelun aiheesta TÄYSIMETYS. Osallisena oli lauma lastenlääkäreitä sekä imetysohjaajia. Kauniisti sanottuna keskustelun tulos oli hulabaloo. Lastenlääkärit kritisoivat sitä, että imetysohjaajien kertomille faktoille ei löydy todellisia alkuperäistutkimuksia, joita voitaisiin pitää luotettavina. (yksi suurimmista tällaisista väitteistä oli juuri tämä "vauvan mahalaukkuun mahtuu vain muutama milli" ja että vauva pärjää ensimmäiset päivät pelkillä "ternimaitotipoilla" joita siis erittyy ennenkuin maito nousee. Ei sitä voida millään todistaa, että vauva pärjäisi. EIhän vauva nyt ensimmäisenä päivänä nälkään kuole vaikkei muuta saakkaan, mutta juuri tällä korvikekielteisyydellä on saatu aikaan se, että lastenosastoillla on suomessa tällä hetkellä hoidossa paljon vastasyntyneitä, jotka ovat siellä syömässä (!). siis vierihoito-osastolla ei anneta korviketta ja kun paino laskee tarpeeksi (oliko se -8%), vauva siirretään lastenosastolle, jossa hoitona on NANnia tai luovutettua maitoa pulloon ja nassuun. Ja määrä on todellakin suurempi kuin 3-5ml minkä nämä lapset kerralla vatsalaukkuunsa imaisevat. Ja niin vain lapset tokenevat verensokerien laskuista yms pelkällä maidolla. On toki lapsiakin joilla oikeasti verensokerin säätelyssä on ongelmaa mutta keskustelussa puhuttiin juuri näistä "korvikekielteisen hoidon seurauksena osastolle menevistä lapsista".

Elikkäs semmonen näkökulma. Pointtina voinee sanoa sen, että kohtuus kaikessa. Imetys on hieno juttu jos se onnistuu, ja tutkitusti lapselle PARAS ravinnonlähde alkuun. Mikäli se ei kuitenkaan jostakin syystä onnistu, sitten otetaan käyttöön muut metodit,jotta vauva saa tarvitsemansa ravinnon.

Muutoin täällä edelleen odotetaan ja odotetaan. pitkiksi käy päivät.

ONNITTELUT vauvautuneille, josko me loputkin päästäisiin peräänne hoitamaan nuppusiamme.
 
Oskari Olemattomalle onnittelut huikean urakan saattamisesta onnellisesti päätökseen! :flower: Ja onnea myös muille vauvautuneille. Meillä tyttö tuli myös maailmaan pää+käsitarjonnassa kuten edellinenkin, mutta kuin ihmeen kaupalla olen selvinnyt ilman repeämiä molemmista (tosin neidit kooltaan niitä normipainoisia ja mittaisia), ehkä mulla sitten nuo paikat jo joustaa tottumuksesta niin hyvin tai on sattunut taitavat kätilöt kohdalle ;)

Ginille ja muille kärvistelijöille tsemppiä viimeisille odotuspäiville:hug:
 
  • Tykkää
Reactions: Gin

Yhteistyössä